Uskonpuhdistuksen muistop

Uskonpuhdistuksen muistopäivä – Uskon perustus 1.11.2020

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. Matt. 16: 1-4

Jeesus esitti häntä arvioimaan tulleille oppineille happaman huomion. Te kykenette luonnon merkeistä tekemään sääennustuksia, mutta ette tunne aikojen merkkejä. Huomio oli musertava, sillä oppineiden olisi pitänyt pystyä antaa kuulijoilleen enemmän kuin sääennustuksen. Heidän olisi pitänyt tunnistaa ajan ilmiöt ja hetki, jota he elävät.

Kreikan kielessä kaksi aikaa merkitsevä sana: khronos ja kairos. Khronos on kelloaikaa, mikä kuluu. Sitä osaavat kaikki lukea. Taivaan merkit kertovat siitä: aurinko nousee ja aurinko laskee: on aamu, päivä, ilta tai yö. Vuodenajat seuraavat toisiaan. Kairos, josta Jeesus puhui, ei ole tasaisesti virtaava aika. Se on sitä, että Jumalan kellossa tulee tiettyjä ratkaisevia aikoja. Yksi esimerkki Kairos-hetkestä koko maailmalle oli Jeesuksen syntyminen: Kun aika oli täyttynyt Jumala lähetti Poikansa (Gal 4:4). Toinen oli Jeesuksen saarnatoiminnan aloitus: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle” (Mark 1:15).  Kairos on niitä hetkiä, jolloin ikuisuus leikkaa tämän tavallisen ajan, jolloin Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Näitä kairos-ajan merkkejä oppineet eivät nähneet, vaikka se oli heidän silmiensä edessä. He katsoivat Jumalan valtakunnan kuningasta mutta näkivät vain nälkiintyneen julistajan.

Jeesus oli tehnyt paljon tunnustekoja, mutta hän ei antanut merkkiä taivaasta. Hän ei antanut meidän mittapuiden mukaan sellaista tieteellisesti kiistämätöntä näyttöä, mikä ei jättäisi epäilyksille tilaa. Hän ei päästä ihmisiä niin helpolla. Hän ei halua voittaa ihmisen luottamusta vääjäämättömillä ja musertavilla todisteilla, vaan rakkaudella. Se jättää tilaa epävarmuudelle. On suuri ero sanoa: Kiistattomien todisteiden valossa Jumala on olemassa kuin sanoa: Jumala rakastaa minua, vaikka en ole sen arvoinen.

Taivaasta me emme siis saa merkkiä tänä päivänäkään, vaikka niitä todisteita edelleen vaaditaan. Mutta entä muut merkit. Mitkä ovat ajan merkit tänään? Mikä on Joonan merkki?

Mitä ajan merkit puhuvat tänään? Maailma kuohuu. Se kuohuu pandemian koronaviruksen johdosta. Se kuohuu poliittisesti ja aatteellisesti kahtiajakautuneena, niin että jännite näiden välillä on kasvanut. Jännite nähdään niin Suomessa kuin Amerikan Yhdysvalloissa. Maailma kuohuu ilmaston lämpenemisen johdosta ja siitä seuraavien ilmiöiden myötä, maailma kuohuu pakolaisvirtojen myötä, maailma kuohuu suurvaltojen vastakkainasettelun myötä. Maailma kuohuu islamistien terroritekojen myötä. Ovatko nämä myös ajassa näkyviä kairos-hetkiä, joita meidän olisi osattava lukea?

Maailma on kuohunut ennenkin ja kuohuissa on myös syntynyt jotakin uutta. Tai vielä paremmin, on nähty kirkkaammin ikuisuuden mittasuhteet. 1500-luvulla ihmiset kokivat olevansa loukussa. Heidän sisimpänsä tai identiteettinsä oli kuin kahlehdittu. Mutta siinä kuohunnassa uskonpuhdistus toi vapauden niille, joille silloinen kirkko ei antanut heidän kaipaamaansa hengen liikkumatilaa.

Reformaatio oli osa laajaa vapausliikettä uskonnollisesta pakkovallasta. Raamattu oli vapautuksen perustavin asiakirja. Mutta vapautus ei tapahtunut helposti. Hengellistä monopoliasemaa käyttänyt katolinen kirkko ei halunnut heikentää asemaansa. Päinvastoin. Se halusi tulla rikkaammaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi. Mutta se näytti kadottaneen varsinaisen tehtävänsä. Silloin kairos-hetki epäilemättä oli nähdä Kristus keskellä kuohuvaa aikaa. Jumalan armo ei ole kauppatavaraa.

Näkyykö tämän ajan kuohunnan keskellä Kristus, kairos-aika? Me tarvitsemme henkien erottamisen armolahjaa. Auttaisiko Joonan merkin näkeminen meidän aikaamme?

Jeesus sanoi, että fariseukset eivät saa merkkiä taivaasta. Ainoa, mikä heille annetaan on Joonan merkki. Tämä on äkkiseltään arvoituksellista puhetta. Miten ajattelette fariseusten tuon ymmärtäneen? Kristilliset selittäjät ovat toisinaan ehdottaneet Joonan merkin tarkoittavan Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Jeesus oli haudassa kolme päivää niin kuin Joona oli kalan vatsassa kolme päivää. Mutta Fariseuksille, joille Jeesus sanansa osoitti, vastaus olisi siinä hetkessä jäänyt tyhjäksi, sillä ylösnousemusta ei ollut vielä tapahtunut. Olisiko Jeesus vastauksessaan jättänyt heidät odottamaan näiden tapahtumista? On olemassa toinen tulkinta. Sen mukaan Joonan merkillä tarkoitetaan sitä vaikutusta, mikä Joonan saarnalla oli Niinivessä. Syntinen Niinive (paha ja uskoton) kaupunki tuli katumukseen eli synnintuntoon ja teki parannuksen Joonan saarnattua yhden lauseen: ”Enää neljäkymmentä päivää ja Ninive hävitetään.” Tämän tulkinnan mukaan kristillisen sanoman leviäminen kansojen keskuuteen on todisteena uskottomia vastaan. Pakanat jotka tulivat uskoon Jeesuksen kohdattuaan, heistä tuli Joonan merkki. Syntiset, jotka löysivät Jumalan armon Jeesuksessa, tulivat Joonan merkiksi. Fariseukset olisivat voineet nähdä nämä vaikutukset Jeesuksen ympärillä.

Missä Kristus erityisesti näkyy maailman kuohunnan keskellä? Onko tämä meidän aikamme syntinen ja uskoton, ja tarvitsisi kääntymystä. Länsimaat ovat maallistuneempia kuin koskaan historiansa aikana. Muualla maailmassa kirkko on monesti vainottuna ja väkivallan kohteena, mutta evankeliumi otetaan innostuneena vastaan.

Vai olemmeko reformaation kaltaisessa tilanteessa, jossa kirkko käyttää pakkovaltaa ja sen olisi aika murtua ja muuttua? Jotkut haluavat nähdä tilanteen sellaisena. Länsimaissa on kuitenkin uskonnonvapaus. Ei ole mitään pakkoa. Enemmän vaikuttaa siltä, että kirkkoa ja kristittyjä painostetaan ulkoapäin mukautumaan ajan henkeen. Se on jopa silmiinpistävää.

Onko vapautus, minkä Jeesus tarjoaa, sukupuolirooleista tapahtuvaa vapautusta ja seksuaalivähemmistöjen vapautusta? Tätä ulkoa päin meiltä vaaditaan. Sanotaan, että ihmisen identiteettiä pidetään vangittuna siten, että sille ei anneta siunausta. Jeesus haluaa vapauttaa ihmisen kahleista, mutta ennen kaikkea synnin kahleista, jotta he tulisivat vapaiksi Jumalan valtakunnan kansalaisiksi, Jumalan lapsiksi. Ajan muotiteologit sanovat, että kyseisessä asiassa synti ei ole niinkään yksityisissä ihmisissä, jotka eivät sovi kirkon opin muottiin. Synti on rakenteissa, jotka syrjivät ja alistavat heitä. Sitä puhetta on myös syytä kuunnella. Reformaation edellä kirkon ja opetuksen rakenteet syrjivät köyhiä ja tavallisia ihmisiä. Reformaatio oli myös kirkon rakenteisiin asti ulottuva vapautus.

Niinivessä, koko suuri kaupunki oli eksynyt ja kulki väärään suuntaan, Reformaation aikana koko suuri silloinen paavin kirkko oli eksynyt ja kulki väärään suuntaan. Maailma voi erehtyä ja olla sokea. Myös kirkkoinstituutio voi erehtyä ja olla sokea. Kummassakin tapauksessa tarvittiin yksi, joka asettui totuuden puolelle.

Kuka on tämän ajan profeetta, joka saa silmät avautumaan, huomaamaan oman sokeutemme ja etsiytymään Jumalan puoleen.

Tämä kuohuva aika tarvitsee Kristusta, valoa askeleilleen. Mutta me emme tarvitse ihmistä, joka käyttää Kristuksen nimeä ajaakseen omaa asiaansa. Siksi yhä uudelleen on rukoillen tutkittava Jumalan sanaa.

Mutta minun on tunnustettava, että en pysty lukemaan tämän ajan merkkejä riittävän kirkkaasti voidakseni ohjata teitä kaaoksen keskellä ja sanoa: nämä ovat oikeassa ja nämä ovat väärässä. Siksi pysyn perusasioissa ja sanon: asetu aina ihmisen puolelle, oli hän syntinen tai hurskas. Jos et muuta pysty, rukoile hänen puolestaan. Pidä huoli siitä, että itse olet Jeesuksen lähellä Joonan merkkinä tälle maailmalle.

  • Hyödynsin vuoden 2014 saarnan yhtä keskeistä ideaa khronos ja kairos. Kehittelin sitä eteenpäin toivottavasti hyvällä tavalla.
  • Joonan merkin tulkinnasta: Matt 12 puhuu Joonan merkistä juuri Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkkinä. On hieman arvelluttavaa, vaihtuuko merkitys saman kirjan sisällä toiseksi. 12:40-41 ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona!” Tämä kohta kertoo myös Niniven asukkaiden kääntymisen.

Uskonpuhdistuksen muistopäivä – vaalipäivä – isänpäivä – kansanlaulukirkko 9.11.2014  Tule Joonan merkiksi

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.    Matt. 16: 1-4

Evankeliumi on tänään ajankohtainen. ”Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutte ette aikojen merkkejä.” Tänään on seurakuntavaalit. Ennakkoon on jo äänestetty ja vielä eilen tehtiin tarkistuslaskua. Tänään on varsinainen äänestyspäivä ympäri Suomen. Vaaleilla valitaan seurakuntien päättäjät. Tuleville valtuutetuille on paljon odotuksia kasattu harteille. Me elämme monessa mielessä murrosaikaa. Tänään valitaan ihmisiä, joiden on kyettävä tekemään päätöksiä muuttuvan maailman keskellä: kenen kanssa Harjavallan seurakunta muodostaa yhtymän, mihin ja miten seurakuntien vähenevät resurssit kohdistetaan. Kun kaikki näyttää tällä hetkellä olevan suuressakin muutoksessa, on niitä aikojen merkkejä pystyttävä lukemaan. Mihin suuntaan muutos vie ja miten meidän on kirkkona elettävä muutoksessa.

Evankeliumissa oli esillä kolme merkkiä: merkki taivaasta, aikojen merkki ja Joonan merkki. Fariseukset vaativat Jeesukselta taivaasta merkkiä – Jeesuksen oli todistettavahenkilöllisyytensä messiaanisuutensa saamalla aikaan taivaan tähdissä näkyvän muutoksen. He vaativat merkin taivaasta, koska valheprofeetat ja väärät messiaat osasivat tehdä myös ihmeitä, mutta taivaaseen ei valheprofeettojenkaan kädet ulottuneet. Taivaalla on kyllä kerran näkynyt merkki Jeesuksen syntymä aikanaan, mutta sitä merkkiä ei kukaan Jerusalemin oppineista nähnyt eikä osannut tulkita tai edes katsoa. Kaukaa idästä tuli ne tietäjät, jotka näkivät tämän merkin tähdistössä ja tulivat kuningasta kumartamaan. Jeesuksen takaisintulemisessa merkki taivaassa on nähtävissä. (Matt 24) – Mutta niin kauan kuin kirkko elää uskosta eikä näkemisestä, taivaasta merkkiä ei ole odotettavissa. Sitä saadaan vielä odottaa maailmanhistorian loppunäytökseen asti. Se näkyy silloin kaikille. Sitä ennen on näkyvissä vain kaiksi merkkiä: aikojen merkit, ne ovat näkyvissä uskoville – epäuskoisille on vain Joonan merkki, joka todistaa heitä vastaan. Näistä mielenkiintoisin ja haastavin on aikojen merkki.

Kreikan kielessä kaksi aikaa merkitsevä sana: khronos ja kairos. Khronos on kelloaikaa, mikä kuluu. Sitä osaavat kaikki lukea. Taivaan merkit kertovat siitä: aurinko nousee ja aurinko laskee: on aamu, päivä, ilta tai yö. Kairos ei ole tasaisesti virtaava aika – se ei kulu vaan se täyttyy. Se on Jumalan aikaa. Yksi esimerkki Kairoshetkestä on Jeesuksen syntyminen: Kun aika oli täyttynyt Jumala lähetti Poikansa (Gal 4:4). Toinen on Jeesuksen saarnatoiminnan aloitus: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle (Mark 1:15).  Kairos on niitä hetkiä, jolloin Jumala toimii. Niitä hetkiä, jolloin ikuisuus leikkaa tämän khronos-ajan. Näitä kairos-ajan merkkejä oppineet eivät nähneet, vaikka se oli heidän silmiensä edessä. He katsoivat Jumalan valtakunnan kuningasta mutta näkivät vain nälkiintyneen julistajan.

Jeesus oli tehnyt paljon tunnustekoja, mutta hän ei antanut merkkiä taivaasta. Hän ei antanut meidän mittapuiden mukaan sellaista tieteellisesti kiistämätöntä näyttöä, mikä ei jättäisi epäilyksille tilaa. Hän ei päästä ihmisiä niin helpolla. Hän ei halua voittaa ihmisen luottamusta vääjäämättömillä ja musertavilla todisteilla, vaan rakkaudella. Se jättää tilaa epävarmuudelle. On suuri ero sanoa: Kiistattomien todisteiden valossa Jumala on olemassa kuin sanoa: Jumala rakastaa minua vaikka en ole sen arvoinen.

Taivaasta me emme siis saa merkkiä tänä päivänäkään, vaikka niitä todisteita edelleen vaaditaan. Mutta entä muut merkit. Mitkä ovat ajan merkit tänään? Mikä on Joonan merkki? Joonan merkiksi on ehdotettu Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Se on yksi mahdollinen tulkinta. Jeesus oli haudassa kolme päivää niin kuin Joona oli kalan vatsassa kolme päivää. Toisen tulkinnan mukaan Joonan merkillä tarkoitetaan kansakuntia, jotka ottavat evankeliumin vastaan. Ninivessä kansa teki parannuksen Joonan saarnattua yhden lauseen: ”Enää neljäkymmentä päivää ja Ninive hävitetään.” Tämän tulkinnan mukaan kristillisen sanoman leviäminen on todisteena uskottomia vastaan. Heistä, jotka kohtasivat Jeesuksen, tuli Joonan merkki. He katsoivat nälkiintynyttä Julistajaa ja näkivät Jumalan valkunnan kuninkaan, kääntyivät hänen puoleensa ja saivat armon. (Kari Kuula nosti tietoisuuteeni tämän toisen tulkinnan)
Entä ajan merkit tänään? Kirkossa on tehty piispa Jolkkosen johdolla tulevaisuusselonteko. Selonteko on ollut kirkolliskokouksen käsiteltävänä menneellä viikolla (3.-7.11.). Se yrittää hahmottaa aikojen merkkejä: mitä aikaa nyt elämme ja mihin suuntaan maailma on menossa. Mitä se merkitsee kirkon kannalta ja miten olisi järkevä toimia muuttuvassa maailmassa. – hyödyllistä iltalukemista myös tuleville valtuutetuille.

Selonteon mukaan elämme yhä monenkirjavammassa maailmassa ja sen kanssa on opittava elämään. Vaikka tämä on päivänselvä asia, se on meille suomalaisille kuitenkin vaikeaa. Me olemme tottuneet enemmän tai vähemmän yhtenäiskulttuuriin, jossa luterilainen kirkko on suurta enemmistöä yhdistävä. Monikulttuurisuuden myötä tämä asema on murtumassa. On kuitenkin huomattava, että monikulttuurisuus sinänsä ei kuitenkaan ole kristinuskon vastaisuutta. Kristinuskon itsensä läpäisee monikulttuurisuus. Krisinusko on levinnyt kaikkiin kulttuureihin ja kieliin. Se kuuluu uskomme olemukseen. Erilaisuuden kohtaaminen kysyy meiltä kuitenkin vieraanvaraisuutta ja  halua vuorovaikutukseen. Emme voi umpioitua ennakkoluulojemme linnakkeisiin. Jo nyt elämme tilanteessa, että ympärillämme jotkut kulttuurit ovat kristillisiä toiset eivät. Kaikkien kanssa on kyettävä elämään ja toimimaan vuorovaikutuksessa. Mutta siinä kulttuurien välisessä elämässä pärjää parhaiten silloin, kun käsitys omasta itsestä on vahva – eli puhutaan identiteetistä: kuka minä olen kristittynä. Se tarkoittaa sitä, että tuntee oman uskonsa ja arvostaa sitä. Ihminen joka ei tunne itseään on tuuliajolla. Suomessa on totuttu halveksimaan kirkon uskoa. Sen tavallisuus estää näkemästä syvemmälle mistä on kysymys. Katsomme Jumalan valtakunnan avoimia portteja, mutta näemme kankean kirkko-instituution.

Kirkko tarvitsee päätöksentekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Kirkko tarvitsee niitä, jotka sitoutuvat sen toimintaan luottamustehtävissä ja arkisessa elämässä. Yksi asia on selvä: Kristuksen kirkko jatkaa kulkuaan, Kristus on kaikkia aikoja ja kaikkia kansoja varten – mitkään voimat eivät sitä voita. Mutta miten evankelisluterilainen kirkko pärjää maailmanlaajuisen kirkon matkassa aikojen halki? Onko meidän tavallamme uskoa ja katsoa tätä maailmaa tilaa? Edustammeko sellaista kristinuskon tulkintaa ja elämäntapaa, joka on vakuuttava ja uskottava – vai kuihtuuko pois?

Minä uskon, että meillä on paljon annettavaa maailmalle ja ihmisille. Luterilaisuus on jalat-maassa kristillisyyttä. Se ei tarjoa valheellisia haavekuvia eikä uskottelua, ei poppakonsteja vaan yksinkertaista uskoa ja turvautumista Jumalaan. Luterilaisuus ei ehkä ole trendikästä – mutta sen perustus on syvällä ja se on luja – koska se on Kristuskalliolla.

Tulevaisuuden kehityssuunnat selonteon mukaan osoittavat enemmän karismaattissävytteiseen suuntaan. Kokemukselliset, koettavat jutut kiinnostavat. Instituutiot ovat ihmisten mielestä etäisiä ja kankeita. Se jatkossakin syö luterilaisen kirkon uskottavuutta. Luterialisuus ei kuitenkaan koskaan ole halunnut turvautua temppu-uskonnollisuuteen. Mutta henkilökohtaisuus on tärkeää ja uskon eläväksi kokeminen. Uskon on liittyttävä vahvasti omaan elämään – niin että se on oikeasti voimavara eikä jotakin sumuista, jonka merkityksestä ei tiedä.

Trendin mukaan on puhuttava siis kokemuksen kieltä. Se ei tarkoita suinkaan sitä, olisi tavoitettava hurmoksellisia kokemuksa, Jumala-kokemuksia – usko ei edelleenkään perustu omiin tunteisiin vaan Jumalan tekoihin. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että puhutaan sydämen kieltä ja tunteen kieltä enemmän kuin älyn kieltä. Puhutaan sitä kieltä mitä ihmiset ymmärtävät, kohdataan ne kysymykset ja haasteet, mitä ihmiset esittävät: yksinäisyys, pelko, kiitollisuus, rakkaus, kaipaus, syyllisyys, toivo – nämä ovat asioita joissa Kristuksella on asiaa meille. – Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.  Se on jokaisen kristityn syvenevää tietoisuutta siitä, miksi olen kristitty, miksi uskon Jeesukseen, mitä ehtoollinen antaa, miksi rukoilen. Näin sinusta tulee Joonan merkki.
Niille jotka tulevat valituiksi: Olkaa rohkeat, kulkekaa rukoillen, luottakaa Jumalaan, älkää hävetkö Jeesusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s