Helluntai

Helluntai 2008 – Onnea Äiti-kirkolle!

Joh. 14: 15-21 Jeesus sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”

Olet varmasti kuullut että, Jeesukseen uskovia ihmisiä, sanotaan Jumalan lapsiksi. Meillä on taivaassa Jumala. Hän on hyvä taivaallinen Isä. Näin Raamattu opettaa. Lapsilla on yleensä myös isä ja äiti maan päällä, kotona huolehtimassa, neuvomassa, opastamassa ja kasvattamassa – mutta taivaassa, siellä missä enkelitkin asuvat, siellä asuu myös meidän taivaallinen Isämme. Siksi meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.

Taivaan Isä on toisenlainen isä kuin maan päällinen. Taivaallinen Isä on luonut koko maailman. Silti hän rakastaa meitä kuin hyvä isä lapsiaan. Se tarkoittaa sitä, että Jumala on tärkeä ja läheinen meille.

Me olemme aika kaukana taivaallisesta kodistamme. Vaikka kiipeäisimme korkealle vuorelle emme näkisi Jumalaa emmekä taivaallista kotiamme tai vaikka menisimme avaruuteenkin asti, emme silti näkisi Jumalan luokse asti. Sillä tavoin taivaallinen koti on kaukana. Toisaalta Jumala on meitä kuitenkin lähellä. Sillä Jumala kuulee äänemme kun rukoilemme häntä, vaikka kuiskaisimme niin hiljaa ettei veli vieressäkään sitä kuulisi – Jumala kuulee koska taivaallinen Isä ei ole jättänyt meitä tänne yksin.

Hän on lähettänyt meille Pyhän Hengen puolustajaksemme. Se on Jumalan oma henki. Sitä Jumalan läheisyys käytännössä on. Jumalan on kanssamme Pyhän Hengen kautta. Tänään kuulimme Raamatusta, miten Pyhä Henki tuli maailmaan. Opetuslapset olivat koolla, kuului humahdus ja tulenliekkien tavoin Pyhän Hengen nähtiin laskeutuvan kunkin opetuslapsen päälle.

Näin muodostui samalla Kirkko. Se on niiden ihmisten joukko, joihin Pyhä Henki oli asettunut. Ja kun opetuslapset kertoivat kaikille Jeesuksesta ja Jumalan anteeksiantavasta rakkaudesta, ihmisiä tuli uskoon. Heidät kastettiin ja silloin myös he saivat Pyhän Hengen. Sinutkin on kastettu ja sinä olet saanut tämän Pyhän Hengen. Jumalan Hengen. Me kaikki muodostamme yhdessä kirkon. Jumalan valtakunnan maanpäällisen osaston.

Kirkolla ei tarkoiteta siis vain kirkkorakennusta, vaan kaikkia ihmisiä, jotka kuuluvat Jumalan lasten joukkoon ja uskovat Jeesukseen, niitäkin jotka ovat jo kuolleet ja päässeet taivaaseen. Hekin ovat osa kirkkoa eli seurakuntaa. He ovat kirkon taivaallinen osasto.

Tiesitkö, että kirkosta sanotaan, että se on meidän hengellinen äitimme. Puhutaan kirkkoäidistä tai äiti-kirkosta.

Miksiköhän sitä kirkkoa tai seurakuntaa sanotaan äidiksi? Siksi, koska kirkkoäiti tekee Jumalan lasten perheessä samoja asioita kuin äiti kotona. Mitä äidit siis oikein puuhaavat?

Äidit kasvattavat lapsiaan. Hyvää kasvatusta on se, kun antaa lapselle ruokaa ja vaatteita, pitää kodin puhtaana ja hoitaa, jos lapsi on sairaana. Äidin syliin on välillä ihan pakko päästä.

Äiti-kirkko ruokkii lapsensa tarjoamalla ehtoollista ja Jumalan sanoja Raamatusta. Ne ovat sitä ruokaa mitä me Jumalan lapsina tarvitsemme. Hän vaatettaa meidät Kristuksen pyhyydellä, anteeksiannolla ja armolla. Hän lohduttaa meitä surun ja ahdistusten aikana.

Hyvää kasvatusta on myös se, että hän ohjaa ja opastaa meitä ja varottaa lasta tekemästä sellaista, mistä on vahinkoa joko hänelle itselleen tai muille. Kirkkoäitikin muistuttaa, missä hyvän elämän polku kulkee ja mitkä tiet vievät liian kauaksi kotoa. Kirkkoäiti voi nuhdella, kun teemme väärin. Se voi meitä kiukuttaa.

Tiedän, että kotona lapset kiukuttelevat äidilleen. Kiukutellaankohan äiti-kirkolle samalla tavalla? Kyllä Äitikirkolle kiukutellaan. Mutta useimmiten kiukuttelijat ovat aikuisiksi kasvaneet lapset. Äitikirkko ei heidän mielestään huomaa sitä, että he ovat jo itsekin aikuisia. Äidit eivät sitä aina muista ja kohtelee heitä lapsina. Ja siksi riitoja tulee. Joskus riidat tulevan niin vaikeiksi, että lapset lähtevät ovet paukkuen kotoa ja sanovat etteivät enää koskaan tule takaisin.

Kirkko-äiti on vanha ja sillä kestää aikansa ymmärtää nuorempia. Mutta on tärkeä muistaa, että äiti aina rakastaa lapsiaan, ovi on auki tulla takaisin. Ja kun on malttia ja halua, voidaan huomata – että me olemme samaa perhettä ja pidämme toistemme puolta. Ja sovinto löytyy.

Joissakin asioissa äidin varmaan on syytä muuttua. Mutta kaikkein tärkeimmissä asioissa. Niissä jotka koskevat meidän suhdettamme taivaalliseen isään, niissä asioissa äiti tietää.

Mutta äidille voi antaa myös kukkia ja kiitoksen. Ainakin äitienpäivänä äidit saavat erityishuomiota osakseen – oletteko te keittäneet äidille tänä aamuna kahvin tai aamupuuron? Oletteko antaneet kukkia tai kakkua? Ehkä sen voi antaa äitikirkollekin ja Pyhälle Hengelle, jonka juhlaa tänään vietetään. Virret ainakin ovat kiitoslauluja.

Kun tänään vietämme Helluntaita ja äitienpäivää, meidän on hyvä kiitollisena muistaa myös äitikirkkoa, jonka helmaan Pyhä Henki on synnyttänyt meidät Jumalan lapsiksi.

Saarnan idean lähde Pikkuväki 3/08, Helluntain perhemessu. Onnea Äiti-kirkolle!


Helluntai Tuomas-messu 2005

Joh 14:15-21
Jeesus sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” 

Jeesus sanoo: minä olen Isässä, te olette minussa ja minä teissä. Jeesus puhuu jäähyväispuheessaan rakkauden kieltä. Rakkaus on sulautumista yhteen. Tämä pitää paikkansa yhtä hyvin ihmisten välisessä rakkaudessa kuin ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Rakkaus ei ole vain toveruutta ja toisen kunnioittamista, vaan jotakin enemmän. Rakastetut tulevat osaksi toistensa elämää. Siitä yhdeksi tulemisesta Jeesuskin puhuu. Pyhän Hengen välityksellä meidät otetaan sisälle Jumalan omaan elämään ja Jumalan persoonien väliseen rakkauteen – rakastavaan yhteyteen. Siitä helluntaissa on kysymys.

Jumala on rakkaus. Päivän evankeliumissa Jeesuksen puheessa koko kolmiyhteisen Jumalan rakkauden säteily välkehtii. Jeesus puhuu Isästään, hän puhuu Pyhästä Hengestä. Hän puhuu suhteestaan näihin molempiin ja hän puhuu rakkaista oppilaistaan, joiden elämän hän haluaa suojella, kun hän lähtee Isän luokse.

Minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Näiden Jeesuksen lausumien havainnollistamiseksi voisimme piirtää neljä sisäkkäistä ympyrää. Uloimmalle kehälle kirjoittaisimme sanan taivaallinen Isä ja seuraavalle kehälle Jeesus. Jeesus sanoo: Minä olen Isässä. Sitähän kirjaimellisesti tuo sana merkitsee: Jeesus on Isän sisäpuolella. Sitten Jeesus jatkaa: te olette minussa. Kolmas kehä piirretään Jeesus-kehän sisäpuolelle. Se on minua tarkoittava kehä, minä-kehä. Minä on Jeesuksen sisällä. Mutta kehiä oli neljä. Kaikkein sisimpänä löytyy vielä yksi kehä tai keskus. Siihen kirjoitetaan Pyhä Henki tai Jeesus (kumpi vain). Jeesus sanoo: Minä olen teissä. Hän sanoi myös: Henki pysyy luonanne ja on teissä. Ne tarkoittavat samaa asiaa: sillä Jeesus on meissä Henkensä kautta.

Olemme piirtäneet neljä sisäkkäistä kehää: Isän, Pojan, minun ja Pyhän Hengen. Olen tietoinen siitä, että Kolmiyhteisen Jumalan persoonien välisiä suhteita ja ihmisen sydämen syvyyksiä ei voi ihan näin yksinkertaisesti määritellä piirtelemällä ympyröitä sisäkkäin. Mutta kuulemamme evankeliumin kohdassa kuva muotoutuu tällaiseksi. Halusin piirtää tuon kuvan mieleenne yhdestä aivan erityisestä syystä.

Nimittäin tarkastellessani näitä sisäkkäisiä kehiä huomaan, että minä en ole itseni keskus, siellä on (tai pitäisi olla) Jumalan henki vaikuttamassa kasvua yhä enemmän alkukuvani näköiseksi: kohti Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta. Kaikkein sisin ihmisessä kuuluu siis Jumalalle. Sen helluntain ihme on saanut aikaan. Siihen Jumalan työ tähtää.

Mutta jos henki on työnnetty syrjään ihmisessä, ihminen tulee itsensä keskukseksi. Jos sisin kehä ei ole Jumalan Henki – ihminen on astunut keskukseen. Silloin hän on valinnut käärmeen harhauttaman Adamin ja Evan tien. Ja juuri tämä on ihmisten syvin ongelma: ylpeyden synti, jossa asetumme Jumalan paikalle – omassa sisimmässämme.

Lankeemuskertomuksen sanoma on tiivistettävissä näin. Kun ihminen asetti itsensä keskukseksi – sisin kehä särkyi, Pyhä Henki joutui poistumaan. Samalla piirtämämme ulommat kehät särkyivät. Sen näkyvä ilmaus oli karkotus paratiisista.

Pyhän Hengen väistyminen ihmisestä lankeemuksen myötä merkitsi myös sitä kuolemaa, josta Jumala varoitti. ”Sinä päivänä jona siitä syöt olet kuoleman oma.” Erehdymme, jos ajattelemme Aadamin selvinneen hengissä lankeemuksesta, ilman kuolemaa. Kun Pyhä Henki poistui, Adam kuoli – mutta sisältä käsin. Paratiisista ulosheitettynä hän oli kuin juuristaan irti reväisty kukka tyhjässä maljakossa. Kukka on hetken aikaa kaunis ja sen tuoksu valloittaa, mutta väistämätön kuihtuminen on edessä. Paratiisista karkotus merkitsi samalla hengenlähtöä. Se oli kukkasen taittamista omasta kasvualustastaan. Kuvaavaa on että karkotuksen alainen maa muuttui kirotuksi kuivaksi autiomaaksi, josta puuttuu elävän veden lähteet. Mistä Jumalan Henki puuttuu, siellä ei ole elämää.

Vasta helluntai tuo tilanteeseen muutoksen. Helluntaina korjaantuu se, mikä lankeemuksessa särkyi. Jeesus rakensi sillan Jumalan ja ihmisen välille juuri siksi, että Pyhä Henki asettuisi jälleen ihmiseen asumaan. Koko Jeesuksen pelastustyö valmisteli helluntain tapahtumaa.

Pyhästä Hengestä Jeesus sanoo, että hän on puolustaja ja totuuden henki. Saarnan alussa kuvasin Jumalan hengen rakkauden henkenä. Rakkauden henkeä määrittelevät Jeesuksen mainitsemat tehtävät: puolustaja ja totuuteen johdattaja.

Kun puhutaan Jumalan Hengestä totuuden henkenä, se tarkoittaa sitä, että Jumalan rakkaus ei ole sokea. Rakkauden ilmapiiriin eivät kuulu valheet. Pyhä Henki johdattaa totuuteen.

Henki tekee minut todelliseksi itselleni. Hän paljastaa elämäni valheet, väärät riippuvuudet ja pettävät turvakaiteet. Vasta silloin elämäni on oikealla raiteellaan. Sisimpäni valtaistuin ei ole minua varten, vaan kuuluu luojalleni. Tähän on vaikea suostua vaikka kristitty onkin. Löydän itseni todellisena vain Jumalan yhteydessä.

Pyhä Henki on myös puolustaja. Kun Kristuksen tehtävä oli vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja pahan vallasta, niin Pyhän Hengen tehtävä on puolustaa vapautettuja niin että vapaus säilyy.

Muistat varmaan Raamatusta, kun Israelin kansa pääsi vapaaksi orjuudesta, se ei ollut halukas kantamaan vapauden mukanaan tuomaa vastuuta eikä se ollut valmis seisomaan vapautensa takana vaikeuksien alkaessa, vaan kansa halusi takaisin orjuuteen. He olivat ulkoisesti vapautettuja, mutta heidän ajatus- ja tunnemaailmassaan he elivät vielä orjan elämää.

Pyhä Henki puolustaa, jotta säilyisimme vapaina, mutta myös jotta kasvaisimme sisäisesti vapaiksi. Kestää aikansa luopua orjan tai vangin identiteetistä. Monen vangin tie suomessa päätyy takaisin vankilaan, kun ei osata vapaana elää. Myös synnin orjuus on tiukassa. Kun me olemme kasteessa saaneet Pyhän Hengen, meidän on kasvettava kristityiksi, Kristuksen kaltaisuuteen.

Saatat ajatella, että sinulla ei ole Pyhää Henkeä, koska sinulla ei ole ollut erityisiä kokemuksia Hengen läsnäolosta. Jos näin on, olet unohtanut yhden elämäsi tärkeimmistä hetkistä. Tarkoitan kastepäivääsi. Kun sinut kastettiin tapahtui jotakin samaa kuin Jeesuksen kasteessa. Taivaat avautuivat. Pyhä Henki laskeutui sinun sisimpääsi. Taivaallinen Isä tunnusti sinut omaksi rakkaaksi lapsekseen. Sait siis Pyhän Hengen, josta Jumala tuntee omansa.

Sinulla on Pyhä Henki. Hän on synnyttänyt sinussa uskon. Hän vetää sinua lähemmäs Jumalan tuntemiseen.

Pyhä Henki puolustaa meitä. Hän opettaa meidät tuntemaan Kristuksen ja hänen kauttaan taivaallisen Isän. Hän opettaa meitä tuntemaan oman alkuperämme ja oikean identiteettimme.

Sinä olet Jumalan lapsi. Koska olet lapsi, olet perillinen. Pahalla ei ole sinuun mitään valtaa.

Helluntai 19.5.2002
Kokemäki
Apt 2:1-13 (Joh 14:15-21)

Raamatun alkulehdillä kerrotaan kuinka Jumala loi ihmisen maan savesta ja puhalsi tämän sieraimiin elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli tuntemamme elävä ja ajatteleva olento.

Siksi ihmisestä sanotaankin usein, että hän on kuin saviastia, joka on tarkoitettu Jumalan käyttöön. Tänään haluan ajatella, että ihminen on kuin pieni savesta tehty öljylamppu. Minulla on tässä kädessäni sellainen. Tämä on vähän pienen kaarnaveneen näköinen. Mutta tämä on savesta ja tämä on ontto.

– Tässä öljylampussa on kaksi aukkoa. Isommasta aukosta lisätään lamppuun sisälle öljyä. Ja pienemmästä aukosta lähtee paksu lanka sisälle säiliöön.

Aikuiset tietävät hyvin, miten tällainen lamppu toimii, mutta lapsille tämä voi olla uusi asia. Periaate öljylampussa on oikeastaan vähän sama kuin kynttilässä.

– Kun kynttilässä palavana aineena on steariini, eli se vaha, mistä kynttilä on tehty, niin öljylampussa nimensä mukaisesti palavana aineena on öljy. 
– Kumpikin (kynttilä ja öljylamppu) tarvitsee lisäksi sydänlangan, jonka päässä liekki palaa. Öljylampussa on kuten sanoin paksu lanka. Lanka on imenyt itseensä öljyä täyteen ja on öljystä ihan märkä. Kun lamppu sytytetään, tähän langan päähän tulee pieni liekki. Öljy palaa langassa.

Ajattelin siis meitä ihmisiä saviastioiksi. Savesta tehdyiksi öljylampuiksi, joiden olisi määrä tuoda valoa maailmaan. Se loistaa sitä valoa ja totuutta, joka tulee Jumalan luota, yhteydestä Jumalaan.

Mutta lamppumme ei ole kunnossa. Se on särkynyt ja öljy valunut maahan ja lanka kuivunut. Olemme siis särkyneitä saviastioita. Mikään liekkikään ei voi siksi meissä palaa. Synti on särkenyt sen.

Jeesuksen oppilaatkin olivat kukin tahollaan särkyneet. He olivat paenneet kun Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin. He olivat piilossa lukittujen ovien takana ja pelkäsivät. Heidän uskonsa oli heiveröistä ja rohkeus poissa. He olivat sillä tavoin särkyneitä.

Mutta Jumalan Henki on sellainen, että se haluaa tehdä särkyneestä ehjän. Hän kokoaa palaset yhteen ja puhaltaa sen jumalallisella henkäyksellään ehyeksi, jotta sinne voisi jälleen kaataa öljyä ja siihen saisi kauniin liekin palamaan.

Särkyneet saviastiat tehtiin ensimmäisenä helluntaina ehjiksi ja lamppujen liekki nähtiin palavan. Raamatun tekstissä, joka lukupulpetilta luettiin, kerrottiin Pyhän Hengen asettuneen liekkien tavoin opetuslasten pään ylle. Tuo liekki oli kuin merkki Jumalan Hengen korjaavasta työstä, siitä että öljylamppu oli tehty jälleen ehjäksi.

Mutta särkyneitä eivät olleet vain opetuslapset, vaan koko ihmissuku on särkynyt. Kaikki ihmiset jotka syntyvät maailmaan ovat särkyneen öljylampun kaltaisia. Miten meistä tulisi ehjiä astioita, sellaisia joissa Pyhän Hengen liekki palaisi? Tuona ensimmäisenä Helluntaina Jeesuksen opetuslapsi Pietari kertoi miten se tapahtuu. Hän sanoi näin: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”

Sinut on todennäköisesti jo kastettu ja olet siis saanut Pyhän Hengen. Kastepäivämme on meidän jokaisen oma helluntaipäivämme. Se tarkoittaa sitä, että saviastia on tehty ehjäksi. Öljylamppusi on kunnossa. Se ei ole enää särkynyt. Jumala on luonut palaset uudestaan ja puhaltanut meihin Pyhän Hengen.

Tämä on tosiasia. Mutta Pietarin sanojen mukaan meidän olisi joka päivä myös käännyttävä Jumalan puoleen ja elettävä yhteydessä häneen. Lukemalla Raamattua, rukoilemalla, käymällä jumalanpalveluksissa, nauttimalla ehtoollista, vain siten saamme lisää öljyä lamppuihimme ja vain siten loistamme hänen valoaan.

Jos unohdamme Jumalan liekkimme sammuu.

Dispositio

– Luominen: Ihminen on saviastia

– Öljylamppu. Ihminen on savesta tehty öljylamppu. (selostan öljylampun toimintaa ja liekin palamista)

– Ihminen on särkynyt saviastia

– Pyhä Henki tekee eläväksi. Liekki syttyy lamppuihin jälleen (tulenlieskat opetuslasten pään päällä)

– Miten meistä tulee ehjät lamput ja liekki syttyy palamaan.

– Kasteessa meidät on luotu palasista uudestaan? Jumala puhalsi meihin Pyhän Hengen. Saviastia tehtiin ehjäksi. Mutta meidän on jatkuvasti käännyttävä Jumalan puoleen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s