Helatorstai

Jeesus siirtyi etätöihin – 2020

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Joh. 17: 24-26

Kirkollisessa facebook-viestissä oli eilen kuva taivaaseen astuvasta Jeesuksesta ja siihen oli kirjoitettu teksti. ”Helatorstai on se päivä, jolloin Jeesus siirtyi etätöihin.” Viesti oli aika onnistunut. Se oli sekä 1) humoristinen, että 2) ajankohtainen. Etätyöt ovat tulleet monelle tutuksi kevään aikana. Viestiä ajatellessa tuli mielikuva Jeesuksesta, joka myös tekee etätöitä tietokoneella tai älylaitteella taivaan toimistossa. Hänellä on digitoitu taivaallinen kirjanpito kaikista pelastetuista – hänen langattoman älylaitteen sovellukseen soulbook (ei siis naamakirja vaan sielukirja) tulee punainen pieni merkintä rukousviestien saapumisesta. Pienellä sormen liikkeellä hän lähettää enkelin hoitamaan asioita.

Jotain totta kuvassa on, muuten vitsi ei toimisi. Jeesus Uuden testamentin mukaan oikeasti meni etäämmälle, pois oppilaidensa ja seuraajiensa näköpiiristä – mutta ei siksi, että olisi etätöissä kauempana, vaan ollakseen lähempänä. Yhteyttä pidetään Pyhän Hengen kautta, minkä Jeesuksen oppilaat pian saisivat. Toisin sanoen, Jeesus tuli Pyhän Hengen kautta jokaisen sydämeen asumaan. Eli lähemmäs kuin koskaan aikaisemmin.

Apostolien teot kertoivat Jeesuksen astumisesta näkyvästä maailmasta taivaaseen. Ajattelemme että se on jossakin kaukana, vaikka se on vain toinen todellisuus, mikä ympäröi meitä kaiken aikaa.

Helatorstai esiintyy myös uskontunnustuksessa. Muistatko miten uskontunnustus sen kuvaa. ”astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella”

Jeesus ei vain noussut taivaaseen huilaamaan ja pelaa-maan pasianssia. Hän nousi hallitsijaksi kuninkaan valtaistuimelleen. Jeesus ennakoi jo sen, että seurakunta kasvaa kaikkialle maailmaan. Hän ei voisi olla maailmanlaajan kirkon hallitsija maan päällä. Taivaasta käsin hän on koko kirkon hallitsija ja kaitsija kaiken aikaa ja kaikkialla.

Taivaaseenastuminen on valtaistuimelle istumisen päivä ja siksi se on oikeastaan myös Jeesuksen kuninkaaksi kruunaamisen päivä. Jeesus on kuningas, kuninkaiden kuningas – eli messias. Maan päällä hän sai vain orjantappurakruunun, mutta Jumalan valtakunnassa hänellä on se kuninkuus ja valta, mikä hänelle kuuluu.

Kasteen yhteydessä, hänet rituaalisesti voideltiin kuninkaaksi. Kuningas Daavidin kohdalla voitelu tapahtui öljyllä, mutta Jeesus kastettiin. Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen sen merkiksi, että hän oli kuninkaaksi valittu. Mutta yhtä vähän kuin Daavid alkoi heti hallita kuninkaana, ei Jeesuskaan alkanut vielä hallitsemaan. Hän oli maan päällä sotaretkellä paholaista vastaan. Me olimme pahan vankeina, Jeesus vapautti meidät hämmästyttävällä tavalla kuolemansa kautta ja palasi voittajana valtakuntaansa ja siellä hänet kruunattiin.

Hän hallitsee ja hänellä on suunnitelma, minkä toteuttamisessa hän tarvitsee meitä: Että Jumalasta lähtöisin oleva elämä ulottuisi kaikkialle tässä pimeässä maailmassa; että jokainen eksynyt ja kadoksissa oleva ihminen löytäisi takaisin valoon ja kotiin; että jokainen vapautettu ihminen näkisi itsensä uudessa valossa – rakastettuna; että toivo syrjäyttäisi epätoivon ja pelon. Että ihmiset saisivat uuden rohkeuden ja löytäisivät kiitollisuuden. Että me olisimme lopulta siellä, missä hänkin on. Ja siellä missä hän on, hän on valmistamassa meille ikuista asuntoa.

Elämä on kaunis – korona-aikanakin. Mutta kaikkein paras on vielä edessäpäin – se on oleva päivä, jolloin me astumme taivaaseen: henkilökohtainen helatorstai.

 

Valtaistuimia – helatorstain saarna 2011

Jeesus rukoili ja sanoi:    ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” Joh. 17: 24-26

Päivän psalmi alkaa tänään mahtipontisesti: Jumala nousee valtaistuimelleen. Riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat. Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme, ylistäkää ja laulakaa! Hän on koko maailman kuningas. Laulakaa hänelle psalmi. Jumala on kansojen kuningas, hän istuu pyhällä istuimellaan.

Raamatun taivaskuvaukset ovat aika niukkoja. Se yleensä tulee selväksi, että siellä on valtaistuin. Vain hallitsijalla on oikeus istua siinä. Valtaistuin on vallan ja arvon merkki. Valtaistuin on jopa kruunua ja valtikkaa merkittävämpi vallan merkki. Se on paikka, jossa valtaa käytetään. Kruunu antaa oikeuden istua siihen.

Istuimilla edelleen voidaan osoittaa henkilön arvoa. Kirkoissa on ollut piispanpenkki, hääjuhlassa vastavihitty aviopari istutetaan hienoimpaan tuoliin. Kun kunniavieras tulee kotiin, hänelle annetaan paras paikka. Maailman merkittävin valtaistuin lienee tällä hetkellä amerikan presidentillä Brak Obamalla. Suomessa plaseeraus valtaistuimille koki eilen merkillisen käänteen, kun hallitusneuvottelut kariutuivat. Meillä puhutaan salkkujen jaosta. Puhua voitaisiin myös heidän valtaistuimistaan.

Kuninkaan valtaistuin tunnetusti on hienompi ja korkeampi kuin muut istuimet. Kuningas Salomon valtaistuimessa oli kuusi porrasta, se oli tehty norsunluusta ja päällystetty kullalla. Sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli molemminpuolin käsinojat ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Jokaise portaan kummallakin puolella oli leijona, kaksitoista kaikkiaan. koristeellinen ja astinlaudalla varustetttu. (1 Kun 10:18-19)

Tällaista kuningasta ei ole helppo lähestyä. Ylhäisyydessä hän on lähes tavoittamaton. Häntä katsotaan ylöspäin ja hänelle puhutaan varovasti ja muodollisesti kaikkien etikettisääntöjen mukaan: tituleerauksin ja kumarruksin. – se presidenttiin kohdistunut raivoisa halaus, mikä nähtiin jääkiekkoleijonien juhlassa kauppatorilla olisi merkinnyt pään menetystä vanhoina aikoina – takavuosina siitä olisi suomessakin voinut saada tuomion.

Maanpäällisillä hallitsijoilla on maalliset istuimet. Jumalalla on istuimensa taivaassa. Profeetta Jesajan näyssä (Jes 6):1-2) Jumala istuu korkealla ylhäisellä istuimella. Hänen valtaistuimellaan ei ole veistettyjä eläinhahmoja, niin kuin Salomolla, vaan sitä ympäröivät serafit, kuusisiipiset enkelit, joiden ylistyksen pauhu saa syntisen ihmisen vapisemaan. – Taivaaseen astuminen on ennen kaikkea Jeesuksen tuolle valtaistuimelle istumista.

Ristille kirjatuista sanoista tuli totta syvemmässä mielessä kuin mitäPilatustarkoitti: Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas. Hän on kuningas. Hän on noussut valtaistuimelleen, hän on ottanut kuninkuuden. Mutta hän ei ole vain juutalaisten kuningas, vaan koko maailman ja hän istuu pyhällä istuimellaan – jokainen kerran polvistuu hänen edessään ja tunnustaa hänen valtansa.

Helatorstai kuuluttaa selvällä äänellä kaikkiin suuntiin: Jeesus on Herra. Hän on voittoisa kuningas. Hän palasi sotaretkeltä kukistettuaan Jumalan vastustajan ja otti sotasaaliikseen synnin ja kuoleman vangit, jotta hän vapauttaisi heidät.

Valtaistuimelta jaetaan oikeutta, annetaan käskyjä ja tuomiota. Jumalan valtaistuin on jotakin vielä enemmän. Ilmestyskirjan kuvauksen mukaan elämän veden virta kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimelta. Sieltä ei jaeta vain oikeutta, itse elämä kumpuaa sieltä. Jumalan valtaistuin on viimeisenä päivänä tuomioistuin – mutta tänään se on armoistuin ja ikuisuudessa se on armoistuin – Jumala käyttää valtaansa jakaessaan armoa ja anteeksiantamusta.

Hän ei ole vaikeasti lähestyttävissä. Hän itse lähestyy meitä Pojassaan. Hän lähestyy meitä alhaalta käsin, nöyränä, herättääkseen meissä ei pelkoa vaan rakkauden. Mitään portaita ja vaikeita tituleerauksie ei ole edessämme. Jumala on taivaalllinen Isämme. Jeesus veljemme. Meidät on otettu suuren kuninkaan perhepiiriin.

Eräs kohta evankeliumissa herättää myös huomioni. Päättäessään jäähyväisrukoustaan ja tietäessään, että hän astuu pian takaisin Isän luo Jeesus sanoo, että hänellä on taivaassa yksi erityinen tahto. Tämä tahto tulee korostetusti esiin evankeliumissa. Mitä hän tahtoo?

”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Tahto saada hänen pelastamansa ihmiset luokseen, sinne missä hän on, jotta pelastetut näkisivät hänen kasvonsa.

Kun Jeesus astui taivaaseen, palasi kotiinsa ja kirkkauteensa. Se merkitsi samalla eroa opetuslapsista. He jäivät yksin.

Jeesus toivoo jälleennäkemistä, että koko kirkko saavuttaisi päämääränsä.

Jeesus tahtoo, että uskovat vihdoinkin näkisivät hänen kirkkautensa vailla alennuksen häivää.

Kristillisen elämän päämäärä on perinteisesti ilmaistu sanoilla: autuas Jumalan katseleminen .

Kun Jeesus oli maan päällä oppilaat saivat katsoa Jeesusta kasvoihin – vielä tosin alennuksen tilassa. Kun Jeesus oli heidän luotaan astunut taivaan kirkkauteen ja samalla poistunut näkyvistä, oppilaat yhä tähyilivät ylöspäin. He odottivat vielä jotakin näkevänsä. Jokin häivähdys. Mutta taivas pysyi suljettuna. Jeesus oli poissa näköpiiristä. Apostolien teot kuvaa tämän huvittavasti. Enkeli ilmestyy heille heidän vielä tiiraillessaan taivaalle. ”Mitä te siinä töllistelette taivaalle. Jeesus, joka otettiin taivaaseen tulee kerran takaisin samalla tavoin kuin näittän hänen taivaaseen menevän.”

Mikään tässä maailmassa ei ole suurempiasiakuin nähdä Jumalan kasvot. Mooses halusi nähdä. Mutta sitä ei hänelle suotu. Me elämme uskon varassa. – kerran saamme katsoa kasvoista kasvoihin. Se tapahtuu vasta ikuisuuden rajan tuolla puolen. Näillä lihallisilla silmillä me emme voi Jumalaa katsoa. Silmämme ei kestä sitä kirkkautta ennen kuin kuolema on pyyhkinyt synnin viimeisetkin jäljet sielustamme.

Sitä ihmisen koko elämä tavoittelee. Me pyydämme Jumalalta että hän kääntäisi kasvonsa meitä kohti – armon ja rakkauden ja hyvyyden kasvot – me emme niitä kasvoja täällä kykene vielä katsomaan, mutta tietoisuus jo siitä, että ne kasvot seuraavat meitä ja katsovat meidän puoleemme tuo suuren rauhan. Salainen toiveemme on saada nähdä myös hänen kasvoistaan jotakin, jokin pieni välähdys.

Autuus, mikä Jumalan katselemiseen liittyy on siinä, että katselemisen vaikutuksesta me muutumme hänen kuvansa kaltaiseksi, niin kuin Mooseksen hahmo muuttui kirkastuneeksi hänen seurustellessaan Jumalan kanssa vuorella

1 Joh 3:2 meistä tulee hänen kaltaisiaan sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Tätä Jeesus thatoo: saada sinut luokseen, että näkisit hänen kasvonsa. Mitä sinä tahdot? Mitä tahdot kaikkein eniten koko maailmassa?

Tiedän, että syvällä sisimmässäsi asuu kaipaus suurimpaan onneen, mitä ihmiselle voidaan suoda: Jumalan näkemiseen. Jeesus on valmistamassa meille kotia. Hän rukoilee sinun puolestasi. Se rukous on vahva ja Jumalan armosta kerran se toteutuu.

Helatorstai 2000
Joh 17:24-26

Luopuminen on hyvin vaikeaa. Uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen on usein myös hyvin vaikeaa. Tilanteet, joissa joutuu eroamaan läheisestä ystävästään tietäen, että ei ehkä häntä enää koskaan näe, on samoin hyvin vaikea. Tavattoman monelle nuorelle ihmiselle nämä lähipäivät ovat olleet juuri sellaisia. Opintoja on saatu päätökseen ja siirtyminen uusiin tehtäviin alkaa. Opiskeluaika on vielä sellaista, että silloin muodostetut ystävyyssuhteet ovat niitä parhaimpia.

Jokaisella meistä on varmaankin jonkinlaisia kokemuksia tällaisesta luopumisesta. Ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jokapäiväinen kanssakäyminen ja yhdessäolo päättyy. Elämään tulee äkkiä tyhjä paikka. Ja vaikka tietää, että toinen on hyvissä voimissa siellä jossakin, niin silti tekee kipeää.

Jeesuksen oppilailla oli tällainen kokemus. Kuoleman rajan takaa he saivat ensiksi Jeesuksen takaisin luokseen. Se oli hämmästyttävä ilon kokemus keskelle heidän suruaan. Heidän Mestarinsa elää. Hän on voittanut kuoleman. Se väistämätön ihmisten kohtalo, joka julmalla tavalla kolhaisi Jeesustakin, on ikään kuin ruopattu pois. Kuolema ei ole matkan pää. Elämän pursi ei pysähdy kuoleman hetteikköön, vaan sen läpi Jeesus on tehnyt tien Jumalan avaraan maailmaan. Mutta noustuaan ylös kuolleista, Jeesus ei jäänyt näkyvällä tavalla oppilaidensa luokse pitkäksi aikaa. Neljänkymmenen päivän kuluttua hän meni takaisin sinne, mistä hän tulikin: takaisin taivaallisen Isänsä kirkkauden valtakuntaan, taivaalliseen kotiin. Helatorstai on se juhlapäivä, jolloin muistelemme tätä tapahtumaa. Jeesukselle se oli kotimatka, mutta opetuslapsille se merkitsi Jeesuksen muuttamista jonnekin kauas pois heidän luotaan. Se oli viimeinen kerta kun he olivat ylösnousseen Jeesuksen seurassa. Siitä alkaen heidän olisi elettävä opetuslapsen elämäänsä ilman Jeesuksen näkyvää läsnäoloa.

Koska Jeesus tiesi, että oppilaille ero tulee tuottamaan ahdistusta, hän valmisti heitä tätä tilannetta varten jo kauan ennen kuin se oli todellisena heidän edessään. Alttarilta luettu evankeliumi on Johanneksen evankeliumista, Jeesuksen jäähyväispuheesta. Tuo jäähyväispuhe lienee Raamatun kauneimpia ja lohduttavimpia puheita. Se on juuri lähtöä tekevän Jeesuksen puhetta oppilailleen.

Siinä Jeesus puhuu kaipuusta. Hän sanoo: ”Isä minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat siellä missä minäkin olen.” Jumalalla itsellään on syvä kaipuu olla lähemmässä yhteydessä kanssamme. Hän tahtoo, että me pääsisimme hänen luokseen. Hän tahtoo johtaa meidät sinne, missä ei ole enää mitään erottavia tekijöitä. Sinne missä usko vaihtuu näkemiseksi ja kaipuu täyttymykseksi.

Jäähyväispuheessaan Jeesus puhuu myös syvästä yhteydestä. Hän puhuu yhteydestä, mikä hänellä on Isän Jumalan kanssa, mutta hän puhuu myös yhteydestä mikä hänellä voi olla opetuslastensa kanssa. Tästä syvästä yhteydestä hän puhuu ennen kuolemaansa, ennen sitä hetkeä, kun opettaja ja oppilaat erotetaan tosistaan. Hän sanoo heille, että yhteys tulee säilymään erosta huolimatta. Yhteys ei katkea, vaikka se oppilaista siltä ensin tuntuisi. Ja se yhteys tulee olemaan syvempi kuin voimme edes käsittää.

Mutta Jeesus samalla muistuttaa siitä synkästä tosiasiasta, mikä maailmassa vallitsee. Vaikka Jumala haluaa olla lähellä meitä, niin me emme ole halunneet olla lähellä häntä. Se on pimeän maailman todellisuus. Maailma ei ole Jumalaa tuntenut. Tämä on lähtökohta Jeesuksen toiminnalle. Se oli syy miksi hän tuli taivaasta alas luoksemme. Maailma ei tunne Jumalaa, ihmiset eivät tunne Jumalaa. Kukaan ei luonnostaan häntä tunne. Ja koska emme tunne häntä olemme osattomia jumalallisesta elämästä. Se, että emme tunne Jumalaa, pitää meidät pimeydessä. Se pitää meidät erossa omasta alkuperästämme ja elämämme tarkoituksesta. Me emme ole siellä missä hän on, vaan olemme poissa todellisen elämän lähteestä. Elämästämme puuttuu silloin se siunaus, minkä Jumala haluaisi meille antaa. Monenlaista haparointia Jumalan puoleen meillä saattaa olla, mutta emme näe häntä emmekä millään aistilla voi häntä tavoittaa. Järkemme ei yllä eikä ymmärrä Jumalaa.

Emme voi häntä omin neuvoin tuntea. Emme omin ponnistuksin tavoita häntä emmekä pääse edes lähelle. Meillä säilyy vihamielisyys ja vieraus häntä kohtaan.

Jeesus on tullut meitä opettamaan tuntemaan Jumalan. Ei hänen salattua majesteettiaan, ei hänen suuruuttaan ja mittaamattomuuttaan, ei hänen valtaansa, vaan jotakin muuta, jotakin tärkeämpää. Hän on tullut opettamaan meille Jumalan rakkauden. Jeesuksen elämässä, toiminnassa ja puheessa olemme oppineet tuntemaan Jumalan aivan uudella tavalla. Jumala ei halua olla kaukainen, tavoittamaton maailman valtias. Vaan hän on rakastava Jumala. Sellainen, joka puhuttelee minua. Sellainen, joka tulee minun luokseni, keskelle sitä pimeää, jossa elän. Hän on Jumala joka sovittaa kaksi toisistaan erossa olevaa maailmaa yhteen.

Oikea Jumalan tunteminen onkin sitä, että hänen henkensä asuu meissä. Se ei jää siksi vain ulkokohtaiseksi tuntemiseksi ja tietämiseksi, vaan se on syvää yhteyttä häneen. Se on yhdistymistä häneen uskon, toivon ja rakkauden sitein. Se on sitä, että hänen henkensä tulee meihin asumaan.

Jeesus sanoo: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota olet minulle osoittanut ja jotta minä näin pysyisin heissä.” Jeesuksen opetuksella on siis nämä kaksi päämäärää rakkaus ja yhteys.

Jumalallisen rakkautensa hän osoittaa meille siinä, että hän on tullut luoksemme ja ottanut kannettavakseen kaiken sen, mikä erottaa meidät Jumalasta ja estää meitä yhdistymästä häneen. Hän on tullut sinne missä me olemme, jotta hän voisi viedä meidät sinne missä hän on. Jeesus meni edellä taivaalliseen kotiin. Se on myös meidän päämäärämme. Mutta teemme sinne matkaa tämän katoavan ajan halki. Silti emme ole erossa hänestä. Hän on jatkuvasti kanssamme. Siitä hän haluaa vahvistaa meitä myös tänään ehtoollisen sakramentissa.

Se myös on rakkauden ja yhteyden ateria. Se muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka uhrautuu ja antaa meille itsensä. Se myös luo meille jatkuvasti todellista yhteyttä Jumalaamme. Näin Kristus pysyy meissä, kun käymme ahkerasti ehtoollisella. Tuomme itsemme hänelle ja hän täyttää meidät hyvyydellään.

Tämä Jumalan rakkaus ja yhteys häneen luo meissä uutta ja katoamatonta elämää. Täyttykää hänen voimallaan, avatkaa sisimpänne tälle rakkaudelle. Antakaa hänen uudistaa elämänne hyvyydellä, totuudella ja rakkaudella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s