Jouluyö

Jouluyön messu 2002

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Hyvät ystävät. Meitä on kirkkoon tullut tänä jouluyönä monta ihmistä. Jokainen on tuonut tullessaan oman elämäntarinansa, omat vaiheensa, oman kaipauksensa, oman rukouksensa. Ja me kaikki olemme tulleet kirkkoon kuullaksemme jouluevankeliumin Jeesuksen syntymästä, kapaloitsemisesta, enkelin ilmoituksesta ja paimenten kumartamisesta. Evankeliumi ei kuitenkaan ole vain historian havinaa, vaan se on jotakin sellaista, mikä on totta myös nyt. Se ei ole menneiden tapahtumien muistelemista kahden tuhannen vuoden takaa, vaan se on sitä, että me olemme tänä jouluyönä tulleet paimenten tavoin, enkelten puhuttelemaksi ja siksi kiirehtineet Jeesuksen seimen luokse.

Mutta ennen kuin olemme tänne päässeet mekin olemme paimenten tavoin valvoneet yössä ja vartioineet laumaamme. Jokaisella on jotakin tärkeää vartioitavanaan. Vartioimme ja huolehdimme perheestämme, toimeentulostamme, tulevaisuudestamme. Lauman vartioiminen on siis sitä tuttua arjessa kamppailemista ja siinä selviytymistä. Lauman vartioiminen on sen suojelemista, mikä omassa elinpiirissä on tärkeää.

Laumaa vartioidaan yöllä. Yön pimeys ei ole vain auringon poissaoloa. Tuo yön pimeys kaiken yllä muistuttaa meitä synnin ja pahuuden vallasta. Siellä minne synti ja pahuus on levinnyt, siellä vallitsee pimeys. Se mitä, suurella vaivalla olemme rakentaneet ja suunnitelleet, se murenee ja turmeltuu. Olemme olleet hyväuskoisia ja luottamustamme käytetään väärin. Pimeyden turvin joku varastaa laumastamme. Pimeyden turvin onnea saalistetaan toisten kustannuksella, usein heikompien kustannuksella. Lapset jäävät vaille äidin rintaa, nuoret eivät löydä kotoa rajoja eikä rohkaisua, aikuiset ovat oppineet välinpitämättömiksi ja vanhukset jäävät vaille turvaa.

Pimeässä yössä vartioimme laumaamme ja oman sydämen pimentyessä saalistamme toisten laumasta. Pimeässä paljastumisen vaara on vähäinen. Pimeässä kaikenlaiset keinot tuntuvat sallituilta. Sellaista on pelin henki.

Nyt me olemme omin korvin kuulleet ensin profetian: kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Ja sitten enkelten viestin suuresta ilosta. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”. Meidän yksityinen elämäntarinamme leikkaa suurta tarinaa. Ne kohtaavat toisensa. Ne tarinat myös sopivat sisäkkäin. Meidän tarinallemme löytyy paikka suuren tarinan sisällä.

Tuo suuri tarina, joka tänään jälleen kuultiin, kertoo vastasyntyneestä lapsesta. Tapahtuma on mitä luonnollisin asia ihmiselämässä, ei mitenkään erikoinen. Ja kuitenkin se on ihmeellinen.

Kun jouluna puhutaan lapsesta vastasyntyneestä pienokaisesta, se tuo mieliimme niitä hellyyden tunteita, joita vauvoja kohtaan tunnemme. Pienessä elämänalussa on läsnä tulevaisuuden siemenet. Siinä on jotakin herkkää ja pilaantumatonta. Omaa sisintämme tutkimalla, omaa elämäntarinaa muistelemalla, tiedämme mitä sille herkälle ja pilaantumattomalle sielulle voi käydä.

Pienokaisen ilmaantuminen kertoo, että jossakin joku voi onnistua paremmin kuin me. Hänellä on kaikki mahdollisuudet vielä tallella. Hänen ei ehkä tarvitse valvoa öitään, ei murehtia ei pelätä eikä saalistaa.

Mutta joulun lapsessa on muutakin kuin herkkää lapsen viattomuus. Enkelit ilmoittivat sen meille: Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Joulun lapsessa on valo tullut maailmaan.

Arjen monituiset huolet, se lauma jota vartioimme, ja se kenttä, jossa saalistamme, saa uuden taustan. Maisema, jossa elämme valaistaan niin kuin kirkkosali tänä yönä valaistiin.

Miten tuo pieni lapsi voi tuoda valon pimeään ja toivon elämään. Mitä hänessä on niin ihmeellistä? Hänessä on ihmeellistä se, että hän on Jumalan Poika eikä hänessä ole pimeyden häivää. Tänään me näemme lapsena hänet, joka kerran otti päälleen kaiken pimeyden ja synnin syyllisyyden. Kerran Betlehemin syntymäluola vaihtui pääsiäisen hautaluolaan. Kapalot käärinliinoihin.

Kun joulun lapsi valaisee kaiken, silloin paljastuu myös pimeydentekomme, mutta kun katsomme kaikkea Vapahtajamme ristin kirkkaudessa. Kun tunnemme kokonaisuudessaan tuon Suuren tarinan, silloin riemastumme. Jumala ei vain tullut luoksemme. Hän myös ottaa pois sen syyllisyyden ja ahdistuksen möykyn, joka puristaa rinnassamme. Pimeys väistyy. Meille annetaan anteeksi. Meidät on nähty syvintä sisimpäämme myöten ja silti meidät on otettu vastaan. Meille on annettu armo ja anteeksiantamus.

Tämä kaikki on saanut alkunsa ensimmäisessä joulussa.

Toivon että ainakin tämä asia jää kotiin vietäväksi. ”Tänään teille on syntynyt Vapahtaja” Enkelin viesti, ilosanoma on todellisuutta jo tänään. Sitä ei tarvitse enää odottaa. Sanoma koskee sinua ja se kertoo suuresta ilosta, vapahduksesta. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Tänään sinulle on syntynyt vapahtaja. Meidän ei siksi tarvitse enää harhailla pimeässä, meidän pimeytemme valaistaan. Jumala on löytänyt meidät. me olemme pelastuneet.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s