Septuagesima

Septuagesima – 3 sunnuntai ennen paastoa

Turha odottaa kiitosta, Jumala tarjoaa luuviitosta

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'” Luuk. 17: 7-10

Lehdissä on viimeaikoina kirjoitettu huolestuttavaan sävyyn nuorten aikuisten kirkosta eroamisesta. Kirkon sanomalla ei ole vetävyyttä. Kirkon sanoma ei tunnu heistä omalta. Onko jotakin tehtävissä? Edellisen raamatunlauseen kuultuanne ette ehkä ihmettele että ryntäystä kirkon helmaan ei ole odotettavissa. Ongelmamme on vähän saman tyyppinen kuin Tuomas Kempiläisellä, kun hän sanoi Kristuksella olevan paljon kannattajia, mutta vähän seuraajia. Me olemme muuten samassa tilanteessa paitsi, että meillä ei ole niitä kannattajiakaan.

Jos nyt kuulemamme evankeliumin perusteella kirjoittaisimme mainoslauseen, joka houkuttelisi nuoria ja nuoria aikuisia kirkkoon, mitä näistä aineksista saisimme aikaan? Mainoslauseen olisi nimenomaan toimittava houkuttimena, joka saisi nuoret kiinnostumaan omasta uskosta ja osallistumaan sen toimintaan ja kaipaamaan yhteyttä Jumalaan.

Jos tarkastelee tekstiä, siinä talon isäntä läksyttää peltotöistä palaavaa orjaansa ja antaa hänelle välittömästi lisätöitä ennen kuin jättää hänet rauhaan. Kaiken kukkuraksi orjan on kiltisti ja kiitollisella mielellä otettava kaikki kepiniskut vastaan ja vähäteltävä itseään sanoen: ”olen arvoton palvelija. Tein vain sen, minkä olin velvollinen tekemään”. Jeesus vertaa omia oppilaitaan tähän orjaan. Heidän olisi opittava häneltä samanlaista asennetta.

Ainekset eivät ole kovin houkuttelevia mainoslausetta ajatellen? Kuinka hyvin evanekeliumin henkeä vastaisi mainoslause: ”Elämä on kivaa – kirkon ulkopuolella.” tai tällainen teksti ”Turha luulla, et saa kiitosta, Jumala tarjoaa luuviitosta.” Nämä ovat ihan hyviä mainoslauseita, mutta sopisivat paremmin Vapaa-ajattelijoiden ”eroa kirkosta -kampanjaan.

Jos nyt ei kuitenkaan erottaisi kirkosta. Vaan iloisesti ahertaisimme kirkon hommissa. Kuitenkin tämän evankeliumin äärellä hymy tuntuu hyytyvän. Vaikka kuinka yrittää kääntää evankeliumia hauskaksi ja positiiviseksi, niin tulee mieleen kuva, jossa konttorin loppuun palanut työntekijä seisoo pilvenpiirtäjän ikkunalla. Kuvatekstinä on miehen viimeinen viesti suoraan evankeliumistamme: olen arvoton palvelija – hyvästi maailma.

Edellä lausutut mainoslauseet avaavat kirkolle vähemmän mairittelevan tulevaisuuden. Joko porukka sankoin joukoin eroaa kirkosta tai luhistuu sen vaatimusten alle – tässäkö vaihtoehdot? Mitä on jäänyt huomaamatta. Kolmas tie on olemassa se on armo.

Ongelma on vain siinä, että armo ei valkene meille mainostempuilla. Luonnollinen ajattelu ei ota sitä vastaan.

Jeesuksen sanat ovat loukkaus meidän ylpeydellemme. Kuka haluaa kuulua sellaiseen, joukkoon, jossa odotetaan ryhmän jäsenten sanovat itsestään: Me olemme arvottomia palvelijoita. Päin vastoin, me haluaisimme olla itsenäisiä ja riippumattomia kenestäkään auktoriteetista – emme kenenkään palvelijoita. Ja nyt Raamatun sanoma haluaa meidän alistuvan ja luovuttavan itsenäisyytemme jollekin toiselle ja vieläpä niin, että me emme saisi siitä edes kiitosta. On selvää, että marssi ulos kirkosta alkaa.

Ihmiset sanovat kasvaneensa aikuisiksi – he ovat päättäneet, että heidän jumalansa ei ole sellainen mitä kirkko opettaa. Heidän jumalansa on kuin hyvä, lempeä ja ymmärtäväinen ystävä, joka kehuu heitä ja kannustaa. Hän valaa uskoa heidän omiin voimiin ja omaan hyvyyteen.

Yleinen odotus Jumalan suhteen on se, että se on tavallinen kaverisuhde, että olemme tasavertaisia kumppaneita, että Jumala arvostaa ja kunnioittaa meidän koskemattomuuttamme ja yksilöllisyyttämme.

Muistatteko, mikä oli se asia, joka sai ihmisen lankeamaan paratiisissa. Mikä käänsi ihmisen mielen Jumalaa vastaan? – se oli ylpeys: Te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Ihminen halusi Jumalan vertaiseksi ja riippumattomaksi Jumalasta. Ylpeys, pyrkimyksemme olla tasavertaisia Jumalan kanssa, on ehkä isoimpia esteitämme Jumalan tuntemiseen. Mitään keskustelua ei päästä käymään ennen kuin se tapahtuu tosiasioiden tasolta. Se ei ole tasavertainen suhde ihmisen ja Jumalan välillä.

Muslimimaailma tietää tämän. Islam merkitsee alistumista Jumalan tahtoon. Niinpä he kumartuvat Jumalan edessä. He tunnustavat Jumalan suuruuden – ja se näkyy koko heidän elämässään. Se ei ole nöyryytetyn ja nyrkillä nujerretun kumartamista Jumalan edessä, vaan ihmisen, joka on syvästi tietoinen elämän syvimmästä arvosta. Uutisissa olemme nähneet Muslimien mellakoivan ja lietsovan väkivaltaa – se on jyrkin sanoin tuomittava. Mutta on hyvä muistaa kaiken keskellä, miksi he ovat kadulla metelöimässä. Jumalan nimi on tullut vedetyksi lokaan, kun heidän profeettaansa on pilkattu. Minkä arvon puolesta me olemme valmiit marssimaan kadulla?

Ajattelemme muslimeista mitä tahansa, niin ainakin heillä on pyhän taju vielä jäljellä. (väärinkäsitysten välttämiseksi lienee paikallaan sanoa Muhammedista vielä se, että hän on kristinuskon näkökulmasta väärä profeetta. Ihmisten pelastukseen suhteen kristinusko ei ole suvaitsevainen. Vain Kristus pelastaa.) Länsimaissa olemme lähteneet rumpua lyöden ylpeyden tielle – taaksemme katsomatta – mutta ilmeisesti emme katso myöskään eteemme, sillä tämä tie ei voi johtaa mihinkään hyvään.

Ylpeys ei hyväksy ketään eikä mitään rinnalleen tai yläpuolelleen. Raamatun viesti on kuitenkin toinen. Ihminen, sinä olet kuolevainen, olet maan tomua. Jumala on korkein. Kun me opimme tuntemaan itsemme tällaisina, olemme ehkä valmiit sanomaan evankeliumin sanoin: Jumalan edessä olemme arvottomia palvelijoita. Jumalan suuruuteen ja pyhyyteen verrattuna minun hyvyyteni on raakuutta ja ansioni olemattomat.

Mutta tuota lausetta: olen arvoton palvelija – ei voi sanoa kukaan muu kuin ihminen itselleen ja itsestään. Kukaan ei voi sanoa toiselle: sinä olet arvoton palvelija. Jeesuskaan ei sanonut oppilailleen: te olette kelvottomia. Hän sanoi: teidän tulee sanoa se itse. Kysymys ei ole keinosta toisen alistamiseen ja nöyryyttämiseen, vaan siitä että ihminen itse tajuaa asemansa Jumalan edessä ja siksi nöyrtyy.

Adamin silmät paratiisissa avautuivat tavoittelemaan riippumattomuutta Jumalasta. Mutta alhaalla nöyryydessä silmät avautuvat Jumalan sanan valolle. Paksun saviruukun on turha väittää olevansa silkkihuivi. Vaikka ruukku saisikin itsensä särjettyä murusiksi, se ei muutu silkkihuiviksi. Sokeripalan on turha uskotella olevansa kahvilusikka. Kun sokeri heitetään kahvin sekaan, se liukenee – silloin viimeistään totuus paljastuu. Ihmisen on turha väittää olevansa Jumala tai riippumaton Jumalasta. Me voimme vain hyväksyä tosiasiat. Jos me luemme elämänkirjaamme oikein, sen viestit johdattavat meitä nöyrtymään ja etsimään armoa. Vain alhaalle armon valo paistaa. Mutta joka sen näkee, ei muusta enää välitä.

Armon taju kohoaa siis ei vain särkyneeseen vaan peräti luhistuneeseen ja raunioituneeseen maaperään; kun oma hurskautemme on kokenut tappion. Mutta Jumala lähestyy meitä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän antaa ilman omaa hyvyyttämme armonsa ja rakkautensa tulvia ylitsemme. Siihen armoon me turvaudumme ja siinä armossa on pelastuksemme.

1 Comment

  1. Puolustan saarnassa Jumalan kunniaa ja Jumalan asemaa ihmisen elämässä ensimmäisenä. Saarna jäi nöyrtymisen vaatimisen asteelle. Siinäkö oli koko pointti? Kovan alun esittämään haasteeseen ei tuotu riittävän uskottavaa vastausta. Otin esille kolmannen tien Armon – mutta armo jäi kirkastamatta. Olen pahoillani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s