Perheen sun

Minkälainen oli Jeesukseen lapsuus?

Uudenvuoden jälkeinen sunnuntai 4.1.1998 (saarna siirretty tänne koska Perheen sunnuntaina 2vk sama teksti on nykyisessä käsikirjassa)

Matt 12:46-50

Tämän pyhän perinteinen aihe on kertomus siitä, kuinka Jeesus oli 12-vuotiaana temppelissä Jerusalemissa. (tämä saarna pidetty siis Uuden vuoden jälkeisenä sunnuntaina edellisen käsikirjan mukaan) Vanhemmat olivat jo matkalla kotiin Nasaretiin, kun he huomasivat, että yksi lapsista puuttuu ja lähtivät sitten häntä hakemaan syvästi huolestuneena.

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on Raamatussa vain niukalti tietoja. Ainoastaan syntymäajan tapahtumia on kuvattu ja sitten seuraavaksi tuo tapahtuma temppelissä. Väliin jää 11 vuoden tapahtumat, joista ei tiedetä mitään. Temppelitapahtuman jälkeen Jeesuksesta puhutaan vasta noin 30-vuoden ikäisenä. Pari kymmentä vuotta tässä välissä jää täysin hämärän varjoon.

Ihmisiä on kautta historian kuitenkin kiinnostanut tietää ja arvailla, minkälainen lapsuus Jeesuksella oli. Nykyään halutaan tietää myös, minkälaista perhe-elämää Jeesuksen kodissa vietettiin? Asetelmahan on perheen sisäistä vuorovaikutusta ajatellen melko vaikea. Kuka oli perheen todellinen pää: Joosef, Maria vai Jeesus? Kuka piti ohjat käsissä? Kenellä oli käskyvalta? Joosef kuvataan usein vain taustalla. Maria hoitaa puhumisen. Mutta Jeesus taas ei ole kuka tahansa lapsi.

Voikin kysyä, toteutuiko neljäs käsky Jeesuksen kotona? Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Joosef oli Jeesuksen kasvatusisä, ei todellinen isä. Minkälaisia vaikeuksia se toi isän ja lapsen välillä? Lisäksi Jeesus oli Jumalan Poika, lupausten täyttymys. Vaikuttiko se siihen, miten Jeesukseen suhtauduttiin? Miten voi kasvattaa Jumalan Poikaa? Miten nuhdella ja ojentaa häntä? Miten pistää Jumalan Poikaa asioille? Oliko se niin, että Maria huusi Jeesukselle, kun tämä toimettomana istui aidalla jalkojaan heilutellen, että ’kipaseppa Jeesus naapurin tädin luona pyytämässä kermaa lainaksi, kun Elisabet tulee tänään meille kylään.` (Tai Joosef verstaas-saan Pojalle: Menes Poika kysyyn äitiltäs, onko se jo ruoka-aika). Tällä tavallako Jumalan Poikaa juoksutettiin asioille.

Jos ajattelee Mariaa, Jeesuksen äitiä niin, hän oli kuullut lapsesta monenlaisia ennustuksia ja nähnyt enkeleitä. Miten se vaikutti hänen asemaansa pojan äitinä? Antoiko hän kaikessa Jeesukselle periksi, mitä tahansa lapsi olisi pyytänytkin. ”Sehän on Jumalan Poika ei siltä mitään voi kieltää.”

Vai oliko enemmänkin niin, että Jeesus oli kuin kuka tahansa poika-viikari, jolla oli sinkeliritsat takataskussa ja täysin viaton ilme naamalla, kun häneltä kysyttiin, kuka on rikkonut isoäidiltä saadun saviruukun. – Uskottiinko häntä, kun hän vakuutteli, että ”se oli joku muu”. Jos häntä ei uskottu, niin saiko hän tukkapöllyä ja korvapuusteja?

Entä mitä Jeesus ajatteli itsestään lapsena? Tunsiko hän silloin jo erityisen kutsumuksensa ja oli siksi eristäytynyt muista ikäisistään lapsista? Vai oliko hän niin kuin muutkin lapset; paini veljiensä kanssa, kilpaili pituushypyssä, leikki kukkulan kuningasta ja kiusasi tyttöjä vetämällä niitä letistä.

Näistä asioista Raamatun perusteella emme tiedä juuri mitään. Voimme vain arvailla ja käyttää mielikuvitustamme. Se Raamatusta kyllä ilmenee, että jo 12-vuotiaana Jeesus alkoi olla tietoinen kutsumuksestaan ja siitä erityisestä suhteesta, joka hänellä oli Taivaalliseen Isäänsä.

Jotenkin minun on luonteva ajatella niin, että Marialle äitiys jätti jälkensä. Hänelle Jeesus oli esikoispoika – jos tämä olikin vähän erikoinen ja jopa hankala (aiheutti hänelle harmaita hiuksia seikkailemalla temppe-lissä omin nokkinensa) – niin samalla tavalla hän äitinä joutui huolehti-maan Jeesuksen ruokkimisesta kuin muidenkin lastensa ruokkimisesta. Samalla tavalla hän joutui pesemään Jeesuksen kuin muidenkin perheenjäsenten pyykin. jne. jne. Siinä touhussa varmaan tahtoi unohtua Jeesuksen jumaluus, enkeli-ilmestykset ja muut ennustukset.

Samoin jos ajattelen Jeesuksen omaa kutsumusta niin ehkä hän lapsena jotenkin tiesi tai aavisti erityislaatuisuutensa, mutta leikkiessään kylän lasten kanssa ’kymmentä tikkua laudalla` tai ’kuka pelkää mustaa miestä`, miin silloin kutsumus unohtui varmaan alta aikayksikön.

Tämän päivän evankeliumi, joka luettiin alttarilta, ei koske enää Jeesuksen lapsuutta, mutta se koskee Jeesuksen perhesuhteita. Siinä on esillä varsin erikoinen tilanne. Jeesuksen äiti ja veljet tulivat hakemaan esikoispoikaansa luokseen väkijoukon keskeltä sillä he luulivat, että Jeesus on menettänyt järkensä. Fariseustenkin mielestä Jeesus toimi pahan hengen vallassa eikä Jumalan hengen mukaan.

Kotiväelle oli hieman kiusallista, että heidän erikoisesti käyttäytyvä poikansa oli herättänyt arveluttavaa huomiota. Ehkä he tahtoivat näin vähentää myös heille osaksi tullutta häpeää pyytämällä Jeesuksen pois ihmisten keskeltä, ettei hän olisi nolannut vielä enemmän itseään ja heitä.

Jeesuksen puheet ja toiminta ei herättänyt vielä heissä kovinkaan paljon kunnioitusta. Päin vastoin he kokivat, että heidän kaikkien maine oli vaakalaudalla ja siksi oli puututtava asiaan. Näennäisen vilpittömästä yrityksestään huolimatta he eivät onnistuneet aikeessaan, vaan saivat Jeesukselta melko tylyn kohtelun. Jeesus vastasi viestin tuojalle: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni? – Jokainen joka tekee taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni.”

Sanat tuntuivat varmaan hyvin kovilta Jeesuksen perhepiirissä. Mitenkä hän voi kieltää lähimmät omaisensa, verisukulaisensa? Raamatun kohta on hyvin paljastava. Sillä kyseinen evankeliumin pätkä ei nimittäin ole ainoa laatuaan. Evankeliumeita lukiessa ei voi olla huomaamatta, kuinka terävästi Jeesus esittää vaatimuksia seuraajilleen:

Jos joku tulee minun luokseni, mutta ei ole valmis luopumaan isästään, äidistään, vaimostaan ja lapsistaan (veljistään ja sisaristaan), hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Lk 14:26, Mt 10:37) Toisaalla hän sanoo:

Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa … Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. (Mt 10:34-36, Lk 12:51-53) Varmasti tällaiset sanat herättivät hämmennystä kotiväessä ja myös meissä. Mistä tässä on oikein kysymys? Miksi Jeesus häyttää hylkäävän sukulaisensa ja vaativan meitä tekemään samoin?

Onko todellakin käännettävä sukulaisille selkänsä ja lopetettava tapaamasta heitä, jos he eivät tule mukaan samaan uskonnolliseen ryhmään. Tällaisiakin uskonlahkoja on olemassa.

Jeesus ei halveksi kotiväkeään, mutta tilanne hänen ja hänen perheensä välillä ei ehkä kaipaa muunlaista huomiota. Jos nämä loukkaantuivat, se oli heidän oma ongelmansa. Sillä heitähän ei silloin juuri kiinnostanut kuulla, mitä asiaa Jeesuksella oli. He pelkäsivät vain oman maineensa puolesta. Jeesus ei ollut hullu eikä pois tolaltaan. Hän oli selvästi astunut sille tielle, jossa hän ensisijassa toteuttaa kutsumuksensa tässä maailmassa. Jos perheen etu ja Jumalan tahdon toteuttaminen joutuivat ristiriitaan keskenään, perheen etu sai väistyä.

Jeesus oli siis kasvanut siitä äidin pienestä pojasta aikamieheksi. Lapsuuden epätietoisuus ja haparointi olivat vaihtuneet lujaksi kutsumustietoisuudeksi ja päättäväisyydeksi kulkea se tie loppuun asti, minkä hän oli valinnut. Siksi hän joutui irtaantumaan myös perheestään. Jeesus ei kehota ketään lietsomaan riitaa kotonaan. Hän ei kumonnut vanhempien kunnioittamisen käskyä. Hän halusi kuitenkin osoittaa sen, että Jumala on kaikkien Isä. Hän on sitä luojana ja elämän antajana. Ja hänen tarkoituksiaan tulee elämämme ensisijassa palvella. Käsky rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa on ensimmäinen käsky ja se sivuuttaa kaikki muut käskyt.

Se on varmaan meillekin tarpeellinen muistutus. Meidän elämämme tulee olla Suuremman palveluksessa. Rakkauden Jumalaan on tultava meillä sellaiseksi, että kaikki, mitä teemme, voi hyvillä mielin tehdä Jumalan suuremmaksi kunniaksi.

Jeesuksen sanoihin sisältyy myös kaunis lupaus. Joka tekee taivaallisen Isän tahdon, on Jeesuksen veli ja sisar. Me kuulumme Jumalan perhepiiriin. Emme ole vain ystäviä, vaan sukulaisia. Ei vain Maria ollut hänen äitinsä ja Jaakob veljensä. Kaikki joille Jumala on Isä, niille Jeesus on veli. Jumala ei siis ensisijassa ole meille Tuomari, Hallitsija, Kuningas, Rankaisija tai pelottava Majesteetti. Hän on meille Isä ja me olemme hänen lapsensa. Näin saamme uskoa ja tähän luottaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s