11. shell

Jumala joutuu etsimään meitä aina uudelleen (2022)

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
    Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
    Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. Luuk. 19:41–48

Evankeliumi sijoittuu Jeesuksen elämässä kohtaan, jossa hän on saapumassa aasilla Jerusalemiin. Hän on matkalla pääkaupunkiin, ja kaupungin sydämeen temppeliin. Nähdessään edessään etäämpänä kaupungin, Jeesus itkee. Ei vain vähän kyynelehtien vaan syvää tuskaa tuntien, minkä tuo alkukielinen sana ilmaisee. Hän itkee kaupungin kohtaloa, Jerusalemin tuhoa, minkä hän tietää olevan edessä: ”Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle”. Hän itkee ihmisten epäuskoa, hän itkee sitä, mitä temppelistä on tullut: se on korruptoitunut rosvojen luola, vääryyden pesä eikä paikka rukoukselle ja Jumalan ylistämiselle. Jeesus itkee, koska paikka on hänelle tuttu ja tärkeä. Jerusalem oli kansan hengellinen keskus, siellä oli temppeli. Jumalan asuinsija, Israelin kunnia. Jeesus oli lapsena jo viettänyt aikaa temppelissä. Se oli hänelle rakas paikka. Nyt hän näkee kaupungin kulkevan tuhoa kohti, mutta toisaalta hän näkee myös pelastustekojen uuden vaiheen.

Tämä kohta evankeliumissa väreilee. Kaikki ajan kerrostumat kohtaavat ja asettuvat uuteen asentoon, kun Jumalan kellossa viisarit liikahtavat.

Jerusalem on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja, jotka vielä tänä päivänä ovat pystyssä. Se on monesti aikaisemminkin hävitetty ja profeetat ovat julistaneet sille Jumalan tuomiota. Mutta näissä Jeesuksen sanoissa oli vielä jotakin enemmän.

Jerusalem oli suurkaupunki, joka ei ole sijainnut vanhojen kauppareittien varrella. Sen merkitys on ollut ennen kaikkea uskonnollinen. Siellä oli pyhä vuori ja sinne Salomo rakensi temppelin. Se on säilynyt temppelin paikkana vuosisadat. Kun Salomon temppeli tuhottiin, Uutta temppeliä ei rakennettu jonnekin muualle, vaan samaan kohtaan. Siihen paikkaan liittyi itsessään pyhyys. Uusi temppeli rakennettiin jatkumoksi sille pyhyydelle, joka sillä oli ollut jo aikaisemmin. Siellä toimitettavat uhrit ja uskonnolliset rituaalit jatkuivat taas häiriöttä. Itse maantieteellisellä paikalla nähtiin olevan erityinen merkitys. Tähän liittyen olen lukenut myös selityksen, miksi juutalaiset eivät valtaa temppelivuorta. He eivät vahingossakaan halua talloa jaloillaan sitä paikkaa, jossa on ollut kaikkein pyhin, Jumalan asuinsija, jossa ylimmäinen pappi sai käydä vain kerran vuodessa. Muiden kohdalla siinä oli kuoleman vaara.

Kun Jeesuksen itkee kaupungin kohtaloa, hän sanoo, että temppeliin ei jää kiveä kiven päälle. Tällä kertaa viimeinenkin perustus viedään temppelistä niin, että sitä ei koskaan rakenneta uudestaan. Koko paikan pyhyys haihtuu. Jerusalem, jonka nimi merkitsee samaa kuin ”rauhan perustus” menettää perustuksensa. Siitä ei jäänyt mitään perustusta, minkä päälle uusi temppeli tultaisiin rakentamaan. Ensin Jeesuksen sanojen mukaan temppeli jää asujaansa vaille sitten koko asumus puretaan.

Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.

Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä temppelin väliverho, joka erotti kaikkein pyhimmän, repesi keskeltä kahtia ylhäältä alas. Väliverho repesi sen merkiksi, että Jeesuksen sana oli käynyt toteen. Temppeli oli tullut tarpeettomaksi. Jumalan henki oli poistunut sieltä. Temppeli jäi asujaansa vaille. Sitten joitakin kymmeniä vuosia myöhemmin roomalaiset hävittivät kaupungin ja temppelin niin, että uutta temppeliä ei ole koskaan rakennettu sen jälkeen. Kiveä ei jätetty kiven päälle. Jeesuksen sana toteutui täysin.

Aika oli vaihtunut. Jeesus sanoi näin tietäen samalla sen, että hän tuli rakentamaan uudenlaisen temppelin vanhan tilalle. ”Hajottakaa maahan tämä temppeli niin minä pystytän sen kolmessa päivässä. Joh 2:19”, Jeesus oli sanonut. Sen perustus ei ole temppelivuorella. Jeesus perusti toisenlaisen temppelin, jossa hän itse sen kulmakivi ja apostolit sen perustusta. Me olemme kiviä tässä rakennuksessa. Paavalin mukaan jokainen kristitty itsessään on Jumalan temppeli, Pyhän Hengen asuinsija.

Jerusalem ei tuntenut etsikkoaikaansa. Niin kuin monet kerrat aiemmin, Jeesus koki vastustusta kaupungissa. Sen johtajat ja kansan opettajat, mielipidevaikuttajat käänsivät Jeesukselle selkänsä. Juuri se, että Jerusalem hylkäsi Jeesuksen, osoitti riipaisevalla tavalla todeksi sen, että hän tuli omiensa luo, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Toisinaan etsikkoajasta ajatellaan, että se on aikaa, jolloin ihminen etsii vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Ehkä niinkin. Varsinaisesti etsikkoaika on sitä aikaa, jolloin Jumala etsii ihmistä ja lähestyy ihmistä. Luultavasti nämä molemmat puolet esiintyvät yhtä aikaa.

Langennutta Aadamia jo etsittiin, koska hän oli piilossa pensaikossa ja hukassa itsensä kanssa. Kun Jeesus oli maan päällä, hän etsi ihmisiä. Hän etsi ensin Israelin kadonneita lampaita. Missä tahansa hän kulki, Jumalan voimat olivat tulleet sinne etsimään eksyneitä. Toiset innostuivat, mutta johtajat eivät.

Etsikkoaika on tärkeä. Se on ajanjakso, jolloin on todennäköisempää, että ihmisen elämässä tapahtuu muutos parempaan päin. Etsikkoajan hylkääminen voi olla myös ihmisen syvin onnettomuus. Jumalahan etsii ihmistä pelastaakseen hänet. Jeesukselle selän kääntäminen on huonointa mitä ihminen voi tehdä. Ihminen kääntää selkänsä pelastumiselleen. (+ Aisopoon tarina Aasi ja aasinajaja: saat voiton, mutta se on huono voitto.)

Oletko sinä tullut elämäsi vaiheilla tietoiseksi näistä ajoista, jolloin olet herkistynyt Jumalan kutsulle? Miltä se on tuntunut ja mitä sitten on tapahtunut? Kutsu tekee ihmisen yleensä levottomaksi. Tilanne on kahtalainen; houkutteleva ja pelottava. Pelko tulee siitä, että ihminen joutuu silloin kohtaamaan totuuden itsestään. Ja sen hän mieluusti väistää. Hän taistelee vastaan: on itseriittoinen, ylpeä eikä nöyrry Jumalan edessä. Jumala vetäytyy ja yrittää myöhemmin uudelleen. Tai sitten houkuttelevuus voittaa pelon ja ihminen löytää oman paikkansa, saa rauhan Jumalan kanssa.

Jälkimmäisessäkin tapauksessa Jumala joutuu etsimään meitä aina uudelleen. Hän joutuu etsimään uudelleen niitä, jotka hän on jo kerran löytänyt. Niin hän on joutunut toimimaan Israelin kansan kanssa koko sen historian ajan. Niin hän joutuu tekemään meidänkin kanssa. Sardeksen seurakuntalaisia etsittiin uudelleen. Se että Jumala on kerran löytänyt ihmisen, ei yleensä riitä. Meissä on vahva taipumus tulla maailman viekoittelemaksi, kadonneiksi lampaiksi ja tuhlaajalapsiksi – jolloin on vaara, että sydämen temppelissä valta vaihtuu. Jumalan Henki laitetaan syrjään ja sydämestä tulee rosvon luola, jossa itsekkyytemme pääsee voitolle.

Jerusalemissa ei ymmärretty etsikkoaikaa. Se koitui kaupungin kohtaloksi. Sardeksen seurakunta Ilmestyskirjan mukaan sai vakavan varoituksen. Kysymys oli siis seurakunnasta, kristittyjen joukosta, mutta ilmestyksessä seurakuntaa sanotaan kuolleeksi. ”Sinä olet elävien kirjoissa, mutta olet kuollut.” voisiko järisyttävämmin sanoa?

Kastettuina kristittyinä me olemme elävien kirjoissa. Voisiko nuo Sardeksen seurakunnalle kuuluvat sanat osoittaa myös meille. Meidät on kastettu seurakunnan jäseniksi. Mutta onko hyvä elämä kuihtunut? saammeko uuden elämän ravinteita meitä kasvattamaan? Jos ei, niin silloin pieni ravistelu on tarpeen. Ravistelu on sitä, että ihminen näkee todellisuuden itsestään ja alkaa etsiä apua. Se tietoisuus ei välttämättä selviä hänelle hissukseen ja kauniisti, vaan se täytyy paljastaa, niin että hän näkee oman kuvansa väärentämättömästä peilistä.

Kun Jumala kutsuu sinua, muista aina, että se on rakkauden kutsu. Hän kutsuu sinua uudestaan, hän kutsuu sinua uudistumaan. Hakeudu aina sitä ääntä kohti. Sillä ilo, vapaus ja rauha seuraavat sitä. Olkoon se pelkoa ja häpeää voimakkaampi. Jumala pitää sinusta huolen.

Jerusalemin temppeli – sydämen temppeli (2019)

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Luuk. 19: 41-48

Evankeliumissa on kolme kohtausta. Tässä olen kiinnostunut kahdesta kohtauksesta. Ensimmäisessä Jeesus itkee Jerusalemin kohtaloa, minkä hän näkee etukäteen. Kaupunki oli hylännyt etsikkoaikansa – sen ainutlaatuisen hetken, jolloin Jumalan poika oli heidän keskellään ja kutsui heitä. Mutta he eivät ottaneet häntä vastaan.

Toisessa kohtauksessa hän ajaa temppelistä ulos kaupankävijät, rahanvaihtajat. Jeesus kritisoi sitä, että temppelin tarkoitus oli kääntynyt ylösalaisin. Sinne kerättiin viekkaudella kultaa ja rikkauksia sen sijaan, että sinne kerättäisiin ihmisten rukoukset. Kirjassaan Jeesus Tom Holmen sanoo rosvojen luolasta erinomaisesti. Rosvojen luola on piilopaikka, jonne rikolliset menevät lepäämään aarteidensa keskelle. Sen sijaan, että he tulevat temppeliin rukoilemaan he saapuvat sinne paetakseen vastuutaan ja rangaistusta, mikä varakaudesta pitäisi seurata. Sen sijaan, että temppeliin tultiin etsimään Jumalan kasvoja, nämä rikolliset kätkeytyivät temppeliin Jumalan kasvoilta. Temppelistä oli Jeesuksen mukaan tullut rikollisten suojapaikka, peitefirma ja kulissi rikollisuuden harjoittamiseksi. Kritiikki temppeliä vastaan oli voimakasta ja ytimeen käyvää, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Nyt kaupungin etsikkoaika oli päättymässä ja samalla koko temppelin aika oli päättymässä. Kokonainen aikakausi oli vaihtumassa uuteen. Ollaan uuden liiton kynnyksellä. Se merkitsi myös temppelilaitoksen hylkäämistä – omalla tavalla oli armollista, että temppeli konkreettisesti pyyhkäistiin pois. Sillä ei ollut enää virkaa Jumalan suunnitelmassa. Jumala rakasti kansaansa siten, että ei antanut sen jatkaa teurasuhreja ja temppelimenoja, joilla ei ollut enää vaikutusta.

Temppeli oli juutalaisuudelle äärimmäisen tärkeä paikka. Se on ollut Jumalan asunto – Jumalan kirk-kauden sanottiin asuvan temppelissä niin kuin aikanaan ilmestysmajassa. Kristillisestä näkökulmasta temppeli oli ollut esikuva Jeesuksen läsnäolosta seurakuntansa keskellä. Jeesus on Jumalan kirkkauden säteily. Hän oli ikään kuin astunut temppelin pimeydestä ihmisten keskelle – nyt hän kutsui kansaansa kääntymykseen ja osallisuuteen todellisesta elämästä. Mutta ihmiset olivat jumiutuneet käsityksiinsä ja uskomuksiinsa. Heillä esikuva oli korvannut sen, mitä kuva esitti, eivätkä he voineet nähdä Jeesuksessa sitä kirkkautta, mikä olisi ollut heidän syvin onnensa ja elämänsä täyttymys. Heidän epäuskonsa aiheutti Jeesuksessa surua ja tuskaa. Jeesuksen sanat temppelin kohtalosta lähtivät Jumalan itkevästä sydämestä.

Jerusalem todellakin valloitettiin vuonna 70 niin kuin Jeesus ennusti, temppeli ryöstettiin, poltettiin ja hajotettiin maan tasalle. Jerusalemin kaupungin valloittamiseen meni kaikkiaan lähes viisi kuukautta. Historiankirjoitukset tuntevat monet taistelun käänteet ja roomalaisten joukkojen etenemisen. Juutalaiset tekivät ankaraa vastarintaa, mutta vähän kerrallaan ylivoima kävi liian suureksi. Asukkaat, jotka jäivät henkiin, ajettiin ulos kaupungista. Eikä heillä ollut enää pääsyä sinne.

Temppelin hajottaminen oli merkitykseltään lähes kuolinisku juutalaisuudelle. Juutalaista lakia ei voitu enää noudattaa sellaisena, kuin se on kirjoitettu Mooseksen kirjoissa. Temppelin asema oli niin keskeinen, mutta juutalaisuus sopeutui elämään ilman temppeliä, jossa lain mukaiset uhrit toteutettiin. Synagogalaitos tuli korvaamaan temppelin. Mutta symbolisesti temppelin hävittäminen oli isku uskonnon sydämeen. Ei ollut muita temppeleitä kuin Jerusalemin temppeli. Muissa uskonnoissa temppeleitä on usein monta. Juutalaisilla on vain yksi temppeli, mikä on Jumalan asunto. Temppeli oli juutalaisten ylpeys. Sinne tehtiin pyhiinvaelluksia.

Kristityille tilanne ei ollut niin iso katastrofi. Heillä ei enää ollut suhdetta Jerusalemin temppeliin. Ennen kaupungin piiritystä he olivat paenneet Jerusalemista Pellaan, koska olivat ottaneet Jeesuksen varoitukset todesta.

Temppeliin viitaten Jeesus itse sanoi, että hän hajottaa temppelin ja kolmessa päivässä rakentaa sen uudelleen. Hän viittasi ylösnousemukseensa ja uudenlaiseen temppeliin, mikä rakentuu Pyhän Hengen valtaamista ihmissydämistä. Ne ovat temppelin elävät kivet.

Me olemme tuon temppelin kiviä. Me olemme Jumalan rakennus – ei nämä tiilet ympärillämme. Tämän temppelin pitäisi olla myös rukouksen huone ja Jumalan asuinsija. Mutta onko se sitä? Tuliko temppelistä parempi? Kyllä.

Jumalan asuinsija oli ollut vain yhdessä rakennuksessa, Jerusalemin temppelissä, minkä tähden ihmisten tuli tehdä pitkä matka Jerusalemiin päästäkseen Jumalaa lähelle. Muutos lähti siitä, että Jerusalemin temppelirakennusta eläinuhreineen ei enää tarvittu. Jumalan pelastusteot Jeesuksen kautta tähtäsivät siihen, että langennut, syntinen ihminen otetaan Jeesuksen kertakaikkisen uhrin kautta uuteen suhteeseen Jumalan kanssa. Jeesuksen uhrautuminen koko maailman syntien tähden oli pohjatyö sille, että Jumalan Henki voi asettua ihmisten sydämiin. Silloin, helluntaista alkaen, uusi temppeli varsinaisesti rakennetaan. Muutos oli valtava. Kun Jumala valitsi Aabrahamin Kaldean Urista suuren kansan kantaisäksi, se tähtäsi jo tähän muutokseen.

Mutta tänään tämän evankeliumin äärellä herää kysymään temppelin hyvinvointia. Onko mahdollista, että sydämen temppelissä olisi myös tapahtunut samanlaista vääristymää kuin Jeesuksen aikana Jerusalemin temppelissä? Olisiko siitä ajan myötä tullut rosvojen luola, jonne kätketään rikkauksia itsekkäitä tarkoitusperiä varten? Minkälainen holvi ja minkälaiset rikkaudet sinun sydämessäsi on? Onko siitä tullut kaupustelun keskus niin kuin Jerusalemissa aikanaan? Itkeekö Jeesus meidän tähtemme? Sen temppelin tähden, mitä sydämemme on? Olisiko Jeesuksen tarve sielläkin toimittaa jonkinlainen puhdistus? Miten on meidän etsikkoaikamme? Onko uskomme niin jumiutunut, että emme näe metsää puilta, emmekä tiedosta sitä aarretta, minkä Jumala meille on antanut.

Jerusalemin kohdalla koko kaupunki joutui tuhoon ja koko kansan pyhin ja tärkein paikka hajotettiin maan tasalle. Ehkä voidaan ajatella hieman samoin. Jotakin meissä raunioituu, jos menetämme etsikkoaikamme. Sen mikä on rakennettu hiekalle, tuleekin raunioitua, ei sen mikä on rakennettu kalliolle.

Kun meidät kastettiin Jeesuksen opetuslapsiksi, saimme Pyhän Hengen – elämämme rakennettiin silloin Kristuskalliolle.

Kun me elämme ja kasvamme, Jumalan Henki haluaa tehdä meissä työtä. Jos me eksymme tieltä hän ohjaa meitä oikealle tielle. Jos eksymme pahasti, Jumalan Henki rukoilee meissä hiljaa ja itkee. Hän kutsuu meitä uudestaan ja etsii meitä. Mikäli me aina uudestaan suljemme korvamme ja käännymme pois, alkaa murentua myös se, mikä kerran on rakennettu kalliolle. Niin kuin oli rakennettu Jerusalemin temppeli, mutta jumalaton keisari tuhosi sen ja ajoi asukkaat pois. Näin ei saa käydä meille.

Kun Jumala etsii sinua ja kutsuu sinua, hän muistuttaa sinua siitä kenelle sinun sydämesi kuuluu. Se ei kuulu tälle maailmalle vaan Jumalalle. Hän kutsuu sinua virittämään rukouksen tulta sydämen alttarille. Hän haluaa taivuttaa sinua kääntymään seuraamaan Jeesusta.

Kun sinun temppelisi ovelle kolkutetaan, pysähdy kuuntelemaan. Kuka siellä kolkuttaa, kuka sinulle puhuu? Jos se on lammasten paimen Jeesus, seuraa häntä. Hän ei tee sinulle mitään pahaa.

Älä anna minkään tekosyyn estää sinua asettumasta Jumalan sanan valoon, sillä siellä on elämän valo. Siellä on anteeksiantamuksen  sana, joka säilyttää sinut pelastuttujen joukossa ja kantaa sinut iäiseen elämään.

11. sunnuntai helluntaista 12.7.07 Harjavalta – ”Piispantarkastus”

Luuk. 19: 41-48 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: »Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.» Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.» Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Evankeliumi pitää sisällään tänään voimakkaita tunteita. Nimenomaan Jeesuksen osalta. Hän tuntee niin paljon surua ja tuskaa Jerusalemin tähden, että itkee sen puolesta. Ja seuraavassa hetkessä pyhä viha salamoi, kun hän ajaa temppelin alueelta kaupustelijoita ulos.

Välittömästi tätä ennen kerrotaan kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin iloisessa kulkueessa.

Ensimmäinen kysymys minulla tekstin ääressä oli se, miksi Jeesus itkee Jerusalemin puolesta jos kerran suuri joukko ihmisiä ottaa hänet iloiten vastaan. Eikö Hoosianna-huudot nimenomaan todistaneet toivosta ja uskosta, jota kaupungissa löytyi. Kaupungin etsikkoaika ei mennyt hukkaan.

Hämmästykseni oli aika suuri, kun tarkistin, miten aasilla ratsastaminen Jerusalemiin tapahtui Luukkaan mukaan. Vain Jeesuksen opetuslapset laskivat vaatteitaan tielle ja ylistivät Jumalaa. Paikalla ei ole kansaa palmunoksineen. Ainoa kaupunkilainen, joka siinä kuvataan on fariseus, ja hänkin pyytää Jeesusta vaientamaan oppilaansa. Onko Luukas tarkoituksellisesti jättänyt kansan pois? Oliko kysymys vain opetuslasten järjestämästä näytöksestä ja kulkueesta? Sitä taustaa vasten voisi ymmärtää Jeesuksen voimakkaan reaktion kaupunkia kohtaan.

Toiset evankeliumit kuitenkin kertovat, että kansaa oli Jerusalemista siellä ottamassa häntä iloiten vastaan. Vaikka siellä olisikin ollut kansaa paljon tiellä laulamassa hänelle, Jeesus tuomitsi kaupungin sen johtajien sokeuden mukaan.

Jerusalemin temppeli on pilalle mennyt saviastia ja se tehdään uudestaan niin kuin profeetta Jeremia kuvaa savenvalajan työtä.

Tänään aiheena on etsikkoaika. Etsikon aika merkitsee sitä, että jotakin etsitään. Ihminen etsii itselleen turvaa ja sielulleen rauhaa. Mutta hän tekee helposti virhearvioinnin sen suhteen, mistä rauha tai turva löytyy. Jeesus sanoo itkien kaupungille: kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit missä turvasi on. Vanha käännös puhuu rauhasta. Kunpa ymmärtäisit mikä rauhaasi sopii.

Jerusalemin ympäri kulkivat vahvat muurit. Ne toivat varmuuden tunnetta vihollisia vastaan. Mutta heillä oli myös väärä hengellinen varmuus omasta itsestään: ”Me olemme Jumalan kansa ja tämä on Jumalan pyhä kaupunki, jossa on Herran temppeli. Se ei tule vahingoittumaan. Jumala ei anna sille tapahtua mitään.” Ulkoinen uhka ei kuitenkaan ollut kaikkein pahin uhka. Suurin uhka tuli sisältä päin, ei ulkoa.

Temppelissä oli käytössä oma raha. Uhrieläimiä ei voinut ostaa sellaisella rahalla, jossa oli itseään jumalana pitävän keisarin kuva. Pakanoiden rahaa ei voinut myöskään antaa uhrilahjaksi. Temppelin johtajat varjelivat näennäisesti temppelin pyhyyttä epäjumalankuvilta, mutta koko tämä rahanvaihtamisen käytäntö oli heille suurta bisnestä ja palveli heidän rahanahneuttaan.

Välttäessään pakanallista rahaa he eivät kuitenkaan välttäneet rahanahneutta. Ihminen etsii turvaa, mutta turvautuu helposti vääriin asioihin.

Mutta enemmän kuin se että ihminen etsii Jumalaa etsikon ajassa on kysymys siitä, että Jumala etsii ihmistä. Silloin ihmisellä on erityinen ja koko hänen kohtaloaan koskeva herkkä ajanjakso. Jumala vetää häntä puoleensa. Siellä missä Kristus liikkuu, siellä on aina erityinen armonaika ja etsimisen aika ja myös pelastumisen tai tuomion aika.

Meillä oli keväällä piispantarkastus. Silloin tarkistettiin seurakuntaa ja sen toimintaa. Miten asiat täällä hoidetaan. Sana piispa on kreikaksi episkopos. Se voi tarkoittaa myös tarkastajaa tai valvojaa. Piispa, episkopos on se joka tarkastaa seurakunnan tilan ja ylimpänä valvoo sen toimintaa, että kaikki on kunnossa. Hän tekee tarkastuksen episkopee.

Sana episkopee esiintyy evankeliumissamme ehkä hieman yllättävässä kohtaa.(ouk egnoos ton kairon tees episkopees). Uuden käännöksen mukaan tässä lukee: et tajunnut etsikkoaikaasi.

Leikkisästi voisi sanoa kuitenkin, että päivän tapahtumissa Jeesus tulee Jerusalemiin suorittamaan piispantarkastuksen. Hänen oppilaansa ovat innoissaan, mutta muu kaupunki tai seurakunta nukkuu. Häntä ei huomata eikä hänestä välitetä sillä seurakunta ei tunnusta häntä piispakseen tai johtajakseen. Hän tulee katsomaan missä tilassa temppeli on? Mitä siellä tapahtuu? Miten kansan hengelliset tarpeet huomioidaan? Miten käskyjä, Jumalan tahtoa noudatetaan? Puuhataanko epäolennaisissa asioissa? Tämän tarkastusmatkansa alkajaisiksi jo hän joutuu itkemään temppelin huonoa ja häväistyä tilaa.

Rauhan kaupunki ei tiennyt, mikä todellisen rauhan tuo. Se oli kätketty sen silmiltä. Kaupunki vaikuttaa sokealta. Kuningas ja rauhanruhtinas tulee omaan kaupunkiinsa, mutta häntä ei huomata. Silmä on ruumiin lamppu. Jos se on valaistu koko ruumis on valaistu. Jerusalemin kaupungin silmä oli temppeli. Mutta temppelin todellinen valo oli pimentynyt. Se teki koko kaupungin pimeäksi.

Sokeus ilmeni siinä, että temppelistä oli tullut rahalaitos, johtajien suurta bisnestä. Vieraat tarkoitukset olivat astuneet temppelin keskiöön. Se ei ollut enää rukous ja etsiytyminen Jumalan yhteyteen katuen tai kiittäen.

Jeesus ei tullut tarkastuskäynnille Jerusalemiin ensimmäistä kertaa. Jeesus oli ollut 12-vuotiaana temppelissä opettamassa. Muistatte että Maria ja Joosef kadottivat Jeesuksen kolmeksi päiväksi ja hän oli ollut Jerusalemin temppelissä kaiken aikaa. Temppeli oli hänen Isänsä talo. Hänen Isänsä kunnian kirkastamisen paikka. Se oli hänelle rakas paikka ja muistojen paikka. 12-vuotiaana hän jäi sinne yöksi. Nyt tilanne oli toinen

Jeesus kävi opettamassa tuona aikana kansaa pyhäkössä, temppelissä, mutta illaksi hän meni pois öljymäelle. Paikka oli muuttunut vieraaksi. Pyhyys oli kadonnut. Aito Jumala kohtaaminen oli harvinaista. Kaupunki oli hylännyt hänet.

Tiedämme Jerusalmein temppelin kohtalon. Vallit rakennettiin kaupungin muurien ympärille ja kaupunki vallattiin. Asukkaat häädettiin pois ja temppeli hajotettiin maahan asti. Mutta niin kuin Jeesus sanoi, temppeli rakennettiin kolmessa päivässä uudestaan, mutta ei enää valkoisesta marmorista. Temppeli rakennettiin elävistä kivistä ja se on seurakunta. Mikään esirippu ei ole estämässä pääsyä kaikkein pyhimpään – syvimpään yhteyteen Jumalan kanssa.

Tarkastaako Jeesus tätä uutta temppeliään niin kuin hän tarkasti sen Jerusalemissa? Kyllä hän valvoo ja etsii ja tarkastaa edelleen.

Tänään on siksi hyvä kysyä. Jos sinä olisit tuo Jerusalem, jonne Jeesus tulee – joutuisiko Jeesus jälleen itkemään tehdessään tarkastuskäynnin, kun hän tulisi porteista sisään. Jokin osa sinussa ottaisi hänet riemuiten vastaan, mutta entä sinun syvimmän minuutesi keskus, sydän. Se on kaupungin temppeli. Onko se rukouksen huone, vai täyttääkö sen vieraat halut ja himot. Onko sielläkin vain ostamista ja myymistä vai janoa pelastuksesta, halua polvistua Jumalan eteen rukoillen. Onko sielläkin lainoppineita, jotka häiriintyvät Jeesuksen opetuksesta. Oletko rakentanut turvasi muuhun kuin Kristukseen?

Sinun sydämesi kuuluu Herralle. Anna Jeesuksen häätää sieltä pois kaikki se mikä estää sitä jälleen olemasta rukouksen huone.

Kristus on kärsinyt ristillä kuoleman sinun puolestasi, pelastuksesi tähden. Onko hänen vielä itkettävä puolestasi? Eivätkö kyyneleet synnin tähden kuuluisi sinulle. Sinunhan tulisi itkeä kovasydämisyyttäsi.

Anna Kristuksen itkeä sinussa ja sinun kanssasi. nuo kyyneleet voivat puhdistaa myös sydämen temppelin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s