Kolminaisuudenp

Kolminaisuuspäivä

 

Von Münchhausenin seikkailut – Joh 3:1-15

Olette varmaan kuulleet joskus puhuttavan paroni Hieronymus von Münchhausenin matkoista ja seikkailuista. Eräällä lukuisista reissuistaan hänen oli ylitettävä suo. Suo kuitenkin osoittautui leveämmäksi kuin paroni oli osannut odottaa, niinpä hän vajosi hevosineen suohon kaulaansa asti.

”Olisin varmaan ollut pahassa pulassa ellei minulla olisi ollut niin erinomaisia käsivoimia”, sanoo paroni von Münchhausen.” Ja kuinka ollakaan paroni nostaa itseään niskaletistä ja pelastaa siten itsensä ja hevosensa.

Tällaiset paroni von Münchhausenin ihmeelliset seikkailut ja tarinat saavat meidät hymyilemään. Sillä lapsikin tietää, että itseään ei voi nostaa omasta niskaletistään. On kyettävä tarttumaan johonkin lujaan ja kestävään, jotta voisi pelastua uppoamasta suohon lopullisesti.

Kuitenkin hengellisessä mielessä toimimme juuri paronin tavoin. Me yritämme pelastaa itse itseämme, mutta turhaan. Emme tosin vedä itseämme niskaletistä. Ehkä yritämme kiillottaa haarniskaamme, mutta se ei paljon auta jos on kaulaansa asti suossa. Itseään ei voi pelastaa, meidän on turvauduttava Jumalan apuun.

Pelastavat voimat eivät lähde meistä itsestämme tai sisimmästämme käsin. Se tulee ulkopuoleltamme. Me emme voi saada sitä aikaan. Mikään teko, ajatus tai edes rukous ei saa meissä tuota muutosta aikaan. ”Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa; mikä on syntynyt hengestä on henkeä.” Liha ei muutu eikä kehity hengeksi, vaan sen hengen on synnyttävä meissä.

On siis olemassa kaksi erilaista syntymää. Ensiksi lihallinen eli luonnollinen syntymä. Me kehitymme äidin kohdussa ja synnymme luonnollisella tavalla. Silloinkin on niin, että minä en saa sitä itse aikaan. En synnytä itse itseäni, vaan minut synnytetään.

Nikodeemus luuli Jeesuksen puhuvan tällaisesta syntymisestä, mutta Jeesus korjasi heti tuon käsityksen. Luonnollisen syntymisen lisäksi on nimittäin olemassa vielä hengellinen syntyminen. Se on kokonaan Jumalan vaikuttamaa työtä meissä. Se on sitä, että Jumalan Henki tulee meihin asumaan ja synnyttää meissä Henkensä kautta uskon.

Toisaalla evankeliumissa Jeesus puhuu samasta asiasta erilaisin käsittein. Siitä että me olemme hengellisesti sokeita ja silmämme aukeavat. Olemme synnin unessa, josta heräämme Jumalan todellisuuteen. Tai olemme hengellisesti kuolleita ja synnymme uudesti, siirrymme pimeydestä valoon ja kuolemasta elämään.

Nämä kaikki kuvaavat sitä tosiasiaa, että ellei Jumala itse puutu meidän elämäämme, me jäämme suohon, vaikka kiskoisimme itseämme niskaletistä kaksin käsin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s