2. sun loppiaisesta

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa   2. s. loppiaisesta

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Luuk. 4:16–21

Tässä vaiheessa vuotta loppiaisen jälkeen, seurataan Jeesuksen toiminnan alkua. Muistatko, miten Jeesus aloitti julkisen toimintansa? Minkälainen oli hänen ensimmäinen puheensa? Miten hän toi oman asiansa ihmisten tietoisuuteen? Silloin kun henkilö tietää alusta alkaen, mitä haluaa ja aikoo tehdä, toiminnasta tulee kokonaisuus. Hän ilmoittaa jo alussa suuntaviivat sille, mitä tulee tapahtumaan, minkälaisesta muutoksesta on kysymys.

Jeesuksen lapsuusajasta oli kulunut jo pitkä aika ja kaikki ihmiset, jotka aikanaan kuulivat jouluyön tapahtumista, olivat unohtaneet kuulemansa. Mutta kaikessa hiljaisu-udessa Jeesus kasvoi lapsesta nuorukaiseksi ja nuoresta aikuiseksi. Hän oppi ensin rakennusmiehen ammatin kasvatti-isältään Joosefilta ja harjoitti ilmeisesti tätä ammattiaan 30 vuotiaaksi. Jeesus ei astunut julkiseen toimintaansa siis heti. Hän oli ihmiselämän opissa.

Aloittaessaan julistamisen, hän ei ollut nuorukainen vaan jo selvästi aikuinen ja aikuisen ihmisen ajatteluun pystyvä. Voi olla, että vasta riittävän vanhana hänen myös oli mahdollista kestää autiomaan kiusaukset. Hän oli sisäisesti voimakas ja ehjä. Hänellä oli tietoisuus siitä, mikä on hänen kutsumuksensa ja mihin se häntä johtaa. Joka opettaa muita, hänellä täytyy olla tehtävään riittävää uskottavuutta ja elämänkokemusta.

30 vuotta Jeesus valmistui varsinaiseen tehtäväänsä, mikä tuli kestämään vain muutaman vuoden. Evankeliumeissa on pieniä eroja Jeesuksen toiminnan alun kuvauksessa.

Matteuksen evankeliumissa Kiusaajan koettelemusten jälkeen Jeesus siirtyy Galileaan ja aloitti julistustoimin-tansa. Ensimmäiset sanat olivat: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Johannes Kastaja oli julistanut samoin ja tarkoitti sillä Messiaan saapumista.

Markuksen evankeliumi on Matteuksen kaltainen. ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.”

Johanneksen evankeliumi on toisenlainen. Jeesus kokoaa ensin opetuslapsia, tekee ensimmäisen tunnustekonsa Kaanan häissä muuttaa veden viiniksi, sitten hän ruoskaa käyttäen puhdisti Jerusalemin temppelin kaupustelijoista. Hän keskusteli yksityisten ihmisten kanssa ja oppilaidensa kanssa. Hänen ensimmäistä puhettaan ei tässä evankeliumissa ole nostettu esiin. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ohjelmanjulistus tuli näkyviin ensimmäisessä tunnusteossa: Kaanan viini-ihmeessä ei puheissa.

Luukkaan evankeliumissa, josta hetki sitten luin, Jeesuksen julkinen toiminta alkoi kasteen ja autiomaakiusausten jälkeen Galilean alueen synagogissa. Hänen sanottiin menneen lapsuuden kaupunkiinsa Nasaretiin. Siellä hänelle annettiin jumalanpalveluksessa luettavaksi Jesajan kirjakäärö. Jeesus etsi sieltä haluamansa kohdan ja luki heille profetian Messiaasta.

Siinä on siis Luukkaan evankeliumin mukaiset Jeesuksen ensimmäiset sanat. Jeesuksen saarna oli lyhyt. Hän sanoi Jesajan messias-profetian toteutuneen: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Sana Messias on hepreaa ja tarkoittaa suomeksi voideltua. Omituinen sana merkitsee sitä, että kuningas, tai profeetta asetetaan virkaansa rituaalissa, jossa oliiviöljyä kaadetaan henkilön päähän. Se oli samalla vertauskuvallinen teko sen merkiksi, että kuningas sai Jumalan Hengen. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa on tästä maininta: Kun Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi ”Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.” 1 Sam 16:13.

Vaikka Jeesus on Messias, öljyä ei kaadettu hänen päähänsä. Messiaaksi voitelemisen rituaali tapahtui Jeesuksen kasteen yhteydessä, jolloin Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen ja jäi häneen. Evankeliumi korostaa tämän Hengen vaikutusta Jeesuksessa. Jordanilta hän lähti Pyhää Henkeä täynnä autiomaahan ja autiomaan kiusausten jälkeen hän täynnä Hengen voimaa palasi Galileaan synagogaan, jossa luki tuon profetian: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.”

Tämä profetia toteutui Jeesuksessa. Hän ilmoitti kuulijoilleen olevansa tuo Messias-kuningas, jolla on tehtävä julistaa riemuvuotta: köyhille hyvää sanomaa vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, sorretuille vapautta. Sekä joidenkin käsikirjoitusten mukaan myös parantamaan sydämeltään särjettyjä.

Vangituilla ei tarkoitettu rikoksen tähden vangittuja, vaan velkavankeudessa olevia tai velkaorjuudessa olevia. He olivat köyhyytensä tähden joutuneet tähän kurjaan tilanteeseen.

Mooseksen lain mukaan riemuvuonna heidät oli vapautettava ja perintömaat palautettava heidän haltuunsa. Tätä Mooseksen riemuvuotta koskevaa lakia ei oikeassa elämässä toteutettu. Mutta Messias tuo riemuvuoden tullessaan. Hänen saapuessa riemuvuoden lupaukset lalitetaan täytäntöön. Se on hyvä uutinen, evankeliumi juuri niille, jotka ovat heikossa asemassa.

Jeesuksen julistuksessa tähän riemuvuoteen kuuluu muutakin kuin orjuudessa ja köyhyydessä olevien vapauttaminen ja mailleen palauttaminen, myös eri tavoin särkyneet parannetaan: sokeat saavat näkönsä, mielensä murtaneet hoidetaan ehjäksi.

Tämä kaikki on jotakin sellaista jota Kristus kuningas eli Messias tekee.

Jeesus teki tunnustekoja, joissa tämä vapautus hetkellisesti näkyi. Hän ruokki köyhiä, mutta ei poistanut köyhyyttä maailmasta; hän paransi sairaita, mutta ei hävittänyt sairauksia; hän teki sokeita näkeväksi, mutta ei poistanut sokeutta; hän hyväksyi syntisiä ja osattomia seuraansa ja antoi heille taksisin heidän ihmisarvonsa – vaikka ei muuttanut maailmantilaa sellaiseksi, missä ihmiset eivät syrjäydy tai lankea. Lukuisat ihmiset saivat avun maalliseen vaivaansa, mutta Jeesus halusi enemmän.

Hän ei ryhtynyt poliittiseksi messiaaksi, vapautustaistelijaksi. Hän ei tuonut taivasta kokonaisuudessaan maan päälle. Hänen tavoitteenaan ja tehtävänään oli toimia vapauttajana kaikkein suurimmasta orjuudesta. Hän, Messias vapauttaa meidät synnin ja kuoleman ja pahan vallasta oman uhrautumisensa kautta. Siihen hänen jumalallinen tehtävänsä tähtää. Siksi katsomme Jeesuksen julistusta ja tekoja toisesta näkökulmasta.

Köyhyyttä on monenlaista; mutta todella köyhä on jokainen, jolla ei ole taivaallista aarretta. Vankeudessa on jokainen, jota Jeesus ei verellään ole vapauttanut. Se on syntivelasta johtuvaa vankeutta. Sokea on jokainen, joka ei näe Jeesuksen kirkkautta, jonka uskon silmiä ei ole avattu.

Jeesuksen jumalallinen voima vapauttajana ja parantajana tulee ilmi myös tänään. Hän on vapauttaja, joka siirtää meidät pimeydestä valoon ja tekee osalliseksi uudesta elämästä. Me rukoilemme apua maallisiin vaivoihin. Se on ymmärrettävää. Jeesuksen vastaus ylittää maailman murheet, kun hän haluaa antaa meille taivaan. Auttakoon Jumala sinua maallisissa murheissa, mutta pidetään katse ennen kaikkea ikuiseessa: mikä Jeesuksen kautta on tullut osaksemme.

11 sunnuntai helluntaista (toinen vuosikerta) käsittelee Luukkaan evankeliumin viereistä kohtaa samasta tapahtumasta, kun kyläläiset torjuvat Jeesuksen:

https://saarnatuoli.wordpress.com/2vk/11-shell/

2. Loppiaisen jälkeinen sun – 18.1.1998

1 Kor 1:26-31 & Luuk 19:1-10

SAKKEUS OLI PIENI SUURIMIES

Olemme tänään kuulleet kaksi kohtaa Raamatusta. Ensin Paavalin kirjeestä luettiin, kuinka Korintton kristittyjen joukossa ei taustaltaan ollut kovinkaan montaa jalosukuista ja vaikutusvaltaista, eikä ihmisten silmissä viisasta ja menestynyttä.

Näin siksi, että Jumala on valinnut sen, mikä on hulluutta, vähäpätöistä ja halveksittua maailmassa. Jumala katsoi sen puoleen, mikä ei ole yhtään mitään ja teki siinä suuria ihmeitään. Siksi Korintton seurakuntakin koostui suurelta osin köyhistä, maattomista, orjista, sotilaista ja sairaista.

Tämä Jumalan toimintatapa hämmästyttää meitä joka päivä, sillä se ei oikein sovi luonnollisen ajattelumme piiriin. Jumala ei toimi odotustemme mukaisesti. Jumalan työ ja huolenpito kulkee ennen kaikkea siellä, missä on menetetty kaikki, siellä missä ei ole toivoa. Siellä Jumala haluaa kohdata nämä ihmiset rakkaudellaan.

Kuulimme toisenkin Raamatunkohdan. Evankeliumin Luukkaan mukaan. Se oli kertomus pienestä Sakkeuksesta.

Oliko Sakkeus myös näitä vähäpätöisiä ihmisiä, joilla ei ollut vaikutusvaltaa? Oliko hän yksinkertainen, rampa tai sokea tai köyhä? Hän oli ja hän ei ollut.

Sakkeus on usein haluttu nähdä vain pienenä miehenä, jolla oli sydän puhdas ja jota Jeesus juuri siksi rakasti ja vaati päästä tämän vieraaksi. Hänessä on haluttu nähdä viaton pieni mies, jolla on tallella se paljon ylistetty lapsenusko. Mies joka on hyvyyttä tulvillaan. Sellainen iloinen veitikka, josta lapsetkin laulavat mielellään.

Rakastamme Sakkeusta sillä hän on hyvin inhimillinen ihminen. Hänen pienuutensa teki hänestä inhimillisen. Hänellä oli se heikkoutenaan ja ehkä hän joutui kovastikin kärsimään sen tähden. Sakkeus oli pieni mies, ehkäpä vielä pullea ja ketterä kiipeämään puuhun. Mutta Sakkeus ei ollut köyhä eikä kipeä, tuskin lapsenuskoinenkaan. Häneltä ei puuttunut vaikutusvaltaa. Olihan hän ansainnut suunnattoman varallisuuden veronkerääjänä ja veronkerääjien esimiehenä. Ei siksi voinut olla tyhmäkään. – Luukas tietää sanoa hänestä, että hän oli hyvin rikas.

Paikallisten juutalaisten mielestä nämä suuret suummat oli hankittu vieläpä moraalisesti arvelluttavin keinoin; keräämällä tullimaksuja roomalaisille siitä, että he, juutalaiset, kulkivat omassa maassaan paikata toiseen. Siinä maassa, jonka Jumala oli luvannut heille ikuisiksi ajoiksi.

Totisesti se oli uskosta luopumista. Se oli halpamaista veljeilyä roomalasten kanssa. Vähän sama asia kuin Suomessa katsottiin vihaisesti niitä, jotka Venäjän vallan alla toimivat valtaa pitävien hyväksi.

Siis kun Jeesus pysähtyi Sakkeuksen kohdalla ja ilmoitti haluavansa vierailla hänen luonaan, niin syystäkin ihmiset närkästyivät (Eikö olekin idioottimainen sana tämä ’närkästyä`, kuka sitä enää käyttää). ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Miksi Jeesus menee syntisen publikaanin luokse kylään, kun paljon parempiakin paikkoja olisi ollut tarjolla runsain määrin? Ei kai hän luullut saavansa sieltä vieraanvaraisempaa kohtelua kuin muualta – tuolta rahankiskojalta ja verenimijältä? Toisin käy, sillä jokainen viekkaudella hankittu denaari tuskin muuttuu leivokseksi vierailijan suuhun. Tuo saita juutas istuu rahasäkkinsä päällä niin tiivisti, ettei hän huoli tarjota vieraalleen muuta kuin eilistä haaleaa soppaa, josta lihapalat on jo ongittu pois. Tällaisia ilkeitä ajatuksia Sakkeuksesta varmaan ajateltiin. Sakkeus ei ollut juutalaisten suosiossa ja tuskin roomalaistenkaan.

Mutta Jeesus ei mennyt Sakkeuksen luoksen hyvän aterian toivossa, vaan hän meni sinne, koska oli etsimässä Israelin kadonneita lampaita. Jumalan rakkaus etsii niitä, jotka ovat eksyneet, niitäkin joiden silmät maailma on sokaissut – ja Sakkeus oli yksi niistä.

Pienuudestaan huolimatta, hän ei tainnut juuri olla rakastamisen arvoinen, inhimillisen mittapuun mukaan. Kaikkea muuta. Mutta hänet, jota muut halveksivat ja osoittelivat sormellaan, häntä Jumala ei torjunut. Hänet, joka oli itsekäs ja ahne ja syntinen, hänet Jumala hyväksyi seuraansa. Hänessä Jumala sai aikaan uuden elämän. Hänet, joka oli uskoton luopio, joka oli myynyt isänmaansa, hänet Jumala otti huomaansa armollaan ja anteeksiantamuksellaan. Ja tämä rakkaus herätti hänen uskonsa ja ihmisyytensä. Jumala antoi arvon hänelle, jolta kaikki muut sen olivat kieltäneet.

Sakkeuksessa Jumala lopulta kohtasi ihmisen, joka ei ollut yhtään mitään. Rakkaus löysi tiensä sinne, minne kukaan muu ei olisi halunnut mennä.

Jeesus etsi niitä, jotka olivat kadonneita. Sakkeus oli yksi heistä. Hän oli Aabrahamin poika – juutalainen. Tuhlaajapoikana hänet kutsuttiin takaisin Isän taloon.

Miten on meidän kanssamme? Meidät on kasteessa otettu Jumalan lapsiksi. Usein on kuitenkin niin, että Sakkeuksen tavoin etsimme todellista elämää ja turvaa muualta kuin Jumalan luota. Tärkeämmäksi tulee rahan ansaitseminen ja kaikki tavarat niin, että ei enää näe, mikä elämässä on tärkeintä.

Jeesus haluaa tulla meidän tavallistenkin syntisten luokse – siivosyntisten luokse. Hän ei kaihda meidän seuraamme, vaan sanoo: ”Tule kiiruusti alas. Tänään minun on määrä olla sinun luonasi.” Jeesus tulee myös sinun luoksesi. Hän tulee etsimään kadonneita. Niitä jotka ovat itseltään hukassa, niitä jotka eivät uskalla nostaa katsettaan.

Hän tulee tänään luoksesi varsinkin ehtoollisessa. Siellä kohtaat hänet anteeksiantavana ja huomaat kuinka Jumala hyväksyy sinutkin seuraansa, ei sulje luotaan pois. Jeesus sanoo – Tule kiireesti, sillä tänään minun on määrä olla sinun luonasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s