1. sun loppiaisesta

Teofania – Herra sotii puolestanne, olkaa te hiljaa

Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
 Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
 Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”Luuk. 3: 15–18, 21–22

kun Jeesus oli 30 vuotta vanha, Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanvirrassa. Tuo hetki oli Jeesuksen elämän iso käännekohta. Siitä alkoi hänen julkinen toimintansa. Jeesuksesta tuli Messias eli Kristus. Sana Kristus ei ole siis Jeesuksen sukunimi vaan arvonimi kuten kuningas. Profeetta Johannes Kastaja toteutti sen, minkä Samuel kerran teki Daavidille – voiteli kuninkaaksi – vaikka hän ei silloin vielä noussut valtaistuimelle.

Raamatun kertomuksen mukaan Daavid oli tuolloin ”parraton nuorukainen” – ehkä 14-15-vuotias. Mutta Jeesus oli jo 30 vuotias – hänkään ei noussut vielä valtaistuimelle.

Mitä Jeesuksen elämässä siihen mennessä oli tapahtunut, siitä ei tiedetä oikeastaan mitään? Tiedämme vain sen, mitä hänen elämässään ei tapahtunut. Siihen asti Jeesus ei ollut parantanut sairaita, vaikka oli nähnyt sairautta, hän ei tehnyt ruokkimisihmettä vaikka näki nälkäisiä. Hän ei opettanut taivasten valtakunnasta eikä taistellut pimeyden voimia vastaan, vaikka ne vaikuttivat kaikkialla hänen ympärillään. Vielä ei ollut hänen aikansa. Mutta kun tuo aika koitti hän meni Johanneksen luokse ja pyysi saada kasteen. Hän oli silloin 30 vuotta vanha ja oli aika astua esille.

Miksei Jeesus aloittanut toimintaansa aikaisemmin? Olisiko Jeesus voinut alkaa toimintansa aikaisemmin – esimerkiksi kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Jeesus olisi ollut kaksikymppinen.

Neljännestä Mooseksen kirjasta voi lukea, että 20- vuotias mies kelpasi sotaan. Mutta pappisheimoon kuuluvilta leeviläisiltä mieheltä edellytettiin 25 vuoden ikää ennen kuin he astuivat palvelukseen. 30 vuoden ikä vaadittiin niiltä, joiden tehtävä oli huolehtia kaikesta, mikä oli pyhäkköteltassa erityisen pyhä.

Tämä antaa ymmärtää, että pelkkä ruumiillinen kunto ei riittänyt siihen, mikä oli Jeesuksen tehtävä. Tarvittiin ikä, jolloin voi koskettaa siihen, mikä on pyhää. Oli ehdittävä aikuistua ja kasvaa täyteen mittaansa – myös henkisesti. Jeesus ei kiirehtinyt kutsumuksensa toteuttamisessa. Siihen tehtävään ei voinut astua kiirehtien.
Kun Jeesus astui tehtäväänsä, hän ei ollut enää poika eikä nuorukainen, vaan aikuinen mies. Hän ei toiminut nuoren miehen uhmakkuudella, vaan hän toimi harkiten ja tietoisena vaihtoehdoista ja valintansa seurauksista. Hän oli selvillä siitä, mikä hinta tällä valinnalla on. Kun hän astuu kutsumuksensa tielle, hän tietää mihin ryhtyy ja mikä häntä odottaa.

Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Johannes kastoi ihmisiä, kun he tunnustivat syntinsä. Miksi Jeesus meni kasteelle? Oliko Jeesus syntinen? Oliko hänen puhdistauduttava jostakin?

Jeesuksesta päin vastoin sanotaan, että hän oli synnitön ja ainoa laatuaan maailmassa, hänen ei tarvinnut tunnustaa syntejään. Hän ei tarvinnut puhdistusta, mutta koko muu maailma tarvitsi.

Miksi Jeesus kastettiin? Vanhat opettajat ovat viisaasti sanoneet, että Jeesus tunnusti siinä omakseen koko maailman synnit. Hän ei mennyt kasteelle omien syntiensä tähden vaan siksi, että tunnusti omakseen kaikkien ihmisten syntitaakan. Ne oli hänen yhtä paljon kuin jos hän itse olisi ollut kaikkeen siihen syyllinen.

Jeesuksen kasteessa tapahtuu kuvainnollisesti jo se, mikä tapahtuu lopulta ristissä ja ylösnousemuksessa. Astuessaan tehtäväänsä, Jeesus käy läpi tehtävänsä tärkeimmät kohdat. Kasteessa hänet haudataan. Kun pää painuu Jordanvirran alle, se muistuttaa häntä siitä, että kerran ristinkuoleman jälkeen hänet haudataan ja hänen mukanaan koko maailman synti. Mutta haudastaan hän nousee ylös. Ja kun se tapahtuu, taivaat ovat avoinna ja synti on poissa.

Kun Jeesus kasteen jälkeen nousi ylös vedestä taivaat aukenivat. Se ei tarkoita sitä, että pilviverho väistyi syrjään, vaan Jumalan taivas, paratiisin portti, joka oli ollut sulkeutuneena, oli nyt avautumassa jälleen ihmiskunnalle. Kun taivas avautuu, se tarkoittaa sitä, että yhteys Jumalan luokse on esteetön. Näin tapahtui myös meidän kasteemme hetkellä. Taivas avautui meille. Taivaan portista tuli kotipihamme portti, josta me saamme huoletta kulkea. Se portti on meille auki.

Nyt tämän tekstin äärellä on hyvä huomata, että Jumala itse näyttäytyy siinä tavalla, joka on Raamatun sivuilla harvinaista. Ortodoksin käyttävät tästä tapahtumasta nimeä teofania, Jumalan ilmestyminen. Kysymys ei ole vain jostakin enkeli-ilmestyksestä. Nyt kysymys on enemmästä. Jumala ei ilmesty palavana pensaana, ei vain äänenä vaan koko Jumalan Kolmiyhteys on edustettuna tuossa hetkessä. Isän ääni taivaasta, Jeesus Jumalan ainoa Poika kastettavana ja Pyhä Henki alas laskeutuvana kyyhkysenä. Jumalan ilmestyskokemuksena tämä on ylivertainen kertomus, vaikka Raamatun muut kuvaukset saattavat tuntua jännittävämmiltä.

Tilanne ei ole dramaattinen tai mielenkiintoinen sillä tavalla, että salatusta Jumalasta raottuu kyselevälle ihmiselle jotakin jännää kuten Moosekselle, kun hän kyseli Jumalalta hänen nimeään tai pyysi saada katsoa häntä. Tilanne on ihmisen kannalta vailla dramatiikkaa, koska siinä tapahtuu salatulle Jumalalle itselleen jotakin. Ihminen ei ole osa tuota kokemusta muuta kuin sivusta seuraajana. Siinä ei ihmiselle varsinaisesti välitetä mitään.

Jeesuksen syntyessä meidät kutsutaan katsomaan häntä seimelle / Kun hän astuu kutsumuksensa tielle, katsomme tuota Jumalan kirkkautta hämmästellen: taivas avautuu ja Pyhä Henki laskeutuu Jeesuksen päälle / kun  hän kärsii ristillä, me olemme jälleen vain katsojan paikalla / Kun hän ilmestyi ylösnousseena oppilailleen me tiedämme, että emme voi tehdä sitä paremmaksi, emme voi lisätä tai poistaa siitä mitään. Meidän osamme on kiittää ja ottaa uskossa vastaan Jumalan lahjat. Mieleeni tulee sanat tilanteesta, kun Mooses oli johdattanut kansan Punaiselle merelle.  Egyptiläiset olivat tulossa heidän kimppuunsa, kansa oli epätoivoinen ja purki kiukkuaan Moosekseen: Silloin tuli tämä Herran sana. ”Herra sotii puolestanne, olkaa te hiljaa 2 Moos 14:14.” He katsoivat kuinka meri avautui heidän edessään valtatieksi. Room 5:6 Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.

Jeesuksen kastehetkessä Jumala näyttäytyy Kolmiyhteisenä. Taivaat aukenivat, Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen hahmossa ja taivaasta kuului ääni tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt.

Kun meidät kastettiin Jeesuksen käskyn mukaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Kolmiyhteinen Jumala oli siinäkin läsnä. Jumala on siellä missä hänen nimissään toimitaan, häntä avuksi huudetaan. Erityisesti sakramenteissa, jotka Jeesus itse on käskenyt toimittaa. Siksi voi sanoa, että jotakin samaa tapahtuu meidän kasteessamme, kuin mitä olemme kuulleet Jeesuksen kasteessa tapahtuneen.

Kasteessamme taivaallinen Isä ottaa meidät omaksi lapsekseen. Voimme kuulla hänen sanovan meille: sinä olet minun rakas lapseni. Jeesus on Jumala Poika ikuisuudesta. Mutta me pääsemme lapsen asemaan kasteen kautta. Saamme kasteemme perusteella kutsua Jumalaa omaksi taivaalliseksi Isäksemme ja Jeesusta veljeksemme.
Kasteessamme Pyhä Henki laskeutuu taivaasta alas sisimpäämme. Pyhä Henki on Jumalan eläväksi tekevä lahja kaikille lapsilleen.

Kasteessamme Jeesus on myös lähellä. Hän vakuuttaa meille anteeksiantamuksesta. Siitä, että kaikki syntimme on hukutettu meren syvyyteen, josta ne eivät nouse enää meitä Jumalan edessä syyttämään. Jeesus itse on ottanut ne kannettavakseen. Hän kärsi niistä täyden rangaistuksen. Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa meidät kastettiin.

Tämä kaikki tapahtui kasteessa. Me saamme sitä muistella. Mutta samalla meidän on hyvä muistaa, että niin kuin kaste oli alku Jeesuksen toiminnalle, myös meidän kasteemme on alku. Se ei ole vielä päätepysäkki. Se on alku sille että seuraamme Jeesusta. Lupaukset pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä koskevat meitä jo nyt, mutta matka on tehtävä Jeesuksen seurassa loppuu asti. Ei paljon auta ihmistä, jos hän on ollut mukana matkan alussa, lähtöselvityksessä, mutta ei ole kuitenkaan astunut laivaan – tai on hypännyt laivasta pois.

Aivan liian moni meidän seurakunnassamme on kastettu, mutta ei kulje elämänmatkaansa Jeesuksen kanssa. Matka, minkä piti alkaa Jeesuksen seurassa, jäi puolitiehen.

Tämä älköön tulko kuitenkaan meidän osaksemme, vaan kulje siksi Jeesuksen mukana loppuun asti. Sillä nyt me iloitsemme vasta lupauksista. Suurin ilo on silloin kun lupaukset täyttyvät. Ja saamme käydä avoimesta portista sisälle kirkkauteen.

Tässä käytetty pohjana 1 vk saarnaa 2004, joitakin muutoksia eli lisäyksiä ja poistoja on tehty.

Johanneksen vetoomus

1. sunnuntai loppiaisesta – veto

Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: »Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.»    Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.    Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.» Luuk. 3: 15–18, 21–22

Päivän evankeliumissa Jeesus ei sano sanaakaan. Johannes Kastaja on äänessä. Ihmisten sormet osoittavat kyselevästi kyllä Johannekseen, mutta Johanneksen sormi ja julistus osoittaa Jeesusta kohti. Evankeliumia lukiessa minua alkoikin kiehtoa Johanneksen julistus. Yksi kohtaa evankeliumista vaati huomiota itselleen ja siksi halusin tutustua sen kautta päivän teemaan.

Lyhyesti sanottuna se on yksi sana evankeliumista: sana ’vetosi’. Aivan. Sana yksinään kuulostaa kovin mielenkiinnottomalta. Sana esiintyy lauseessa:Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Päästäkseni tuohon vetoomukseen on hyvä luoda hieman taustaa.

Evankeliumi alkaa lauseella: Kansa oli odotuksen vallassa. Siihen jännittyneeseen odotukseen oli useampiakin syitä. Kansa odotti Messiasta. Profeettojen ennustukset messiaasta, vapauttajasta olivat hyvin selvät. Jumala oli luvannut kansalleen vapauttajan, Daavidin kaltaisen kuninkaan. Ajankohta, jota elettiin, huusi vapauttajaa. Muitakin yksittäisiä julistajia oli liikkeellä, oli olemassa myös askeettisia yhdyskuntia, jotka odottivat luostari-maisissa oloissa Messiasta, poliittista liikehdintää esiintyi, jolla oli omat tavoitteensa jouduttaa tapah-tumien edistymistä. Yleistä kapinamielialaa. He olivat kerran olleet orjakansa Egyptissä, silloin Jumalan kutsusta Mooses nousi heidän vapauttajakseen. Nyt kansa oli orjuutettuna omassa maassaan. Se oli häpeällistä. Välitön syy jännittävään odotukseen oli Johanneksen julistus. Se oli niin tunteita nostattavaa, että kuulijoiden sydän alkoi jyskyttää. He halusivat päästä Johanneksen suhteen selvyyteen.

”Kerro nyt jo kuka olet? Älä pidä meitä jännityksessä. Oletko Messias?” Hänessä näytti olevan sellaista hengen voimaa ja paloa, että häntä olisi ollut hyvin helppo ajatella messiaaksi. Hän tuntui aidolta, koska julisti niin aidosti ja sydäntä koskettavalla tavalla. Aikana jolloin odotus oli kiivaimmillaan kansan tunteisiin ja odotuksiin olisi ollut hyvin helppo vastata. Johanneksen olisi ollut mahdollista ottaa Messiaan viitta harteilleen.

Jospa nyt odotus päättyisi. Kansa oli valmis omasta mielestään. Messiaan piti vain tulla esiin. He kaipasivat johtajaa, joka osoittaa suunnan, joka antaa merkin nousta vastarintaan.

Mutta Johannes ei ollut Messias. Sen hän sanoi selvästi. Jos heidän sydämensä jyskytti hänen puheensa perusteella, niin kuinka sitten, kun he tapaavat Messiaan. Johanneksella oli sanoma mikä koski messiasta: kansa ei ollut valmis Messiastaan varten. Kansan oli uudistuttava sisäisesti ilman sitä Messiaan tulemisesta ei olisi heille mitään hyötyä.

Mitä Johannes kertoi Messiaasta? Mitä hän julisti? Jeesuksella on kädessään viskain, jolla hän erottelee jyvät akanoista. Sanoma oli lopunajallinen tuomio ja ihmisten erottelu. Johannes Kastajan Messias puhdistaa puimatantereensa. Messias ei ole poliittinen tekijä. Hän ei ole ruhtinas, joka takaa kansalleen helpon ja vauraan elämän. vaan ennen kaikkea hän on henkilö, joka uudistaa kansan suhteen Jumalaan. Hän kastaa Pyhällä Hengellä.

Johannes julisti, että tulevalta tuomiolta, tulevalta vihalta, ei voi välttyä millään vilpillisin konstein. Oikean kääntymyksen on tuotettava hedelmää. – Tuomion täytäntöönpanija oli tulossa, hän tarkastaa puutarhansa; kirves on puun juurella. Tuo Jumalan tuomion toteuttaja on oleva Messias. Tämä oli siis Johannes Kastajan julistusta. Hän julisti lopunajallisen katselmuksen alkamista. Ja mikäli haluaisi tässä katselmuksessa välttyä huonolta kohtalolta, nyt oli aika tullut elämän ja mielen muutokselle, puhdistautumiselle.

Johannes Kastaja odotti Messiasta hieman samassa merkityksessä, mitä me odotamme nyt. Odotamme Jeesuksen paluuta kansojen tuomarina ja valtiaana. Mutta Kastaja ei tiennyt, että Jeesuksen tehtävässä oli kaksi vaihetta: Hänen tuli ensin kärsiä ihmiskunnan synnin tähden. Sillä sitä ennen ihmisiä ei voitu kastaa Pyhällä Hengellä. Vasta näiden tapahtumien jälkeen hän tulee takaisin tuomitsemaan ja jakamaan oikeutta.

Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan evankeliumia. Mitä tämä vetoaminen on? Mitä sellaisella sanalla pitäisi ymmärtää.

Hän vetosi ihmisiin saadakseen heidät puolelleen, asiansa taakse. Mihin Johanneksen vetoomus ihmisissä tähtäsi?

Vetosiko hän ihmisten tunteisiin vai järkeen vai alhaisiin motiiveihin, kuten turhamaisuuteen tai ylpeyteen? Yrittikö hän tehdä asiastaan vetovoimaisemman, mielenkiintoisemman ja houkuttelevamman. Hänellä tuskin oli mitään puheopillisia tehokeinoja – ei powerpoint-esitystä eikä edes liitutaulua. Ei hän muokannut sanojaan aristoteliseen kaavaan tai kenenkään muunkaan kuuluisan reettorin opetuksiin. Hänen tehokeinonsa oli luontainen karisma ja rakkaus omaa kansaa kohtaan. Ja luonnollisesti luja usko omaan asiaan ja sen oikeutukseen.

Johanneksen julistus nostatti varmasti räjähdysherkässä ilmapiirissä tunteet pintaan. Ja itse aihekin oli hyvin tunnepitoinen. Helvetin lieskat löivät hänen julistuksessaan: jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Sama viesti kuului puimatantereeltakin: jyvät kootaan aittaan, mutta ruumenet poltetaan tulessa, joka ei koskaan sammu.

Julistajana hänen uskottavuutensa oli erittäin hyvä, sillä hän oli saanut autiomaassa Jumalan sanan. Hän oli täydellisesti itse oman julistuksensa takana. Hän ei pelännyt mitään. Nyt hän halusi muut vakuuttuneeksi samasta Jumalan sanasta. Siksi hän vetosi ihmisiin.

Hänen vetoamisensa tuotti tulosta. Ihmisiä tuli suurin joukoin kasteelle. He halusivat olla valmiina Messiaan tulolle. Joku voisi sanoa, että kurjat sielut oli helvetillä peloteltu kasteelle. Ehkä ravistelu oli tarpeen, silmien aukaisemiseksi. Ehkä mekin tarvitsisimme ravistelua. Mikäli kysymys olisi ollut hetkellisestä tunnekuohusta, se olisi mennyt äkkiä ohi. Sitä seuraa pettymys, jos siinä ei ole muutosvoimaa kokonaan uuteen elämänasenteeseen.

Johanneksen suurten vetoomispuheiden jälkeen olisi luullut, että Jeesuksen ja Johanneksen kohtaaminen olisi kuvattu erityisen sähköiseksi. Että Messiaan ilmestyttyä miesten välisessä vuorovaikutuksessa olisi jotakin mainittavaa. Mutta Luukas sivuuttaa sen lähes kokonaan. Sitä ei kuvata lainkaan, Luukas mainitsee vain:

Kun Jeesus oli kastettu Taivas aukeni. Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle ja taivaasta kuului ääni – Johanneksen vetoomus sai suurimman mahdollisen puolustajan asialleen.

Kuvaus taivaiden aukeamisesta on silti tärkeä. Taivaiden aukeaminen ei merkinnyt sitä että pilvet väistyivät. Taivaan aukeneminen tarkoittaa sitä, että mikään ei estänyt ihmistä kulkemasta Jumalan luokse. Taivas oli avoinna – ei suljettu. Paratiisissa tapahtunut lankeemus oli kerran portit sulkeneet kiinni. Nyt Jeesuksen ilmaannuttua, se avattiin.

Jeesuksen syntyessä jouluna, taivas oli laskeutunut alas maan päälle. Mutta se ei ollut vielä avautunut. Jeesus oli kaikessa hiljaisuudessa valmistunut tehtäväänsä. Hän oli Jumalan Poika kaiken aikaa, mutta vasta kasteen yhteydessä hänet asetettiin tehtäväänsä, hänen työnsä alkoi – ja portti avattiin. Taivaat avautuivat ihmisille nimenomaan Jeesuksessa. Hänestä tuli lammasten portti ja tie ihmisille Jumalan luokse. Taivas ei ollut vain yleisesti auki – se oli auki siellä missä Jeesus oli, missä Jeesus tunnustettiin ja häneen turvauduttiin.

On merkillistä, että koko elinaikanaan Johannes Kastaja tunsi vain lopunajallisen Messiaan, joka erottaa jyvät akanoista. Hän ei tuntenut vielä sitä Jumalan Poikaa, joka kuolee meidän syntiemme tähden. Ja silti hän oli innoissaan ja esitti vetoomuksen palata takaisin Jumalan luokse.

Me tunnemme Jeesuksen koko tarinan. Siksi meidän vetoomuksemme tänään on vielä houkuttelevampi kuin Johanneksen. Portti on avoinna sinulle.

Siksi vetoan sinuun: Vetoan siihen osaan sinua, joka tuntee itsensä Jumalan luomaksi, vetoan siihen ihmisyyteen, joka on syvin osa itseäsi. Vetoan siihen osaan sinua, joka tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaa Jumalaa. Ovi elämäsi syvimpään tarkoitukseen on avoinna. Taivas on auki. Siihen taivaselämään sinut on kasteessa liitetty. Sinne sinä kuulut. Siksi älä kulje ohitse, vaan astu suureen iloon. Pimeyden voimat koittivat pitkänä perjantaina tuon armon oven sulkea lopullisesti, mutta pääsiäisen avoin hauta julistaa suurta vapautta ja voittoa – tämä portti ei kavahda kuolemaakaan. Siksi älä pelkää, taivas on auki. Jumala on sinun puolellasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s