Helatorstai

Helatorstai 17.5.2012 kansanlaulumessu – kappalaisen virkaan asettaminen

 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:»Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.»

 

Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.    Luuk. 24: 46–53

 

Tämän päivän raamatun tapahtuma kuvaa Jeesuksen taivaaseen nousemisen. Se on toisaalta hyvin ymmärrettävä ja selkeä päätös Jeesuksen tehtävälle, mutta samalla se on jotenkin niin teologinen, että se ei tunnu tulevan lähelle kuulijaa. Siitä tuntuu puuttuvan yhtymäkohdat, joissa olisi jotakin tarttumapintaa meidän elämään. Siihen vaikea eläytyä, harvalla sydän sykähtelee tämän tekstin äärellä. Vanha kirkko piti tätä juhlaa huomattavassa arvossa – Jos Kristus ei noussut taivaaseen, pitkäperjantain ja pääsiäisen dynamiitti ei olisi räjähtänyt vaan olisi jäänyt suutariksi, pieni tussahdus. Taivaaseen astuminen on pääsiäisen syvempi todellisuus, se mitä pääsiäinen merkitsee. Silti se Jeesus, joka paransi ramman sapattina, antoi syntejä anteeksi, palautti langenneen naisen kunnian, ruokki viisituhatta ihmistä, puhui toivonsa menettäneille, otti iskut ja kärsimyksen vastaan meidän puolestamme, se Jeesus tuntuu tutummalta kuin tämä taivaan valtaistuimelle noussut Jeesus kaikessa ylhäisyydessään. Tuntuu, että valtaistuimen Kristus on joku muu kuin veljemme. Hänen valtansa ja taivaallinen kuninkuutensa häikäisee. Se myös vähän pelottaa, sillä valtaistuin, jolle hän nousee, on myös se paikka, jolla lopullista oikeutta käydään; jossa kohtalomme ratkaistaan ja viimeinen tuomio kuullaan.

 

On vaikea ajatella, että helatorstain kertomus toisi erityistä lohtua jollekin ihmiselle, jos hän ei ole jo pitkään pohtinut hengellisiä asioita elämässään. Ihmisen yksinkertaiseen uskoon helatorstai ei tunnu tuovan mitään lisää. Miksi tämä tapahtuma on meille tärkeä, mikä sen merkitys on – nimenomaan yksinkertaisen uskon kannalta – niin että se Pihtiputaan mummokin ymmärtää? Miten se pelon sijaan auttaa sinua elämässä eteenpäin? Mitä siinä on sellaista, että se antaisi saman ilon, mikä opetuslapsilla oli kun he näiden tapahtumien jälkeen palasivat Jerusalemin temppeliin ylistämään Jumalaa – riemua täynnä.

 

Päivän sanoma on siinä, että juuri se sama tuttu ihmishahmoinen Jumala, joka osoitti syvää myötätuntoa eksyneille ja elämänsä pilanneille ihmisille, sama Jeesus on nyt Jumalan valtaistuimella – joka ei ole tuomioistuin, vaan ennen kaikkea armoistuin – keinutuoli, jossa pääsee rakastavaan lämpimään syliin.

 

Kun tarkastelemme evankeliumia, ehkä se aukeaa parhaiten esittämällä kysymyksen: Mitä tuo päivä oli Jeesukselle? Eli ei kysytäkään vain sitä mitä hyötyä siitä on minulle, vaan minkälainen päivä tai juhla inhimillisesti ajateltuna hänelle oli? Silloin on kai todettava että se on ollut Jeesuksen elämän hienoin hetki. Helatorstai on Jeesuksen kruunajaispäivä. Hänet korotetaan takaisin siihen asemaan, mikä hänelle Jumalan Poikana kuuluu. Hän oli ihmiseksi tullessaan alentanut itsensä ja tyhjentynyt jumalallisesta voimastaan, vallastaan ja kunniastaan, jotta tulisi täydellisesti yhdeksi meistä. Nyt tuo alennustila päättyy – hän ottaa takaisin paikkansa. Hän on saattanut päätökseen koko elämäntyönsä maanpäällä. Hän on antanut kaikkensa, antanut taitonsa, viisautensa, opetuksensa, voimansa. Hän on antanut itsensä viimeistä solua ja hikipisaraa myöden, hän on antanut itsensä pilkattavaksi ja häväistäväksi. Hän on kärsinyt kuoleman, noussut kuolleista ja nyt tuo häväisty Kristus nousee valtaistuimelleen, jolloin tulee ilmi, kuka hän oikein on, mikä on hänen oikea arvonsa, ja kuinka painavat ovat olleet hänen sanansa ja tekonsa. Ne saavat oikeat mittasuhteensa. Sitä on tämä päivä.

 

Helatorstai oli myös oppilaiden elämässä käännekohta. Heidän oli pärjättävä nyt ilman Jeesusta. Heidän oli otettava tehtävä vastaan, otettava paimenen sauva ja jatkettava Jeesukseen työtä. Mutta päivä oli heillekin hieno hetki. Ero ei ollut surun vaan ilon täyttämä – mikään maailmassa ei ole heidän kuningastaan suurempi. Mikään mahti ei ole suurempi kuoleman voittanutta ja valtaistuimelle asettunutta Jeesusta. He tiesivät, että Jumala on kaikessa heidän kanssaan missä tahansa he ovat.

 

Se että Kristus on taivaassa valtaistuimella Jumalan edessä – merkitsee että meillä on siellä koko ajan puolustaja, joka ihmisen elämän läpi kulkeneena ymmärtää heikkouttamme. Jeesus itse sanoi, että hän menee valmistamaan meille asuinsijan. Hän meni sinne siivoamaan tai laittamaan paikkoja kuntoon – ihan kuin kaupunki valmistautuisi olympialaisiin, siellä on tehtävä suuria projekteja ja hankkeita. Taivaassa on valmistumassa ennen näkemättömän suuri juhla, jossa hän ottaa meidät vastaan, kun elämämme saavuttaa päämäärän. Helatorstaina Jeesus meni kotiin. Se koti on myös meidän kotimme.

 

Tämä juhla tänään on kappalaiseksi asettamisen juhla – Koska minut on jo tehtävään valittu, minun ei tarvitse tällä saarnalla yrittää vakuuttaa sopivuuttani tähän virkaan. Silti koen että tämä hetki on samalla jonkinlainen julkisen sitoutumisen tai sopimisen paikka. Olen viisitoista vuotta sitten antanut pappislupauksen Turun tuomiokirkossa. Ne lupaukset uusitaan tänään kuin vihkivalat 15-vuotisen avioliiton jälkeen.

 

Siitä ajasta yli kymmenen vuotta olen ollut Harjavallassa. Siinä ajassa luultavasti on ehtinyt jo juttuja kulkea: että se pappi on sellainen ja sellainen. Kun ihmiseksi on syntynyt niin, virheitä löytyy ja monenlaista vajavuutta – aina sanat eivät osu kohdalleen. – siitä huolimatta hain Mikko Lehtimäen jättämää kappalaisen virkaa.

 

Hakemalla tuota tehtävää olen osoittanut haluni jäädä tänne, tähän kaupunkiin. Se ilmaisee jotakin kiintymyksestä tätä paikkaa, kirkkoa, seurakuntaa ja työkavereita kohtaan. Tiedän, että tehtävään liittyviä odotuksia on olemassa – En voi luvata täyttäväni niitä kaikkia. 1) Haluan olla Kristuksen kirkon pappi – 2) haluan olla luottamuksenne arvoinen 3) haluan kasvaa niissä tiedoissa ja taidoissa joita tehtävä vaatii. 4) annan omat lahjani Jumalan käyttöön, jotta se hyvä sanoma, mikä Jeesuksen tyhjältä haudalta on lähtenyt löytäisi tien ihmisten sydämiin – ennen kaikkea täällä Harjavallassa. – Jotta työssä olisi siunaus, pyydän myös teitä rukoilemaan puolestani. 

 

Päivän evankeliumissa Jeesus antaa oppilailleen tehtävän. Se koskee meitä kaikkia, mutta pappina se koskee erityisesti minua ja virkaveljiäni: hänen nimessään tulee saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta… Parannussaarnasta saattaa monille tulla mieleen se, että pelotellaan ihmisparkoja. Mutta kysymys ei ole pelottelusta vaan herättämisestä; kysymysten esittämisestä: Oletko ottanut elämässäsi huomioon, että Jumalan on olemassa ja kutsuu sinua nimeltä. Jos Jumala on olemassa, elämän onni ei ehkä löydy sieltä, mistä olemme sitä tottuneet hakemaan. Elämän tarkoitus ei ehkä ole siinä, mitä olemme rakentaneet ja mihin kaikkemme satsanneet – tarvitsemme jatkuvaa mielen ja sydämen vallankumousta, että havahdumme huomaamaan, mitkä voimat meitä vetävät ja mihin suuntaan. Meidän elämässä on varmasti paljon hyviä asioita – mutta tärkein ei saa puuttua. Hyvät asiat muuttuvat pian tyhjäksi, jos tärkein on poissa – se jossa Jumala saa puhdistaa meitä armollaan ja anteeksiantamuksellaan. Anteeksiantamus on tarpeen erityisesti silloin kun huomaamme, kuinka omat vallinnat ja teot ovat tukkineet paluutien Jumalan luo. Katumus tai kääntyminen Jumalan puoleen ei ole koskaan liian myöhäistä – siitä muistuttaa meitä ristinryövärin sanat oman kuolemansa edessä Luuk 23:42-43 – se sopii hyvin myös helatorstain

 

Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”   

 

Ristinryövärillä on merkillisellä tavalla tieto, että Jeesus astuu kuolemansa jälkeen taivasten valtakuntaan. Se on hänen valtakuntansa ja Jeesus on tuon valtakunnan kuningas. Katuva rikollinen suostui maalliseen tuomioonsa, mutta hän etsi sielulleen parempaa osaa ja jätti elämänsä Jumalan armon varaan. – Kun hän kuuli Jeesuksen vastauksen – mitä luulette: tunsiko hän enää kipua ja ristin tuskaa, vai enemmänkin suurta helpotusta ja iloa. Tämä sama ilo on istutettu jokaisen meidän sydämeen. Toivon että tämä messu toisi tuon ilon eläväksi uudelleen sinun sydämeesi.

 

 

 

 

Suuri ilo jäähyväisistä huolimatta

21.5. Helatorstai – Korotettu Herra

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:    ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voimankorkeudesta.”

Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahanasti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. Luuk. 24: 46-53

Hyvät ystävät, kuulitte juuri Luukkaan evankeliumin viimeiset jakeet. Luukkaan evankeliumi päättyy tällä tavoin. Noustuaan pääsiäisenä kuolleista Jeesus on viimeisen kerran oppilaidensa nähtävänä ennen kuin hänet otetaan takaisin siihen kirkkauden valtakuntaan, josta hän kerran tuli maan päälle.

Oppilailla oli tilanne jossakin määrin jo tuttu. Nämä olivat oikeastaan toiset jäähyväiset. Kiirastorstaina he viettivät myös viimeisen yhteisen illan ennen kuin Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Tilanne on kuitenkin toisenlainen kuin silloin. Kiirastorstain surumielisyys puuttuu. Oppilaiden hämmennys ja pelokkuus puuttuvat. Nyt jäähyväiset eivät ole haikeat, eivätkä ne oikeastaan olekaan jäähyväiset. Vaikka Jeesus on poissa, niin samanaikaisesti hän on salaisesti läsnä. Jäähyväisistä huolimatta oppilaat ovat riemua täynnä, suuren ilon vallassa.

Tilanteen tekee toisenlaiseksi myös se muutos, mikä tällä välin on tapahtunut. – Nyt he olivat kuolleista herätetyn Jeesuksen seurassa. Näitä ilmestyksiä oli ollut useampia. Tosin Matteusta, Markusta ja Luukasta lukemalla vaikuttaa siltä, että Jeesus otettiin heti taivaaseen, kun kaikki opetuslapset näkivät hänet. Evankelista Johannes kertoo useammasta tapaamisesta. Vasta Apostolien teoissa tulee esille käsitys siitä, että Jeesus näyttäytyi oppilailleen neljänkymmenen päivän aikana useasti ja opetti heitä. Evankeliumien kuvaukseen nähden se tuntuu hieman erikoiselta, yllättävältä ja arkipäiväiseltä. Evankeliumeissa tapaamiset ylösnousseen Jeesuksen kanssa olivat kaikki jollakin tapaa arvoituksellisia jopa epätodellisen oloisia. Jeesus oli jotenkin muuttunut. Ulkonäön puolesta ja muutenkin.

Syntymästään lähtien Jeesus on ollut poikkeuksellinen ihminen. Hän oli täydellisesti ihminen, mutta samalla erilainen kuin kukaan. Hän oli synnitön. Jeesuksessa oli alusta alkaen nähtävissä, minkälainen on ihminen, kun hänellä ei ole syntiä. Mutta hänen synnittömyytensä ei näkynyt mitenkään ulospäin, se ei tehnyt hänestä erilaisen tai erikoisen näköistä (ei hänellä ollut harvinaisen suuria korvia tai tuijottavia silmiä). Päinvastoin, monet kuvittelivat Jeesuksen syntiseksi. Hän otti niin paljon vapauksia perinteeseen nähden. Toisaalta on ihan valaisevaa muistaa, että synnittömyys tai syntisyys eivät välttämättä ole päälle päin näkyviä asioita.

Mutta nyt, kuolleista noustuaan hän ei ollut vain synnitön, hän oli myös vailla ihmisyyden tuomaa vajavuutta – eli ruumiin rajoituksista johtuvaa heikkoutta. Tällaista heikkoutta meissä ovat mm. kaikki vanhenemiseen liittyvät ilmiöt, ruumiin kuluminen, väsyminen, sairastuminen. Ylösnoussut Jeesus oli toisaalta sama, mutta samalla hänessä oli jotakin sellaista, mikä sai heidät hämmennyksiin. Hänessä oli jumalallista voimaa. Hän ei ollut enää vain heidän opettajansa. Hän oli juuri astumassa taivaalliselle valtaistuimelleen. Hän oli todella majesteetti voimassa ja kunniassa. Ylösnoussut Jeesus oli selvästi kuningas, sellainen majesteetti, jota opetuslapset kumarsivat maahan asti.

Kulkiessaan Jeesukseen kanssa Galileassa ja Jerusalemissa eivät he kumartaneet häntä niin syvää, sillä heidän uskonsa kielsi sen. Ihmisen edessä ei kumarreta niin kuin Jumalaa kumarretaan. Mutta kyllä he olivat nähneet Jeesuksen majesteetista pieniä välähdyksiä eri tunnustekojen yhteydessä – kun hän hiljensi myrskyn, herätti kuolleen, ruokki tuhannet ihmiset. Silloin oppilaat yleensä tunsivat pelkoa siitä vallasta, joka ihmiselle oli annettu.

Ylösnousseen kohtaamisia voisi hyvin verrata Jeesukseen kirkastusvuorella, jossa välähti oppilaiden silmille jotakin Jeesuksen taivaallisesta luomattomasta ja katoamattomasta kirkkaudesta.

Puhuessaan oppilailleen, Jeesus sanoo kaiken tapahtuneen Jumalan suunnitelman mukaisesti kirjoitusten mukaan. Hänen tuli kärsiä kuolema ja nousta ylös. Vielä viimeisellä ateriallaan oppilaille kaikki oli tuntematonta ja hämärää. Pelastushistorian ratkaisun hetket olivat heillä pimennossa. Eivät he tienneet mitä tulisi tapahtumaan. Nyt tapahtumia katsotaan taakse päin. Näin piti tapahtua. Samalla se on vasta alku kokonaan toiselle aikakaudelle – sille jota mekin elämme, Pyhän Hengen ja kirkon aikakaudelle.

Viimeisessä kohtaamisessa Jeesuksen kanssa, he saavat tehtävän jatkaa Jeesuksen työtä. Tehtävänannossa on kolme kohtaa: Jeesus lähetti heidät julistamaan a) parannusta ja b) anteeksiantamusta hänen nimessään. Tuo ilosanoma on välitettävä c) kaikille kansoille.

Juutalaisuus oli ollut vain yhden kansan juttu. Mutta niin kuin jo Abrahamille luvattiin, että hänen siemenessään tulevat siunatuksi kaikki kansat maan päällä, tuo suuri näky odotti nyt toteutumistaan. Opetuslasten pienestä alusta kasvaisi suuri puu tai vahva virta.

Parannus tai kääntymys merkitsee asioiden uudelleen priorisointia, elämänarvojen laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei ole vanhan parantelemista, vaan enemmänkin koko vanhanaikaisen ajatusmaailman jättämistä taakse ja oppimalla Jeesukselta uusi järjestys. Se merkitsee tuhlaajapojaksi tai tuhlaajatytöksi tunnustautumista ja kääntymistä kotiin, jossa on täydellinen anteeksianto. Näin ne kuuluvat myös yhteen: katumus, siitä mitä on tehnyt ja saanut aikaan ja anteeksiantamus Jumalan luona ja usko, joka ottaa lahjan vastaan.

Ilosanomaa julistetaan kuitenkin vain Jeesuksen nimessä. Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovat ilosanoman lähde. Siinä on tapahtunut jotakin ennenkuulumattoman hyvää ihmisille. Kuoleman ja pimeyden voimat on voitettu. (Jeesuksen työ saatettu päätökseen)

Ilosanoma sai alkunsa enkelien viestistä. Jouluevankeliumi kertoo enkelistä, joka ilmoitti paimenille suuren ilon (kharan megaleen –  megasuuri ilo). Luukkaan evankeliumi päättyy samaan suureen iloon. Nykyinen käännöksemme puhuu oppilaista, jotka olivat täynnä riemua – mutta kreikan kielessä löytyy tuo sama kharas megalees, megaluokan ilo.

Se suuri ilo, minkä enkelit ilmoittivat, joka sai alkunsa Jeesuksen syntyessä – sama ilo on välittynyt ja toteutunut ihmissydämissä. Se ilo mistä enkelit puhuivat oli vallannut oppilaat tavalla jota he eivät olleet tajunneet aikaisemmin. Opetuslasten uskossa ja elämässä suuri ilo oli juurtunut maailmaan ja se lähtenyt etsimään toisia sydämiä, johon tuon saman ilon voisi synnyttää.

Elämässä voi olla monenlaisia iloja, mutta tämä kaikkein suurin ilo kietoutuu aina Jeesukseen ja hänessä kohdattavaa pelastuksen.

Sanoma suuresta ilosta on tavoittanut Suomen. Onko se tavoittanut sinut? Minkä edessä sinä kumarrat? Kumarratko häntä, jonka lävistetyt kädet siunaavat sinua.


Pirkkalan koulun kevätjumalanpalvelus 2003

Jeesus jakaa todistukset oppilailleen

Kouluissa tätä päivää on pitkään odotettu. Vihdoin saa laittaa kirjat ja penaalin syrjään ja hengähtää. Lukuvuoden työt on tehty ja on aika lähteä lomalle. Sitä ennen kuitenkin arvioidaan lukuvuoden ahertamisen tulosta.

Koulun päätökseen kuuluu aina arviointi. Työn tuloksia tarkastellaan. Onko saavutettu niitä tavoitteita, joita oppimiselle tavoitettiin. Erilaiset arvosanat osoittavat jotakin siitä, kuinka hyvin on onnistuttu. Toiset ovat tehneet kovasti töitä ja saavat hyviä arvosanoja. Toisia kiinnosti enemmän koulun ulkopuoliset harrastukset. Siksi arvosanat osoittavat, että koulun asettamiin tavoitteisiin jäi vielä jonkin verran matkaa. Jos kaikessa ei ole onnistunut haluamallaan tavalla, mieli saattaa tulla surulliseksi.

Mutta on huomattava, että arviointi ei ole sama asia kuin tuomitseminen. Ketään ei tuomita eikä moitita. Arvio on palautetta tehdystä työstä ja omasta osallistumisesta.

Opettajat jakavat arvosanoja oppimisestanne, siitä kuinka hyvin kaikki on mennyt. Siinä he samalla mittaavat sitä kuinka hyvin he itse ovat onnistuneet opettamisessaan. Opettaja miettii samalla sitä, onko hän ollut hyvä opettaja. Myös oppilas voi arvioida omaa oppimistaan. Olenko ollut ahkera? Olisiko voinut tehdä jotakin paremmin? Olenko ollut hyvä oppilas myös siinä mielessä, että en ole aiheuttanut opettajille harmia ja harmaita hiuksia. Ne ovat asioita, joita ei aina todistuksessa näy.

Evankeliumi jonka kuulimme on viimetorstain eli Helatorstain evankeliumi. Siinä ollaan myös eräänlaisessa koulun päätöstunnelmassa. Jeesus on päättänyt opetustyönsä ja lähtee takaisin taivaallisen Isänsä luokse. (Päivä kutsutaankin toisella nimellä Kristuksen taivaaseen astumisen päiväksi.)

Jeesus oli koonnut oppilaansa yhteen viimeisen kerran. Voimme ajatella sitä myös tilanteena, jossa oppilaat saivat Jeesukselta päästötodistuksen opinnoistaan. Minkälaisia ilmeitä luulette heillä olleen, kun he tutkivat omia todistuksiaan?

Jeesuksen oppilaat eivät olleet menestyneet kovinkaan hyvin. Jos heidän suoritustaan arvioisi koulunumeroin, niin kiitettävää arvosanaa (ysejä ja kymppejä) ei olisi kenelläkään. Ei myöskään seiskoja eikä kahdeksikkoja. Jokainen oppilas oli ollut huolimaton ja toiminut huonosti. Heillä oli vielä paljon opittavaa.

Esimerkiksi silloin kun Jeesus vangittiin ja oli syytettynä oikeudessa, kukaan Jeesuksen oppilaista ei puolustanut häntä, vaan kaikki olivat juosseet karkuun. Kuvitelkaapa tilannetta, jossa miehiä opiskelisi palomiehiksi. Heitä olisi opetettu sammuttamaan liekkejä ja sukeltamaan tulen ja savun sekaan, mutta kuitenkin ensimmäisen tulipalon sattuessa he juoksisivat piiloon. Minkälaisen arvosanan nämä palomiehet saisivat? Jeesuksen oppilaat olivat kuitenkin tällaisia. He juoksivat pois. Ei heille voisi kovin hyvää arvosanaa antaa.

Siksi opetuslasten ilmeet olivat vähän apeita. Mutta evankeliumi tietää sanoa opetuslasten ilmeistä jotakin muuta. Kun he ajattelivat omaa oppimistaan, mielet olivat surullisia, mutta heidän ei tarvinnut viimeisenä kertana ajatella huonoa koulumenestystään. He saivat muuta ajateltavaa. Evankeliumit kertovatkin, että oppilaat olivat riemua täynnä. He eivät riemuinneet todistuksensa arvosanoista. He eivät riemuinneet kesälomasta. Eivät he riemuinneet siitäkään, että joutuivat jäämään nyt yksin, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen. He riemuitsivat siitä, kun he vihdoinkin ymmärsivät, mikä tehtävä Jeesuksella oli maan päällä ja myös mikä tehtävä heillä tulee olemaan tästä eteenpäin.

Tämän ilon Jeesus haluaisi saada meissäkin aikaan. Se on iloa joka ei ole riippuvainen koulumenestyksestämme. Oli koulun loppuarviointi minkälainen tahansa, niin tänään jokaisella on lupa iloita ja olla onnellinen.

Aiheen iloon antaa kesä ja kaikki kesään liittyvät asiat. Auringon valo ja lämpö, kasvit ja kukkaset, luonnon vihreys. Lintujen laulu jopa mehiläisen pörinä. Mutta suurin ilon lähde tulee Jumalasta ja se on jokaiselle yhtäläinen. Jeesus siunasi kaikki oppilaansa ennen kuin hän palasi takaisin taivaallisen Isän valtakuntaan. Jumalan siunaus on jokaiselle yhtä suuri siitä huolimatta, vaikka arvosanat eivät olleetkaan suurimpia ja parhaimpia.

Jeesuksen viimeiset sanat oppilailleen olivat siunauksen sanoja. Hän kohotti kätensä ja siunasi oppilaansa.

Kun te päätätte opintonne tämän lukuvuoden osalta haluamme lomaanne varten antaa teille saman lahjan, siunauksen lahjan. Tämän palveluksen päätteeksi luen Jumalan siunauksen. Se olkoon suoja ja varjo kaikissa toimissanne.

Toivomme, että Jumalan siunaus saisi teidät iloisiksi, että se saisi teidät kukkimaan. Että kaikkein paras puoli teistä tulisi esiin. Sitten loman jälkeen uusin voimin jatketaan opintoja siitä mihin jäätiin.

Suurin osa jatkaa koulua siellä missä tähänkin asti. Mutta osalla teistä koulu vaihtuu. Kuudesluokkalaiset menevät yläasteelle. Heille lukuvuoden päättäminen tuo ison muutoksen. Vanhalle koululle jätetään hyvästit ja astutaan uuteen kouluun uusien opettajien ja uusien oppilaiden keskelle. myös teille kuuluvat siunauksen sanat.


Harjavallan yläasteen kevätjumalanpalvelus 2003

– Työpöydän puhdistus ennen lomaa

Hyvät ystävät. Taas on käsillä se aika jolloin suvivirttä lauletaan ja valmistaudutaan kesän huolettomuuteen ja vapauteen. Tätä päivää on pitkään odotettu: että saa laittaa kirjat ja penaalin syrjään ja hengähtää. Lukuvuoden työt on tehty ja on aika lähteä virkistymään lomalle.

Mutta ennen kuin loma voi alkaa, on kuitenkin työpöytä puhdistettava. On käsiteltävä loppuun kouluun liittyvät asiat myös niin, että mieli vapautuu niistä. Lomahan ei voi olla lomaa, jos koulu on koko ajan mielessä.

Oppilailla henkinen irrottautuminen koulusta tapahtuu ehkä päivässä parissa. Luultavasti te tarkastelette arvosanojanne. Kiinnitätte huomiota siihen, onko tapahtunut aikaisempaan nähden parannusta vai onko ote lipsunut. Vertailette arvosanoja kaverien kanssa, mutta pian todistukset unohtuvat, kun kesä on täynnä elämää ja toimintaa. loma tuntuu lomalta, kun ei tarvitse murehtia huomisen vaatimuksia.

Opettajilla taas irtautuminen työasioista kestää pidempään. Siihen voi mennä viikko ehkä kaksi ennen kuin loma tuntuu lomalta. Rehtori murehtii jo tulevaa lukuvuotta ja sen tuomia haasteita.

Stressiä opettajille aiheuttaa se, että heillä on ollut tavoitteita opetettavien aineiden suhteen. He ovat yrittäneet saavuttaa jonkin tason opettamisessaan. Tavoitteiden tähden on joutunut käymään taistelua, he ovat joutuneet ponnistelemaan. Niiden suhteen he ovat kokeneet onnistumisia ja pettymyksiä. Siksi näiden asioiden työstäminen pois mielestä kestää pidemmän aikaa.

Oppilaita on toki erilaisia, mutta usein on niin, että tavoitteita oppimisen suhteen ei oppilaalla itsellään juurikaan ole. Koulussa vain käydään ja tehdään tehtäviä, jotta pysytään tunnilla mukana. Irtaantuminen koulumaailmasta ei siksi tuota paljon päänvaivaa. Niinkin on mahdollista koulu käydä läpi.

Mutta loman tarvitsee jokainen. (- Rehtorikin joka murehtii tulevaa lukuvuotta.)

Kerroin tällaisen taustan puheessani siksi, koska sillä on yhtymäkohta evankeliumiin. Evankeliumi, jonka kuulimme, on viimetorstain eli Helatorstain evankeliumi. Evankeliumissa on ollut hieman vastaavanlainen tilanne. Jeesus on opettanut kolme vuotta oppilaitaan. Nyt hän on koonnut heidät viimeisen kerran ympärilleen. Eletään lukuvuoden päätöstunnelmissa. Jeesuksella on ollut joitakin tavoitteita oppilaiden suhteen. Tavoitteita ei ole kuitenkaan saavutettu. Oppilaat eivät olleet Galilean parasta ainesta, vaan sellaista tavallista sakkia. He ovat vain onnellisena kulkeneet Jeesuksen perässä. Eivät he olleet innostuneet Jeesuksen tavoitteista. Harvoin he edes kuuntelivat Jeesusta silloin kun hän puhui heille vakavasti. Tosiasiassa opetuslapset olivat aika huonoja oppimaan. Ja lopulta, kun Jeesusta vangittiin, jokainen heistä juoksi karkuun. He jättivät opettajansa oman onnensa nojaan. He eivät siis olleet kovin motivoituneita eivätkä sitoutuneita.

Me tiedämme kuinka Jeesuksen kävi. Hänet tuomittiin kuolemaan. Mutta hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän ilmestyi usean kerran oppilailleen. Nyt Jeesus on viimeisen kerran oppilaidensa kanssa. Jeesus on koonnut heidät ympärilleen siunatakseen heidät vielä ennen kuin astuu takaisin Jumalan valtakuntaan.

Tästä eteenpäin oppilaiden on kuljettava itse eteenpäin. Heidän on otettava itse vastuuta oppimastaan.

Evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen oppilaat olivat riemuissaan. Heissä oli tapahtunut merkittävä muutos. Se muutos näkyi heidän ilmeistään. Haluan kuvata sitä muutosta opiskelumaailmasta otetulla vertauksella. He eivät olleet enää niitä joille opetettiin jotakin, eivät niitä, jotka hiljaisina kulkivat joukon jatkeena. He olivat niitä, jotka opiskelivat itse, olivat aktiivisia oppimaan uutta. He itse esittivät kysymyksiä, etsivät uutta ymmärrystä ja olivat täynnä innostusta. Kulkivat rohkeasti eteenpäin ilman, että kukaan heitä hoputtaisi. Muutos, joka heissä tapahtui, oli siinä, että Jeesuksen tavoitteista tuli heidän tavoitteitaan. he olivat sisäistäneet jutun juonen.

Voisiko tällainen muutos tapahtua meissäkin? Mitä tuo muutos merkitsisi sinun kohdalla? Tuo muutos olisi todella suuri. Koulu ei olisi sinulle rasittavaa puurtamista. Se ei olisi paikka jonne vastentahtoisesti raahautuisit aamuisin. Se olisi paratiisi. Tajuaisit, että koko suuri koulusysteemi on rakennettu sinua varten – tyydyttämään sinun uteliaisuuttasi ja tiedonjanoasi.

Jos sinä todella alkaisit kysellä ja ihmettelemään. Koulu olisi erilainen. Opettajat joutuisivat lujille etsiessään tietoa ja oikeaa ymmärrystä kanssasi. mutta lomalle heidän olisi vaivaton pujahtaa. Muutos olisi sisäinen muutos, asenteiden muutos.

Jeesus toivoo, että elämän koulussa me toimisimme näin. Emme valittaisi aina säätä ja olosuhteita, vaan miettisimme mitä itse voisimme tehdä asian eteen.

Innoituksen lähde koko elämään on Jumalassa. Hän itse antaa meille henkensä. Evankeliumissa jeesus sanookin: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut.” Tällä hän tarkoitti Pyhää Henkeä.

Jeesus antaa myös siunauksensa. Jeesuksen viimeiset maanpäälliset sanat oppilailleen olivat siunauksen sanoja. tänä keväänä, kun lähdette ansaitulle lomallenne, luetaan tässäkin palveluksessa siunaus viimeisiksi sanoiksi

Toivon siksi, että tämä Jumalan siunaus saisi sielunne kukkimaan. niin kuin kevät tuo esiin uutta, samoin Jumalan siunaus saisi aikaan teissä tällaista sisäistä uudistumista. – että saisitte ilon ja rohkeuden ja voiman ei vain lomaa varten tai koulua varten vaan koko elämää varten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s