Luomakunnan sun

Lasten aamukirkko 2004
Luomakunnan sunnuntai

 

Luomiskertomus

Jumala on luonut maailman 
Aikojen alussa, kauan sitten Jumala loi taivaan ja maan. Aluksi vesi peitti kaiken ja kaikkialla oli pimeää.
Maa oli autio ja tyhjä. 
Sitten Jumala poisti pimeyden ja loi valkeuden. Hän teki auringon valaisemaan päivällä ja kuun ja tähdet loistamaan yöllä. 
Jumala loi taivaan ja erotti maan vedestä. Näin syntyivät taivas, maa ja meret. 
Maalle Jumala loi kaikki kasvit ja puut. Meriin Hän loi kaloja ja muita eläviä olentoja. Taivaalle Jumala loi lintuja ja maalle ja metsiin kaikki pienet ja isot eläimet. 
Viimeiseksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala loi miehen ja naisen. 
Ja Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.”
Maailma oli valmis. Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli luonut ja oli tyytyväinen. Luomistyö kesti kuusi päivää. Sen jälkeen Jumala lepäsi ja päätti, että seitsemännen päivän tulee olla lepopäivä.

 

Selkomukautus, 1. Mooseksen kirja 1: 1 – 21

Oletteko koskaan katselleet tähtitaivasta? Mitä ne tähdet oikein ovat ja kuinka kaukana ne ovat? Pääsisiköhän jollakin avaruusaluksella siellä käymään.

Totuus lienee se, että jokainen tähti, jonka näemme, on niin kaukana, että yksikään ihminen ei tule koskaan pääsemään vierailemaan toiselle tähdelle. Vaikka meillä olisi avaruusalus, joka kulkisi luotia nopeammin, ei yksi ihmisikä riittäisi. Jos lapsena lähtisin tällaiseen rakettiin ehtisin tulla vanhaksi ukoksi ja kuolla pois ennen kuin olisin päässyt tässä matkassa alkua pidemmälle. Ei edes minun lapseni ja lasten lapseni eivätkä heidänkään lapsensa pääsisi perille. Meidän olisi kyettävä kulkea valon nopeudella, jotta avaruusmatkailusta tulisi mahdollista. Mutta sellaisiin nopeuksiin on mahdoton päästä. (300 000 km/s – sekunnin aikana valo ehtisi kulkea yli 7 kertaa maapallon ympäri.)

Kuussa ihminen on käynyt. Nyt Amerikkalaiset ovat suunnitelleet tekevänsä miehitetyn lennon Marsiin. Se on kuun jälkeen lähin taivaankappale. Matka arvaruusaluksella sinne kestää noin vuoden. Mutta nyt sinne on ihmisen tarkoitus päästä käymään. Tehdäänpä yksi ajatuskoe. Jospa sinne rakennettaisiinkin rivitalo ja Herra ja rouva Lahtinen menisivät sinne viettämään eläkepäiviään.

Heillä olisi muuten ihan onnellista elämää, mutta välillä he kaipaisivat lastensa seuraa. Niinpä he päättävät soittaa kännykällä lapsilleen. Näppäiltyään puhelinnumeron kestäisi kymmenen minuuttia ennen kuin täällä pirisee. Ja kun siihen henkilö vastaa, että Virtasella, niin tämäkin viesti kestää saman kymmenen minuuttia kulkea takaisin Marsiin. Eli siellä langan toisessa päässä kestäisi 20 minuuttia odottaa, kun he huomaavat soittaneensa väärään numeroon. Kovin eloisaa keskustelua ei tällaisilla linjoilla saa aikaan. Tietokoneaikaa elävät ihmiset ovat tottuneet vähän nopeampiin yhteyksiin.

Mutta näin isoja ongelmia meillä on jo kaikkein lähimmän planeetan kanssa. Lähimpään tähteen tuo viesti kulkisi ainakin 4,5 vuotta, jos se kulkisi valon nopeudella. – eli jos teidän vanhempanne olisivat laittaneet viestin syntymästäsi Alfa Centauriin, lähimpään tähteen, niin vasta nyt, kun olet 9 vuotta, saisimme sieltä kuulla onnittelut syntymän johdosta. (jos olisimme kaukaa viisaita, niin jo nyt kannattaisi laittaa viesti siitä, että sinä olet päässyt ylioppilaaksi – niin vastaus sieltä ehtisi 9 vuoden päästä sopivasti takaisin.

Minulle avaruuden mittaamattomuus ja suuruus kertoo Jumalan suuruudesta – hänen luomisen voimastaan. Kun Raamatun luomiskertomus tuhansia vuosia sitten kirjoitettiin, silloin ei ollut kaukoputkia ei kännyköitä eikä tunnettu avaruuden mittaamattomuutta. Silti tähtitaivaan alla ihminen koki samaa hämmästystä Jumalan viisauden edessä.

Luomiskertomus ei puhu tieteellistä kieltä. Se ei kerro tähtien etäisyyksistä. Se kertoo, että maailma ei ole syntynyt sattumalta. Mutta luomiskertomuksen koko syvyys ei ole ilmaistu vielä siinä, että on olemassa persoonallinen Jumala, joka on saanut kaiken aikaan. Jumala on luonut ihmisen ja antanut tälle tehtävän. Ihminen sai tehtävän viljellä ja varjella maata. Ihmisen ei tarvitse huolehtia avaruuden valloittamisesta. Hänelle riittää maapallossa ihan riittävän paljon puuhaa.

Ihmisen tehtävä oli viljellä ja varjella maata. Tiedämme mitä viljely on. Mitä on tuo varjeleminen.

Eräs mies istutti puita mailleen. Häneltä tultiin tiedustelemaan, kauanko kestää, että puu on täydessä mitassaan. ”Ehkä neljäkymmentä vuotta.” Tiedustelija pilkkasi miestä, ja sanoi että siitä ei ole miehelle mitään hyötyä, koska hän ei ole itse satoa korjaamassa. Mies vastasi hänelle: minä korjaan sitä satoa, jota isäni ja isoisäni istuttivat. Minä puolestaan istutan tulevia sukupolvia varten.

Varjeleminen on juuri sitä, että ajattelemme tulevia sukupolvia, emme vain itseämme. Maapallo jää lapsillemme ja heidän lapsilleen. Meidän on istutettava siemeniä myös tulevia sukupolvia varten.

Me voimme aloittaa tuon varjelemisen ja huolenpidon jo tänään. Emme likaa tai roskaa luontoa, vaan huolehdimme sen puhtaudesta, että se sellaisena säilyykin.

Jätä kommentti