Palmusunn

Palmusunnuntai 14.4.2019  – Vehnänjyvän tie

Jeesus oli ollut Betaniassa kylässä Marian, Martan ja Lasaruksen luona. Tämä sisarusten koti oli Jeesukselle ystäväperhe, jonka osaksi tuli myös hämmästyttävin tunnusteko, ihme, minkä Jeesus oli tehnyt. Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, kun tämä oli maannut haudassa neljättä päivää. Nyt Jeesus oli tulossa Jerusalemiin viettämään juutalaista pääsiäisjuhlaa.

Evankeliumi alkaa sanoilla: Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Miten tiedot tuolloin levisivät, kun ei ollut internettiä, sosiaalista mediaa, ei puhelimia, tiedotusvälineitä, eikä pylväisiin liimattu julisteista ”Jeesus tulee” tai käytetty lentolehtisiä. Tieto levisi ihmiseltä ihmiselle. Kun asia oli tarpeeksi kiinnostava, ihmiset kertoivat siitä toisilleen. Päivänpolttava tieto leviää kulovalkean tavoin. Se Jeesus, joka herätti Lasaruksen kuolleista, tulee kaupunkiin. Tänä päivänä ihmiset toimivat samalla tavalla. Kun jotakin kohahduttavaa tapahtuu, siitä on kerrottava muille. ”Oletko kuullut, hallitus on kaatunut… Matti Nykänen on kuollut”

Jeesus oli tullut kuuluisaksi kansansa keskuudessa. Kaikki tiesivät hänestä ja hänen tekemistä ihmeistä. Lasaruksen herättäminen kuolleista neljäntenä päivänä oli melkoinen väite, sillä jokainen tiesi, että vainajan kehossa tuossa vaiheessa ruumiin hajoaminen on käynnissä jo hyvän matkaa. Kyseessä ei ollut vain sydämen pysähdys, josta ihminen elvytettiin henkiin. Kuolemaa vastaan ei ole lääkettä kenenkään lääkärin varastossa. Jos nuo puheet pitivät paikkansa, käsillä oli paljon enemmän kuin vain ihme. Jumalalliset voimat olivat liikkeellä. Sillä ihmisen käsissä ei ole tuollaista valtaa. Orastavaa toivoa nähtiin hänen toiminnassaan. Mitäpä jos tässä henkilössä on aikakausin vaihtuminen. Mitäpä jos tässä on hän, jota koko historia on odottanut: Mooseksen kaltainen profeetta, jota heidän tulee kuulla. Daavidin kuningassuvun todellinen jälkeläinen. Siksi paljon ihmisiä kerääntyi häntä ottamaan vastaan.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä innostuneita. Fariseukset olivat panneet merkille myös Jeesuksen toiminnan. Heistä oli ongelma, että koko maailma juoksi Jeesuksen perässä ja tahtoi tehdä Jeesuksesta kuninkaan. He pelkäsivät roomalaisten reaktiota ja päättelivät. Jos he eivät puutu asiaan, roomalaiset ottavat lopunkin vallan ja tuhoavat temppelin ja kan-san. Siksi he olivat ylipappi Kaifaan ehdotuksesta päättäneet surmata sekä Jeesuksen että Lasaruksen.

Melkoisia jännitteitä sisältyy näihin hetkiin. Pinnan alla kuohuu. Jokainen alueen asukas tunsi sen varmasti jonkinlaisena kihelmöintinä. Pian tapahtuu jo-takin. Se, kuka Jeesus on, mikä hän on miehiään, selviää varmasti pian. Pääsiäisjuhla on edessä. Ihmisiä pakkaantuu Jerusalemiin ympäri Palestiinaa ja ulkomaita myöten. Kansa kohisee yhdestä miehestä, joka on tehnyt merkillisiä ihmeitä, joka on opettanut aivan toisella tavalla kuin he olivat tähän asti tottuneet kuulemaan.

Seuraavana päivänä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. ihmiset ottivat hänet näyttävän juhlallisesti vastaan Hoosianna-huudoin palmunoksat käsissään. Jumalan lupaama kuningas tulee pelastamaan kansansa.

Jeesuksen esiintyminen kuninkaana laitettiin varmasti merkille. Tällainen näytelmä oli samalla avointa kritiikkiä kuningas Herodes Antipasta kohtaan. Mutta ei kuninkaita noin vain vaihdeta, kun siltä tuntuu. Se kumpaa kuningasta sotilasjohto kuuntelee, on yleensä paremmassa neuvotteluasemassa. Israelilaisilla ei ollut armeijaa. Sotilaat olivat roomalaisia. Siksi fariseukset olivat huolissaan: Koko maa-ilma juoksee Jeesuksen perässään, kuin supertähden perässä. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta tylsästä päivänpolitiikasta alkoi muodostua jotakin sellaista, josta kaikki kohisivat, jota kaikki seurasivat tarkkana kuin tv-sarjan yllättäviä käänteitä: Mitähän seuraavaksi tapahtuu. – Suomessa käy tänä iltana pientä kohinaa, kun selvitellään äänestyksen tuloksia. Tuolloin luultavasti jännitystä oli ilmassa enemmän

Kun Jeesus toimi näin, se oli profeetallinen teko. Hän antoi ymmärtää, että Sakarjan kirjan profetia täyttyy. Katso kuninkaasi tulee: hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

Ihmiset tervehtivät häntä katujen palmunoksilla. Suomalaisetkin menevät katsomaan kuninkaallisia kadun varteen ja heiluttavat lippuja – hoosianna-huudot ovat nykyään eläköön-huutoja –  Tilanne oli täynnä vertauskuvien kieltä. Ne kaikki osoittivat sa-maan suuntaan. Henkilö joka näin ratsastaa kaupunkiin, on messias, kuningas. Se näytti sopivan myös Jeesuksen tarkoituksiin. Aikaisemmin hän väistyi syrjään, kun ihmiset yrittivät väkisin tehdä hänestä kuninkaan. Nyt hän antoi ihmisten toivomuksille periksi. He saivat kuninkaansa. He saivat elää unelmaansa hetken verran. Mutta Jeesus tiesi, että tapahtumien kulku tulee pian muuttumaan. Kuinkaan tie on toisenlainen kuin tämän maan valtiaiden kuninkuus. Se on vehnänjyvän tie. Puheiden aika on päättynyt. Nyt oli tekojen aika.

Hetki on tullut. Jeesus puhuu kirkastumisestaan, mutta hänen kirkastumisensa ei ollut enää samaa kuin kirkastusvuorikokemus. Johanneksen evankeliumissa hänen kirkkautensa on oikeastaan syvimmän pimeyden hetki. Kuolemaan ja hautaluolan pimeys tulisi saartamaan hänet, mutta Jeesukselle oli selvää, että tuon tuskien taipaleen läpi kuljettuaan hän nousee ylös kuoleman voittajana.

Kirkastuminen on vehnänjyvän kohtaloon astumista. Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Jeesus puhui siis ennen kaikkea itsestään, kun hän puhui vehnänjyvästä. Hän kuolee ja hänet haudataan, mutta vehnänjyvän lailla hän nousee haudasta ja tuottaa runsaan sadon. Hän vuottaa kuolemallaan kuoleman.

Mutta puhuuko hän vain itsestään? Hän ei ole ainoa vehnänjyvä. Me olemme niitä kaikki. Sillä Jeesus sanoo heti tämän jälkeen. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. – Virressä 61 lauloimme: Ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä venhänsiemenen…

Tämä on vaikea läksy. Jeesus ei pyydä meitä kuolemaan ristillä kanssaan. Hän kuitenkin pyytää meitä seuraamaan itseään ja punnitsemaan, mitä me rakastamme tässä maailmassa eniten? Onko siitä tullut meille painolasti? Olemmeko takertuneet siihen? Raha, omaisuus, valta, ihmiskunnia ja suosio. Kestääkö tämä rakkautemme totuuden valon?

Kun me seuraamme Jeesusta vehnänjyvän tiellä – todistamme kuinka hän antaa elämänsä meidän tähtemme. Minkälaiseen elämään se meidät kutsuu? Se kutsuu meidät vapauteen ja iloon. Se kutsuu meidät syvempään elämään – ei vain siihen, että heräämme henkiin ikään kuin tähän samaan maailmaan kuten Lasarus. Vaan että meissäkin jotakin itsekeskeistä kuolee ja uusi ihminen nousee esiin. Kasteessa meidät on haudattu ja nousimme uuteen elämään. Uusi elämä löytyy vain Jeesuksen seurassa. Me annamme itsemme hänelle ja hän antaa itsensä ja samalla ikuisen elämän meille.

Ja kerran meidät lasketaan maan multiin vehnänsiemenen lailla kirkkomaalla, mutta viimeisenä päivänä nousemme ylös kirkkauteen.

 

Palmusunnuntai 24.3.2013
Mitä sinä odotat kuninkaaltasi?

Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
      – Hoosianna!
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä,
      Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
      – Älä pelkää, tytär Siion,
      sinun kuninkaasi tulee!
      Hän ratsastaa nuorella aasilla.
    Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
    Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
    Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
    Jeesus sanoi heille:
    ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” Joh. 12: 12-24

Sunnuntain evankeliumi alkaa sanoilla: seuraavana päivänä. Tuo edellinen päivä oli ollut Betaniassa. Jeesus tuli Marian, Martan ja Lasaruksen vieraaksi. Joitakin päiviä aikaisemmin Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. Ihmiset olivat hämmästyksissään. He halusivat nähdä kuoleman rajan takana käyneen Lasaruksen ja Jeesuksen, jolla oli valta herättää kuolleita. Ylipappi Kaifas sen sijaan suuressa neuvostossa sanoi kokoontuneelle ylimystölle, että Jeesus on surmattava. Myös Lasaruksesta piti päästä eroon, sillä hän oli polttoainetta Jeesusta kohtaan tunnetulle innostukselle. Näiden tapahtumien jälkeen Jeesus oli vetäytynyt julkisuudesta syrjään, jotta saisi valmistautua rauhassa siihen kärsimykseen, minkä tiesi olevan pian edessä. Hetki ei ollut vielä tullut. Mutta pääsiäisjuhlan lähestyessä, myös Jeesuksen kirkastamisen hetki lähestyi. Hän kävi Betaniassa ystäväperheensä luona: Marian, Martan ja Lasaruksen vieraana. Maria voiteli Jeesuksen jalat kalliilla voiteella ja Juudas Iskariot marmatti kalliin voiteen haaskausta. Nämä tilanteet ovat evankeliumin taustalla.

Seuraavana päivänä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Pyhiinvaeltajat, jotka olivat eri puolilta Palestiinaa tulleet juhlille, olivat kuulleet Jeesuksesta, ottivat hänet näyttävän juhlallisesti vastaan palmunoksat käsissään. Jumalan lupaama todellinen kuningas, Daavidin suvun jälkeläinen tulee pelastamaan kansansa.

Kun kansa kaduilla juhlii uutta kuningasta, se ei välttämättä ole istuvalle kuninkaalle mieleen. Tällainen näytelmä oli samalla avointa kritiikkiä kuningas Herodes Antipasta kohtaan. Kansa ei ollut häneen tyytyväinen.  Jokainen tajusi sen, että tilanne muodosti voimakkaan vastakkainasettelun vanhan kuninkaan ja uuden kuninkaan välille. Juutalaisten kuninkaana Rooman suostumuksella hallitsi hasmonealainen puolijuutalainen Herodes suuren poika Antipas. Hän ei ollut oikea juutalainen kuningas, vielä vähemmän Daavidin suvun jälkeläinen, joiden pitäisi hallita ikuisesti.

Kuninkaana esiitnyminen laitettiin varmasti merkille. Mutta ei kuninkaita noin vain vaihdeta, kun jostakusta siltä tuntuu. Se kumpaa kuningasta sotilasjohto kuuntelee, on yleensä paremmassa neuvotteluasemassa. Tässä vaiheessa Herodeksen mielenliikkeistä ei vielä tiedetty. Selkeämmin tulee esiin, että fariseukset olivat huolissaan: Koko maailma juoksee Jeesuksen perässään, kuin supertähden perässä. Heidän keinonsa puuttua Jeesuksen toimintaan olivat käytetyt loppuun. Tilanne tuntui karanneen heidän käsistään. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta tylsästä päivänpolitiikasta alkoi muodostua jotakin sellaista, josta kaikki kohisivat, jota kaikki seurasivat tarkkana kuin tv-sarjan yllättäviä käänteitä: Mitähän seuraavaksi tapahtuu.

Kuninkaan saapuminen Jerusalsemiin kuvataan erikoisena tapahtumasarjana – siihen kuului ratsastaminen aasilla Jerusalemiin profeetallisena tekona. Aasilla ratsastamiseen on liitetty usein nöyryys. Siitä ensimmäinen lukukappale myös kertoi: ”Hän on nöyrä. Hän ratsastaa aasilla.” Vallassaolijoiden mielestä itsensä korottaminen kuninkaaksi ei ehkä ollut ilmaus nöyryydestä vaan pikemminkin ylpeydestä. Mutta Jeesus oli nöyrä. Hän oli nöyrä taivaallisen Isänsä edessä,  hän  oli nöyrä suhteessa kutsumukseensa, mutta hän ei nöyristellyt tai vähätellyt itseään. Hänen itsetunnossaan tai itsetietoisuudessaan ei ollut ongelmaa. Se ei silti vähentänyt hänen nöyryyttään. Aasilla ratsastaminen oli kuitenkin ennen kaikkea ilmaus profeetan kirjoitusten täyttymisestä. Hän on kirjoitusten lupaama messias. – Kuninkaan vastaanottamisen seremoniaan kuuluivat palmunoksat ihmisten käsissä. Vallitseva tapa oli voittajia ja huomattavia henkilöitä tervehtiä palmunoksilla (nykyään palmunoksat ovat vaihtuneet valtioiden lippuihin, tai urheiluseuran omiin viireihin) – hoosiannahuudot ovat nykyään hurraa- ja eläköönhuutoja –  Tilanne on täynnä vertauskuvien kieltä. Ne kaikki osoittivat samaan suuntaan. Henkilö joka näin ratsastaa kaupunkiin, on messias, kuningas. Se näytti sopivan myös Jeesuksen tarkoituksiin. Aikaisemmin hän oli väistynyt syrjään, kun ihmiset yrittivät väkisin tehdä hänestä kuninkaan. Nyt hän antoi ihmisten toivomuksille periksi. He saivat kuninkaansa. He saivat elää unelmaansa hetken verran.

Jeesus tosin on koko ajan selvillä siitä, että ihmisten odotukset hänen kuninkuudestaan eivät tule täyttymään. Hänen kuninkuutensa on toisenlaista. Hän kuitenkin on kuningas, sielujen kuningas ja me myös otamme hänet aina uudelleen ja uudelleen iloiten vastaan – jos ei palmunoksat niin pajunkissat käsissämme. Hän tulee nöyränä ja hiljaisena kuninkaana sydämemme temppeliin. Meillä on myös toivomuksia Jeesuksen kuninkuudelle elämässämme. Toivomme, että hän häätäisi sairaudet, kivut, epäonnistumiset, häpeän ja häviämisen, pilkan ja kaiken ikävän elämästämme. Me olemme odotuksinemme kovin samanlaisia kuin Jeesuksen aikalaiset. Jeesuksen tehtävä silloin ja tänään on toisenlainen. Hän ei toteuttanut heidän poliittisia unelmiaan. Hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta ja hänen hallintansa oli kovin poikkeuksellista. Hän kulki vehnänjyvän tien, jossa hän kärsii puolestamme, jossa hän voittaa ikiaikaisen vihollisemme ilman sotajoukkoja. Kristuksen kuninkuus meidän elämässä ei merkitse ikävyyksien katoamista. Se ei merkitse kulkua voitosta voittoon, menestyksen huipulta toiselle huipulle. Se voi olla sille jopa täysin vastakkainen: Kärsimystä, epäonnistumisia ja silti Jeesuksen seuraamista. Se on kasvamista pienemmäksi, vaikka ehkä emme haluaisi. Meillekin tie voi olla vehnänsiemenen tie. Jos siemen ei putoa kärsimyksen maaperään, jos se ei anna itseään tälle maailmalle ja elämälle, se jää vain yhdeksi jyväksi. Nykyaika on sellainen, että jokainen haluaisi olla vain yksi jyvä – parempi ja kauniimpi muita, yksi jyvä, joka muistetaan. Tällainen siemen ei tuota satoa – eikä siemen tarkoitus silloin toteudu.

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Se kutsuu meitä aivan erityisesti seuraamaan Kristusta, Jumalan Poikaa, hänen kärsimystiellään. Miettimään samalla niitä toiveita ja odotuksia, joita laitamme hänelle ja hänen kuninkuudelleen. Meidän on hyvä tänään olla Isämeidän -rukouksen oppilaina: Tulkoon sinun valtakuntasi – Tapahtukoon sinun tahtosi. Valtakunta on Kristuksen, hän on kuningas. Hänen hyvä tahtonsa on parasta mitä meille voi tapahtua – silloinkin kun osamme on vehnänsiemenen tavoin murtua. Mutta me teemme matkaa sen kuninkaan kanssa, jonka tie ei päättynyt Jerusalemiin ei ristille eikä kalliohautaan, vaan ylösnousemuksen voittoon, nousemiseen taivaalliselle valtaistuimelle, jossa hänen kuinkuutensa on loputon ja valtakuntansa ikuinen.

Palmusunnuntai – 28.3.2010 – Onko Jeesuksella seruaajia vai onko hän yksin kävelyllä?

 

Johanneksen evankeliumissa on kuvattu Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin. Se on monin kohdin samanlainen kuin muissa evankeliumeissa. Jeesus ratsastaa aasilla. Kansa ottaa hänet palmunlehvin vastaan ja huutaa hänelle Hoosianna!

Olen ennen aina ajatellut, että tuo huudahdus ’hoosianna!’ on sama kuin ”Auta meitä!” – että se on kuin kerjäläisen avoin käsi leipäpalan perään. Niin se voidaan toki edelleen tulkita ja suomentaa. Mutta se voidaan ymmärtää myös eräänlaisena ‘eläköön’-huutona. Alamaisten huuto kuninkaalle, kun hän on astunut valtaan. Raamatun tietosanakirjan mukaan se on alkujaan ollut toivotus kuninkaalle, että Jumala auttaisi kuningasta ja antaisi hänelle terveyttä ja menestystä ja hänen kauttaan myös kansalle. Näin tulkittuna, kun Jeesukselle huudettiin hoosiannaa, hänen saapumisessaan nähtiin toivotun kuinkaan tulleen. ”Tässä on teidän uusi kuninkaanne. Eläköön!” Englantilaisilla on vastaava huudahdus kuningattarelleen: ”God Save the Queen! – Jumala kuningatartamme varjelkoon”

On hyvä muistaa, että Kansan hurratessa Jeesukselle Jerusalemin palatsin ikkunanraosta eräs Herodes Antipas seurasi näytelmää kohtalaisen apein mielin. Hänelle tuskin aikoinaan oli osoitettu samanlaista spontaania iloa ja huomiota. Kansalla oli kaiken aikaa kuningas, Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. Mutta hänessä nähtiin vain viheliäinen puoliverinen sukuhaara, joka oli asettanut itse itsensä valtaan. Nyt heidän keskelleen tulee Jumalan valitsema kuningas. Hän oli kuin Daavid, joka tulisi syrjäyttämään pahan Saulin.

Melkoisia yhteiskunnallisia jännitteitä alkoi muodostua Jerusalemin taivaalle Jeesuksen sinne saapuessa. Kansan valtiaat fariseukset ja kirjanoppineet olivat tilanteesta huolissaan: “Koko maailma juoksee hänen perässään”, he sanoivat. Heitä pelotti se suosio, mikä Jeesuksella oli. Heitä pelotti se valta, mikä Jeesuksella oli ihmisiin, miten Jeesus pystyi liikuttelemaan ihmisten mieltä ja sydäntä. He tiesivät, että Jeesus kykenisi villitsemään kansan kapinaan. He tiesivät, että Jeesus voisi käyttää tuota valtaansa ihmisiin haluamallaan tavalla.

Olen kuullut sanottavan, että johtaja, jolla ei ole seuraajia on vain kävelyllä. Pelkkä asema ei johtajalle koskaan riitä, hänen on saatava alaisiltaan myös tunnustus johtajuudelleen: sitoutuminen omaan näkyynsä, jotta tulisivat alaisista seuraajiksi ja lähtisivät kulkemaan yhteistä näkyä kohti. Se saadaan vain ansaitsemalla heidän luottamuksensa. Se, että koko kansa juoksi Jeesuksen perässä, merkitsi sitä, että Jeesus oli johtaja, joka ei ollut vain kävelyllä.

Itse asiassa Jeesuksen ei edes tarvinnut innostaa tai visioida ihmisille näkyään. Voimakas näky ja visio messiaanisesta tulevaisuudesa oli jo olemassa. Ja se heräsi eloon. Tämä Jeesus on se, jota ennustukset tarkoittavat. Hän on se, joka saa muutoksen aikaan. Hän on se jota olemme odottaneet.

Mutta fariseukset olivat vaarassa jäädä vaille seuraajia, niitä jotka tunnustivat heidän johtajuutensa. – kuningas Herodeksen ja fariseusten ja kirjanoppineiden kannalta kysymys oli selvästi vallasta ja vaarasta se menettää.

Kyllä Jeesuksellekin kysymys oli vallasta. Mutta hän taisteli Jumalan valtakunnan puolesta. Juutalaisille se perinteisesti oli sama asia kuin heidän kuningaskuntansa. Jeesukselle se ei ollut enää sama asia. Jumalan valtakunta oli siellä, missä Jumalaa kunnioitettiin, siellä missä Jeesus ja hänen opetuksensa taivaan Isästä otettiin iloiten vastaan. Jeesuksen näkökulmasta Jumalan lammaslauma oli hajallaan, nääntynyt ja vailla paimenta. Eksyneet lampaat tarvitsvat oikean paimenen, joka on Jumalan asialla. Jeesus halusi laajentaa Jumalan valtaa maailmassa ja ihmisten sydämissä. – mutta vanhalle vallalle Jeesus selvästikin oli kilpailija ja uhka josta ei pidetty.

Johanneksen evankeliumi etenee niin, että kerrotaan Sakarjan kirjan ennustuksen täyttyneen. Ja evankelista kertoo syyn, miksi ihmiset olivat tulleet joukolla Jeesusta katsomaan. Jeesuksen kanssakulkijat olivat levittäneet kaupunkiin tietoa Jeesuksesta. He olivat jonkinlaisia mainostajia – he olivat kuin julisteiden liimaajat lyhtypylväisiin: Jeesus tulee. He kertoivat Lasaruksesta, Martan ja Marian veljestä, joka kuoli ja kuinka neljäntenä  päivänä Jeesus herätti hänet eloon. Tällaista miestä oli päästävä katsomaan, jos näin väkevät voimat seuraavat häntä.

Päivän evankeliumin jatko on jo vähän oudompi. Pääsiäisjuhlaa oli tulossa viettämään muutamia kreikkalaisia ja he olivat nähneet hälinän Jeesuksen ympärillä ja halusivat päästä tapaamaan häntä. Tapaaminen järjestyi. Mutta Jeesus ei evankeliumin mukaan kysynyt heidän kuulumisiaan eivätkä miehet päässeet esittämään asiaansa. Jeesus vain sanoo arvoituksellisesti näille ventovieraille, jotka Filippus ja Andreas hänen eteensä toivat.

Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”

Näistä kreikkalaisista ei sen koommin ole mitään mainintaa – ehkä se on vain muistutus siitä kuinka evankeliumi murtaa rajoja.

Jok tapauksessa Jeesuksen vaelluksessa on saavutettu nyt ns. point of no return. Piste, josta ei ole paluuta. Asiat ovat menneet niin pitkälle, että on mahdotonta enää kääntyä takaisin. Sanontaa käytetään lentoliikenteessä, kun on ohitettu piste, jonka jälkeen lentokoneen on mahdoton palata takaisin lähtöpisteeseensä sillä polttoainemäärällä, mikä niillä on käytettävissä. On jatkettava matkaa eteenpäin jonnekin muualle. Messiaaksi julistatuminen kaikkien nähden merkitsee sitä, että enää ei ole mahdollisuus perääntyä. Jotakin tulee tapahtumaan On alkanut liike, jota ei voi pysähdyttää – kuin iso pyöreä kivijärkäle vyöryisi vuorelta alaspäin. Kivi tulee väistämättä alas asti, kulkureittiin voi jotenkin vaikuttaa, mutta kuka ohjaa tapahtumien kulkua.

Vallassaolijat olivat havahtumassa tilanteeseen ja tekivät omat johtopäätöksensä. Heidän mielestään tuo ”kivijärkäle” tulisi olemaan se hautakivi, joka sulkee tapaus Jeesuksen lopullisesti. Vierivä kivi on kansan liike, joka saatiin aikaan, se ohjataan kansan kiihottajan omaksi tuhoksi.

Varmasti he onnittelivat itesään, kun näin todella tapahtui. Kansanliike tukahdutettiin alkuunsa.

Hämmästyttävää on se, että Jeesus tiesi tämä jo ennen kuin fariseukset olivat siitä päättäneet. Vehnänjyvä tulee pudota maaha ja kuolla ja kuolemansa kautta tuottaa moninkertaisen sadon.

Mutta kivijärkäleen liike ei ollut vielä päättynyt. Se oli vasta alku suuremmalle liikehdinnälle. Sillä vielä koko maailma ei juossut hänen perässään, mutta pian juoksi – ja tuhannessa vuodessa juoksu alkoi täälläkin. Mutta vaikuttaa siltä, että juoksu on päättynyt tai päättymässä. Jeesuksen seuraamiseen ei ole samanlaista innostuneisuutta.

Onko Jeesuksella tänään seuraajia? Herättääkö Jeesuksen näky uskoa, luottamusta, iloa, innostusta seurata häntä? Näky ja kutsu on edelleen voimassa. Jumala kutsuu yhteyteensä jokaista joka kuulee hänen äänensä. Ääni on rakkauden ääni, se on todellisen elämän ääni. Se kutsuu sointoon Jumalan kanssa, siihen yhteyteen, jota varten ihminen on luotu. Yhteyteen, jossa synnin annetaan anteeksi ja uusi elämä Jumalan yhteydessä alkaa.

Onko Jeesuksella seuraajia, vai onko hän yksin kävelyllä? – sinä voit kuulua tähän liikkeeseen, voit olla osa tätä suurta liikettä, mikä alkaa täällä maan päällä ja jatkuu tulevassa Jumalan kirkkauden valtakunnassa, taivaan porttien tuolla puolen.

Palmusunnuntai

Rekvisiitaksi iso risti poikittain alttarikaiteelle, jonne levitetty kangas; samoin ja orjantappurakruunu on myös näkyvillä. Lasten leikkikruunu on hyvä olla olemassa.

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

Ensi sunnuntaina vietetään palmusunnuntaita sen muistoksi, että Jeesus saapui Jerusalemiin. Sen jälkeen alkaa niin sanottu Hiljainen viikko. Silloin joka päivä kirkossa hiljennytään kuuntelemaan ja ihmettelemään sitä, kuinka pahat ihmiset ottavat Jeesuksen kiinni, sitovat hänet ja lyövät häntä. Ja kaiken tämän keskellä Jeesus ei yritä karkuun, hän ei yritä väistää eikä puolustautua.

Mutta Palmusunnuntai on iloinen juhla. Se merkitsi sitä että kuningas saapui pääkaupunkiin. Jeesus ratsasti aasinvarsalla kaupunkiin ja hänet otettiin iloiten vastaan. Ihmiset tervehtivät häntä kuninkaana. Ihmiset olivat innolla odottaneet tuota päivää (hartaammin kuin suomalaiset euroviisuvoittoa)

Ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita tielle. Ja he kulkivat hänen perässään laulaen Hoosianna Daavidin pojalle. Enää puuttui vain hänen juhlallinen kruunaamisensa.

Mutta muistatte varmaan, että kuninkaan kruunua ei Jeesukselle koskaan laitettu hänen päähänsä.

Hänet kyllä kruunattiin, mutta se tapahtui sen jälkeen kun hänet oli otettu kiinni. Häntä pilkattiin ja kruunuksi taivutettiin orjantappuroista tehty piikkikruunu. Se painettiin hänen päähänsä kiinni.

siellä toiset itkivät, mutta toiset pilkkasivat ja huusivat häväistyshuutoja.

Tiedämme, että muutaman päivän kulutta kansa hylkäsi Jeesuksen. Ihmiset kääntyivät häntä vastaan ja olivat valmiit tuomitsemaan hänet kuolemaan. Hänet ajettiin samaa tietä takaisin ulos Jerusalemista. Myös silloin ihmisiä oli paljon tiellä. Mutta silloin ei taitettu palmusta oksia. Palmusunnuntaina hän tuli kaupunkiin aasilla ratsastaen, mutta nyt ei häntä kukaan kantanut. Ei aasi eikä hevonen. Hän itse oli joutunut kantajan asemaan. Hän joutui kantamaan ristin, sen kidutuspaalun, johon hänet jätettiin virumaan, kuolemaan.

Syy Jeesuksen kuolemantuomioon oli se, että hän oli väittänyt olevansa kuningas. Tuomion aihe kiinnitettiin hänen ristiinsä. Sellainen edelleen kuvataan ristiinnaulitun kuvissa, myös täällä kirkossamme tuossa alttarin takana olevassa ristissä. Sitä merkitsevät nuo kirjaimet INRI Jeesuksen yläpuolella. (Iesus, Nazarenus, Rex, Iudeorum, Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas). Se kirjoitettiin myös kilpeen, joka ristissä ilmaisi hänen rikoksensa.

Tänäänkin Jeesus tulee jokaisen luokse nöyränä ja lempeänä. Me saamme ottaa hänet riemuiten ja iloiten vastaan. Hän on todellinen kuninkaamme. Hän on hallitsija, jonka vallan alle kuulumme myös me. Hänen kuninkuutensa on taivaan valtakunnan herruutta.

Mutta niin kuin hän tulee luoksemme hän myös tekee matkan meistä pois. Hän tekee sen kantajana, ristin kantajana. Mutta tuon matkan hän voi tehdä kahdella tavalla. Hän tekee sen joko niin, että me ajamme hänet ulos. Me lyömme portit kiinni hänen takanaan ja kiellämme tulemasta enää takaisin. Silloin hän kantaa ristiä, jossa on mukana vain pilkkasanoja. Mutta hän voi tehdä tuon matkan myös niin, että hän on saanut ottaa mukaan taakkamme, surumme, syyllisyytemme, heikkoutemme, sairautemme ja häpeämme. Sen hän haluaa kantaa pois meitä painamasta. (tämä on Jeesuksessa erittäin hämmästyttävä asia. Ristissä ei ole pilkkasanojamme vaan rukouksemme: auta ja pelasta meidät.

Tuon matkan Jeesus tekee kuitenkin yksin. Me voimme vain katsoa ja itkeä, kun näemme hänen poistuvan luotamme. Niitä askeleita me emme voi ottaa. Siksi nämä päivät hiljaisella viikolla ovat meille niin tärkeitä hetkiä. Me hiljennymme ja pidätämme hengitystä sillä meidän kohtalomme on hänen, käsissään, siinä että hän kärsii viattomana meidän tähtemme.

Tämä on Jumalan tapa vastata meidän syvimpään hätäämme. Näin Jumala valmisti meille ihmisille tien taivaaseen, suureen iloon ja pelastukseen kuolemamme jälkeen.

tässä jutussa on muuten joku vanha saarna pohjana,

Johdantosanat.

Olette sydämellisesti kaikki tulleet tähän aamukirkkoon. Tässä kirkkohetkessä muistelemme mitä Jeesukselle tapahtui. Tuleva sunnuntai on nimeltään palmusunnuntai. Silloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja siitä alkoi hänen elämänsä viimeiset vaiheet, jotka lopulta päättyivät ristinkuolemaan. Siitä meillä alttarilla on muistutuksena tuo ristiinnaulitun Jeesuksen kuva tuolla edessä. Tuon tapahtuman muistona vietämme viikon päästä juhlaa, jonka nimi on pitkäperjantai. Samoin jokainen ehtoollinen palauttaa ajatuksemme Jeesuksen viimeisiin vaiheisiin, siihen että hän uhrautui puolestamme. Mutta kirkon tärkein sanoma on muistuttaa, että kaikki ei sittenkään päätynyt siihen. Pääsiäisenä Jeesus nousi kuolleista. Virret ovat taululla numerojärjestyksessä pienimmästä suurimpaan. Myös virsien kautta käymme koko tapahtumasarjan läpi Palmusunnuntaista Golgatan ristin kautta pääsiäisen iloon.

2 Comments

  1. Hei Tuomo.
    Olen pari kertaa vieraillut sivuillasi. Nyt palmusunnuntai lähestyy ja aikaa saarnan kirjoittamiseen ei liikoja ole. On tosi hienoa, että olet pitänyt yllä näitä sivujasi. Minä kaipaan välillä joitakin ajatuksentynkiä, joiden avulla pääsen kiinni tietyn pyhän teemaan.
    Itse toimin kappalaisena Helsingissä Malmin srk:ssa. Että kiitokset vaan näin pikaisesti sinulle!

    1. Hei Esa.
      Kiitos palautteesta. Toivottavasti ajatus lähtee liikkeelle. Minullakin on palmusunnuntain saarna enkä ole päässyt oikeastaan vielä virsivalintoja edemmäs asiassa. Nyt meillä on ihan ’normi’ palvelus. Yllä oleva saarna näyttää olleen lasten aamukirkon juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s