3. shell

Juhlat ovat alkaneet (2016)

Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’

    Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’” Luuk. 14: 16-24

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen suurista pidoista tai juhlista. Minkälaisissa pidoissa olet ollut? Onko sinulle jäänyt mieleen, jokin sellainen juhla, jossa olit todella onnellinen? Ehkä eilen sellaisia vietettiin eri kodeissa valmistumisien johdosta. Mikä siinä mahtoi olla se tekijä mikä sai sinut onnelliseksi? Me suomalaiset emme yleensä osaa juhlia. Se johtuu siitä, että olemme aika sulkeutuneita. Ilo ja onnellisuus kuitenkin tulee yhteisen elämän jakamisesta – ei sulkeutumisesta vaan avautumisesta. Se tulee konkreettisesti ruuan jakamisesta ystävien kanssa. Mutta myös avoimuudesta ystävien välillä. Ystäviltä ei tarvitse suojautua, heihin voi luottaa. Mutta harvoin suomalaisilla on paljon läheisiä ystäviä. Toki ihmiset ovat tässä erilaisia. Hyvässä juhlassa saa olla vapaasti aito oma itsensä. Tällainen juhla on se, juhla johon Jumala sinut on kutsunut. Siitä kertoo Jeesuksen vertaus.

Kertomus suurista pidoista on Jeesuksen esittämä ver-taus Jumalan valtakunnasta. Juutalaisen ajattelun mukaan Jumalan valtakunnassa aikojen lopulla hurskaat pääsevät Messiaan kanssa suuriin pitoihin – messiaaniselle aterialle. Vertauksessa pidoista oli tulossa katastrofi, sellainen mitä jotkut kutsutuista halusivat häiritä ja pilata.

Evankeliumin tapahtumapaikka on fariseusten johtomiehen kotona. Siellä järjestettiin jumalanpalveluksen jälkeen ateria, johon taitavana ja kiistanalaisena opettajana tunnettu Jeesuskin oli kutsuttu. Sitä en tiedä kuinka arvokkaasti hänet vastaanotettiin. Luukas (7:36-50) tietää tapauksesta, jossa kaikki tervetulorituaalit jäivät tekemättä: jalkojen pesu, tervehdyssuudelma, öljyä hiuksille. Ehkä hänet tässä kuitenkin otettiin arvovieraana vastaan. Ehkä hänet tässä ohjattiin arvokkaalle paikalle isännän viereen tai sitten ei – osoitettiin hänen paikkansa jonnekin kauemmas. Kaikki tällaiset pienet muodolliset seikat olivat jokaisen hyvin tuntemaa kieltä. Ne olivat asioita, joita luettiin, joista tehtiin päätelmiä.

Jeesusta tarkkailtiin huolellisesti, Hänen eleensä, tekonsa ja puheensa punnittiin. Häntä myös testattiin. Se oli aivan tavallista. Sillä tavoin toimittiin kaikkien vähänkään vieraampien ihmisten kanssa. Haluttiin tietää, kuka hän on ja mitä hän oikein edustaa. Kyllä sitä Suomessakin tapahtuu. Kun morsian tai sulhanen tuodaan ensikertaa näytille tms.

Jeesuksen vertaus on vastaus hänelle esitettyyn tokaisuun: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” Tokaisu oli koepallo, jolla haluttiin tietää, mitä hän ajattelee Jumalan valtakunnasta. Mihin suuntaan hän keskustelua vie.

Sen sijaan, että Jeesus vastasi tavanomaisesti, hän esitti vertauksen pohdittavaksi: Vertauksen suurista pidoista, kutsumisista ja kieltäytymisistä. Jeesuksen vertauksen mukaan ne hurskaat lain noudattajat eivät näyttäneet ollenkaan sellaisilta, jotka sinne halusivat.

Ehkä olet joskus kummastellut, mitä ihmeellistä siinä oli, kun vertauksen kolme ihmistä kieltäytyi tulemasta juhlaan. Heillä oli syynsä. Ei se kai niin suuri ongelma ollut? Kun kertomusta tarkastelee lähemmin, niin asia selviää.

Vertauksen kuulijoille Jeesuksen esimerkit olivat selviä. Nuo kolme kieltäytyjää tekivät tarkoituksella vahinkoa kutsujalle. He halusivat pilata hänen juhlansa. He olivat niitä fariseuksia, jotka eivät itse halunneet mennä Jumalan valtakuntaan eivätkä olisi päästäneet sinne muitakaan. Jumalan kansaan kuuluvina heidät oli kutsuttu, mutta kun Jeesus tuli hakemaan heitä juhlaan, he kieltäytyivät.

Kun suuret pidot järjestetään, kutsu on kaksivaiheinen. Juhlaa edeltävänä päivänä palvelija kiertää taloja esittämässä kutsun ja ottaa tiedon osallistujista: keitä sinne tulee. Puhelimiahan ei ollut. Tämän tiedon perusteella osattiin valmistaa ruokaa riittävä määrä. Tiedettiin, teurastetaanko yksi kaksi vai kolme lammasta, paljonko varataan viiniä juhlaa varten. Viini ja liha olivat tärkeimmät tarjottavat ruokalajit, juuri ne tekivät juhlasta juhlan. Liha oli harvinaista herkkua arkipöydässä. Kun kaikki oli valmista, palvelija meni kertomaan niihin taloihin, jotka olivat myöntyneet kutsuun, että nyt voi tulla.

Näissä juhlissa ongelmaksi tuleekin se, että kun viedään kutsu saapua paikalle, vieraat yksi toisensa jälkeen kieltäytyivät tulemasta. Yhtäkkiä olikin tullut muka jokin muutos.

Ensimmäinen osti pellon ja meni katsomaan sitä. Toinen osti viisi härkäparia ja meni niitä koettamaan. Verukkeet olivat kömpelöitä. Kolmannen kieltäytyjän jälkeen palvelija ei enää kuuntele loukkauksia isäntäänsä kohtaan. Hän palaa kotiin kertomaan tilanteen. Tämä oli suunniteltu ja järjestetty juttu.

Kun Lähi-idässä kuumassa ilmanalassa ostetaan pelto, se ei tapahdu hetkessä. Kauppaa käydään puoli vuotta tai koko vuosi. Ostaja on tutkinut tarkoin maata, tuottaako se hyvin satoa, onko se pengerretty, onko se aurinkoon päin. Ennen ostopäätöstä, hän on selvittänyt pellosta kaiken. Sama asia härkäparien kanssa. Niitäkään ei osteta sokkona postimyyntiluettelosta. Siinä vaiheessa, kun kauppoja tehdään, ostaja on jo koetellut niitä huolellisesti. Hänen ei enää tarvitse niitä koetella, koska hän tietää, mitä on ostanut. Tuollaisessa tilanteessa he olisivat olleet vapaita tulemaan juhlaan. Kolmas mies on avioitunut. Hän ei edes pyydä anteeksi poisjäämistään. Eikö hän ensimmäisen kutsun yhteydessä tiennyt sanoa, että ei pääse. Tosiasiassa he kaikki valehtelivat ja esittivät tekosyyn, josta kaikki myös tiesivät heidän tarkoituksella loukkaavan pitojen isäntää. Tärkeämmältä näyttää se, että he voivat julkisesti kieltäytyä ja saattaa pitojen isäntä huonoon valoon.

Kysymys on siis vertauksesta. Kutsusta Jumalan valtakuntaan, jonne arvovieraat fariseukset, saddukeukset ja lainopettajat eivät halunneetkaan tulla, kun Jeesus tuli pyytämään aterialle. Mitä sitten tapahtuu? Sen sijaan, että isäntä alkaa kostotoimenpiteet, hän laajentaa kutsun alaa. Hän laajentaa siihen osaan yhteiskuntaa, joka on ollut halveksittu, joita pidettiin epäkelpoina ja syntisinä. He ottavat kutsun vastaan suurena armon ja arvon osoituksena.

Mutta vielä ei ollut talo täysi. Isäntä antoi palvelijalle ohjeen lähteä kaupungin ulkopuolelle maantielle etsimään ihmisiä ja vaatimaan heitä juhlaan mukaan.

Tätä vaatimista on tulkittu toisinaan väärin. Se ei ole pakkokäännyttämistä. Kutsuja on sillä tavoin psykologisesti viisas, että tietää, miten vieraat ja tuntemattomat ihmiset suhtautuvat tällaiseen kutsuun. Heille täytyy osoittaa riittävän vahvasti, että he ovat aidosti kutsuttuja rikkaan isännän juhlaan. Jumalan kutsu koskee heitäkin. Tässä kohtaa vertauksen on nähty avautuvan jo pakanakansojen puoleen.

Mitä vertaus meille sanoo tänään? Se riippuu myös siitä, keitä me tässä vertauksessa olemme. Olemmeko niitä ylimielisiä, joille Jeesuksen esittämä kutsu ei kelpaa, vai olemmeko niitä köyhiä jotka arkaillen tulevat. Olemmeko niitä, jotka ovat olleet Jumalasta kaukana emmekä voi uskoa, että kutsu koskisi myös meitä.

Jumala kutsuu meitä suureen iloon – sellaiseen juhlaan jossa tulemme nähdyksi ja vastaanotetuksi niin lämpimällä tavalla, että sydämemme sulaa. Meidän on vaikea uskoa, että meille on järjestetty tällainen juhla, koska Jumala rakastaa meitä. Juhla on pelastettujen kiitosateria. Sinun nimellesi on pöytä varattuna ja katettuna parhaalle paikalle. Karitsa on teurastettu ja viini on laadukkainta mitä saa. Juhlat ovat alkaneet jo täällä. Jumala näkee ja tuntee sinut. Hän haluaa antaa sinulle parasta: iankaikkisen elämän, synnit anteeksi ja osallisuuden katoamattomasta perinnöstä. Se tapahtuu ehtoollisella ja kerran taivaassa suuressa juhlassa. Sinut on kutsuttu. Sinutkin joka arkailet, joka pidät itseäsi mahdottomana juhlaan. Vain ylpeät jäävät pois, sillä he eivät halua tulla.

* * *

Saarna on tehty kiireessä ja siksi ammentaa suoraan Kenneth E. Baileyn kirjasta: Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin: vertaus suurista pidoista 325-337

 

Juhlitaan olemassaoloa (2016 – Alakoulun kevätkirkko)

Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’

Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’”
Luuk. 14: 16-24

Jokin vuosi sitten lehdessä oli uutinen perheestä, jossa järjestettiin lapselle kaverisynttärit. Lapsi oli teidän ikäinen. Synttäreitä oli valmisteltu huolella, kaikkia erilaisia yksityiskohtia oli mietitty. Oli mietitty ohjelmaa, tarjoamista ja hauskoja yllätyksiä. Oli mietitty sitä, miten päivästä tulisi mahdollisimman hieno. Syntymäpäivä lähestyi, jännitys kasvoi. Tunteja ja minuutteja laskettiin, milloin synttärit alkavat. Yli kymmenen lasta oli kutsuttu kylään, — mutta yksikään kutsutuista ei tullut. Lapsen pettymys oli sydäntäsärkevää, kun kukaan ei tullut paikalle.

Jokainen pystyy eläytymään tilanteeseen. Jossakin määrin tämä on jokaiselle tuttu kokemus. Toivottavasti ei yhtä suuressa määrin.

Synttärit ovat niitä juttuja, jossa juhlitaan yhtä henkilöä: Syntymäpäivänä saa kokea, että hän on tärkeä, että on erityinen, että hänestä iloitaan ja hänen kanssaan iloitaan ja juhlitaan. Se on hänen juhlansa, jossa hän saa tulla näkyväksi. Hän on päivän juhlittu supersankari. Syntymäpäivänä saa osakseen huomiota ja kivoja juttuja lahjaksi. Mikä kokemus tulee tilalle, kun hän ei saakaan olla päivän sankari, kun ei juhlitakaan? Siitä jää varmasti sisimpään elinikäinen jälki. Sellainen suru, jonka muistaa vielä vanhanakin.

Tuon lapsen vanhemmat olivat laittaneet internettiin valokuvan täysinäisistä karkkikulhoista, joita kukaan ei tullut tyhjentämään ja kertoivat tämän syntymäpäivän tarinan. Miljoonat ihmiset ympäri maailman lukivat sen ja tunsivat sisimmässään sen surun ja kivun, mikä tuli tuon lapsen osaksi. Jokainen tajusi sen, että lapsen kuuluu saada olla juhlittu. Se vahvistaa ihmistä, se on kuin terveydenhoitajan antama rokotus tauteja vastaan. Toivottavasti tällaista iloa on teillä riittänyt.

Jos syntymäpäivänä lapsi tulee näkyväksi ja huomion keskipisteeksi, sitä tekee myös kevään viimeinen koulupäivä. Se on päivä, jolloin koululainen tulee nähdyksi todistuksen kautta. Miten hyvin hän on pärjännyt koulussa. Koululaista arvioidaan suoritusten ja saavutusten mukaan. Joissakin asioissa olet pärjännyt hyvin ja toisissa ei niin hyvin. Sekin on tärkeää – saada palautetta omasta edistymisestään. Syntymäpäivä on kuitenkin sellainen, jossa ei arvioida suorituksiamme. Se että olet olemassa, että olet syntynyt tähän maailmaan, on riittävä ja juhlan arvoinen asia.

Evankeliumissa Jeesus kertoo vähän samanlaisen tarinan, kuin tuo tarina onnettomista syntymäpäiväjuhlista – Jeesuksen esittämässä vertauksessa suuriin juhliin kutsuttiin paljon ihmisiä, eikä kukaan tullut. Evankeliumissa kutsuja loukkaantuu, kun kutsutut eivät tulleet. Mutta hän löysi uusia kavereita ja kutsui uusia ihmisiä – sellaisia jotka olivat iloisia kutsusta, sellaisia, jotka eivät osanneet odottaa kutsua, sellaisia jotka eivät ajatelleet olevansa tarpeeksi hyviä ja hienoja kutsun saadakseen. – Itse asiassa hänen kutsunsa on tullut myös meidän korviimme tänne Suomeen asti. Kutsun lähettäjä on Jeesus. Hän kutsuu meitä iloon ja juhlaan, jossa Jumala haluaa antaa lahjoja meille. Aina kun tulemme jumalanpalvelukseen tulemme hänen juhlaansa. Varsinainen spektaakkeli on edessäpäin taivaan valtakunnassa. Siinä juhlassa ilotaan Jumalasta, Luojasta ja jokaisesta Jumalan luodusta – eli sinusta. Jumala iloitsee sinusta ja  me opettelemme tuntemaan häntä.

Tänään jätetään yksi kouluvuosi taakse ja kesän jälkeen astutaan uuteen.  Joillekin uuteen astuminen on astumista uuteen kouluun, uusien opettajien ja koululaisten maailmaan. Se varmasti jännittää. Mutta pian huomaat, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Tämä kevätjuhla on eriytinen myös siksi, että huomenna koulutie päättyy myös yhdelle opettajista. Koulun pitkäaikainen rehtori K. S. jää eläkkeelle. Alkaa uuden elämänvaiheen opettelu. Se varmaan vähän jännittää. Mutta pian huomaat, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Olen kuullut, että muualla maailmassa opettajien saavutuksia arvioidaan aika ankarasti. Suomessa luotetaan opettajan ammattitaitoon ja hänen kykyynsä kehittyä ja kasvaa tehtävässään. Siksi tänäänkään ei arvioida – opettajat eivät saa todistusta. Tiedämme että sinä K. arvioit itse menneitä vuosiasi. Me sen sijaan tänään vain iloitsemme siitä että olet olemassa? Kiitämme kaikista niistä vuosista, jotka olet antanut P:n koululle ja koululaisille. Toivomme leppoisia eläkepäiviä.

Koululla opetustehtävien lisäksi on myös kasvatustehtävä. Uskon, että sama ajatus on kantava voima P:n koulussa sen opettajien keskuudessa – ilo lapsen olemassaolosta, koululainen tulee nähdyksi ja huomatuksi – hänestä iloitaan suoritusten tasosta huolimatta. Kumpaakin tarvitsemme: rehellistä palautetta mutta myös kannustavaa, rohkaisevaa turvallista ilmapiiriä, jossa olemme hyväksyttyjä sellaisena kuin olemme.

Tällaiseen kouluun on hyvä viedä lapsensa jatkossakin. Siitä olen myös henkilökohtaisesti kiitollinen.

 

3. sunnuntai helluntaista – Hvalta 2007 konf.

Jeesus kertoi: ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’ Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'” Lk. 14: 16-24

 

– Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, / Egyptistä minä kutsuin poikani. / Sitten Israel kuuli muita kutsuja / ja kääntyi pois. / Se uhrasi baaleille, / poltti uhreja kivipatsaille. / Minä opetin Efraimin kävelemään, / kannattelin sitä käsivarsista. / Mutta Efraim ei käsittänyt, / että minä sitä hoidin. / Lempeästi, rakkauden köysin / minä vedin sitä luokseni. / Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa / nostaa ikeen sen niskasta, / niin minä käännyin Efraimin puoleen / ja annoin sen syödä. / Kansani horjuu kahtaalle: / minuun päin ja minusta pois. / Se huutaa avuksi Korkeinta / mutta ei saa apua. / 2. lukukappale Hoos. 11: 1-4, 7

Vanhan testamentin lukukappale alkoi sanoilla: Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä. Egyptistä minä kutsuin poikani. Sitten Israel kuuli muita kutsuja ja kääntyi pois. … kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois.

Parilla lauseella profeetta Hoosea kuvaa oman kansansa koko historian ja sen käymän sisäisen kamppailun. Sitä samaa kamppailua me käymme tänään, niin yksilöinä kuin myös kansakuntina: Kuulemme Jumalan kutsun ja me kuulemme muita kutsuja, horjumme kahtaalle, kohti Jumalaa ja hänestä pois. Tässä ovat meidän elämämme perussuunnat.

Hoosean sanat ovat 2700 vuoden takaa. Edelleen ne kiehtovat ja puhuvat sydämellemme. Päättyykö horjumisemme koskaan? Entä tuoko rippikoulu mitään apua tähän horjumiseen?

Tarkastelen ensin hieman Hoosean sanoja. Raamatun mukaan Israelin kantaisä Jaakob siirtyi poikineen Egyptiin alueella vallitsevan nälänhädän tähden. Aikojen saatossa se joutui siellä orjakansaksi. Kun Jumalan kellossa määräaika tuli täyteen, hän halusi vapauttaa kansansa. Se tapahtui Mooseksen välityksellä ja monen ihmeen kautta.

Sitä tarkoittavat nuo sanat: Egyptistä minä kutsuin poikani. Tuo Jumalan kutsu oli kutsu orjuudesta vapauteen ja samalla kutsu vaeltamaan Jumalan kansana. Urheasti he lähtivät ylittämään Punaista merta kuivin jaloin.

Mutta kun autiomaan kovat olot olivat jonkin aikaa jatkuneet, taakse jääneen elämän helppous ja sen tuttuus palautuivat mieleen epävarman tulevaisuuden edessä – ”mitä me tänne autiomaahan tulimme kuolemaan, Egyptissä oli kaikki hyvin”. Vaellus kuitenkin jatkui, kunnes vuosien päästä kansa oli asettunut luvattuun maahan. Israelin kansan tullessa vanhemmaksi, se kiinnostui enemmän vieraiden heimojen tavoista ja uskonnoista ja he etsivät elämäänsä sisältöä naapurikansojen jumalista. Nämä kaksi perusasiaa Hoosea palauttaa mieliin.

Vaikuttaa siltä, että kansa ei osaa elää vapaudessa. Joko se haikailee takaisin Egyptin orjuuteen missä elämä oli huoletonta, mutta se oli orjan elämää – ei itsenäisen ihmisen elämää. Vapauduttuaan ja päästyään omaan maahansa kansa ei tuntenut vapautensa rajoja.

Jumalan kutsuu ihmisen vapauteen. Vapaus ei kuitenkaan ole huolettomuutta, kuten mielessään moni nuori ehkä ajattelee ja toivoo: sitten kun tulen täysi-ikäiseksi. Täysi-ikäiseksi tuleminen ja aikuiseksi kasvaminen merkitsee vapautumista holhouksen alaisuudesta. Nuoresta tulee lain edessä itsenäinen. Mutta laissa seisoo yhtä ja toista muutakin, mikä kaventaa vapauttamme.

Kutsuessaan vapauteen Jumala kutsuu myös vastuuseen. Kun itsenäinen ja vastuullinen elämä tuntuu rasittavalta, toisenlaiset kutsut herättävät kiinnostuksemme. Ne lupaavat helppoa elämää.

Helpon elämän ongelma on se, että toiset yleensä joutuvat maksamaan kustannukset ja elämäntapasi seuraukset. Aikuinen ihminen tiedostaa, että omilla teoilla ja omilla valinnoilla on seurauksia.

Kun historiassa on Hoosean ajasta tultu 700 vuotta eteenpäin eli evankeliumien kuvaamaan aikaan, tilanne ei ole muuttunut. Päivän evankeliumi toistaa saman asetelman. Kutsu suuriin juhliin on lähetetty, mutta kun oli aika aloittaa juhlat vieraat tunsivat vetoa toisenlaisiin kutsuihin: kuka vasta hankkimaansa peltoon, kuka härkään ja puolisoon.

Historian matka meihin 2000-luvun Harjavaltaan on ajallisesti pitkä. Monet sodat on käyty, luonnontiede on kehittynyt, tekniikka ja koneiden rakentaminen hallitaan. Mutta sisimmässämme me käymme samanlaisia kamppailuja kuin vuosituhannet sitten. Me kuulemme Jumalan kutsun, mutta me kuulemme myös muita kutsuja.

Meidän elämäämme kuuluu myös sen perustava kaksinaisuus. Yhtä paljon kuin rakastamme Jumalaa, vihaamme häntä. Haluamme olla riippumattomia hänestä. Samalla haluamme, että Jumala olisi elämämme perusta ja turva. Meillä on jumalakaipuu ja kaipuu olla Jumalan vertainen. Jonkinlaista horjumista suhteemme Jumalaan on koko elämämme ajan. Meissä vaikuttaa voimia, jotka mieluusti kuuntelevat niitä muita kutsuja.

Lisäksi elämme jatkuvan hälinän ja metelin aikaa, mainosvalojen keskellä. Jatkuvasti tajuntaamme pommittaa erilaisin tehokeinoin joku, joka haluaa kiinnittää huomiomme. Luulen, että viikko rippileirillä on ajallisesti liian vähän voidakseen irrottautua tuosta metelistä.

Leiriltä jäi varmasti monenlaisia muistoja. En tiedä mikä teille oli tärkein. Jokaisella on omansa. Ehkä erilaiset vierailut jäivät mieleen: tuomiokapitulin arviointiryhmä, mikä tutki leirin ilmapiiriä eli fiilistä, jokapäiväinen vieraamme auringonpaiste ja ampiaiset, joita oli enemmän kuin hyttysiä, vuorisaarna mereltä kuuluvalla äänellä, lähetystyöntekijöiden vierailu sähköpostiviestin muodossa, paloauton vierailu.

Vieraat tulevat ja menevät. Sinun elämän matkasi jatkuu. Toivon että leiriviikko ja koko rippikouluaika ei olisi valunut hukkaan tärkeimmän kysymyksen kanssa. Että sinä tuntisit myös tuon hiljaisen kutsun, joka pyytää sinua kulkemaan Jeesuksen osoittamaa tietä.

Elämässä on toki muitakin kutsuja. Ne saattavat olla houkuttelevia, sillä ne usein ovat kutsuja helppoon elämään, mutta eivät kutsuja vapauteen. Vapauden meille antaa lopulta vain Jumala Jeesuksen kautta. Jeesuksen nimi on Vapahtaja.

 

3. Johdantosanat Hjs 3 – 2007 Kutsu Jumalan valtakuntaan

Rakkaat kristityt. Tänään konfirmaation lisäksi vietämme kolmatta sunnuntaita Helluntain jälkeen, ja sen aihe on ”Kutsu Jumalan valtakuntaan”. Jeesus toi Jumalan valtakunnan ihmisiä lähelle. Taivaan valtakunnan portti laskeutui maahan asti siellä missä Jeesus oli. Hänen kauttaan sinne oli mahdollista päästä. Paratiisista karkotetulla ihmisellä oli mahdollisuus palata takaisin elämän lähteelle. Rikkaat ja arvossapidetyt pääsääntöisesti hylkäsivät kutsun. Mutta köyhät, elämässä huonon osan saaneet tarttuivat tilaisuuteen. Onko sinulla sellaista köyhyyttä sielussasi, että kaipaat armoa ja anteeksiantoa. Ylösnoussut Jeesus on seurakuntansa keskellä ja kutsuu sinua. Riisu mahtavuutesi ja tunnusta Jumalalle syntisi näin sanoen:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s