Joulupäivä

JOULUPÄIVÄ 25.12.1997 MERIKARVIALLA

LUUKAS 2:1-jotain

Rakkaat veljet ja sisäret. Kristus on syntynyt, riemuitkaamme siitä!

Tuttu jouluevankeliumi, joka ei alakaan enää ”ja tapahtui niinä päivinä”, vaan selkosuomella ”Siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa oli suoritettava verollepano”.

         Rooman valtiaiden ylellinen elämä vaati maksumiehensä ja ne rahat otettiin mistäpä muualta kuin tavallisten pulliaisten ja miettisten kukkaroista – ja hieman myös Joosefin ja Marian vähistä varoista. Siksihän he lähtivät Nasaretista Beetlehemiin.

         Tämä kaikki sattui siis Jeesuksen syntymän aikoihin. Mikä voikaan olla kuvannollisempaa Vapahtajamme syntymälle kuin se, että hän syntyy köyhien rahahuolien keskelle verokarhun murinan kaikuessa. Aivan kuten tänäkin jouluna. Jokaiseen postiluukkuun on nuo monta murhetta aiheuttavat vihreät lomakkeet pudotettu. – Kristus syntyy keskelle maallisia murheitamme, keskelle arjen askareitamme, keskelle taloudellista hätää ja ahdinkoa, keskelle jokapäiväistä elämäämme.

         Kristus syntyi ja enkelit ilmoittivat siitä paimenille: ”Teille on syntynyt Vapahtaja. Kristus on syntynyt.” Paimenet riensivät sinne ja löysivät tallin, seimen ja pyhän perheen.

         OLETKO SINÄ JO RIENTÄNYT SINNE?

Kuninkaiden Kuningas, herrain Herra on syntynyt, Jumalan Poika. Mitenkä minä nyt sinne voisin mennä, saatat ajatella mielessäsi. Kutsuttiinko minut edes vähäisempien kuninkaiden ja mahtimiesten ja -naisten lasta katsomaan saatikka paapomaan pienokaista synnin turvottamilla käsilläni. – Tuskinpa vaan.

         Tähän estelyyn on esitettävissä kaksi huomautusta. Ensiksikin Jeesus ei syntynyt mihinkään hienostoperheeseen, joka häpeäisi sinun vanhoja vaatteitasi tai muuta epämuodikkuutta. Hän syntyi köyhän perheen lapseksi. Tämä perhe ei sanut majatalosta tilaa edes siksi aikaa, että lapsi olisi syntynyt inhimillisissä oloissa, vaan heidän oli majoittauduttava eläimille tarkoitettuun talliin. Siellä Maria synnytti esikoisensa. – Jos suomalainen navetta on liian juhlallinen ja arvokas paikka, että sinne ei kehtaa mennä, niin älä hätäile. Tämä navetta on paljon yksinkertaisempaa mallia ja sinne uskaltaa mennä aremmallakin tunnolla.

         Toiseksi laitoit varmaan ilolla merkille sen, kenelle enkelit tämän ilosanoman ilmoittivat. Sitä ei julistettu ensimmäiseksi paikkakunnan silmää tekeville. Heillekin kyllä aikanaan. Ensin enkelit ilmoittivat sen toisille köyhille, paimelille. He olivat yötyön rasittamia miehiä. Kedon köyhää väkeä, vähäteltyjä, hitaita ja hikisiä (kuten piispa Huovinen asian ilmaisi joulutervehdyksessään). He ymmärtämättömät, lukutaidottomat paimenet saivat ensimmäisenä kuulla enkelten viestin. Tämä viesti on alusta alkaen saatettu vähäväkisten, onnettomien ja vapautusta kaipaavien tietoon.

         Sinä varmaan niin kuin minäkin odotat elämääsi jonkinlaista ihmettä ja uudistusta. Edes jonkinlaista Jumalan kosketusta, joka antaisi sinulle turvan ja luottamuksen, joka vakuuttaisi sinulle, että Jumala ei ole sinua hylännyt, ei kääntänyt selkäänsä eikä sulkenut sinulta syliään. – Tule siksi seimen äärelle. Siellä löytyy vastaus rukouksiimme. Siellä toivon ikävä saa vastauksen, odotus täyttymyksen.

         Tämä lapsi todella on Jumalan vastaus siihen huutoon, jonka sinä taivasta vasten olet lähettänyt. Keskellämme on Vapahtaja. Hän ottaa kuorman pois harteiltamme.

Mutta eihän sinne enää voi mennä ja Beetlehem on niin kaukanakin? – Se ei ole liian myöhäistä eikä se ole liian kaukanakaan. Kristus syntyi kerran Beetlehemissä n. 2000 vuotta sitten. Nyt ei ole kysymys siitä, vaan Kristus tahtoo syntyä yhä uudelleen kristityn sielussa, kristityn sydämessä.

         Sinne omaan sisimpääsi, oletko mennyt katsomaan joulun lasta, vasta-syntynyttä Vapahtajaa? Se ei aina ole helppoa tällaisen joulumetakan keskellä. Kuka nyt jouluna ehtisi hiljentyä!

         Meillä on monenlaisia syitä. Toiset aitoja ja todellisia. Toiset taas tekaistuja. Sillä on tosiaan niin, että sinne seimelle ei välttämättä uskalla mennä, vaan sitä pelkää. Pelkää vaikka lapsi on niin pieni. Mutta kun tietää, kuka siinä on, niin ei uskalla katsoa. – Katsoessaan häneen tulee katsoneeksi samalla liian syvälle itseensä ja näkee todella kirkkaana sen, miksi minä Vapahtajaa tarvitsen.

         Juuri siksi Jeesus syntyikin pieneksi lapseksi, avuttomaksi lapseksi, että voisit lähestyä häntä helpommin, ottaa syliin ja sanoa: Minun Vapahtajani, minun pelastajani.

         Näin Jeesus syntyy ihmisten sisimmässä, uskovan sydämessä yhä uudes-taan ja uudestaan. Aina hän syntyy Vapahtajana, Vapauttajana. Tämä juuri on joulujuhlan keskipiste, että meissä tapahtuu se, mikä kerran tapahtui Beetlehemissä. – Kristuksen sisäinen syntymä ihmisen sielussa.

         Hurskas munkki Angelus Silesius (eli 1600-luvulla) on sanonut jotenkin tähän tapaan: Vaikka Kristus syntyisi tuhat kertaa Beetlehemissä, mutta ei sinussa, olisi hän syntynyt sinun kannaltasi turhaan.

Jos nyt jotenkin olisi ajateltavissa, että sinne menisi, sinne seimelle – Vapahtajan luo, iloitsemaan ja kunnioittamaan vastasyntynyttä kuningasta, niin mitenkä hänen edessään tulee käyttäytyä, mitä hänelle pitää viedä lahjaksi? Idän viisaat kuninkaat veivät kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Nämä olivat kalliita lahjoja idän viisailta. Mutta me emme ole kuninkaita, vaan enemmänkin kuin nuo tomppelit paimenet.

         Jos lukee enkelin paimelille antaman viestin tarkkaan, selviää kyllä sekin, mitä paimenia sinne pyydettiin viemään ja mitä me myös voimme viedä:

”Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilon. Suuren ilon koko kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja, Kristus, kuningas… Tämä on teille merkkinä. Te löydätte lapsen kapaloituna seimessä makaamassa. Ja samassa enkeliä ympäröi suuri taivaallinen sotajoukko, joka sanoi: Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (muistin varainen kömpelö lainaus)”

Niin mitä paimenia pyydettiin viemään Kristukselle ja mitä minä voin siisn viedä? Enkelit eivät pyytäneet paimenilta yhtään mitään. Mitään ei tarvita, kun vain itse tulee paikalle – seimessä makaa se, joka haluaa lahjoja antaa. Hän ei tarvitse meiltä mitään, mutta hän itse haluaa jakaa. Ja hän antaa sitä, mitä kaikkien eniten tarvitsemme: armoa, anteeksiantamusta ja Jumalan ehdotonta rakkautta syntistä kohtaan. Hän antaa pelastuksen ja vapahduksen.

         Rakkaat veljet ja sisaret. Kristus on syntynyt riemuitkaamme siitä. Viettäkäämme iloista Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

rukoilemme

Huomasin tätä saarnaa kirjoittaessani, että mystiikan teemat ovat yllättävän voimakkaana esillä normaali protestanttisessa joulujulistuksessa, kun puhutaan Kristuksen sisäisestä syntymisestä sielussa.

         Saarnan idea tuntuu kokonaisuutena toimivalta, jopa Asko kiitti joulusaarnasta. Olen tätä saarnaa tehdessä ollut kipeä. Antibiottikuurilla tulehtuneen käteni vuoksi. Se tarkoitti osaltaan sitä, että en jaksanut kirjoittamalla työstää tätä saarnaa kovin paljon. Sama ongelma oli akuutimpana jouluaaton hartaudessa… ja edelleen 1. joulun jälkeisen sunnuntain jumalanpalveluksessa. Tulehduksen tähden en saisi rasittaa kättä paljon (olenkaan), mutta on kuitenkin kirjoitettava.