Jouluaatto

Jouluaatto perheille (2012)

Lasten kuorolaiset Valon Vekarat olivat pukeutuneet paimeniksi. Tietäjiksi oli pukeutunu kolme aikusta.
Tiedättekö, että kauan sitten kaukana etelässä asui köyhä pariskunta Maria ja Joosef. He asuivat pienessä kylässä nimeltä Nasaret. Harjavaltakin on sitä paljon isompi. Se oli ehkä Hiirijärven kokoinen paikka. Joosefin ja Marian oli lähdettävä sieltä pitkälle matkalle jalkaisin ylös vuorille ja kuljettava siellä yli sata kilometriä ennen kuin pääsivät perille Betlehemiin.  Matkaa meni useampi päivä, sillä Marian oli vaivalloista kulkea. Hän odotti vauvaa ja synnyttäisi pian sen.

Perillä heidän täytyi mennä kirjoittamaan nimensä veroluetteloon. Keisari määrää ihmiset maksamaan itselleen veroa. Joosef ja Maria lähtivät pitkälle matkalle ylös vuorille kulkevaa tietä.

Ja perille päästyään heidät ohjataan lepäämään talliin. Majatalo on täynnä. Mutta nyt he saivat sentään katon päänsä päälle. Ja siellä tuo lapsi syntyy. Lapsi pestiin, hierottiin suolaa lapsen ihoon ja kiedottiin tiukkaan kangaspakettiin – eli kapaloitiin. (israelilainen tapa oli hieroa vastasyntynyttä suolalla)

II
Asiassa ei olisi mitään outoa, mutta läheisellä kedolla on samana yönä paimenia. Heidän tehtävänsä on valvoa ja pitää huolta lammaslaumasta. Lampaat eivät olleet aitauksessa kotonaan vaan kedolla yöllä. Paimenet pitivät lauman yhdessä kasassa ja hätistivät petoeläimet pois niiden luota. He eivät pelänneet mitään: eivät pimeää eivät hämähäkkejä, käärmeitä, sutta tai karhua, vaan osasivat toimia ja häätää pedot pois. Paitsi tuona iltana isot miehet pelkäsivät, – muistatteko miksi he pelkäsivät: kun Jumalan enkeli ilmestyi heille.

Keskellä pimeää yötä tuli yhtäkkiä kirkasta. Jumalan enkeli kertoi paimenille Jeesuksen syntymästä. Lapsi ei ole mikä tahansa lapsi, vaan jo satoja vuosia sitten ennustettu lapsi, josta tulee suuri kuningas. Ennustus täyttyy. Pian koko taivas oli pullollaan enkeleitä – enemmän kuin he pystyivät laskemaan ja kaikki lauloivat ja kiittivät Jumalaa.

Paimenet saivat ohjeen mennä etsimään tuo lapsi. Mutta mistä paimenet tunnistaisivat lapsen? Varmasti siellä oli paljon muitakin vauvoja kapaloissaan. Miten he löytäisivät oikean? – Lapsi makasi seimessä – aasin ja härän ruokakaukalossa. Koirilla ja kissoilla on oma ruokakuppinsa. Niin myös aasia ja härkää varten tarvittiin ruokaa varten jokin riittävän iso astia. Täällä kirkossa on nyt myös paljon lapsia. Mahtaako paimenemme löytää lapsen, joka makaa seimessä? (onko täällä lapsi joka makaa seimessä). – paimenet lähtevät kiertämään ympäri kirkkoa ja lopulta löytävät seimen ja lapsen.

Lopulta paimenet löysivät lapsen ja kertoivat Joosefille ja Marialle, mitä enkelit olivat lapsesta sanoneet. Lapsi on Vapahtaja, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra – enkeleitä suurempi, Jumalan Poika.

III
Aikaa kului ja paimenet muistelivat ihmeeellistä jouluyötä. Mutta pian kohtistiin vähän muustakin. Kylällä oli nähty erityisen arvokkaita vieraita kaukaiselta maalta. Kolme hienoa herraa etsivät samaa lasta, jota paimenetkin kävivät katsomassa. Tähden johtamana he olivat saapuneet kaupunkiin. Kun tarpeeksi asiaa hämmästeltiin niin pian jo sanat muuttuivat lauluksi:
(Paimenet laulavat: Kolme hienoa herraa saapui kaupunkiin. Tietäjät saapuvat laskemaan lahjat seimen luo.)

Kolme hienoa Herraa saapuu kaupunkiin
Etsivät he lasta, uutta kuningasta.
Kolme hienoa herraa saapuuu kaupunkiin

Kolme hienoa herraa seuraa tähteä
Tähti johtaa talliin, luokse lapsen kalliin
Kolme hienoa herraa seuraa tähteä

Kolme hienoa herraa lasta kumartaa
Lahjat kalliit kantaa, lapsi ilon antaa
kolme hienoa herraa lasta kumartaa.

Nyt ovat tietäjät antaneet lahjansa. Me olemme kaikki joulun seimen äärellä. Jumala on antanut meille itsensä ja samalla taivaan lahjat. Meillä ei ehkä ole lahjoja hänelle. Mutta me voimme antaa kuitenkin hänelle jotakin. Voimme antaa kiitoksen, kunnioituksen, ylistyksen, rukouksemme, voimme antaa sydämemme ja sisimmän uskomme. Voimme antaa ne tunnustamalla uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.

Jouluaatto

Saarnaaja pukeutunut albaan, (paimenen asuun + päähine  ja sauva), esillä myös lammas, jonka suden purema takajalka on sidottu. Taustalla seimi ja seimen lapsi. Harjavallan seuraunnan sivulla näkyy virtuaaliesittely kirkkosalista, kun se on valmistettu tätä palvelusta varten.

1:Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. 2:Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 3:Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. 4:Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. 5:Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 6:Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, 7:ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

8:Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. 9:Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, 10:mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. 11:Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra. 12:Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” 13:Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

14: – Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

15:Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: “Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” 16:He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17:Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 18:Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. 19:Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. 20:Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Terve. Minä olen paimen Joosua ja tämä lammas tässä on nimeltään Orpo. Me olemme hyviä kavereita.

Ihmettelette ehkä miksi sen nimi on Orpo. Sen nimi on Orpo, koska se on oikeasti orpo. Minä olen antanut sen nimen. Olin paikalla kun Orpo syntyi. Siinä oli paljon vaikeuksia ja Orpon emo kuoli pian synnytyksen jälkeen. – Orpo jäi vaille emoa. Niinpä minä olen pitänyt sitä sylissä ja ruokkinut silloin kun se oli pieni ja silittänyt sen päätä. Minusta tuli sille emo, jonka perässä se kulki. Nyt vanhempana, kyllä se laumaansa kuuluu.

Me olemme vähän samanlaisia Orpo ja minä. Meidät on molemmat paiskattu tähän kylmään maailmaan eikä meillä ole ketään sellaista, joka olisi huolehtinut meistä. Minun vanhempani menehtyivät kulkutautiin, kun olin 10-vuotias. Siitä alkaen, minun on pitänyt elättää itseni.

Onneksi setäni Efraim on rikas mies. Hänellä on paljon lampaita ja minä pääsin silloin heti paimeneksi. Se on ollut mukavaa työtä. Onneksi meitä silti on useampia paimenia, koska laumakin on aika iso.

Paimenen työssä olen nähnyt monen lampaan syntyvän. Olen ollut tällä paimensauvalla hätistämässä susia pois lampaiden läheltä. Olen oppinut sitomaan myös lampaiden jalkoja, kun ne olivat loukkaantuneet.

Itset asiassa juuri eilen aamuna jouduin tekemään Orvolle siteen, kun sudet hyökkäsivät laumaamme. Ne olivat saaneet paljon tuhoa aikaan. Saimme sudet lopulta häädettyä, mutta yksi susi oli saanut hampaansa jo Orvon reiteen. Orpo haavoittui sen verran, että olen joutunut sitä kantamaan sylissäni tai harteillani koko päivän. Onneksi ei ole tarvinnut paljon tänään vaeltaa. Mutta olen silittänyt sitä päästä niin kuin silloin kuin se oli pieni. Siitä se tykkää.

Mutta tämä ei ollut vielä asia, jota teille tulin kertomaan. Viime yö on ollut elämäni ihmeellisin. Paimenena minunhan on usein valvottava öitäni. Silloin olen aina katsellut tähtitaivasta. Yöllä tähdet näkyvät kirkkaasti. Mutta viimeaikoina taivas on ollut jollakin tavalla levoton. Ja sitten viime yönä – voitteko kuvitella – TSÄDÄM. Keskellä pimeää yötä tuli äkkiä hohtavan kirkasta. Niin kirkasta että oli vaikea pitää silmiä auki. Jumalan enkeli oli laskenut taivaasta alas.

Toiset paimenet huusivat pelosta. Syöksyivät maahan ja huusivat ”Armoa!” He luulivat varmasti kuolevansa siihen paikkaan. En ole koskaan nähnyt kenenkään pelkäävän niin paljon.  – He luulivat varmaankin, että enkeli tuli tuomitsemaan heitä varkauksista ja rikoksista, joita he olivat tehneet. Että nyt on tullut maailman loppu ja viimeisen tilinteon aika.

Minä olin enemmän hämmästynyt ja ihastunut kuin peloissani. Mutta enkeli ei tullut tuomitsemaan. Enkeli sanoi ensi sanoikseen: ”Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilon.”

Enkeli rauhoitteli miehiä. – meille ilmoitettiin lapsesta, joka oli syntynyt. Sitten siinä samassa siinä oli lopulta kokonainen enkeliarmeija kaikessa loistossaan sitä todistamassa – ei mikään maailman mahti kykenisi voittamaan tuollaista joukkoa.

Koko tuo taivaallinen sotajoukkojen ohimarssi ja mahtavuuden osoittaminen vain siksi, että yksi pieni lapsi on syntynyt maailmaan. (silloin kun minä synnyin, siitä käytiin naapurissa kertomassa, mutta ei siitä isompaa meteliä pidetty) Lapsi oli enkelien mukaan tärkeämpi kaikkea maailmassa. Se oli heidänkin valtiaansa, koko sotajoukkojen herra, Jumalan oma poika ihmiseksi syntynyt. Joten sen täytyi olla kovin ihmeellinen asia.

Ne, joilla alkoi vahtivuoro, jäivät lampaiden luo, mutta me muut saimme lähteä katsomaan ihmettä. Minä lähdin myös, mutta en päässyt yhtä nopeasti kuin toiset paimenet. Minun oli pidettävä huolta pikkulampaasta. En voinut jättää sitä yksin aamun tapahtumien jälkeen. Kannoin lammasta harteillani. Välillä lepäsin.

Lopulta saavuin minäkin Orvon kanssa perille. Toiset paimenet olivat jo lähteneet. Talli, jossa lapsi seimessä makasi oli hiljentynyt.

Lapsi nukkui ja lapsen äiti valvoi vierellä. Olin sanomassa enkeli-ilmestyksestä lapsen äidille Marialle. Hän nyökkäsi. Toiset paimenet olivat jo kertoneet enkelistä.

Maria sanoi hänellekin enkelin kerran ilmestyneen.

”Mutta miksi kansojen ruhtinas syntyy tällaiseen paikkaan?” Ihmettelin.

Maria vastasi minulle tavalla, jota jäin miettimään (sinäkin voit miettiä): Ehkä juuri siksi, että sinäkin pääsisit häntä tervehtimään. Ehkä siksi, että hänen luokseen ei tarvitse tulla pukeutuneena kalliiseen pukuun, että hänen luokseen voi pelkäämättä tulla kuka tahansa ihminen.

Maria jatkoi vielä: ”Olen huomannut, että hetki lapsen vierellä voi puhua paljon ihmiselle, jolla ei ole kiire pois. Hänen kaikkein syvimmät rukouksensa ja kaipauksensa tulevat kuulluksi. Ja niihin vastataan. Maria sanoi ja väistyi peremmälle.

Laskin Orvon sylistäni. Lapsi nukkui rauhallisesti.

Orpo näykkäsi heinän seimestä ja nuuhki vastasyntynyttä lasta ja tiedättekö mitä. Piittaamatta hiukkaakaan hetken pyhyydestä se sanoi kovaan ääneen: MÄÄ, MÄÄ

Arvaatte varmaan mitä tapahtui. Lapsi heräsi, ja minä olin kauhuissani, mitä Orpo oli mennyt tekemään. Mutta sen sijaan että lapsi olisi pelästynyt tai itkenyt se hyrisi iloisena ja silitti Orvon päätä, kun Orpo nuppinsa sinne seimeen laittoi.

Sen jälkeen minäkin laitoin sormeni seimen kehtoon ja tuo pyhä lapsi silitti pienin sormin kättäni ja minusta tuntui kun hän samalla olisi silittänyt kaikki suruni ja kipuni pois. Niin siinä kävi.

Kävellessämme takaisin leiripaikallemme sanoin: Kuule Orpo. Luulen, että me emme enää ole orpoja.

Kaiken aikaa lähellämme on hän, joka maailmaa hallitsee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s