Jouluyö

Jouluyö 2018 – Riittääkö sama vastaus kaikkien ihmisten etsintään

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Hyvät ystävät. Tänään olemme tulleet yhteen joulua juhlimaan. Joulurauha on julistettu ja joulun vietto alkanut. Lahjoja on vaihdettu ja nyt on aikaa pysähtyä jouluevankeliumin äärelle. Voisinkin kysyä sinulta tai lähinnä pyytää miettimään:

Mikä joulussa on sinulle kaikkein tärkeintä? Jouluruuat, sukulaiset, perhe, ystävät, lahjojen antaminen ja saaminen. Nämä ovat kaikki tärkeitä, mutta erityisesti jouluna minulle tulee mieleen ajatus, että tässä ei ole kaikki. Jouluun liittyy jotakin enemmän: rauhoittuminen, hiljentyminen ja samalla ennen kaikkea herkistyminen sisäisille äänille, sydämen puheelle – joka ilmoittaa itsestään. Sielu kaipaa ravintoa.

Jouluun sisältyy jotakin sellaista, mikä nostaa hengellisiä asioita ihmisten sisimpään. Meillä on jokin sisäinen tarve kokea niitä perimmäisiä merkityksiä, jotka liittyvät koko olemassaoloomme. Jouluyön kirkko on hyvä hetki tällaisen aistimiselle. Joulun kertomuksiin tuntuu liittyvän niin enkelien taivas ja avaruuden kosmiset mittasuhteet kuin Rooman imperiumin peräkylän tallinhajussa oleva pieni seimi, jossa makaa köyhän perheen lapsi. Ne kaikki kutsuvat meitäkin pohtimaan omaa paikkaamme maailmankaikkeudessa tänä yönä – vaikka tähtien tuike ei pilvien läpi taida juuri näkyä.

Vexi Salmi runoilee tutussa joululaulussa ”Sydämeeni joulun teen” saman suuntaisesti, että jouluyö saa ihmisen virittymään jouluntuntuun. Joulua halutaan viettää myös sisäisesti sydämen tasolla eikä jäädä vain ulkoisten joulun merkkien äärelle. Jouluna meissä tapahtuu siis jonkinlaista virittymistä.

Mutta täällä kirkossa on tänään monta ihmistä, monta erilaista elämäntarinaa, eri tavalla ajattelevia ihmisiä, erilaisista taustoista tulevia, erilaisin elämänkokemuksin. Jokaisen sielu on virittyneenä ja kaipaamassa vastauksia – jotta lähtisi rikkaampana kotiinsa kuin oli tänne tullessaan. Riittääkö kaikille ihmisille sama vastaus heidän elämänkysymyksiin? Voiko se pieni pojanrääpäle 2000 vuoden takaa tallin seimessä olla vastaus jokaisen ihmisen kysymykseen ja hengelliseen etsintään?

Mikä tässä joulun tarinassa on se juttu? Miten se voisi koskettaa kaikkia, kun kysymykset ovat kuitenkin erilai-sia? Tietenkin on mahdollista, että jonkun kysymykset ja jouluevankeliumissa tai Jeesuksen tarinassa annetut vastaukset eivät tuosta vain kohtaa. Kysymysten erilai-suus ei sinänsä ole este. Sillä olen oppinut, että kaikkein henkilökohtaisimmissa jutuissa me olemme hyvin saman-laisia. Kaikkein henkilökohtaisin on yleispätevää. Kirjailijat tietävät tämän. Se, minkä me koemme henkilökohtaisim-pana asiana, yhdistää meitä. Mitä haavoittuvampana he laittavat itsensä tekstiin, sitä syvemmältä he puhuttelevat kaikkia lukijoita ympäri maailman. Näitä henkilökohtaisia asioita ovat ennen kaikkea omat haavamme ja puutteem-me, pelkomme ja arkuutemme: ihmisen osamme, inhimillisyytemme.

Joulun yksi ydin on siinä, että se on henkilökohtainen. Se tulee esille enkelien sanoissa: Tänä yönä on TEILLE syntynyt Vapahtaja. Jeesus-niminen lapsi ei ole vain syntynyt jonnekin. Hän ei myöskään syntynyt vain Marialle ja Joosefille. Enkelin viesti paimenille painotti sitä, että ”hän on syntynyt teille”. Myös tälle väelle, joka on kuullut evankeliumin luettavan. Sinulle on syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus, Herra. Sitä me jouluna muistelemme. Siksi joulua vietämme täällä Suomessa asti. Joulun ilosanomalla on henkilökohtainen ulottuvuus.

Mikä hänessä sitten on niin erikoista, että täytyy juhlia vielä kahden tuhannen vuoden jälkeen? Se liittyy siihen, kuka hän on. Jumala itse tulee keskellemme syntyen ih-mislapseksi maailmaan. Enkeli sanoo, että hän on Vapah-taja, Kristus, Herra. Kun häntä sanotaan Kristukseksi, tarkoitetaan erityistä kuningasta, josta Vanha testamentti ennustaa. Kun sanotaan Herra, tarkoitetaan lapsen jumalallista alkuperää. ”Minä olen Herra sinun Jumalasi.” sellainen herra siis. Hän on Jumalan Poika, taivaan kuningas. Kun sanotaan Vapahtaja, tarkoitetaan jotakin, mitä hän tekee meidän puolestamme. Hän tuo vapauden.

Jumala ei tullut kertomaan vain sitä, että hän on olemassa. Hän tuli poistamaan pelkomme, parantamaan haavamme, särkemään kahleemme ja rakentamaan sillan kuolemasta elämään.

Taivaallinen viesti on siinä, että todellista joulua ihminen ei rakenna itse, siivoamalla, ruokia laittamalla, olemalla hyväsydäminen. Ne ovat hyvä asioita juhliessamme joulua. Mutta todellisen joulun on Jumalan tehnyt meille, jotka emme ole olleet hyväsydämisiä, jotka emme ole täyttäneet hyvän ihmisen mittaa. Joulu on alkua armon ja anteeksiantamuksen sanomalle. Se tarkoittaa sitä, että Jumala on nähnyt sinut, niin kuin enkeli näki paimenet. Hän tuntee sinut kokonaan. Hän katsoo sinua rakkauden katseella. Hän hyväksyy sinut haavoinesi ja haluaa auttaa. Hän tekee sen, mihin ihmisvoimat eivät ole riittäneet. Hän tuo sisimpäämme rauhan.

Jouluevankeliumin vastauksella on syvempää merkitystä koska se ei ole vain ihmisten pähkäilemä filosofinen ja eettinen viisaus tai elämänohje. Sellainen vastaus ei kantaisi pitkälle. Se ei kestäisi elämämme totuuden painoa – > syyllisyyttämme ja pimeyttä, johon olemme sotkeutuneet. Me emme tarvitse vain viisautta, vaan armoa. Joulu, Jeesuksen syntymä on Jumalan vastaus ihmiselle. Häneltä joka on luonut taivaat ja maan. Hänellä on vastaus, mikä ulottuu sielusi sisimpään kaipaukseen. Hän, jolla on valta antaa syntejä anteeksi, on syntynyt maailmaan. Sitä viestiä kannattaa kuunnella.

Ja kun se murtaa epäilyksemme, se avaa meidätkin kiitokseen.

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Nousemme tunnustamaan uskomme

Jouluyö 2015

Kaksi tuhatta vuotta sitten yöllä Beetlehemin väki oli mennyt nukkumaan niin kuin yön edellä on tapana. Mutta eräs nuoripari valvoi. He olivat kulkeneet pitkän matkan ja saaneet lepopaikakseen eläinten suojan. Väsymyksestä huolimatta valvomiseen oli syynsä. Naisen synnytyspoltot kävivät taajemmin ja ilmoittivat synnytyksen alkavan. Hän on kaukana kotoa eikä oma äiti tai ystävät olleet auttamassa.

Evankeliumi sanoo näin: Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika. Synnyttäminen käynnistyi, kun oli sen aika. Lapsi syntyi tähän pimeään maailmaan. Se oli tapahtuma, mikä oli samalla kertaa luonnollinen ja ihmeellinen. Luonnollinen niin kuin muutkin syntymät ja synnytykset. Miljoonat naiset ovat synnyttäneet ennen häntä. Ihmeellinen se on siksi, että siinä vastaanotetaan uusi elämä. Elämä on itsessään ihme. Sen saman ihmeen ovat kaikki vanhemmat kokeneet, kun lapsi on syntynyt maailmaan. Siinä on pieni ihmisen taimi, jolla on kaikki kasvamisen mahdollisuudet. Ihmisen taimi, joka voi onnistua elämässä paremmin kuin vanhempansa. Ihmisen taimi, joka voi myös eksyä hyvästä elämästä ja särkeä vanhempiensa sydämen.

Tällä kertaa tässä syntymän ihmeessä oli sellaita syvyyttä, mitä aikaisemmin ei ole ollut kenessäkään lapsessa. Lapsi oli muutakin kuin vain yksi ihmislapsi maailmaan syntyneiden pitkässä sarjassa. Hän näytti ihan tavalliselta lapselta ja sellainen tavallinen lapsi hän myös oli – ja toisaalta hän ei ollut ollenkaan tavallinen. Hänen ulkonäkönsä ei eronnut mitenkään muista lapsista. Hän itki, nukkui ja tuhisi niin kuin muutkin lapset ja tarvitsi rintamaitoa. Mutta se, kuka hän oli, poikkesi kaikista muista lapsista. Enkelin taivaasta piti laskeutua ja kertoa tästä syntymästä paimenille, jotka hekin ammattinsa vuoksi valvoivat. Enkelit kertoivat, että lapsi, joka syntyi, on Vapahtaja, hän on Kristus, hän on Herra. Lapsi poikkesi alkuperänsä puolesta kaikista muista lapsista.

Siksi kun paimenet menivät katsomaan pientä lasta, he katsoivat Jumalan Poikaa, joka oli tullut heidän todellisuuteensa, heidä maailmaansa. He katsoivat Jumalan Poikaa joka oli ottanut ihmisluonnon ja tullut sen lakien alaiseksi – syntymisen ja kasvamisen; nälän, janon, ruumiillisen heikkouden, ja ruumiillisuuden rajoitteiden alaiseksi; he katsoivat Jumalaa joka oli tullut pieneksi. Ihme oli siinä, että Jumala tuli ihmiseksi, ihgme oli siinä, että hän tuli niin pieneksi ja haavoittuvaksi.

Tuossa lapsessa paimenet katsoivat tietämättään jotakin niin puhdasta, mitä maailma ei ollut milloinkaan kantanut päällään. Hetki olikin ihmiskunnan historian merkittävin tapahtuma luomisen jälkeen. Mutta vaikuttaa siltä, että meille se on vuosittain toistuva harmiton tarina lapsen syntymästä ja enkelien laulusta. Luultavasti paimenetkin pitivät enkelin kohtaamista jännittävämpänä. Mutta tuo lapsi oli isompi juttu. Hänen pienessä sydämessään sykki koko maailmankaikkeuden sydämenlyönnit – Tällä pienellä planeetalla, pienen kansan suurkaupungin lähiössä, Betlehemin karjasuojassa oli tuona hetkenä Jumalan syvin salaisuus ihmisten katseltavana. Jumalan salaisuus alkoi paljastua.

Me olemme tottuneet ajattelemaan ajasta, että aika kulkee eteenpäin tasaisena virtana. Aika virtaa tasaisesti joka hetki, sitä ei voi pysähdyttää. Se on tavallinen tapa ajatella aikaa. Mutta joidenkin asioiden kohdalla on tapa sanoa, että aika täyttyy. Evankeliumi puhui ajan täyttymisestä. Silloin aika kulkee jotakin kohti – ajan nollahetki lähestyy.

Jouluevankeliumissa on kysymys ajan täyttymisestä. Se on läsnä kahdellakin tavalla.

Maria odotti lasta ja Betlehemissä tuli lapsen synnyttämisen aika. Aika täyttyi lapsen syntymää varten. Odotus päättyi. Mutta Jeesuksen syntymässä täyttyyi myös toisenlainen aika. Ei vain Marian synnyttämisen aika. Maailma siirtyi ihmiseksi tulleen myötä pelastuksen aikaan. Täyttyi aika, jonka jälkeen ihmisen elämää arvioidaan suhteessa Jeesukseen. Enkeli todisti siitä sanomalla – Tänään. Tänä yönä on tapahtunut se, mitä koko ihmiskunnan kaipaus salaisesti odotti. Tänään on syntynyt teille Vapahtaja.

Tuossa hetkessä lapsen syntyessä aikakausi vaihtui toiseen – nimenomaan Jumalan kellossa. Se, että meillä ajanlaskun alku on sijoitettu tuohon tapahtumaan, on hyvin perusteltua. – Jumalan luoman maailman aikataulussa tapahtui merkittävä liikahdus. Jeesuksen syntymässä tapahtuu aikakausien vaihtuminen. Sen jälkeen maailma ei ole enää ollut entisensä. Ihmiskunnan pimeyteen on koittanut ennen näkemätön valo. Elämme aikaa jälkeen Jeesuksen Kristuksen.

Hän ei olisi tullut tänne, jos Jumala ei rakastaisi ihmisiä. Hän ei olisi tullut tänne, jos ihmiskunnan hätä ei huutaisi taivaaseen. – jos me emme kaikkein syvimmin kaipaisi pelastusta.

Kaksi tuhatta vuotta sitten aika täyttyi koko ihmiskunnalle. Runsaan kahden vuosituhannen takaa muistelemme näitä tapahtumia.

Ne voivat jäädä meille vain kauniiksi tarinaksi hämärässä historiassa. Mutta tuo enkelin sana: Tänään – voi tulla todeksi sinun nykyhetkessäsi. Se on katoamattoman toivon sanoma Jumalasta, joka ei hylkää sinua. Tänään, tässä hetkessä, teidän kuultenne, teille kerrotaan hyvä sanoma: Sinulle on syntynyt Vapahtaja. Sinun todellisuuteesi on astunut kirkkauden Herra. Hän ei ole läsnä vaatimuslistan kanssa. Hän ei ole tullut suurieleisesti. Se on jotakin pientä ja heikon oloista, lähes huomaamatonta. Mutta sinne minne Kristus tulee – heikkona, pienenä ja vaatimattomanakin, siellä epätoivon muurit särkyvät. Siellä versoo uusi elämä.

Mitä seimen lapsi pienillä käsillänsä sinulle tänä yönä viittoo? Jumal katsoo sinua armon ja rakkauden katseella. Se katse kutsuu sinua hänen seuraansa ottamaan uskon askeleita hänen jäljessään.

 

Saarna jouluyön messussa 2006

Jos Kristus syntyisi tänään

Hyvät ystävät

Olemme kuulleet juuri Raamatun kaikkein tunnetuimman kohdan, missä keisari Augustus käskyllään saa Joosefin ja Marian lähtemään vaikeakulkuiselle matkalle Betlehemiin. Olemme kuulleet kertomuksen jokaisena jouluna kenties useammankin kerran. Mitä me oikeastaan ymmärryksellämme jouluevankeliumien sanoista? Ovatko ne vain kuin runollista helinää? Sijoitummeko itse kuulemaamme tapahtumaan?

Mitä tästä kaikesta on iloa meille tänään? Toivon tänä yönä voivani herättää henkiin tuon evankeliumin tuhansien vuosien takaa – edes jotakin siitä. Teen yksinkertaisen kysymyksen. Mitäpä jos Jeesus olisikin syntynyt Suomessa? Ollessani viikko sitten Porin Isomäessä katsomassa harrastaja teatterin joulukuvaelmaa mieleeni tuli ajatus. Jospa joulukuvaelma sijoitettaisiin ei vain suomalaiseen maisemaan vaan myös suomalaiseen todellisuuteen: esimerkiksi Kainuun korpeen Kalle Päätalon lapsuuden maisemiin. Tällainen kuvaelma voitaisiin esittää vaikkapa Köyliön Tuiskulassa, koska heillä on siellä hieno kesäteatteri ja sen lavastukset sopisivat mainiosti aiheeseen.

Tällaisessa tapauksessa tarina olisi monin paikoin toisenlainen kuin se, jonka tunnemme Luukkaan evankeliumista. Mutta toivon, että kuitenkin, että lähdet matkalle viime vuosisadan alun vaatimattomiin oloihin.

Köyhä piika ja renki ajetaan ulos talosta laittoman raskauden tähden. He astelevat ryysyissään ulos pakkaseen ja jossakin syrjäisessä heinäladossa syntyy lapsi. Paimenia ei ole talvella vartioimassa lammaslaumaa, mutta lähimmässä savottapirtissä metsien miehet pelikorttiensa äärestä havahtuvat outoon valoilmiöön. Ja sen seurauksena lähtevät lasta katsomaan.

Tai – voisimmeko olla kuvittelussamme vielä rohkeampia? Miksi emme sijoittaisi koko tapahtumaa nykyaikaan ja tänne Harjavaltaan. Mitä jos Jeesus syntyisi tänä yönä Harjavallassa? Missä hän syntyisi täällä ja minkälaisiin oloihin? Kenelle enkelit ilmestyisivät?

Luukkaan evankeliumissa ’heillä ei ollut tilaa majapaikassa’, mutta täällä heillä varmaan olisi jokin asunto. Ehkä he asuisivat vuokralla jossakin taajaman kerrostalossa. Et tuntisi heitä, sillä he ovat vasta paikkakunnalle muuttaneet. He olisivat kenties vailla työtä tai koulut olisi vielä kesken – paremminkin keskeytyneet. Tuntuu, että Joosef ja Maria tänään olisivat liian nuoria aikuisten maailmaan – ehkä 17-vuotiaita. Joosef olisi halunnut lähteä uutta elämäntilannettaan pakoon. Sukulaiset saivat hänet kuitenkin kantamaan vastuunsa. Viikko sitten he vielä kantoivat kirpputorilta viimeisiä tavaroita ensimmäiseen yhteiseen asuntoonsa. Se ei tunnu vielä kodilta.

Maria edellisen tyttöystävä olisi nuori nainen, mutta tuskin kuitenkaan neitsyt. Vaikka lapsi olisikin siinnyt Pyhästä Hengestä, Maria päättelisi tulleensa raskaaksi poikaystävälleen. Molemmat olisivat vakavia ja kalvenneita nuoruuden päättymisestä johtuen.

Samaan aikaan enkelit ilmestyisivät niille, jotka valvovat silloin kun muut nukkuvat. Yksi enkeli ilmestyy kaupan siivoojille, jotka myynnin loputtua siistivät marketin tuhansien askelten jälkiä. Toinen enkeli ilmestyisi Satakunnan Kansan jakajalle, joka arasti koputtaa kerrostalon ovea, minne lapsi on kotiin syntynyt ennen kuin ehdittiin sairaalaan. Harjavallan sairaalassa ilmestyi yksi enkeli osaston hoitajalle ja potilaille. Yksinhuoltajaäidille ja pätkätyöläiselle, jolla työpaikan menettämisen pelossa ei ole varaa kieltäytyä aattoyön vuorosta. Kenties vielä yksinäisyydessä kuolevalle vanhukselle ilmestyy rauhan sanoman enkeli. Tai sinulle tässä kirkossa. Kaikki saisivat enkeliltä viestin lapsesta. Kaikki miettisivät kuinka toimia tuon viestin johdosta.

Olennaista tässä kaikessa ei ole miettiä suurta joukkoa yksityiskohtia heidän elämästään, vaan miettiä, mitä nyt tarkoittaa enkelien viesti: teille on syntynyt vapahtaja. Mitä tarkoittaa sanat Teille on syntynyt Vapahtaja, kun sitä ei sanota vain kaukana Betlehemissä kauan sitten paimenille, vaan tänään sinulle – sinun kuultesi.

Se mitä evankeliumeissa kuvattiin, on kerran tapahtunut historiassa kaksi tuhatta vuotta sitten. Jeesus syntyi. Jumalan Poika otti ihmisen muodon.

Mutta se mitä siellä tapahtui ei jäänyt vain Palestiinan alueelle. Siitä on tullut myös meidän historiaamme. Siitä on tullut osa meidän arkeamme ja juhlaamme.

Jumalallinen todellisuus koskettaa aikaamme, se on murtautunut meidän elämäämme. Iso ratas meidän elämässämme asettuu kohdalleen.

Tuo elämän iso ratas on niin juuttunut paikoilleen tai joutunut pois sijoiltaan, että siihen ei enää ihmiskäsi pysty. Kokemuksesta olet oppinut, että ne rajat joiden sisälle elämä piirtyy, muodostavat lopuolta vankila. Kierrät kehää ja joka kierroksella epätoivo syvenee, jos muutosta ei ilmaannu.

Joulun sanoma tuo viestin tämän taian murtumisesta: teille on syntynyt Vapahtaja.

Jumalan Poika on syntynyt ihmiseksi, jotta sinä pääsisit Jumalan lapsen asemaan. Jotta epätoivon meri jakaantuisi kahtia edessäsi ja kyyneleesi vaihtuisivat ilon kyyneliin. Pelastus on saapuut, valo näkyy jo.

Jumala on katsonut puoleesi. Hän ei ole unohtanut sinua. Pelastajan käsi on tarttunut sinuun. Tänään se on pienen lapsen käsi seimessä. Se on Jumalan oma käsi – se ulottuu sydämeesi ja sieluusi asti.

Kristus syntyy. Kiittäkää!. Kristus syntyy kiittäkäämme Jumalaamme ja vapahtajaamme.

Nousemme tunnustamaan uskomme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s