3. shell

  1. sunnuntai helluntaista – 2017 – Miksi Sakkeus kiipesi puuhun?

Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Luuk. 19: 1-10

Kuulit evankeliumista tutun tarinan pienikokoisesta Sakkeuksesta. Hänestä on tehty laulukin. Tarina on kertomisen arvoinen myös tänään. Tarinaan liittyy sellaisia näkökulmia, joita on hyvä nostaa esille, mitä ei ehkä heti tule ajatelleeksi.

Evankeliumi kertoo kahden miehen Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Samanaikaisesti oleellista kertomuksessa on koko muu Jerikon väki ja miten se luo jännitteen miesten kohtaamiselle.

Evankeliumi aloittaa tilanteen kertomalla Jeesuksen ratsastamisesta Jerikon halki. Hänen oli tarkoitus jatkaa matkaa pysähtymättä tähän suureen kaupunkiin. Paljon väkijoukkoa on liikkeellä. He kaikki halusivat tulla maineikkaan Jeesuksen luokse. Kaupungille olisi ollut hienoa, jos tämä suurmies olisi pysähtynyt siellä ja jäänyt jonkun arvostetun rabbin vieraaksi. Aivan varmasti kutsuja hänelle annettiin ja puoliväkisin vaadittiin. Mutta vaikuttaa siltä, että Jeesus torjui lukuisat pyynnöt.

Samaan aikaan kertomus jatkuu, kuinka publikaanien esimies arkkipublikaani Sakkeus halusi myös nähdä Jeesuksen. Juutalaiset eivät olleet tekemisissä Sakkeuksen kanssa, sillä heille veronkerääjät ja tullimiehet olivat maanpettureita. Kukaan itseään arvossa pitävä juutalainen ei seurustellut hänen kanssaan saatikka olisi mennyt hänen kotiinsa. Sellainen yhteys Sakkeukselta puuttui oman kansansa jäseniin Sakkeusta pidettiin petturina ja epäisänmaallisena. Rikkaudestaan huolimatta häntä halveksittiin. Hänellä oli kiusallinen tilanne. Hän oli rikas ja pystyi nautti-maan elämästään. Mutta hän ei voinut nauttia siitä niiden kanssa, joiden kanssa olisi halunnut. Hän oli rikas mutta hylkiö, kansansa vihaama. Nyt tilaisuuden tullessa tämä mies halusi nähdä Jeesuksen

Mitä odotuksia hänellä oli tapaamisen suhteen? Halusiko hän vain nähdä jonkun kuuluisuuden. Kun elokuvien tai musiikkimaailman tai urheilun kuuluisuus tulee paikkakunnalle, häntä mennään katsomaan. Jos sellaisen näkee, hänestä otetaan valokuvia; tästä tapahtumasta kerrotaan kavereille ja sukulaisille. ”Näin siellä sen julkisuuden henkilön. Olen kätellyt häntä.” Kuuluisat, tv:stä tutut henkilöt ovat kuin magneetteja. He vetävät ihmisiä puoleensa omalla kuuluisuudellaan. He ovat olleet ihmisten keskustelujen aiheena: ihailtuja ja kadehdittuja. Jeesuksen ympärillä Jerikossa moni oli varmasti tuollaisin motiivein liikkeellä, mutta evankeliumi osoittaa, että Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen jonkin syvemmän syyn tähden – hän ei ollut vain kuuluisuutta katsomassa. Hänellä oli enemmän pelissä.

Sakkeus oli muita lyhyempi eikä nähnyt väkijoukon takaa tiellä kulkevaa Jeesusta. Kansa ei ollut vain hänen edessään, varmasti he myös tuuppivat ja estivät Sakkeusta pääsemään tien varteen. Jos häntä olisi arvostettu, hänelle olisi annettu hyvä paikka ihmisten keskellä. Siispä Sakkeus juoksi edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen.

Tässä on kaksi erikoista asiaa tuon kulttuurin näkökulmasta: Se että Sakkeus juoksi ja se että hän kiipesi puuhun. Molemmat ovat asioita, jotka kuuluivat lähinnä lasten elämään. Aikuiset miehet eivät juosseet. Se ei ollut heidän arvolleen sopivaa – orjat ja palvelijat juoksivat, mutta ei vapaat miehet. Sellainen osoitti itsehallinnan puutetta. Puuhun kiipeäminen oli sitä vielä suuremmassa määrin. Kukaan itseään kunnioittava mies ei tekisi niin julkisesti. Rikas ihminen on käyttäytymisessään entistä tarkempi. Sakkeus ei piitannut tästä, koska hän halusi nähdä Jeesuksen. Hänellä täytyi olla erityisen painava syy Jeesuksen näkemiseen.

Varmasti hän oli kuullut Jeesuksesta jotakin sellaista, mikä oli vaikuttanut häneen suuresti: yksi publikaani oli Jeesuksen oppilaana, tai että hän oli syntisten ystävä ja antoi syntejä anteeksi. Että hän oli toiminut toisin kuin fariseukset ja muut oppineet. Jokin harras toive varmasti oli hänen sydämessään, mikä sai hänet toimimaan näin. Pelkkä Jeesuksen näkeminenkin tuuhealehtisen metsäviikunapuun kätköistä olisi tuonut hänelle toivoa. Se olisi antanut hänelle vahvistuksen sille, että hän ei ole ajatuksineen yksi. On olemassa joku juutalainen oman kansan profeetta, joka puolustaa myös häntä eikä ole täysin hylännyt.

Yllätys oli suuri, kun Jeesus pysähtyi puun kohdalla ja kutsutti itsensä tullimiehen luo kylään. Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.” Jeesus ei vain puolustanut hänen kaltaisiaan ihmisiä, vaan mursi yksinäisyyden muurin huomaamalla hänet ja osoittamalla kiinnostusta. Tuossa hetkessä oli enemmän kuin hän osasi kuvitella. Taivas avautui syntiselle.

Samalla tämäkin oli sangen erikoinen. Tuossa kulttuurissa oli ennenkuulumatonta, että vieras sanoo itse, kenen luo hän menee. Järjestys on se, että isäntä kutsuu vieraan kotiinsa. -> kun Jeesus valitsi Sakkeuksen kodin majapaikakseen (mitä suuresti paheksuttiin), se tarkoitti samalla sitä, että itse asiassa Sakkeus oli Jeesuksen vieraana, vaikka oli omassa kodissaan – ei päin vastoin. Jeesus oli sittenkin todellinen isäntä, joka oli kutsunut eksyneen kotiin. Sen Jeesus sanoittaakin.

Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Aabrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.

Tämä on päivän evankeliumin tärkein lause. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. Sakkeus oli yksi kadonneista. Hän oli Aabrahamin jälkeläinen, mutta joutunut laumasta eroon. Jeesus löysi hänet ja palautti takaisin siihen yhteyteen, johon hän kuului, ja jota hän syvästi kaipasi – niin paljon, että oli nyt valmis luopumaan rikkauksistaan. Jos Jeesus hyväksyi seuraansa kansan vihatuimman maanpetturin, toivoa on varmasti myös muilla eksyneillä.

Nyt on kysyttävä ketkä muut ovat eksyneitä ja kadonneita, joita Jeesus etsii ja pelastaa? Juutalaisten joukossa kadonneet olivat ne, joita pidettiin julkisyntisinä. Heitä jotka oli erotettu synagogan yhteydestä (erotettu kirkosta). Mutta heitä olivat myös ne, jotka kuvittelivat olevansa synnittömiä ja noudattivat mielestään lakia tarkoin. Hekin olivat eksyneet. Mutta usein oli niin, että vain muiden halveksimat olivat sisimmässään valmiit näkemään oman pimeytensä ja eksyneisyytensä.

Tänään kristillisessä Harjavallassa on monenlaisia ihmisiä. Rikkaita ja köyhiä. Niitä jotka ovat seurakunnan toiminnassa ja niitä jotka ovat etäällä. Mutta luulen että keskuudessamme elää entistä eksyneempiä ihmisiä. Eksyneitä kodistaan, eksyneitä itsestään, ilman kompassia, ilman suuntaa tai päämäärää. Ehkä silti kaipuuta löytyy. Löytyykö sitä asennetta, että haluaa nähdä Jeesuksen? Vai ovatko ihmiset niin eksyksissä, että he eivät osaa kaivata sitä aarretta, sitä rauhaa, sitä pelastusta, minkä Jumala heille haluaa antaa. Ihminen itse voi olla niin hukassa, ettei tiedä kaipaavansa Jumalaa. Jumalalta ei kuitenkaan kukaan ole niin eksynyt, etteikö Jumala löydä ja etteikö hän pysty puhumaan tämän sydämelle ja herättämään sellaisen levottomuuden, että on pakko etsiä sitä, mikä on maailman rikkauksia suurempaa.

Kun Jeesus tulee vieraaksi luoksemme, hän ei koskaan ole vieras. Hän on isäntä – niin kuin Jumala aina on. Ehkä pelkäämme sitä ja haluamme kulkea omia polkujamme, emme seurata Jeesusta, emme kuulua Jumalalle. Silloin me käännämme selkämme itsellemme. Sillä Jeesus haluaa johdattaa meidät omalle alkuperäiselle paikallemme. Me kuulumme Jumalalle, joka on meidät luonut ja samalla kuulumme hyvyyden, elämän ja rakkauden puolelle. Hänen luonaan saat enemmän kuin se mitä maailman rikkaudet antavat. Kun Jeesus vapauttaa sinut taakoista ja etsimisestä, olet todella vapaa ja olet tullut kotiin.

 

Apuneuvoina saarnassa erityisesti: Kenneth E. Bailey ja hänen kirjansa Jeesus Lähi-Idän asukkaan silmin. Novum 2 sekä Uusi testamentti lyhyesti selitettynä, Koskenniemi & Thuren)

 

Sakkeus on viikuna 2008

Evankeliumi: Sakkeus Jeesus oli tulossa Jerikon kaupunkiin. Suuri joukko ihmisiä oli odottamassa Jeesusta. Jerikossa asui pieni mies. Miehen nimi oli Sakkeus. Hän oli rikas mies, mutta rikkautensa hän oli saanut varastamalla ja huiputtamalla muita. Sakkeuksella oli paha olla. Hän tahtoi nähdä Jeesuksen. – Miksi minä olen näin pieni? En näe Jeesusta ihmisten takaa, Sakkeus harmitteli. Sakkeus kiipesi viikunapuun oksalle, jotta näkisi paremmin. Vihdoin Jeesus saapui. Jeesus tuli sen puun kohdalle, jossa Sakkeus istui. – Tule alas puusta Sakkeus! Minä tulen kotiisi vierailulle, Jeesus huusi. Ihmiset ihmettelivät: Sakkeus on huono mies, ja nyt Jeesus menee Sakkeuksen kotiin. Jeesus sanoi ihmisille: – Jumala rakastaa myös Sakkeusta! Sakkeus oli iloinen. Hän tunnusti: – Minä olen tehnyt väärin. Mutta palautan kaiken ja annan puolet omaisuudestani köyhille.Enää en huiputa enkä varasta. – Oikein, Sakkeus, Jeesus sanoi. Sitä juuri Jumala tahtoo. Luukas 19:1 – 10, selkomukautus

Onko teistä kukaan kiivennyt koskaan puuhun? Kesälomat ovat siihen erityisen hyvää aikaa.

Minun nuoruudessa puihin kiipeiltiin paljonkin. Kerrostalon pihalla ei ollut sopivaa kiipeilypuuta, mutta kolun vieressä sellainen oli: iso vanha kuusi. Puuhun kiipeäminen oli eräänlainen taidonnäyte, miehuuskoe. Siinä uhmattiin vaaraa, sillä putoamisen mahdollisuus oli koko ajan olemassa. Lisäksi kiipeämiseen liittyi jokin salaperäisyyden tuntu. Kiipeäminen puuhun oli puun valloittamista. Samalla silloin itsekin kasvoi ison puun mittaiseksi ja sitä suuremmaksikin sillä puu oli ikään kuin selätetty niin kuin painiottelussa – siitä oli saavutettu selkävoitto. Ihan pienet pojat ja tytöt eivät puuhun päässeet ja mitä isommaksi kasvoi sen paremmin puuhun kiipeäminen onnistui ja sen korkeammalle uskalsi kavuta.

Mutta kun tuli sitten tarpeeksi vanhaksi, puihin ei enää tullut kiivettyä. En taida muistaa milloin viimeksi puuhun olen kiivennyt. Siinä ei taida olla enää sitä samaa taikaa kun oli nuorena poikana. Haasteet olivat tulleet toisenlaiseksi.

Nyt yksi kouluvuosi on takana. Tuntuukohan se teistä vähän sellaiselta puuhun kiipeämiseltä. Puu on lopulta selätetty. Niin myös tämä kouluvuosi. Sen oksille päästiin ja sieltä ylhäältä avautui hienot näkymät.

Ekaluokkalaiset kiipesivät alimmille oksille. Tokaluokkalaiset kiipesivät vähän korkeammalle. Ja kolmasluokkalaiset vielä korkeammalle. Tiedon ja viisauden puuta on oltu valloittamassa.

On hienoa että pian pääsette lomalle. Sitten voi mennä valloittamaan oikeita puita.

Lukemassani Evankeliumissa Sakkeus kiipeää puuhun vaikka aikuinen mies onkin. Hän ei kiipeä sinne seikkailumielessä. Hän kiipeää koska on lyhyt eikä nähnyt muiden selän takaa, mitä kadulla tapahtui. Hän tahtoi nähdä Jeesuksen.

Muiden mielestä Sakkeus oli paha mies eikä hänestä tarvinnut välittää. Hän teki asioita, jotka muista oli pahoja. Hän otti ihmisiltä liikaa rahaa, liian korkeita tullimaksuja. Siksi häntä ei kukaan tervehtinyt eikä kukaan auttanut. Kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä.

Sakkeuksen puuhun kiipeäminen kannatti. Se oli hänelle itselleen ilon päivä. Jeesus pysähtyi hänen luokseen, huomasi hänet ja halusi tulla hänen luokseen kylään. Jeesus halusi olla Sakkeuksen ystävä, vaikka muut halveksivat häntä.

Tuosta päivästä tuli Sakkeuksen elämän tärkein päivä. Hän oppi tuntemaan sen, että Jumalan todella välittää hänestä. Sakkeustakaan Jumala ei ole unohtanut.

Puu mihin Sakkeus kiipesi oli Viikunapuu. viikunapuut ovat hedelmäpuita. Viikuna oli Jeesuksen maassa tavallinen ja paljon käytetty makea hedelmä. Suomessa niitä ei kasva. Nyt vaikutti siltä kuin Jeesus olisi pysähtynyt poimimaan puusta hedelmää – ja yllätys yllätys. Siellä olikin yksi iso hedelmä – Sakkeus. Sakkeus oli kuin viikuna hedelmäpuussa, jonka Jeesus poimi mukaansa.

Tämä hedelmä oli oikein mehukas. Sillä kertoms jatkui siten, että Sakkeus antoi rikkauksistaan puolet köyhille. Hän antoi takaisin niille, joilta hän oli huijannut rahaa.

Kun koulussa me kiipeämme tiedon ja viisauden puuhun, ehkä sekään ei ole pelkästään sitä, että kiipeämme yhä korkeammalle. Voisiko olla niin, että meistä on tullut tiedon puun hedelmiä, jotka vähitellen kypsyvät.

Mutta meidän on hyvä kiivetä siihenkin puuhun, mikä on laupeuden ja lempeyden ja ystävällisyyden puu. Silloin emme kasva tiedon hedelmää vaan hyvyyden hedelmää. Se on puu josta katsellaan Jeesusta Sakkeuksen tavoin. Opimme tuntemaan Jumalan rakkauden meitä kohtaan ja haluamme siksi hyvyyttä jakaa myös muille.

(Tässä saarnassa virheellistä tietoa. Puu johon Sakkeus kiipesi ei ollut viikunapuu vaan metsäviikunapuu.)


Sakkeus oli pieni suurimies, itara ja irstas
1 Kor 1:26-31 & Luuk 19:1-10

Ylhäällä on kaksi kohtaa Raamatusta. Ensin Paavalin kirje, jonka mukaan Korintton kristittyjen joukossa ei taustaltaan ollut kovinkaan monta jalosukuista ja vaikutusvaltaista, eikä ihmisten silmissä viisasta ja menestynyttä.

Näin siksi, että Jumala on valinnut sen, mikä on hulluutta, vähäpätöistä ja halveksittua maailmassa. Jumala huomaa ennen kaikkea sen, mikä ei inhimillisesti katsottuna ole yhtään mitään ja tekee siinä suuria ihmeitään. Siksi Korintton seurakuntakin koostui suurelta osin köyhistä, maattomista, orjista, sotilaista ja sairaista.

Tämä Jumalan toimintatapa hämmästyttää meitä joka päivä, sillä se ei oikein sovi luonnollisen ajattelumme piiriin. Jumala ei toimi odotustemme mukaisesti. Jumalan työ ja huolenpito kulkee ennen kaikkea siellä, missä on menetetty kaikki, siellä missä ei ole toivoa. Siellä Jumala haluaa kohdata nämä ihmiset rakkaudellaan.

Toinen Raamatunkohta on kertomus pienestä Sakkeus-nimisestä miehestä. Hänen kohdallaan haluan tänään kysyä, oliko hän myös näitä vähäpätöisiä ihmisiä, joilla ei ollut vaikutusvaltaa? Oliko hän yksinkertainen, rampa tai sokea tai köyhä? Hän oli ja hän ei ollut.

Sakkeus on usein haluttu nähdä vain pienenä miehenä, jolla oli sydän puhdas ja jota Jeesus juuri siksi rakasti ja vaati päästä tämän vieraaksi. Hänessä on haluttu nähdä viaton pieni mies, jolla on tallella se paljon ylistetty lapsenusko. Mies joka on hyvyyttä tulvillaan. Sellainen iloinen veitikka, josta lapsetkin laulavat mielellään.

Rakastamme Sakkeusta sillä hän on hyvin inhimillinen ihminen. Hänen pienuutensa teki hänestä inhimillisen. Hänellä oli se heikkoutenaan ja ehkä hän joutui kovastikin kärsimään sen tähden. Sakkeus oli pieni mies, ehkäpä vielä pullea ja ketterä kiipeämään puuhun. Mutta Sakkeus ei ollut köyhä eikä kipeä, tuskin lapsenuskoinenkaan. Häneltä ei puuttunut vaikutusvaltaa. Olihan hän ansainnut suunnattoman varallisuuden veronkerääjänä ja veronkerääjien esimiehenä. Ei siksi voinut olla tyhmäkään. – Luukas tietää sanoa hänestä, että hän oli hyvin rikas.

Paikallisten juutalaisten mielestä nämä suuret summat oli hankittu epärehellisin keinoin; keräämällä tullimaksuja roomalaisille siitä, että he, juutalaiset, kulkivat omassa maassaan paikata toiseen. Siinä maassa, jonka Jumala oli luvannut heille ikuisiksi ajoiksi.

Totisesti se oli uskosta luopumista. Se oli halpamaista veljeilyä roomalaisten kanssa. Vähän sama asia kuin Suomessa katsottiin vihaisesti niitä, jotka Venäjän vallan alla toimivat valtaa pitävien hyväksi.

Siis kun Jeesus pysähtyi Sakkeuksen kohdalla ja ilmoitti haluavansa vierailla hänen luonaan, niin syystäkin ihmiset sitä paheksuivat. ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Miksi Jeesus menee syntisen publikaanin luokse kylään, kun paljon parempiakin paikkoja olisi ollut tarjolla runsain määrin? Ei kai hän luullut saavansa sieltä vieraanvaraisempaa kohtelua kuin muualta – tuolta rahankiskojalta ja verenimijältä? Toisin varmaan tulee käymään, sillä jokainen viekkaudella hankittu denaari tuskin muuttuu leivokseksi vierailijan suuhun. Tällaisia ilkeitä ajatuksia Sakkeuksesta varmaan ajateltiin. Sakkeus ei ollut juutalaisten suosiossa ja tuskin roomalaistenkaan.

Mutta Jeesus ei mennyt Sakkeuksen luokse hyvän aterian toivossa, vaan hän meni sinne, koska oli etsimässä Israelin kadonneita lampaita. Jumalan rakkaus etsii niitä, jotka ovat eksyneet, niitäkin joiden silmät maailma on sokaissut – ja Sakkeus oli yksi niistä.

Pienuudestaan huolimatta, hän ei tainnut juuri olla rakastamisen arvoinen, inhimillisen mittapuun mukaan. Kaikkea muuta. Mutta hänet, jota muut halveksivat ja osoittelivat sormellaan, häntä Jumala ei torjunut. Hänet, joka oli itsekäs ja ahne ja syntinen, hänet Jumala hyväksyi seuraansa. Hänessä Jumala sai aikaan uuden elämän. Hänet, joka oli uskoton luopio, joka oli myynyt isänmaansa, hänet Jumala otti huomaansa armollaan ja anteeksiantamuksellaan. Ja tämä rakkaus herätti hänen uskonsa ja ihmisyytensä. Jumala antoi arvon hänelle, jolta kaikki muut sen olivat kieltäneet.

Sakkeuksessa Jumala lopulta kohtasi ihmisen, joka ei ollut yhtään mitään. Rakkaus löysi tiensä sinne, minne kukaan muu ei olisi halunnut mennä.

Jeesus etsi niitä, jotka olivat kadonneita. Sakkeus oli yksi heistä. Hän oli Aabrahamin poika – juutalainen. Tuhlaajapoikana hänet kutsuttiin takaisin Isän taloon. Sakkeuksessa se sai aikaan halun hyvittää kaiken väärän mitä hän oli toisille tehnyt.

Miten on meidän kanssamme? Meidät on kasteessa otettu Jumalan lapsiksi. Usein on kuitenkin niin, että Sakkeuksen tavoin etsimme todellista elämää ja turvaa muualta kuin Jumalan luota. Tärkeämmäksi tulee rahan ansaitseminen ja kaikki tavarat niin, että ei enää näe, mikä elämässä on tärkeintä.

Jeesus haluaa tulla meidän tavallistenkin syntisten luokse – siivosyntisten luokse. Hän ei kaihda meidän seuraamme, vaan sanoo: ”Tule kiiruusti alas. Tänään minun on määrä olla sinun luonasi.” Jeesus tulee myös sinun luoksesi. Hän tulee etsimään kadonneita. Niitä jotka ovat itseltään hukassa, niitä jotka eivät uskalla nostaa katsettaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s