Kirkastussun

Kirkastussunnuntai 19.7.2015

Pietarin selfiekuva #JeesusMoosesEliajaMä

Evankeliumi

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään. Luuk 9: 28-36

Ennen kuin menen evankeliumin maailmaan, pyydän sinua miettimään elämäsi tähtihetkiä. Hetkiä, jolloin olet ollut onnellinen, jolloin sinusta on iloittu. Pyydän sinua miettimään elämässäsi käänteentekevää hetkeä, jolloin ehkä elämäsi on saanut uuden suunnan tai selvän päämäärän. Voisiko se olla sinun henkilökohtainen huippukokemuksesi, vuorikokemus. Urheilijalle sellainen huippukokemus on ehkä silloin kun hän on voittanut urheilukilpailun ja hän astuu korkeimmalle korokkeelle vastaanottamaan palkitoa. Mitä se olisi muussa elämässä tai ammatissa? Joku saa tunnustuksen työnantajaltaan tai yhdistyksiltä, joissa ollut mukana. Palkitaan onnistumisesta. Tieteen ja taiteen Nobelin palkinnot, elokuvien Oscarit ovat huippuhetkiä – valmistumisen juhlat lukiosta ja oppilaitoksista. Kun on oltu oman osaamisen äärirajoillsa ja onnistuttu. Nämä ovat jollakin tavalla inhimillisiä kirkastusvuoria. Siinä tehdään kaikille muillekin tiettäväksi se jokin erityisyys, mikä henkilössä on. Juhlitaan tämän ihmisen saavutusta. Onko sinulla jotakin vastaavaa? Kristitylle tämä on tietysti vähän erikoinen kysymys, sillä meidän ei odoteta tavoittelevan mainetta ja kunniaa.

Mutta hurskaudestamme huolimatta, jokainen kaipaa tulla huomatuksi, jokainen kaipaa tai tarvitsee myös tunnustusta ja kunnioitusta. Joskus riittää se, että on kutsuttu, jonkun kuuluisamman lähelle – piispan tai presidentin tai julkkiksen pöytään. Silloin saa osansa tämän toisen kirkkaudesta. Parhaimmassa tapauksessa hetki ikuistetaan selfiekuvaan.

Pietarilla Johanneksella ja Jaakobilla tilanne oli juuri sellainen. Jeesuksen kirkastusvuori oli myös heidän henkilökohtainen huippukokemuksensa, jopa siinä määrin, että Pietari meni siitä ihan sekaisin. He saivat olla lähellä jotakin ihmeellistä. Jos heillä olisi ollut samanlainen puhelin kuin meillä, ehkä saisimme katsella erikoista selfiekuvaa kirkastusvuorelta, missä koko porukka on asettautunut tiiviisti yhteen kuvaan ja Pietarin valkoinen hammasrivistö näkyisi leveämpänä kuin koskaan.

Mitä siinä oikeasti tapahtui ja miksi? Jeesukselle tapahtuma ei mielesetäni ollut oikeastaan huippukokemus tai juhla. Ehkä se oli hänelle yksi hengähdyspaikka ennen ristintien alkamista. Hän sai olla hetken oma itsensä Jumalan Poika ilman alennuksen viittaa – sitä mihin hän pukeutui ihmiseksitulossaan. Hän sai hengittää vapaammin taivaan raikasta ilmaa jota synti ei saastuttanut ennen kuin sukelsi synnin ytimeen – kärsimään sen tähden, ottamaakseen se kannettavakseen.

Yksi tärkein asia kirkastusvuoritapahtumassa meidän kannalta on siinä, että se vastata kysymykseen, kuka Jeesus on. Se tuntuu meistä tänään ehkä jotenkin itsestäänselvältä tai asialta, jossa ei ole paljon informaatiota. Mutta asia on ajankohtainen myös tänään. Jeesus on Jumalan Poika. Hän ei ole kuka tahansa heppu, joku meistä. Hän on Jumala itse, joka on tullut luoksemme. Kaikki yksityiskohdat tarinassa osoittavat tätä. Jumala ääni alleviivaa viestin: Tämä on minun poikani.

Usko, että kohtaamme Jumalan itsensä Jeesuksessa on tärkeä tänäänkin. Siitä Jeesuksen persoonassa on kysymys. Viime vuodet on pyritty vahvasti osoittamaan hänen inhimillisiä piirteitään niin paljon, että jumalallisuus on häivytetty pois. Jeesus oli tosi ihminen – hän oli ihminen kaikella tavalla. Se ei ollut päälle liimattua. Se ei siis ollut vain jokin kaapu hänen päällään – niin kuin tuossa hetki sitten kuvasin. Mutta Jeesuksen persoona ei jää vain ihmisyyteen. Hän on myös tosi Jumala.

Kirkastussunnuntain päivä tänään osoittaa Jeesuksessa hänen jumalallista alkuperäänsä. Hän ja Isä ovat yhtä. Jeesus on lähtöisin Jumalasta. Siksi se mitä hän puolestamme ristillä tekee, voi sovittaa meidät Jumalan kanssa, se on Jumalan omaa työtä.

Toiseksi evankeliumi sitoo tapahtumat vahvasti yhteyteen Vanhan testamentin kanssa. Tämä Jeesus, joka vuorella kirkastui on kirjoitukissa annettujen lupausten täyttymys. Hän on se, jota koko maailma on odottanut. Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen kanssa hänen poismenostaan eli kuolemastaan. Jos me luemme Raamattuamme tarkasti, huomaamme että sitä Mooses ja profeetat ovat yrittäneet puhua siitä jo paljon aikaisemminkin. Mooses ja profeetat puhuvat Jeesuksesta.

Kirkastusvuoren tapahtumat ovat monella tavalla samanlaisia kuin Mooseksen nousu Siinaivuorelle l(2 Moos 24). Siinä esiintyy samat ilmiöt: Mooses nousi vuorelle, joka peittyi pilveen. Herran kirkkaus laskeutui sinne. Herra kutsui Moosesta pilvestä. Vuoret ovat Jumalan ilmestymisen paikkoja, Pyhä pilvi (Šekhina) ilmaisee Jumalan läsnäolon – mutta säilyttää samalla Jumalan salaisuuden – häntä ei voi suoraan nähdä.

Ensimmäisessä lukukappaleessa kerrottiin, että Mooseksen kasvot alkoivat säteillä ja hohtaa sen johdosta, että hän seurusteli Jumalan kanssa. Ihmiselämän päämäärä on toisinaan ilmaistu sanoilla: autuas Jumalan katseleminen. Mooses oli hiyvin lähellä sitä. 2 Moos 33:11. Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin. Jumalan läheisyys ja kasvojen katsominen alkaa muuttaa ihmistä. Mutta meillä se on edessä vasta autuudessa eli rajan toisella puolella.

Jeesuksen kirkastumisessa ja Mooseksen kirkastumisessa on kuitenkin merkittävä ero. Moosekseen tarttui Jumalan kirkkaus. Mutta vuorella Jeesus loisti omaa sisäistä jumalallista valoaan. Hänen kirkkautensa alkoi loistaa jo ennen kuin taivaan Isä oli sanonut mitään, ennen kuin pilvi verhosi heidät. Lisäksi kun Mooses nousi Siinain vuorelle, hän vastaanotti tooran, Jumalan sanat ja opetuksen. Nyt Jeesuksen kohdalla taivaasta kuuluu ääni:Tämä on minun poikani. Kuulkaa häntä. Jeesus on Toora itse. (Benedictus XVI Jeesus Nasaretilainen 316) Hän on elävä Jumalan Sana, ei kiveen eikä kääröön kirjoitettu, hän on se, joka puhuu Jumalan suulla.

Pyysin saarnan alussa sinua miettimään oman elämäsi huippukokemusta, kirkastusvuorta – tilannetta jossa kunnioitettaisiin sinua. Ihmisen kunnioittamisessa ei sinänsä ole mitään väärää. Käskyt kehottavat kunnioittamaan vanhempiamme. Sotilaat osoittavat kunnioitusta heitä ylempiarvoisille. Hautajaisissa kunnioitamme vainajaa ja hänen muistoaan.

Maallisen kunnioituksen saaminen ja Kristuksen kirkastuminen ovat eri asioita. Siksi pyydänkin sinua vielä miettimään uudestaan seuraavaa asiaa. Onko sinun elämässä hetkiä, jolloin se on kirkastanut Jumalaa ja Kristusta – eikä sinua itseäsi. – ei niin, että Mooseksen tai Pietarin tavoin ollut Jumalaa lähellä, vaan se, mitä sinulle on tapahtunut, on kirkastanut Jumalaa. – Se on myös elämämme syvä päämäärä. Me olemme Jumalan kuvia ja tarkoitus on että tuo kuva kirkastuisi meissä, että elämämme heijastaisi yhä enemmän Luojaansa ja Lunastajaansa.

Tilanteet, joissa Jumala saa kunnian ja kirkastavat Kristusta, eroavat siitä, kun me nousimme huomion keskipisteeseen juhlituksi sankariksi. Silloin kun Kristus kirkastui elämässämme, me emme ole pääosassa.

Usein on niin, että olemme silloin tulleet pieneksi ja heikoksi jotta Jumalan suuruus näkyisi meissä paremmin. Paavali kertoo kirjeessään, että hän sai pistimen lihaansa kurittamaan häntä. Kun hän rukoili sen poistumista, hän sai rukousvastauksen: Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Kun Kristus kirkastuu elämässämme, silloin ei yleensä muistella elämämme ns. tähtihetkiä, vaan tilanteita jossa ihmisviisaus on riittämätön, jossa me olemme murtuneet. Jumalan voima ja kirkkaus on silloin varjostanut meidät ja meistä riippumatta kiinnittänyt katseemme Jumalaan, joka armossaan pelastaa meidät. Meidän pelastumisen hetki saa ihmiset ylistämään Jumalan hvyyttä.

On puhuttelevaa, että Johanneksen evankeliumi ei mainitse lainkaan Jeesuksen kirkastusvuoren tapahtumia. Siinä evankeliumissa Jeesuksen kirkkaus kätkeytyy täydellliseen pimeyteen, pilveen, jonka muodostaa vajavainen ymmärryksemme jumalallisen edessä. Johanneksen mukaan Jeesuksen kirkastumisen hetki oli se, jolloin hänet nostettiin ristille kuolemaan (Joh 17). Se oli pimeyden hetki ja Saatanan hetki, mutta vielä enemmän siitä tuli Jumalan voiman ja kirkkauden hetki. Sitä pimeys ei käsitä ja meille se paljastuu vain uskon kautta. Kun meille kirkastuu Kristus ristillä meidän tähtemme, sen suurempaa kirkkautta ei ole olemassa.

Kirkastussunnuntai 03.08.03 – Konfirmaatio

Pyhän läsnäolo tekee  uneliaaksi

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään. Luuk 9: 28-36

Kirkastusvuoren tapahtumat ovat evankeliumin merkillisimpiä kertomuksia. Kertomus alkaa siitä, kun Jeesus otti lähimmät oppilaansa ja vetäytyi heidän kanssaan vuorelle rukoilemaan. Vuoret ovat Jumalan ilmestymisen paikkoja. Juuri vuoret ovat niitä paikkoja joissa merkittävät asiat tapahtuvat. Mooses kohtasi Siinain vuorella Jumalan kirkkaassa pilvessä ja sai häneltä lain taulut. Vuorelle nouseminen on irrottautumista omasta tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Vuorille yksinäisyyteen noustaan kun ihminen haluaa etsiä Jumalaa, kun hän haluaa irrottautua maallisista askareista keskittääkseen sielunvoimansa kaikkein tärkeimpään. Nouseminen vuorelle on samalla nousemista henkisesti korkeammalle tasolle. Se on virittäytymistä taivaallisille viesteille. Maailman hälinä jätetään taakse, jotta hiljaisuudessa selkeämmin kuulisi tuonpuoleisuuden kutsun.

Rippileiriämme voi verrata tuolle vuorelle nousemiseksi. Tosin meillä ei ole majesteettisia vuoria täällä päin, siksi me emme voineet pitää rippileiriä millään vuorella. Sen sijaan me menimme toisen majesteetin, meren ääreen, joka sekin puhuttelee Jumalan suuruudesta ja voimasta. Joka tapauksessa vetäydyimme syrjään. Menimme yksinäisyyteen, pois televisioiden, tietokonepelien ja kaveriporukan vaikutuksen alaisuudesta. Siellä meren rannalla tarkoituksemme oli viettää yhdessä viikko pyhien asioiden äärellä. Voi olla, että osalle tuosta retkestä tuli voittopuolisesti huviretki. Mutta tarkoitus kuitenkin on ollut sielun matka Jumalaa kohti. Viikko pois kotoa on epätavallinen katkos normaalissa elämässä. Me olemme toivoneet että se olisi ollut pyhää aikaa.

Kertomus jatkuu niin, että vuorella Jeesuksen hahmo muuttuu taivaallisen kirkkaaksi, hänen seurakseen tulee Mooses ja Elia. Pala taivaallista kirkkautta on läsnä tuolla vuorella. Kysymys onkin Jeesuksen kirkastumisesta. Jeesus puhuu Mooseksen ja Elian kanssa kuolemastaan. Jeesus halusi valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen. Vuorelta laskeuduttua matka Jerusalemiin alkaa. Hän ei halunnut jutella siitä enkeleiden kanssa, he olivat ulkopuolisia, hän halusi jutella ihmisten kanssa. opetuslapset olivat siihen keskusteluun haluttomia. Aihe oli heille liian vaikea. Heidän kanssaan Jeesus ei voinut jutella ja ne herrat jotka nousivat vuorelle hänen kanssaan olivat nukahtaneet. He meinasivat nukkua ohi koko kirkastusvuorikokemuksen. Mutta Mooses ja Elia laskeutuivat Jeesuksen luokse. He tulivat Jumalan valtakunnan kirkkaudesta, jonne heidät oli kuolemaa näkemättä otettu.

On esitetty, että kirkastusvuoren tapahtumat sijoittuivat yöhön ja opetuslapset olisivat siksi olleet unisia. Minulla on mielessäni toisenlainen selitys. Pyhän kokeminen tekee ihmisen uneliaaksi, vähän samalla tavalla kuin parturin penkillä istuessa ei voi mitään sille, että puhe alkaa sammaltaa ja silmät painuvat kiinni. Ainoa syy miksi minä säilyn silloin valveilla on se, että parturini on niin kova puhumaan. Perustan väitteeni Raamatun kokemuksiin kirkastusvuorella ja Getsemanessa molemmissa paikoissa opetuslapset nukkuivat. Olen kuullut myös kerrottavan, että henkisyydessä edistyneiden ihmisten lähellä koetaan samanlaisia ilmiöitä. Kysymys ei ole väsymisestä eikä pitkästymisestä, vaan siitä, että läsnäoleva pyhyys siinä tilassa tai henkilössä saa toisen veteläksi. Listaan voi lisätä vielä Juntusen ja Jalovaaran rukousillat, joissa ihmisiä uinahtaa ja kaatuu kun heidän puolestaan rukoillaan. Pyhän kosketus saa heidät uneen. Pyhyys tainnuttaa, rentouttaa ja uudistaa. Lopulta on epätodellisen hyvä olo. opetuslapset eivät olisi halunneet palata vuorelta alas. He halusivat tehdä majat sinne.

Pyhän kokeminen voi siis saada aikaan rentoutumisen. Ihmiselle tulee raukea ja hyvä olo.

Jos edellistä mittaria hyväksi käyttäen arvioi rippileiriämme, niin voi sanoa, että päiväsaikaan pyhän kokemusta oli myös liikkeellä. Hämmästyneenä huomasin, kuinka se joillakin oppitunneilla tuntui oikein tiivistyneen.

Asialle saattaa löytyä toisenlaisiakin selityksiä: esimerkiksi kuumuus ja yöunen vähäisyys teki leiriläisiä väsyneeksi. Mutta minusta on hieno ajatella, että kysymyksessä oli samanlaista väsymystä kuin opetuslapsilla pyhän läheisyydessä. Monesti rippileirit ovat sellaisia, että sieltä ei haluttaisi lähteä kotiin. Niihin neljän hengen mökkeihin tai majoihin moni olisi valmis jäämään pidemmäksikin aikaa. Siellä oli hyvä olla. mutta kaikki kestää aikansa. Vuorelta on lopulta tultava alas ja leiriltä kotiin. Uskon kuitenkin että ikimuistoisia kokemuksia leiriltä jäi sisimpäänne ja toivon että niiden joukossa on myös pyhiä hetkiä. Sellaisia, joissa kirkastui Kristuksen merkitys.

Koko leirin tarkoitus on ollut Kristuksen kirkastuminen. Niin kuin evankeliumissa opetuslapset näkivät ensimmäisen kerran Jeesuksen sellaisena kuin hän todella on. He näkivät hänen taivaallisen kirkkautensa.

Mutta vuorella kirkastuminen ei ollut vain kasvojen taivaallista kirkkautta. Kirkastuminen oli ennen kaikkea asian kirkastumista. Opetuslapsille tehtiin selväksi, kuka Jeesus on. Taivaasta kuului ääni: Tämä on minun rakas Poikani.

Jumalan syvin kohtaaminen kertomuksessa tiivistyy taivaasta kuuluvaan ääneen. Ensin opetuslapset nousivat vuorelle rukoilemaan. Siellä pyhyyden voimakas läheisyys sai heidät nukahtamaan, sitten he heräsivät taivaalliseen kirkkauteen. Siinä kirkkaudessa he näkivät Mooseksen ja Elian, jotka edustivat vanhan testamentin kirjoituksia: Jumalan lakia ja profeettoja. Mutta vielä kokemuksessa ei oltu päästy kaikkein syvimpään Jumalan kohtaamiseen. Sen tapahtuessa kirkas pilvi verhosi heidät. Kun Jumala astuu alas kirkkaudestaan, kukaan ihminen ei voi nähdä häntä, vain ääni kuuluu. Syvimmässä Jumalan kohtaamisessa kirkkaus oli häikäisevää pimeyttä. Tuon kohtaamisen viesti oli kuitenkin selvä: kuunnelkaa Jeesusta.

Pilven ja kirkkauden kadottua opetuslapset näkivät yksin Jeesuksen. Taivaallinen kirkkaus ja Jumalan kohtaaminen vuorella oli kadonnut, mutta se ei kadonnut lopullisesti. Opetuslapset tiesivät nyt, että tuo kirkkaus asuu Kristuksessa. Häntä seuraamalla heidän ei tarvinnut enää nousta vuorelle kirkkauden Jumalaa etsimään. Tuo kirkastusvuori oli siellä missä Jeesuskin.

Leiri on ohi ja hetki kirkastusvuorella päättynyt. Arkinen elämä alkaa. Mutta teillekin on hyvä muistuttaa: kirkastusvuori on siellä missä Jeesuskin. Joka sunnuntai seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen kohtaamaan ylösnoussutta Jeesusta. Me löydämme hänet Raamatun sanasta, evankeliumin saarnasta ja ehtoollisesta. Niihin osallistuen me kiinnitymme siihen kirkkauteen, josta hän on kotoisin ja jonne me kuulumme.

Kirkastussunnuntai 1998

Jumalan ilmoituksen jäljet leirillämme

Joh 17:1-5

Kun rippileirin loppukokeessa kysyttiin selitystä yleiselle ja erityiselle ilmoitukselle, vain harvat osasivat vastata siihen yhtään mitään. Kysymys ei ollut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla muotoiltu. Vastaus olisi tullut kai helpommin, jos olisi kysytty, kuinka Jumala ilmoittaa itsensä tai miten Jumala lähestyy ihmistä / miten opimme tuntemaan Jumalan.

Kokeita palautettaessa vastaukset tulivat jo helpommin mieleen. Jumala ilmoittaa itsensä yleisesti luonnossa, Luojana, kaiken ylläpitäjänä ja hyvän antajana. Mutta erityisesti hän ilmoittaa itsensä Jeesuksen kautta. Jeesuksen persoonassa, hänen elämässään ja kärsimyksessään opimme tuntemaan Jumalan kaikkein läheisimmällä tavalla.

Mitä jälkiä tästä Jumalan ilmoituksesta on rippileirillämme koettu? Itseasiassa paljonkin. Olimmehan keskellä kaunista luontoa, meren rannalla. Jumala ilmoitti meille jotakin itsestään ja hyvyydestään siinä, kun pojat nostivat merestä ahventa ja haukea, tai siinä kun uuvuttavan pelaamisen jälkeen kaikki olivat hengästyneitä ja hikisiä ja kuitenkin onnellisia. Jumala ilmoitti itsensä saunan lauteilla, meren aalloissa, leudossa kesäillassa, sateessa ja tuulessa. Ja lopuksi Jumala ilmoitti itsensä siinä leiriläisten elämänjanossa, kun kukaan ei halunnut hukata kallista leiriaikaa nukkumiseen. Aamulla lipunnoston aikaan leiriläisten ilmeet olivatkin paljon puhuvia. Ja mistä muusta nuo ilmeet olisivatkaan puhuneet kuin Jumalan luomistekojen suuruudesta. – Jumala on luonut ruumiin, joka väsyy, sielun joka on utelias ja hengen, joka kaipaa yhteyttä alkuperustaansa Jumalaan.

Emme vain aina ymmärrä tätä. Emme silloin ole herkkiä kuulemaan tällaista Jumalan puhetta. Mutta luonto puhuu luojastaan ja puhuu monella tavalla.

Jumala ei ole jättänyt meitä ihmisiä vain hämärien aavistusten varaan. Hän lähestyy meitä erityisesti Pojassaan Jeesuksessa. Tämä Poika, Jumalan Poika opetti meidät tuntemaan Jumalan. Sen Jumalan joka on luonut jokaisen meistä, meidän yksilölliset persoonamme. Hän ilmoitti meille sen Jumalan, jota syytämme, kun hiuksemme harvenevat tai meillä menee muuten huonosti. Sen Jumalan, jota ehkä myös kiitämme, kun olemme pelastuneet uhkaavalta onnettomuudelta.

Jeesus opetti meidät tuntemaan sen Jumalan, jonka kanssa elämämme on jatkuvassa vuorovaikutuksessa, mutta jota emme kuitenkaan oikein tunne. Hän opetti meidät tuntemaan ainoan todellisen Jumalan, Jumalan joka rakastaa meitä. Ja hänen oli tämä mahdollista opettaa, sillä hän itse on Jumalan Poika. Hän oli tullut Jumalan luota, Jumalan kirkkauden valtakunnasta. Hän tunsi Jumalan Isänsä ja siksi vain hän voi meitä todella opettaa. Vain hän voi todella sanoa: ”Jumala rakastaa sinua.” Hän ainoana tuntee Jumalan sydämen ja Jumalan mielen.

Tämä Jeesuksen opetus on talletettu meille pyhissä ja ihanissa evankeliumikirjoissa. Siellä on kerrottu tämä Jeesuksen tarina useampaan kertaan. Alttarilla luetussa evankeliumissa Jeesus oli päättämässä opetustyötään. Hän on kaiken sanottavansa sanonut ihmisille ja kääntyy nyt Jumalan puoleen: ”Isä hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut.” Mistä kirkastumisesta Jeesus puhuu? Matteuksen evankeliumi tuntee kertomuksen kirkastusvuoresta, jossa Jeesuksen hahmo muuttuu hohtavan kirkkaaksi ja jossa Mooses ja Elia ilmestyvät Jeesuksen seuraan keskustelemaan hänen kanssaan. Mutta tällaisesta kirkastumisesta ei ole päivän evankeliumissa kysymys. Kirkastumisen hetki, josta Jeesus puhuu on hänen ristinkuolemansa hetki. Siinä Kristuksen kärsiminen ja kuolema ovat kirkkautta.

Miten ristinkuolema voi olla kirkkautta? Miten se, mikä meidän silmissämme näyttää vain pimeältä ja kauhealta voi olla Jumalan kirkkautta? Ristillä Jumala paljastaa itsestään, omasta olemuksestaan ja tahdostaan jotakin sellaista, mitä millään muulla tavalla ei opittaisi tuntemaan. Siinä kirkastuu Jumalan tahto ihmistä kohtaan. Hänen syvin olemuksensa, rakkaus, joka suostuu luopumaan omastaan, jopa kuolemaan rakkauden tähden.

Jumala kärsii meidän ihmisten tottelemattomuuden tähden ristinkuoleman. Se on rakkautta, jota ei opita katselemalla meren selkää. Luonnossa me näemme kauneutta ja harmoniaa. Mutta tiedämme, että tämä ei ole koko todellisuus. Maailmassa on paljon myös kärsimystä, kipua, vihaa, syyllisyyttä, sekasortoa ja väkivaltaa ja todellista pimeyttä. Emme siksi tarvitse vain kauneutta vaan myös anteeksiantamusta, sovitusta syyllisyytemme keskelle, keskelle sielumme pimeää.

Kristuksen kärsimys ja kuolema tuo meille tämän sovinnon. Se tuo sieluumme valon ja elämän. Siksi Kristuksen risti on kirkkautta. Tämä valo ja elämä on ollut tarjolla leirillämme. Siitä on kertonut meri ja myös Kristuksen veri.

Elämä ja valo ei jäänyt vain sinne leirille, vaan se on läsnä täälläkin. Siksi ehtoollispöytä on katettu. Se on sovintoateria sinun ja Jumalan välillä. Tule sinne sillä Kristus odottaa sinua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s