Helluntai – öljylampun paloa

Helluntai 2007
Joh. 14: 23-29
>
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
 ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
 Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
 Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Raamatun alkulehdillä kerrotaan kuinka Jumala loi ihmisen maan savesta ja puhalsi tämän sieraimiin elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli tuntemamme elävä ja ajatteleva olento.

Siksi ihmisestä sanotaankin usein, että hän on kuin saviastia, joka on tarkoitettu Jumalan käyttöön. Tänään haluan ajatella, että ihminen on kuin pieni savesta tehty öljylamppu. Tiedätte varmaan minkälaisia tuollaiset itämaiset öljylamput ovat olleet. kesämökkien öjylamput pvat vähän erilaisia, vaikka toimintaperiaate onkin samanlainen. Ajattelen mielessäni kämmenen kokoista onttoa saviastiaa. Siinä on kaksi aukkoa. Keskellä isompi aukko, josta lamppuun voi lisätä öljyä. Ja pienempi aukko öljylampun suipossa päässä. Siitä lähtee paksu lanka sisälle säiliöön. Lanka on imenyt itseensä öljyä täyteen ja on öljystä ihan märkä. Kun lamppu sytytetään, tähän langan päähän tulee pieni liekki. Öljy palaa langassa.

Ajattelin siis meitä ihmisiä saviastioiksi. Savesta tehdyiksi öljylampuiksi, joiden olisi määrä tuoda valoa maailmaan. Se loistaa sitä valoa ja totuutta, joka tulee Jumalan luota, kun ihminen elää yhteydessä Jumalaan ja hänellä on Jumlan henki.

Mutta lamppumme ei ole kunnossa. Se on särkynyt ja öljy valunut maahan ja lanka kuivunut. Olemme siis särkyneitä saviastioita. Mikään liekkikään ei voi siksi meissä palaa. Mikä lamppumme on saanut särkymään? Synti on särkenyt sen. Tarkoitus, joon Jumala loi ihmisen ei syntiinlankeemuksen jälkeen päässyt enää toteutumaan. Mutta Jumala rakasti tätä särkynyttä saviastiaa. Hän ei halunnut heittää sitä pois, vaan hän halusi saviastian tulevan ehjäksi ja hän halusi että liekki palaisi jälleen. Siitä kaikki Raamatun kirjoitukset ovat meille todisteena.

Jeesuksen oppilaat olivat kukin tahollaan särkyneet. He olivat toisaalta särkyneitä samalla tavalla kuin me: syntyneet särkyneinä. Se on ihmisen osa. Mutta Jeesuksen seurassa he tunsivat särkyneiden ja hajalleen joutuneiden palojen löytyneen ja kokoontuneen takaisin yhteen. Mutta he särkyivät taas uudelleen, kun Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin. He olivat piilossa lukittujen ovien takana ja pelkäsivät. Heidän uskonsa oli heiveröistä ja rohkeus poissa. He olivat sillä tavoin särkyneitä.

Mutta Jumalan Henki on sellainen, että se haluaa tehdä särkyneestä ehjän. Hän kokoaa palaset yhteen ja puhaltaa sen jumalallisella henkäyksellään ehyeksi, jotta sinne voisi jälleen kaataa öljyä ja siihen saisi kauniin liekin palamaan.

ensimmäisenä helluntaina särkyneet saviastiat tehtiin ehjiksi ja lamppujen liekki nähtiin palavan. Raamatun tekstissä, joka lukupulpetilta luettiin, kerrottiin Pyhän Hengen asettuneen liekkien tavoin opetuslasten pään ylle. Tuo liekki oli kuin merkki Jumalan Hengen korjaavasta työstä, siitä että öljylamppu oli tehty jälleen ehjäksi. apostolit saivat Pyhän Hengen suoraan tässä tapahtumassa. Jeesushan ei ollut kastanut apostoleitaan elinaikanaan Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Hän oli antanut heille kastekäskyn, mutta heidän piti odottaa helluntaita ennen kuin lähtevät tätä käskyä toteuttamaan. Kristillistä kastetta ei ollut olemassa vasta kuin helluntain jälkeen. Helluntai oli siksi apostolien kastepäivä.

Helluntain tapahtumat palauttavat mieleen myös toisenlaisen särkymisen. Kun Apostolien teoissa esiintyy kieli-ihme, jossa eri kieltä puhuvat ihmiset ymmärsivät galilealaisten apostolien puheen, niin Raamatun alkulehdillä kerrotaan tälle täysin päinvastainen tarina. Ennen tarina tunnettiin nimellä Baabelin torni, nyt Raamatussa se on Babylonin torni. Tarinan mukaan ihmiset aikoivat rakentaa kaupungin ja sinne taivaaseen asti ulottuvan tornin. Ihminen oli hullaantunut viisaudestaan ja teknisistä taidoistaan niin paljon, että ajatteli syrjäyttävänsä Jumalan. Ihmisillä oli silloin vain yksi kieli, jota kaikki ymmärsivät ja puhuivat. Mutta ihmisten synnin ja ylpeyden tähden Jumala sekoitti kielet. Niin ihmiset joutuivat hajalleen eivätkä enää ymmärtäneet toisiaan. Heidän ylpeytensä kostautui.

Helluntaina eripuolilta maailmaa tulleet ihmiset kuulivat apostolien puhuvan Jumalan teoista omalla kielellään. Pyhä Henki kokoaa sen minkä synti oli hajottanut. Baabelin tornin luona koettiin synnistä johtuva hajoaminen. Ihmiset eivät ymmärtäneet toisiaan. Synnissä vaikutti epäilyksen ja epäluottamuksen siemenet. Ne erottivat ihmisiä toisistaan. Yhteinen kieli tuntui puuttuvan, kun elävät sydämet olivat tulleet kivisydämiksi.

Helluntain henki kokoaa ihmisiä yhteen. Siinä kielten sekoitus ylitetään. Vaikka ihmiset puhuvat eri kieltä, ymmärrys ja yhteys kuitenkin syntyy ihmisten välille. Synti hajottaa, Pyhä Henki eheyttää ja kokoaa. Näin myös seurakunnassa yksittäisistä öljylampuista tulee yhdessä suuri valonlähde.

Mutta särkyneitä eivät olleet vain opetuslapset, vaan koko ihmissuku on särkynyt. Kaikki ihmiset jotka syntyvät maailmaan ovat särkyneen öljylampun kaltaisia. Miten meistä tulisi ehjiä astioita, sellaisia joissa Pyhän Hengen liekki palaisi? Tuona ensimmäisenä Helluntaina Jeesuksen opetuslapsi Pietari kertoi miten se tapahtuu. Hän sanoi näin: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”
Sinut on todennäköisesti jo kastettu ja olet siis saanut Pyhän Hengen. Kastepäivämme on meidän jokaisen oma helluntaipäivämme. Se tarkoittaa sitä, että saviastia on tehty ehjäksi. Öljylamppusi on kunnossa. Se ei ole enää särkynyt. Jumala on luonut palaset uudestaan ja puhaltanut meihin Pyhän Hengen tai käyttämääni vertausta mukaillen: Jumala on kaatanut öljyä lamppuusi.

Mutta vaikka lamppu olisi kunnossa, se ei välttämättä pala kunnolla. Öljy voi olla vähissä, tai sydänlanka ei ole öljyssä.

Pietarin puhuu myös kääntymisestä Jumalan puoleen, mielenmuutoksesta. Ihmisellä on synnynnäinen taipumus kääntyä Jumalasta poispäin. Siksi meidän on käännyttävä Jumalan puoleen päivittäin ja elettävä yhteydessä häneen. Lukemalla Raamattua, rukoilemalla, säilytettävä yhteys seurakuntaan käymällä jumalanpalveluksissa, nauttimalla ehtoollista, vain siten saamme lisää öljyä lamppuihimme ja vain siten loistamme hänen valoaan.

Jos unohdamme Jumalan liekkimme sammuu.

1 Comment

  1. Jumala puhui Jeremialle ja käski hänen mennä savenvalajan huoneeseen, jossa Herra puhuisi ja opettaisi Jeremiaa. Savenvalaja tekee savesta käyttöastioita. Saven valaminen on kuva uskovan ihmisen kasvusta ja kasvunvaiheista kuinka Jumala tekee lapsestansa astian jaloa käyttöä varten. Savenvalajan huone ja saven valmistus on paikka, jonka tulisi olla tuttu jokaiselle Jeesuksen opetuslapselle. Jumala itse kertoi Jeremialle kuinka savi savenvalajan kädessä on kuin Jumalan kansa.

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/Savenvalaja.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s