4. paast

Verensyöntikielto

Jeesus sanoi:
Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Joh. 6:48–58

Jeesuksen puhe Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa on häkellyttävä. Se herätti kuulijoissa hämmennystä ja ärtymystä. Jopa jotkut hänen opetuslapsistaan jotka kuuluivat laajempaan piirin, sanoivat puheen kuultuaan ja väittelyä seurattuaan: ”Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista.” Monet jättäytyivät pois hänen joukostaan eivätkä enää kulkeneet mukana.

Jeesus tiesi, että puhe ravisteli kuulijoita. Se oli varmasti tarkoituskin. Sillä hän tiesi, että monet ihmiset tulivat kuuntelemaan häntä vain siinä toivossa, että saivat häneltä ilmaiseksi leipää. Osa varmasti oli köyhiä ja elivät nälässä. Mutta toisille kysymys oli viihteestä.

Mutta niin pian kun Jeesus oli ruokkinut kansan, hän alkoi opettaa toisenlaisesta leivästä. Tärkeämmästä leivästä. ”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, joka antaa ikuisen elämän.” Voiko sellaista ruokaa ollakaan? Edes Mooseksen aikana taivaasta alas laskeutunut ihmeellinen manna ei antanut ikuista elämää. Ne jotka sitä söivät, tulivat nälkäiseksi seuraavana päivänä uudelleen ja aikanaan kuolivat. Ei myöskään se leipä, jolla Jeesus ruokki nälkäiset ollut katoamatonta ruokaa. Vaikka se oli Jumalallisen ihmeen kautta ikään kuin tyhjästä tullutta leipää, niin se oli tavallista leipää, tavalliseen nälkään. Jeesus puhuu jostakin muusta.

Eräänlainen perusasetelma päivän aiheessa on: Hengen ja aineen välinen taistelu vastakkainasettelu – katoavan ja katoamattoman. Ihminen erehtyy, jos hän elää vain siinä uskossa, että ainoastaan se mikä näkyy, on totta. Että aineellinen maailma on koko totuus. Brutaalisti ilmaistuna että maallinen leipä riittää. Silloin kun ihminen elää absoluuttisessa köyhyydessä, näkee nälkää, kun ei hänellä ole ruokaa. Silloin ihminen ei pysty paljon muuta kuin miettimään mistä saisi leipää tai rahaa leipään.

Mutta meillä ei ole pulaa ruuasta. Silti jotkut ajattelevat, että elämässä ei ole tärkeämpiä asioita kuin: auto, kännykkä, koti, ruoka, vaatteet, raha, viihde, ja sen sellaiset. Jeesus sanoo tuon kaiken olevan katoavaa. Jos me olemme tarrautuneet vain siihen, me katoamme niiden mukana. On kiinnityttävä siihen mikä on katoamatonta.

Paaston aikana ihminen laittaa ruumiin tarpeet odottamaan hengen tarpeiden täyttymistä. Paaston ensisijainen tarkoitus on tulla tietoiseksi hengellisen ravinnon tarpeesta, katoamattomasta ruuasta. Ympäröivät virikkeet hukuttavat alleen hengellisen elämän hiljaiset viestit. Ilman todellista hengellistä ravintoa henki on kuin kuollut tai koomassa. Se on talviunessa, horroksessa eikä hörähdäkään ellei saa hengellistä ravintoa.

Jeesus sanoo olevansa tuo oikea hengellinen ruoka, joka pitää ihmisen hengellisesti elossa silloinkin, kun ruumiillisesti kuolee.

Hengellisestä katoamattomasta ruoasta Jeesus kertoo kaksi asiaa: 1) Ensimmäiseksi – Sanat, jotka Jeesus puhui ovat elävää leipää. (ei ihminen elä pelkästä leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka lähtee Jumalan suusta) Meidän uskomme, joka ottaa sanan vastaan on leivän syömistä ja märehtimistä. Sana tulee osaksi meitä. Meidän on siksi riittävän usein oltava sanan äärellä. 2) Toinen on se, mihin tänään kuultu evankeliumin kohta viittaa. Ehtoollinen on katoamatonta ruokaa, mikä antaa ikuisen elämän. Jeesus puhui ruumiistaan leipänä ja verestään juomana. Viittaus ehtoolliseen ei voisi olla suorempi. ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.” ”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa.”

On selvää, että kirjaimellisesti ajateltuna tämä kuulosti karmealta. Juutalaisessa perinteessä ei ole puhuttu vastaavalla tavalla. Tuollainen puhe kauhistutti heitä. Mikään Vanhassa testamentissa ei valmistanut heitä tällaiseen puheeseen. Päinvastoin, heillä oli selvä kielto veren syömisestä. 3 Moos 17. Painottaa monta kertaa sitä, että verta ei saa syödä, koska siinä on elävän olennon elämänvoima tai sielu, kuten vanha käännös sanoi. Eläimen veri oli laskettava maahan ja peitettävä. Jos eläin uhrattiin, sen veri oli tuotava alttarille sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. Mutta jos joku söi verta, hänet oli poistettava kansan keskuudesta. Tämä oli erityisesti juutalaisten tapa, mikä erotti heidät ympäröivistä kansoista. Siksi juutalainen ei voinut aterioida pakanoiden kanssa, koska hän ei voinut olla varma oliko veri vuodatettu eläimestä pois ennen ruuan valmistamista. Juutalaiset ruokasäädökset ovat moninaiset. Tämä oli heille yksi tärkeimmistä säännöistä. Veren kanssa ei olla tekemisissä. Oli vain yksi paikka, missä verta käytettiin. Se oli Jerusalemin temppelin uhrialttari, jossa uhrattu veri tuottaa sovituksen.

Hyökkäsikö Jeesus todella noin avoimesti Jumalan Moosekselle antamaa käskyä vastaan? Kyllä. Nimittäin sama Jeesus sanoi kaiken ruuan olevan puhdasta. Se ei saastuta ihmistä mikä menee suusta sisään. Se saastuttaa mikä tulee suusta ulos – valheet ja vihapuhe. Koko verensyöntikielto ja veren käyttö vain uhrialttarilla tähtäsi Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan. Ne valmistivat kansan suhtautumaan vakavasti siihen, että veri tuo sovituksen: ennen kaikkea ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan veri.

Jeesus ei puheessaan antanut vihjeitä siitä, että hänen sanansa ruumiin ja veren syömisestä olisi tulkittava hengellisesti.  Sitä vahvempi viittaus siinä onkin ehtoolliseen.

Me muistamme Jeesuksen asetussanat ehtoolliseen: Leivästä: tämä on minun ruumiini. Viinistä: Tämä on minun vereni. Ehtoollisen yhteydessä siunatusta viinistä ja leivästä sanotaan, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri. Eivät niin, että ne ovat sen vertauskuva. Vaan ne antavat osallisuuden ja yhteyden siihen pelastustapahtumaan, jossa Jeesus on puhdas uhrikaritsa meidän tähtemme. Siksi Jeesus myös sanoo: Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää. Hän on puhdas ja virheetön, synnitön Jumalan Poika, joka antaa elämänsä meidän puolesta. Ehtoollisessa me saamme osallisuuden tähän kertakaikkiseen uhriin. Sen kautta me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä.

Ehtoollinen on tänään tarjolla. Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä. Jumalanpalveluksen jälkeen puhdasta anteeksiantamusta on tarjolla ehtoollisen sakramentissa. Tervetuloa.

Elämän jano (Konfirmaatiomessun saarna 15.3.2015)

Jeesus sanoi:
”Minä olen
elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti:
ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Joh. 6: 48-58

Elämän jano on hieno asia. Siinä on annos seikkailumieltä. Se avaa meidät uusille kokemuksille. Elämän jano ei anna meidän tyytyä pelkkään arkiseen. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että elämän pitäisi olla yhtä juhlaa kaiken aikaa. Mutta elämän jano pakottaa meitä etsimään tylsän ja kuivan alta jotakin sellaista mikä oikeasti ravitsee meitä, virvoittaa ja ilahduttaa – Se on jonkinlaista elämän ydinhyvää; jotakin sellaista missä on syvempi merkitys; jotakin sellaista mikä huomioi sen, että olet sielu, ikuinen olento.

Elämän jano ei anna sinun tyytyä kopioon, vaan se etsii jotakin aitoa, jotakin sellaista mikä oikeasti koskettaa sinua.

Luulen, että tunnistat elämässäsi tilanteita, jolloin koet saaneesi tähän elämänjanoon vastinetta. Sinulla on ollut tällaisia hetkiä. Olet ollut jossakin kulttuuritapahtumassa mukana ja lähtenyt rikkaampana pois. Joskus olet nauranut sydämesi pohjasta näytelmälle tai elokuvalle tai vain ystävien kesken – teidän yhdessäolo on ollut niin antoisaa. Joskus jokin musiikki tai laulu on hiljentänyt sinut. Se on koskettanut sinussa jotakin toisin kuin yleensä. Edelleen luonnossa jokin maisema, taivaan värit, luonnon äänet, metsän tuoksu on pakottanut sinut pysähtymään aistimaan ja tuntemaan syvemmin sen mikä on ympärilläsi. Se voi olla elävän tulen rätinä vanhanaikaisessa keittiön hellassa. Oleellista on, että se jokin läpäisee sinun pintakerroksesi ja ulottuu sisimpääsi, koskettaa sinua hyvyydellään. Se saa sinut huokaamaan: Elämä on kaunis.

Nämä ovat niitä hetkiä, joissa olet kokenut jotakin syvästi aitoa. Niitä hetkiä ei aina voi pakottaa esiin. Ne ei ole tuosta vaan toistettavissa. Sillä niihin kokemuksiin sisältyy usein elämän hauraus, elämän katoavuus, että se oli ainutlaatuinen nyt-hetki.

Edellä kuvatut asiat ovat hyviä juttuja, mutta ne eivät vielä täysin sammuta elämänjanoa, vaikka antaakin huojentavan tunteen. Ne avaavat hetkellisesti onnen ovea. Ne ovat kuin tuulen mukana hiekkaerämaahan eksyneitä vesipisaroita, jonkinlaisia maistiaisia Jumalan valtakunnasta, siitä mitä on elämän virta.

Rippikoulu, jota tämän pienen ryhmän kanssa kävimme, oli tuon kätketyn onnen, elämän virran etsimistä. Tämän ryhmän kanssa meillä oli isoset enemmän mukana kuin muissa päiväripareissa. Toivonkin, että tämä rippikoulu on jättänyt teihin vahvan jäljen. Hiihtolomalla meillä oli aika pitkiä päiviä seurakuntatalolla. Aloitimme päivän hartaudella – ikuisuuden äänillä. Tutustuimme kristinuskon tapaan hahmottaa maailmaa, omaa itseä ja Jumalaa. Kerroin teille Raamatun tarinoita. Te olette tutustuneet jumalanpalveluksiin, seurakunnan toimintaan, hengellliseen nuorisomusiikkiin. Kaikki se mitä teimme ja sanoimme osoitti samaan suuntaan – elämän virtaan kohti Jumalaa.

Nimittäin on olemassa tuo elämänvirta, mikä on enemmän kuin autiomaahan lentänyt vesipisara. Se on todellinen elämän virta, josta nuo kaikki kuvatut hetket olivat jollakin tavalla lähtöisin. Jeesus sanoo, että hän on tuo virta. Syvä elämän jano, mikä meissä on, tyydyttyy vain hänen luonaan. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä.

Ihminen voi toki autiomaassa kulkea suu auki, ja yrittää tavoittaa harhailevia vesipisaroita. Tai sitten hän tulee Jeesuksen luokse, elävän veden lähteen luokse, elämän virran luokse.

Voi olla että olet lapsesta asti ollut tuon virran äärellä. Usein vain on niin, että kuvittelemme sen mikä on terveellistä ja hyvää maistuvan pahalta. Meillä on vastustamaton halu valita väärin – halu lähteä pois elämän virralta.

Mutta jos ajattelet, huomaat, että ne elämän hyvät hetket joita olet kokenut, ne ovat olleet lähempänä tuota virtaa kuin kaukana siitä. Elämäsi hienot kokemukset eivät ole olleet pettämistä, valehtelua, salailua, kiusaamista. Pahoista jutuista voi saada hetkellistä iloa, mutta sitä seuraa morkkis, huono ja syyllinen olo. Hyvistä jutuista ei tule morkkista ja siinä koettu ilokin on syvempää.

Kysyt kuitenkin, antaako Jeesus oikeasti tuon, mitä lupaa?

Silloin kun sinut kastettiin, sinut tuotiin tämän virran ääreen. Jumala itse on tuo elämän virta. Kaikki elämä lähtee Jumalasta ja palaa takaisin häneen. Jumala on elämän ja hyvyyden lähde.

Elämä tuon lähteen äärellä ei tarkoita sitä, että koet huippukokemuksia kaiken aikaa, vaan merkityksellisiä.

Olen huomannut, että ihmiset pelkäävät Suomessa uskonnollista puhuttelua. He pelkäävät, että heidät jyrätään, että he menettävät juuri sen kosketuksen aitoon ja hyvään. Tämä on tervettä itsesuojeluvaistoa. Pelko saattaa olla itse Jumalallisen pelkäämistä, mutta se taitaa olla enemmän uskonnollisten ihmisten pelkäämistä, jotka haluavat käyttää liian paljon valtaa sinun sielun asioissa.

Sielun avainta ja salasanaa ei pidä antaa kenellekään ihmiselle. Ei Jumalakaan halua sinua tahdottomaksi broileriksi. Päin vastoin mekin kirkossa toivomme, että löydät oman itsesi, että löydät oman paikkasi, oman tehtäväsi. Toivomme, että saat rohkeuden etsiä tietäsi. Toivomme, että vastaukset elämän kysymyksiin on sinun löytämiäsi eikä sinulle tuupattuja. Niin että kysymykset nousevat omasta sydämestäsi. Silloin se on Jumalan vaikuttamaa työtä sinussa. Elämän jano on juuri se, mistä kysmykset nousevat.

Jos rehellisesti elämän janon nostamia kysmyksiä kohtaat ja etsit vastauksia, silloin törmäät myös tilanteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole olleet elämässäsi kauniita hetkiä – niistä joista alussa puhuin. Ne ovat sellaisia joita mielummin pakenet ja väistät, koska ne ahdistavat sinua, koska nostavat rintaan häpeää ja syyllisyyttä.

Maailma pitää sisällään monenlaisia vastauksia. Silloin kun maailma on kaunis ja aurinko paistaa, mikä tahansa elämänkatsomus kelpaa. Mutta silloin kun kärsimysten ja syyllisyyden musta aurinko nousee, kun elämän ristiriidat käyvät ylivoimaiseksi, hempeät vaaleanpunaiset vastaukset eivät riitä

Silloin Jumalan armo ja anteeksiantamus on ainoa vastaus, joka kantaa.

Jeesuksen sanat evankeliumissa ovat shokeeraavia. Joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä, saa ikuisen elämän. Jeesuksn ruumis ja veri on uhrattu meidän puolestamme – jotta maailma saisi elää, jotta Jumala pelastaisi meidät meidän häpeästämme, syyllisyydestämme ja kurjuudestamme. Jotta meillä olisi niin elämän hyvissä kuin huonoissa hetkissä yhteys kotiin.

Kun huokaat elämän kauneuden äärellä – olet saanut lahjan Jumalalta

Kun huokaat elämän umpikujan äärellä – katso Kristuksen puoleen, olet saava myös armon Jumalalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s