2. shell

Toinen sunnuntai helluntaista

Maallinen ja taivaallinen perintö: Kun perit hopeaa varo ettei hopea peri sinua

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” 
Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” Luuk. 12: 13-21

Päivän evankeliumi lähtee liikkeelle tilanteesta, mikä on ollut kautta historian tuottanut päänvaivaa ihmisille: Perinnön jakaminen. Mitä tapahtuu sille omaisuudelle, jonka olemme koonneet, kun meistä aika jättää? Se jaetaan lasten kanssa eli perillisten kesken. Jos on vain yksi lapsi jako on helppo. Jos lapsia on useampia, kuten yleensä on, jako tulee haasteellisemmaksi ja varsinkin jos on kiinteää omaisuutta. Mitä enemmän omaisuutta on, sitä vaikeampaa sen jakaminen myös näyttää olevan. Sitä se on ollut myös Jeesuksen aikana. Lähes jokainen tietää tapauksia lähipiirissään tai peräti omassa kokemuksessaan, jossa perinnön jakaminen on ollut vaikeaa joskus katkeraa.

Raamatun maailmassa vanhin pojista sai yleensä puolet omaisuudesta, tyttäret eivät perineet mitään. He saivat aikanaan myötäjäiset, kun menivät avioliittoon ja liittyivät miehensä sukuun. Nuoremmat pojat saivat selvästi pienemmän osuuden perinnöstä. Tämä johtuu siitä, että vanhin pojista joutui myös huolehtimaan siitä väestä, joka jäi tilalle hänen huollettavakseen – äidistään ja nuoremmista sisaruksistaan.

Evankeliumin kuvaamassa tilanteessa Jeesuksen auktoriteettiin vedottiin, jotta hän edesauttaisi perintöriidassa. Juutalaisilla perillisyys ylipäätään oli heidän uskontonsa keskiössä. Miettikääpä vain kuinka paljon Raamatussa on sukuluetteloita – sukuselvityksissä perilliset luetellaan. On hyvä myös muistaa se, että Jumala lupasi Aabrahamille, että hänen jälkelisensä saavat perintömaan sukupolvesta sukupolveen.

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan… Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” 1 Moos 12:1, 7.

Jumala uudisti tämän lupauksen niin Aabrahamille kuin hänen pojilleen useasti.

Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala.” 1 Moos 17

Jopa Mooseksen laissa mainitaan asia. Se on koko lain taustalla. Israelilaiset vapautettiin Egyptistä ja Jumala johdatti heidät siihen maahan, joka jo Aabrahamille luvattiin. Neljäs käsky sanoo sen selvästi. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra sinun Jumalasi sinulle antaa.

Perintömaa oli äärettömän tärkeä. Siinä tuli näkyväksi Jumalan lupaus ja siunaus heidän kohdallaan. He hoisivat sitä maata, jonka Jumala oli heille antanut.

Varsinaisessa evankeliumin kohdassa perheen pää oli kuollut ja oli aika jakaa  niin maa kuin muu omaisuus poikien kesken. Toisinaan kävi niin, että maaomaisuus oli sen verran pieni, että sitä ei oikein kannattanut enää pilkkoa pienemmäksi, siksi pojat saattoivat jättivät sen jakamatta ja hoisivat sitä yhdessä. Tässä ehkä oli kyse vastaavasta tilanteesta. Vanhempi pojista ei halunnut, että tila tulee entistä pienemmäksi, mutta nuorempi pojista halusi, että jako tapahtuu. Tilanne oli vaikea ja mies kääntyi asiassa Jeesuksen puoleen, jolla oli vaikutusvaltaa.

Perinnöstä tunnetusti saadaan aikaan suurimmat mahdolliset riidat ja sisarusten välit saattavat rikkoutua siinä lopullisesti. Voimakkaat tunteen nousevat pintaan, ne mitkä ovat olleet kätkettyinä pinnan alla toisen vanhemmista vielä eläessä. Lapsuudessa koettu epäoikeudenmukaisuus, suositummuusasema, sisaruskateus: kuka saa omakseen tärkeät muistoesineet, perheraamatun, tietyt valokuvat ja piirongin, taulut, taskukellon. Perinnön jakamisessa selvitellään usein menneisyyttä ja keskinäisiä suhteita.

Jeesus ei halunnut olla veljesten perinnön selvittäjä. Jeesus varoittaa ensimmäiseksi ahneudesta ja sitten kertoo tarinan rikkaasta miehestä, jolla asiat sujuivat taloudellisesti todella hyvin.

Hän tuli entistä rikkaammaksi. Niin rikkaaksi, että hänen varastonsa pullistelivat. Hän oli saanut niin paljon satoa, että ne eivät mahtuneet hänen varastoihinsa. Hänellä oli tällainen positiivinen ongelma. Niinpä hän rakentaa isomman varaston ja kerää omaisuutensa ja satonsa sinne voidakseen sitten nauttia elämästä.

Luultavasti lähes jokainen haluaisi olla varakas hänen laillaan. Niin rikas, että ei olisi huolen häivää. Ainoa murhe, mihin niitä rahoja sijoittaisi, että saisi niistä entistä suuremman tuoton. Haluamme nauttia elämästä hänen tavallaan.

Äkkiseltään luettuna evankeliumin mies ei vaikuta ollenkaan paheksuttavalta. Hän toimii järkevästi. Mikä tässä on paheksuttavaa? Oliko evankelilumin miehellä liikaa rahaa, hamusiko hän epärehellisellä toiminnallaan muiden omaisuutta. Ei, vaan hän on saanut kasaan omaisuuden omalla ahkeruudellaan ja työllään. Evankeliumi ei kiinnitä huomiotamme yhdeksänteen käskyyn, jossa himoitsemme toisen taloa ja omaisuutta ja yritämme keplotella sen omaksemme.

Liikumme evankeliumissa ensimmäisen käskyn alueella. Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita Jumalia. Meillä on kiusaus päästää raha ja omaisuus ensimmäiselle paikalle elämässämme – jolloin mammona syrjäyttää Jumalan. Tätä meidän on jatkuvasti vartioitava sielussamme. Kun Jeesus sanoo karttakaa ahneutta, evankeliumi käyttää siinä sanaa fylassoo, sana merkitsee samaa kuin: olkaa varuillanne vihollista varten. Vihollinen tässä yhteydessä on epäjumala mammona, joka haluaa tulla sydämen valtaistuimelle. Vartioikaa sieluanne ahneudelta. Tuntekaa itsenne, tunnistakaa vihollinen ja vaaratilanteet.
Omaisuutta on siunaantunut hänelle – mutta tämä siunaus muuttui hänelle kiroukseksi, kun hän on kiinnittänyt siihen sydämensä. Hän on unohtanut Jumalan ja ajatteli vain omaisuuttaan – jonka varaan todellista turvaa ei kuitenkaan voi rakentaa. Tämä sama epäterve asenne voi olla niin rikkaan kuin köyhän ongelma. Epäilemättä se koskee aikaamme enemmän kuin koskaan ennen. Taloudellliset arvot ovat syrjäyttämässä kaikkea muuta. Kaikkea mitataan rahalla. Mutta yhtä vähän tänään kuin ennenkään ihmisen turva on rahassa.

Eräältä rikkaan miehen leskeltä kysyttiin kerran, paljonko puoliso jätti hänelle perinnöksi. Yksiselitteinen vastaus kuului: Kaiken. – Lesken vastaus tiivistää oleellisen. Vainaja ei vienyt mennessään mitään. Kukaan meistä muistakaan ei pysty viemään mitään mennessään. Maallinen rikkaus ei ole pysyvää.  Omaisuus ei tuo lopullista turvaa, ei sitä turvaa, mikä tarvitaan iäisyyden portilla. Meillä on oltava silloin toisenlainen perintö, sellainen mikä säilyy.  

TÄRKEIN PERINTÖ on se, mikä tulee Jumalan lapsena. Silloin me olemme Kristuksen, Jumalan Pojan kanssaperillisiä. Maalllisen perinnön ahnehtimisen sijaan on hyvä ajatella myös sitä, onko minulla sitä perintöä, josta oikeasti on hyötyä. – Uusi liitto ei ole sidoksissa enää Kanaanin maahan. Jumalan valtakuntaa ei peritä maakaistaleena, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle.

Sinut on kasteessa otettu Jumalan lapseksi. Sinäkin olet perillinen. Sinulla on taivaassa perintö. Älä missään nimessä vaihda sitä perintöä katoavaan perintöön etsimällä pelastusta rahasta tai maallisista aarteista. Tuo taivaallinen perintöoikeus säilyy, kun Jumala saa olla Jumalamme ja sydämemme hallitsija.

Sinä saat rauhassa omistaa talosi, peltosi ja kultasi, mutta älä anna kullan, hopean tai talon ja pellon omistaa sinua. Jumala omistaa sinut ja hänessä sinä omistat taivaan valtakunnan. Se on ainoa kestävä perintö, mikä säilyy.

Evankeliumijuhlien talkoolaisille suunnattu seurat ja messu to 26.6. klo 19 2003

Evankeliumi Matt 13:44-46

Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. ”Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.

Hyvät ystävät. paljon talkootyövoimaa ja paljon työtunteja on käytetty kun juhlia Harjavaltaan on suunniteltu ja rakennettu. On hämmästyttävää, että tämä suuri vaiva ja työmäärä on tehty näkymättömän asian vuoksi.

Jonkun mielestä näkymätön on sama asia kuin tyhjä ja olematon. Mutta minulle niin kuin teillekin näkymättömässä Jumalan valtakunnassa on koko maailmanjärjestyksen perustus, jota ilman kaikki näkyvä ja käsiin tuntuva jäisi olemattomaksi tai arvottomaksi.

On totta että näillä lihallisin silmin me emme näe taivasten valtakuntaa. Mutta uskon silmä näkee ja uskova sydän on kiinnittynyt siihen olemisemme alkuperustaan. Me olemme löytäneet kalliin aarteen, helmistä kaikkein kauneimman.

Evankeliumi, jonka luin on toisen helluntain jälkeisen sunnuntain tekstejä, toisen vuosikerran mukaan. Siinä kerrottiin kauppiaasta. Oletko koskaan ajatellut vertauksen kauppiasta, joka etsi kalliita helmiä. Minulle tuli mieleen, että hän voisi olla jonkinlainen keräilijä. Hän myös kävi kauppaa helmillä, mutta kaikkein kauneimmat hän piti itsellään. Hänellä oli hieno kokoelma kotona erilaisia toinen toistaan hienompia helmiä. Niitä hän esitteli läheisille ystävilleen ja toisille alan harrastajille. Hän tutki ja ihasteli niitä itse päivittäin.

Mutta vielä enemmän kuin keräilijä hän oli etsijä. Hän etsi kauniita helmiä. Helmet olivat sielun aarteita, elämänviisauksia, sananlaskuja. Ei hän etsinyt vain kerätäkseen kaunista kokoelmaa. Hän etsi jotakin sellaista, johon voisi sydämensä pohjasta kiinnittyä. Jotakin sellaista, mikä olisi totta aivan perimmäistä syvyyttä myöten. Hän etsi jotakin sellaista, mikä asettaisi hänen elämänsä täysin kohdalleen. Mutta hän ei ollut löytänyt. Siksi hän oli rauhaton etsijä.

Evankeliumin mukaan hän kerran löysi helmen. Tuo helmi yllätti hänet kauneudellaan ja ainutlaatuisuudellaan niin täydellisesti, että hän ei ollut koko elämänsä aikana kuvitellut näkevänsä mitään vastaavaa. Helmi minkä hän löysi ylitti kaiken aikaisemman. Hänen koko hieno ja kallis helmikokoelmansa tuntui nyt arvottomalta. Tähän asti se oli ollut hänen suuri riemunsa ja onnensa lähde, mutta nyt se osoittautui tyhjäksi ja hän myi sen pois saadakseen tämän yhden helmen omakseen. Niin ylivoimaisen täydellinen oli hänen löytönsä. Samassa hän tiesi myös etsimisensä päättyneen.

Nämä juhlat, joita te olette olleet valmistelemassa ovat tehneet näkyvää hetkellisesti hieman enemmän näkyväksi. Ne ovat tehneet uskon maailmaa todellisemmaksi. Ne ovat kuin samettinen tyyny helmen alla, jotta sen arvo paremmin huomattaisiin.

Tänne saapuu paljon niitä, jotka tuon helmen ovat jo löytäneet. He saapuvat löydöstään iloitsemaan ja laulamaan.

Mutta toivomme myös tänne saapuvan niitä, joille helmi on jäänyt löytämättä. Useimmilla suomalaisilla tämä aarre on olemassa. Se on heille lahjoitettu, mutta he eivät ole sitä aarteena pitäneet. Heidät on lapsena kastettu. Taivaan valtakunnan aarteet on laskettu silloin heidän syliinsä ja sydämeensä. Mutta tuo aarre on heidän sydämessään syystä tai toisesta muuttunut halvaksi ja he ovat alkaneet etsimään toisia helmiä. Toivomme, että täällä heidän silmänsä avautuisivat ja he näkisivät tuon aarteen oikeassa ympäristössään. Jotta he uudelleen tajuaisivat helmen kalliin arvon.

Virressä 319 lauloimme: ”Helmen sait sinä kalleimman, se aarre on veri Karitsan.” Jeesus on kuollut meidän syntisten puolesta. Hänen verensä on syntisen ihmisen aarre. Se tuo meille rauhan. Se tuo meille sovinnon Jumalan kanssa. Sen helmen vertauksen kauppiaskin löysi. (Jumalan valtakunta on luonamme yhdessä Jeesuksen veripisarassa)

Tämä sovinnon ja anteeksiantamuksen aarre on tarjolla meille tänään myös ehtoollisessa. Käydessämme sen osallisuuteen tunnustakaamme kaikkivaltiaalle Jumalalle syntimme näin sanoen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s