16. shell

Rippikoulun starttikirkko (2017) – kolme kuvaa: 1) perinteinen asetelma 2) nainen katsoo ulos laatikosta 3) Jumala ei ole laatikossa (I don’t fit in your box)

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Luuk. 10: 38-42

Evankeliumin tapahtuma on mielenkiintoinen. Monet Jeesuksen vertaukset kertovat miehistä. Nyt kerrotaan kahdesta naisesta, siskoista. Äkkiseltään katsottuna toinen oli ahkera ja toinen laiska. Toisella oli kädet täynnä töitä ja toinen oli toimettomana, pakoili vastuutaan. Siskot olivat erilaisia.

Teillä monella on sisko tai veli kotona. Mieliinne varmasti nousee esimerkkejä, miten tekin olette erilaisia ja minkälaisia kuvauksia teistä käytetään.

Luetussa evankeliumissa ilmeni myös se, että sisarusten välit ovat vähän kireät – se ei liene yllättävä tieto. Vaikutti siltä, että Martta oli kärsinyt vääryyttä ja pyysi Jeesusta asettumaan puolelleen ja torumaan laiskaa siskoa, joka ei tehnyt mitään vieraiden hyvinvoinnin eteen. Mieleeni nousee tuttuja lauseita: ”Miksi aina minä joudun tekemään…” ”Sano nyt sääki sille, että se tekee jotakin.”

Kuvattu siskojen välinen riita on kahden tuhannen vuoden takaa. Se on tapahtunut toisessa maassa ja toisessa kulttuurissa. Kun evankeliumin kuvausta tutkitaan tarkasti, siinä huomioidaan sen ajan historiallinen tilanne. Yllättäviä piirteitä voi löytyä. Evankeliumin sisarusten välinen asetelma saa toisenlaisen näkökulman. Riita ei ehkä koskenutkaan sitä, että Martalla oli paljon töitä, vaan sitä, minkälaisia vapauksia Maria oli ottanut itselleen.

2000 vuotta sitten maailma oli toisenlainen. Yksi merkittävä ero oli naisen asema. Naisen elämä oli silloin hyvin tarkkaan säädelty, missä hän sai kulkea ja kenen kanssa seurustella. Vallitseva käytäntö oli se, että naisen paikka oli kotona: hän huolehti lapsista, teki ruuan ja seurusteli pääasiassa vain toisten naisten kanssa. Hän ei saanut edes pitää hiuksiaan avoimena kodin ulkopuolella, vaan aina leitettynä. Nykyään joissakin maissa tilanne on edelleen samanlainen. Jos nainen tuolloin oli rikas tai asui rikkaassa perheessä, hänellä oli helpompa sillä palvelijat ja orjat hoitivat monia talon tehtäviä.

Kertomus antaa vihjeen siitä, että Martta oli rikas. Hän omisti itse talon, jossa asui, koska sanottiin, että Martta otti Jeesuksen vieraakseen eikä siis Martan puoliso. Hän oli niin varakas, että häntä kunnioitettiin ja hänellä oli valtaa toimia näin. Hän oli myös niin rikas, että hänellä oli varmasti palvelijoita. Siksi on epäuskottavaa, että juuri hänellä olisi ollut kädet täynnä töitä.

Varsinainen ongelma olikin siinä, että Maria asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen, kuuntelemaan hänen opetusta. Tapa miten asia ilmaistaan: istua opettajan jalkojen juureen ilmaisee, että hän on Jeesuksen opetuslapsi. (Paavali oli ylpeä siitä, että hän oli kuuluisan Gamalielin oppilas. Hän kertoo kinka häntä on Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia)

Tuona aikana oli ennenkuulumatonta, että kukaan itseään kunnioittava opettaja otti naisen oppilaakseen ja oli naiselta melko uhkarohkeaa asettua oppilaaksi. Sen ajan mittapuiden mukaan naisille ei silloin kuulunut eikä sopinut koulun käynti. Ajateltiin, että menee opinnot hukkaan, kun hänestä kuitenkin tulee jonkun miehen vaimo eikä siihen oppineisuutta tarvita. Maailma oli ennen tällainen, mutta ahtaat muotit, joihin ihmisiä sullotaan, ovat murtuneet. Maria mursi jo 2000 vuotta sitten liian ahtaaksi käyneen muotin, johon ei mahtunut. Hän istui kuuntelemaan opettajaa ja oli luultavasti jo aikaisemmin istunut opetusta kuuntelemassa samalla tavalla.

Martan mielestä Marian paikka oli keittiössä. Martta ei voinut suoraan syyttää Jeesusta. Se olisi ollut loukkaavaa, mutta hienoilla sanakäänteillä hän antoi ymmärtää, että Marian temppuilu ei käy. Hänen on pysyttävä siinä laatikossa ja siinä osassa, mikä hänelle kuuluu.

Yllätys nykyajan lukijalle on ehkä se, että Jeesus puolustaa Mariaa. Hän ei mitenkään pehmennä viestiään Martalle, sanomalla että he ovat molemmat hyviä ja arvokkaita ja ansaitsevat kiitoksen – vaan hän sanoo, että Maria yksiselitteisesti toimi oikein.

Jeesus avasi ahtaaksi käyneitä laatikoita ottamalla Marian oppilaakseen. Jumalan edessä ei ole eroa sillä oletko mies vai nainen. Siinä kaikki ovat yhden vertaisia. Jokaisen on kuultava Jumalan sanaa Marian tavoin.

Teillä alkaa tästä rippikoulu: tytöillä ja pojilla, vai sanonko miehillä ja naisilla. Evankeliumin tapahtumaa vertauksena käyttäen, voidaan sanoa, että rippikoulussa istutaan Jeesuksen jalkojen juureen Marian tavoin, tulemme hänen oppilaakseen. Tuo aika rippikoulussa ei tarvitse olla pakkopullaa tai jotakin tylsää. Vaan myös sitä, että etsitään vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin – ei siihen, mikä minusta tulee isona. vaan vielä enemmän Miksi minä olen olemassa? Tekeekö raha sinut onnelliseksi vai onko jotakin vielä enemmän? Onko jotakin enemmän kuin tyttö/poikaystävä, perhe, auto, älypuhelin ja ammatti.

Maria istui kuuntelemassa. Se mitä Jeesus opetti oli erilaista, koska se oli syvästi totta, tavalla, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut. – rippikoulu ei ole vain kuuntelemista. Se on vielä enemmän kysymistä. Se on silmien avaamista sen Jumalan seurassa, joka haluaa murtaa ahtaita muotteja.

On hyvä tulla tietoiseksi niistä laatikosita ja muoteista, joihin sinua on asetettu, joihin ei ehkä mahdu tai joihin yrittää mahdollisesti muita mahduttaa. Tällaiset ahtaat laatikot ovat mielikuvia, ennakkoluuloja, toimintamalleja, itsestäänselvyyksiä. Joskus ne käyvät ahtaaksi ja niitä voi kyseenalaistaa.

Mutta myös Jumalaa yritetään mahduttaa laatikkoon. Jumala on enemmän kuin ahtaat ajatuksemme. Rippikoulussa on mahdollisuus tulla tietoiseksi näitä laatikoita ja nähdä elämää niiden ulkopuolella. Valitse sinäkin rippikoulusi aikana Marian hyvä osa, jossa ahtaat raamit avautuvat ja näkymä on huikeampi kuin koskaan.

16. sunnuntai helluntaista – Jumalan huolenpito

2005

Luuk 10:38-42
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Evankeliumin sanat johdattavat meidät melkoisen selkkauksen, rähinän keskelle. Martta on saanut vieraakseen Jeesuksen oppilaineen. Eikä mikään ole hänelle mieluisampaa. Hän on kuullut Jeesuksen puhuvan sanoja, jotka painuivat syvälle hänen sieluunsa, sanoja jotka olivat olleet täysin jotakin muuta kuin muiden ihmisten sanat. Ne toivat hänelle toivoa, ne toivat valon. Nyt hän palvelee heitä, mutta nääntyy suuren työtaakkansa alla. Lopulta häneltä palaa päreet. Kovan ja uutteran yrittämisen jälkeen hän huomaa tehtävän ylivoimaiseksi tehdä yksinään – epätoivo hiipii sisimpään ja sitten kaiken tämän keskellä hän näkee sisarensa tyytyväisenä, huolia vailla istuvan Jeesukseen jalkojen juuressa. Se on liikaa. Jokin napsahtaa niin että hän ei täysin hillitse enää itseään. Tilanne ei ehkä ollut ihan näin kriittinen mutta eräistä tekstin vihjeistä voi päätellä aika paljon.

Martalla on varmasti paljon ymmärtäjiä. Niitä jotka kokevat suuttumusta hänen kanssaan. Miksi Jeesus ei puolusta Marttaa puolella sanallakaan. On hyvä nähdä Martan palvelualttius ja antaa sille tunnustusta. Mutta jos katsomme tilannetta vain Martan silmin, me hukumme. Silloin me emme ole Jeesuksen sanoissa nähneet katoavaisuuden verhon taa. Meille ei ole avautunut niissä pelastuksen porttia.

Mutta jatkakaamme nyt matkaa Martan mukana. Martta on hukkumassa työnsä paljouteen. Vieraiden vastaanottaminen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja oikeaoppisten tervehdysten kanssa, heidän ohjaamisensa peremmälle, pöytien kattaminen, ruuan laittaminen, samanaikainen siivoaminen ja tarjoilu ja toisella korvalla Jeesukseen sanojen kuunteleminen. Yhdelle ihmiselle siinä oli liikaa. Kaikki tuntui kaatuvan hänen päälleen. Hän oli häviämässä pelin, jossa hänen kannaltaan ilmeisesti oli korkeat panokset.

Evankeliumin äärellä minua häiritsee yksi asia. Miksi Martta ei voinut kääntyä suoraan siskonsa puoleen ja pyytää häneltä apua: Tules Maria vähän auttamaan. Vaan hän turvautui välikäteen, Jeesukseen, miksi?

Onko heillä oli huonot välit. Ehkä hän tiesi mitä Maria olisi vastannut: ”Vielä eilen illalla minä en kelvannut, vaikka kuinka tarjosin apuani” tai ”Muistellaanpa nyt koska sinä olet auttanut minua viimeksi! ” Mutta Jos Jeesus pyytäisi Mariaa auttamaan palvelutehtävissä tällaiselta ikävältä riidalta sisarusten välillä vältyttäisiin. Martta saisi hoidettua asian niin, että Marian ei olisi tarvinnut puntaroida suhdettaan sisareensa. Näin tilanne olisi hoitunut tunnetasolla hienovaraisesti.

Mutta ongelma on siinä, että Martta teki tästä asiasta julkisen. Hän oli jo menettänyt malttinsa eikä kyennyt enää hoitamaan asiaa hienostuneesti. Hän ei käynyt kuiskaamassa tätä pyyntöä Jeesukselle, vaan päinvastoin hän arvosteli kaikkien kuullen sitä ihmistä, jonka hän arvovieraana oli ottanut luokseen. Se on Martan käytöksessä hämmästyttävää, hän oli niin kimpaantunut, että hän syytti Jeesusta. ”etkö lainkaan välitä, siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni?”

Sen sijaan, että hän olisi vain pyytänyt apua Marialta hän kääntää ongelmansa Jeesukseen syyksi. Tällainen kömpelö käyttäytyminen paljastaa mielestäni hänen sisäisen myrskynsä. Ja sen että hänellä oli pelissä enemmän kuin vain toisten palvelu – hänen kunniansa.

Olen ajatellut, että Martan kannalta tässä oli kysymys jonkinlaisesta valtataistelusta. Hänellä oli halu tulla tunnustetuksi hyvänä naisena, sellaisena josta saisi hyvän puolison. En väitä, että hän olisi halunnut Jeesuksesta itselleen miehen, mutta hänen tunnustuksensa olisi käypää valuuttaa aviomarkkinoilla. Jos Jeesus olisi vain sanonut: katsokaapa Marttaa, hän se vasta on jalo, hyvä ja ahkera ihminen, kun on näin paljon nähnyt vaivaa. Martan osakkeet olisivat nousseet. Martta oli siis kilpailutilanteessa. Hän toteuttaa sitä naismallia, jota hänen aikansa arvosti. Hän halusi pärjätä toimeliaisuudella ja ahkeruudella. Hän halusi näyttää osaavansa talon emännän hommat. Niinpä hänen täytyisi onnistua tänään. Panokset olivat korkeat. Marian ajatuksista emme tiedä, mutta jos Martta näki hänessä kilpailijan, häntä ehkä harmitti se, että Maria näytti pärjäävän pelkällä viehätysvoimallaan – tekemättä mitään, hymyilemällä kauniisti. Se olisi aika murskaava isku. Sellaista vastaan eivät enää hyvät konstit toimi. Martta tiesi olevansa heikoilla: huomion ja kiitoksen näyttää vievän joku toinen. Jos peli oli menetetty ainakin mieli teki vähän kostaa sisarelle, kolhaista hänen mainettaan tai palauttaa hänet ruotuun

Mariahan toimi epäsovinnaisesti. Hän rikkoo perinteisiä odotuksia jäädessä Jeesukseen jalkojen juureen oppilaan asemaan. Sitä tuo sanonta jalkojen juuressa istuminen tarkoittaa. Jeesuksen aikana naisten opettamista ei pidetty sopivana. Mooseksen lain opiskelu oli heiltä kielletty jyrkin sanoin.

Rooliodotukset kääntyvät ylösalaisin. Tunnollinen emäntä saa nuhteet ja oppilaasta, joka ei edes saisi olla oppilas, sanotaan, että hän on valinnut hyvän osan.

Jeesuksella oli selvitettävänä nyt oikeastaan neljä ongelmaa: a) kiukkuinen emäntä, Martta, joka kohdisti vihansa Jeesukseen. b) palvelun hitaus, koska Martta hääri yksinään, c) Maria, joka toimii vastoin perinteistä naisenmallia d) Martan salainen kilpailu arvotuksesta, hänen kunniansa oli murentua

Miten Jeesus selvittää tilanteen? Hän ei menetä malttiaan Martan kiukusta eikä missään nimessä toru häntä siksi, että antaisi samalla mitalla takaisin. Jeesus ei provosoidu niin kuin sanotaan Martan kiukkuisuudesta. Kun meille huudetaan ja ollaan vihaisia, tavallisesti mekin tulemme itsekin vihaiseksi ja puolustaudumme hyökkääjää vastaan. Vihaan vastaamme vihalla, kiukkuun kiukulla ja kun toisen ääni kovenee, mekin kovennamme ääntä. Mutta Jeesus ei sinkoa Martalle hänen kiihtynyttä tunnetilaansa takaisin. Jeesus ei menetä malttiaan. Hän rauhoittaa tilannetta ja pyrkii nostamaan Martan irti siitä kilpailuasetelmasta, jossa hän on.

Mikään Martan ongelmista ei ollut Jeesuksen kannalta todellinen ongelma. Ne eivät olleet sellainen ongelma, johon Jeesus halusi kiinnittää huomiota. Ne olivat kaikki pikkuasioita, turhan hätäilemistä ja murehtimista, kun olisi pidettävä huolta kaikkein tärkeimmästä. Maria oli tuon tärkeimmän asian löytänyt ja siihen kiintynyt. Häntä ei tuossa tilanteessa kiinnostanut kerätä ihmisten edessä plus pisteitä mahdollista aviopuolisoa varten, häntä ei myöskään häirinnyt palvelun hitaus eikä Martan mielialan vaihtelut eikä häntä häirinnyt sekään, että hän toimi vastoin yleisiä odotuksia siitä mikä naiselle on soveliasta.

Maria oli tehnyt hyvän valinnan. Usein me teemme vain huonoja valintoja, valitsemme väärin ja vahingollisesti. Syy huonoihin valintoihin on, että emme uskalla valita niin kuin pitäisi. Olemme laiskoja kantamaan oikean valinnan seuraukset. Maria otti oman valintansa mukana riskin, että hän saa arvostelua muilta.

Kun Jeesus sanoi Martan hätäilevän ja huolehtivan liikaa ja Marian valinneen hyvän osan, hän esitti siinä samalla avoimen kutsun: Martta voi Marian tavoin yhtä hyvin jättää muut askareet syrjään. Kun Jeesus on läsnä ei tarvitse kiirehtiä eikä etsiä kaapeista tarjottavaa. Enemmänkin on hyvä toimia Mooseksen tavoin, kun hän kohtasi Jumalan: Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jolla seisot on pyhä. Sovellettuna tähän tekstiin voisi sanoa Martalle: jätä turha touhuaminen, sillä hetki jonka Jeesus on vieraanasi on pyhä – tärkeämpi kuin leipominen ja kalan paistuminen.

Maria on valinnut hyvän osan. Voitko sinäkin valita hyvän osan? Onko Marian valinta myös meille mahdollinen tänään? Mitä meidän elämässä merkitsee Marian valinta? Sitä, että mekin etsimme Jumalan valtakuntaa emmekä hellitä. Etsimme sitä rauhaa, jonka Jumala antaa. Olemme valmiit uhmaamaan jopa hyviä käyttäytymissääntöjä ja totuttuja tapoja, kun asetamme tärkeimmäksi asiaksi Jumalan tuntemisen. Kun Kristus puhuu, mikään muu ei mene sen ohi.

Hänen sanansa on todellinen ravinto. Heittäkää siksi pois maalliset murheet, sillä tämä hetki on pyhä – Kristus tarjoaa meille itsensä, hän tarjoaa meille itsessään valtatien Jumalan tuntemiseen, uudistumiseen: synnin ja syyllisyyden alta vapauteen – kun me etsimme Jumalan hyväksyntää, Jumalan armollinen katse ulottuu meihin Jeesuksen läheisyydessä, suuri vapaus on koittanut.

Marian valinta on mahdollinen. Se merkitsee pysähtymistä, paikalleen jäämistä juuri silloin kun Jumala toimii meidän puolestamme. Me emme tarjoa hänelle silloin yhtään mitään, vaan saamme ottaa kaiken lahjana vastaan.

16. sunnuntai helluntaista – Jumalan huolenpito

Luuk 10:38-42

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Päivän evankeliumi kuohuttaa mieliä monella tavalla.

Miksi Jeesus torjuu Martan, joka yksin näkee paljon vaivaa, ei vain Jeesuksen vaan myös koko suuren opetuslapsijoukon palvelemisessa? Martan pyyntö saada apua on kohtuullinen. Varsinkin kun hän toteuttaa juuri sitä vieraanvaraisuutta, mitä häneltä odotettiin. Hän valmisti heille yhteistä ateriaa.

Mutta vielä mitä! Jeesus toruu Marttaa ja puolustaa toimetonta Mariaa, joka istuu kaikessa viattomuudessaan Jeesuksen jalkojen juuressa. ”Maria on valinnut hyvän osan”, Jeesus sanoo.

Toden totta! Hyvä oli hänen siinä olla, kun sisko huhki vieressä ja teki kaikki työt. Kysypä nyt mielessäsi voitko sinäkin valita samalla tavalla ”hyvän osan”, kun teille tulee lauma nälkäisiä vieraita. Voitko istua kaikessa rauhassa jalat olohuoneen pöydällä ja ihmetellä, mitä ne vieraat oikein yskii. Jos aiot olla huolettomana kuin evankeliumin Maria, todennäköisesti vieraasi löytävät vaatteet nopeasti päälleen ja muistavat monen moista tehtävää, mikä on jäänyt kotona tekemättä. Ilman yhteistä ateriaa yhteys särkyy.

Tai miten on kun lapset kinaavat keskenään huoneen siivoamisesta: ”Äiti, äiti, Kalle ei ole siivonnut omaa osuuttaan.” Moniko äiti sanoo silloin, että Kalle on valinnut hyvän osan.

Tällaiset tunnelmat minulle nousee tämän tekstin äärellä. Luulen ymmärtäväni Martan tilanteen. On epäoikeudenmukaista, että hän saa yksin kantaa vastuu vieraiden syöttämisestä ja juottamisesta. Kun Martta huomauttaa tästä epäoikeudenmukaisesta asemasta Jeesukselle, hän ei saa paljoakaan myötätuntoa. Tuntuu kuin hän vastaisi aivan ohi sen, mitä Martta kysyi, kuin hän ei olisi kuullut Martan todellista huolta.

Eikö tilanne vaikutakin oudolta ja ristiriitaiselta? Sillä opettaahan Jeesus toisaalla meitä palvelemaan lähimmäisiämme ja vielä siten, kuin heidän tarpeet olisivat omiamme. Jeesus itse sanoo, että ”Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Ja toisaalla hän sanoo vielä selvemmin: ”Kaikki, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Eikö Martta juuri toteuttanut esimerkillisesti tätä palvelutehtävää; toisin kuin hänen laiska sisarensa, joka ei tehnyt elettäkään auttaakseen häntä.

Jeesuksen viesti tuntuu päinvastaiselta siihen nähden, mitä hän on sanonut lähimmäisen auttamisesta. Millä tämä ristiriita selittyy?

On joskus ehdotettu, että Jeesus olisi vastauksessaan antanut Martalle käytännöllisen vihjeen, miten kiirettä ja stressiä voisi vähentää. ”Martta, Martta, älä tarjoa niin monia ruokalajeja. Vähän tai vain yksi laji on tarpeen.” Tällaisen tulkinnan ovat tutkijat vakavissaan esittäneet, mutta se tuntuisi kovin vaisulta ja jättäisi ristiriidan sisarusten välillä voimaan.

Kun Jeesus puhuu, tekee, toimii, parantaa, hän aina samalla avaa meille portteja Jumalan luokse, hän raottaa verhoa Jumalan näkymättömään valtakuntaan. Ei Jeesus avaa sokean silmiä vain, jotta tämä jälleen näkisi. Hän haluaa avata meidän uskon silmämme näkemään Jumalan, joka on tullut meitä lähelle. Jeesus haluaa että katsomme pintaa syvemmälle.

Jeesus ei puhu ruokalajeista. Mutta Jeesus ei myöskään aseta Martan palvelualttiutta kyseen-alaiseksi ja Marian toimettomuutta paremmaksi tavaksi seurata häntä. Jos Martan tilanne olikin sisarusten välinen epäoikeudenmukaisuus, Jeesus ei vastauksessaan puuttunut siihen. Jeesus katselee tilannetta toisenlaisesta näkökulmasta kuin Martta.

Vastakohta tilanteessa ei ole siinä, että Martta palvelee auliisti ja Maria toimettomana kuuntelee, vaan vastakohta Jeesuksen mukaan on murehtimisen ja kuuntelemisen välillä. Jeesus ei vastannut Martalle, että hän palvelee liikaa, vaan että hän huolehtii liikaa. Tuo sana ’huolehtii’ (merimnein) tarkoittaa kuluttavaa murehtimista, sellaista huolta, joka ei auta yhtään eteenpäin. Sen sijaan, että hän murehtii ja hätäilee monista asioista, hän voisi Marian tavoin jättää murheensa hetkeksi ja tulla hänkin Jeesuksen jalkojen juureen.

Jeesus puhuu murehtimisesta muissakin yhteyksissä. Kohta valaisee myös hyvin Martan ja Marian välistä ongelmaa. Jeesus sanoo: ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkää ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.” Tämän murehtimisen vastakohdaksi Jeesus asettaa sen, mikä on kaikkein tärkein: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.” Marian hyvä osa oli tuo Jumalan valtakunnan etsiminen. Hän etsi sitä, mikä oli tärkeintä ihmiselämässä ja jättäytyi siksi Jeesuksen jalkojen juureen – saadakseen Jeesuksen sanoista sitä ravintoa, mikä tuo iankaikkisen elämän.

Tilanteeseen Martan ja Marian luona on olemassa myös näkökulma, joka ei tee turhaksi sääntöä vieraanvaraisuudesta ja aterian valmistamisesta. Kun Jeesus tulee vieraaksi, hän ei ole oikeastaan enää vieras, vaan hän on silloin isäntä. Ja kun hän on isäntänä, on hänen vastuullaan tarjota vierailleen ateria. Hän tarjoaa sitä ruokaa, jota kukaan muu ei voi tarjota. Hän tarjoaa aterian, joka tuo yhteyden Jumalaan ja toisiimme. Jeesus vapauttaa siis Martan velvollisuudestaan.

Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Kun Jeesus tulee vieraaksemme, me oikeastaan tulemme silloin Jeesuksen vieraaksi, hänen pöytäänsä. Ei meillä ole mitään Jeesukselle tarjota, mutta hän antaa meille runsain määrin. Meidän ei silloin pidä myöskään touhuta ympäriinsä, vaan Marian tavoin olla paikallamme ja kuunnella. Tulee kyllä aika, jolloin Kristus taas lähettää meidät palvelemaan.

Samanlainen tilanne oli silloin kun Mooses näki palavan pensaan. Hän jätti appensa lampaat ja meni tuon oudon näyn luokse, jossa Jumala ilmestyi hänelle, puhutteli häntä ja antoi tehtävän. Ei Mooses yrittänyt samanaikaisesti juottaa lampaita ja sitoa niiden haavoja, vaan hän oli täydellisesti keskittynyt siihen, mitä Jumala hänelle puhui. Martan ja Marian kotona Jeesus on tuo palava pensas, jonka läheisyydessä Marttakin olisi voinut antaa kaiken muun olla.

Sinä olet valinnut tänään hyvän osan, kun olet tullut jumalanpalvelukseen. Olemme tulleet koolle nauttimaan yhteistä ateriaa, ehtoollista. Mutta Martta ei ole tämän aterian valmistaja. Sen on valmistanut ylösnoussut Herra itse. Hän on jälleen isäntä ja antaa meille iankaikkisen elämän leipää.

Me saamme siksi Marian tavoin jättää hetkeksi kaikki murheemme. Kristus itse palvelee meitä sanallaan ja sakramentillaan. Me saamme kiitollisina ottaa kaiken vastaan.

15 KJS – 7.9.1997

 

 

 

LUUK 10:38-42

 

MARTTA JA MARIA – HYVÄ OSA

Päivän evnkeliumi kuohuttaa mieliä monella tavalla.

Miksi Jeesus torjuu Martan, joka yksin näkee paljon vaivaa, ei vain Jeesuksen vaan myös koko suuren opetuslapsijoukon palvelemisessa? Martan pyyntö on kohtuullinen.

Mutta vielä mitä! Jeesus toruu Marttaa ja puolustaa toimetonta Mariaa, joka istuu kaikessa viattomuudessaan Jeesuksen jalkojen juuressa. ”Maria on valinnut hyvän osan”, Jeesus sanoo. Toden totta! Hyvä oli hänen siinä olla, kun sisko huhki vieressä kädet taikinassa.

Kysyn vaan voitko sinäkin valita samalla tavalla ”hyvän osan”, kun teille tulee lauma nälkäisiä vieraita. Voitko istua kaikessa rauhassa jalat olohuoneen pöydällä ja ihmetellä, mitä ne vieraat oikein yskii. Kyllä ne varmaan löytävät nopeasti vaatteet päälleen ja muistavat monen moista tointa, mitä on jäänyt kotona tekemättä.

Tai miten on kun lapset kinaavat keskenään yhteisen huoneen siivoamisesta: ”Äiti, äiti, Jaakko ei ole siivuonnut omaa osuuttaan.” Moniko äiti sanoo, että Jaakko on valinnut hyvän osan.

Tällaiset tunnelmat minulle nouseen tämän tekstin äärellä. Luulen ymmärtäväni Martan tilanteen. On epäoikeudenmukaista, että hän saa yksin kantaa vastuu vieraiden syöttämisestä ja juottamisesta. Kun Martta huomauttaa tästä epäoikeudenmukaisesta asemasta Jeesukselle, hän ei saa paljoakaan myötätuntoa.

Eikö tilanne vaikutakin oudolta ja ristiriitaiselta? Sillä opettaahan Jeesus toisaalla meitä palvelemaan lähimmäisiämme ja vielä siten, kuin heidän tarpeet olisivat omiamme. Jeesus itse sanoo, että ”Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Ja toisaalla hän sanoo vielä selvemmin: ”Kaikki, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Eikö Martta juuri tetuttanut esimerkillisesti tätä palvelutethtävää; toisin kuin hänen laiska sisarensa, joka ei leviää ahteriaan liikauttanut, ei sitten tuuman vertaa.

Ymmärrän myös, miksi Martta ei valinnut Marian asemaa. Parempi oli auliisti palvella tuota sekalaista joukkoa, kuin päästää Pietaria, Johannesta ja kumppaneita tonkimaan keittiön kaappeja, ”että mitähän täältä oikein löytyy”. Sen tietää, että sinne ei olisi jäänyt murua murun viereen, sillä he eivät ajattele muuta kuin itseään – Martta olisi voinut sanoa.

Evankeliumi ei kerro, miten Martta suhtautui Jeesuksen vastaukseen, mutta aika vihainen hän varmaan oli, ehkä katkera ja poistui keittiöön mököttämään. – Suomessa Martta on löytänyt monta ymmärtäjää. Martta on meillä Jumalanäitiäkin suositumpi, onhan meillä nämä Martta-liitot.

Joka tapauksessa Jeesuksen viesti tuntuu päinvastaiselta siihen nähden, mitä hän on sanonut lähimmäisen auttamisesta. Millä tämä ristiriita selittyy?

Kirkon vanhat opettajat ovat selittäneet, että näissä naisissa Martassa ja Mariassa ilmenee kaksi eri kristillisyyden mallia; kaksi eri tapaa elää kristinuskoa todeksi.

Maria edustaisi mietiskelevää mallia, jossa huusholli jää hoitamatta ja lasten takapuolet pyyhkimättä, koska vanhemmat ovat hengellisissä tilaisuuksissa harjoittamassa hartautta.

Martta edustaisi taas toimeliasta mallia, jossa kyllä sunnuntaisin käytäisiin tavan mukaan kirkossa, mutta mietitään samalla lihasopan valmistusta. Muina päivinä nyplätään pitsiä, vaihdetaan auton renkaita ja hääräillään iltamyöhään asti niin, että hampaat jää väsymyksestä pesemättä ja iltarukous lukematta, kun puolitajuttomana kaadutaan vuoteeseen. (näissä malleissa minulla oli mielessä myös uskovaiskristitty ja kirkkokristitty, se saattaa ehkä vain sekaannuttaa ajatuksen kulkua)

Esitin molemmat mallit äärimmäisen liioitellusti, ettei kumpikaan malleista tuntuisi toista houkuttelevammalta. Sillä Jeesus ei esitä kahta mallia kristilliseen elämään. Ei ole niin, että on erikseen palveleva ja toimelias kristillinen elämäntapa, joka on aivan muuta kuin hiljainen, kuunteleva ja mietiskelevä kristillisyys.

Jeesus ei aseta Martan palvelualttiutta kyseenalaiseksi ja Marian toimettomuutta paremmaksi tavaksi seurata häntä. Vastakohta tekstissä ei kulje Martan palvelemisen ja Marian kuuntelemisen välillä, vaan murehtimisen ja kuuntelemisen välillä.

Jeesus ei vastannut Martan huomautukseen, että hän palvelee liikaa, vaan että hän murehti liikaa. Sen sijaa, että hän murehtii ja hätäilee monista asioista, hän voisi Marian tavoin jättää murheensa hetkeksi aikaa, kun hän on Jeesuksen seurassa.

Jeesus puhuu murehtimisesta muissakin yhteyksissä. Hän sanoo: Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkää ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Tämän murehtimisen vastakohdaksi Jeesus asettaa kaikkein tärkeimmän: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan. Marian hyvä osa oli tuo Jumalan valtakunnan etsiminen. Hän etsi sitä, mikä oli tärkeintä ihmiselämässä ja jättäytyi siksi Jeesuksen jalkojen juureen – sadakseen sitä ravintoa, mikä tuo iankaikkisen elämän. Mutta Mariakaan ei jäänyt koko elämän ajaksi paikalleen. Hän lähti palvelemaan. Hän oli se, joka voiteli Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Hän varmasti hoiti Martan kanssa yhteistä taloutta jälkeenpäin ahkerasti.

Jokapäiväiset askareet ja murheen aiheet saattavat viedä elämässämme kaiken ajan, että emme enää huomaa sitä, mikä on tärkeää. Ajallisen ravinnon hankkiminen ja muu elämän meteli ei saisi kätkeä alleen iankaikkisen elämän janoa ja sen tyydyttämistä. (tää saarna on tekemässä mahalaskua)

Usein on niin, että murehdimme olemattomia ja aivan liikaa (vetelää puhetta, mutta myönnettävä on, että se tulee minun suustani). Emme enää uskalla hiljentyä. Mutta kun huomaamme, että meillä on hengen janoa, silloin voimme vain istua Marian tavoin ja antaa Jeesuksen palvella meitä. Oma hätäilymme ei auta.

Sinä olet valinnut tänään hyvän osan, kun olet tullut jumalanpalvelukseen. Tänään Jeesus palvelee sinua ja antaa sinulle iankakkisen elämän ravintoa. Hän antaa sinulle ehtoollispöydässä itsensä ja kaikki lahjansa. Sinä saat maistaa kuolemattomuuden lääkettä. Sinulle lahjoitetaan syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.

Jeesus tuli tänne maailmaan palvelemaan ei palveltavaksi. Eikä hän tullut palvelemaan vain pyhiä ja hurskaita (hoh’hoijaa) ihmisiä, vaan meitä tavallisia pulliaisia synteinemme ja murheinemme. Hänen palveluksensa meille on se, että hän ottaa syntimme ja murheemme omikseen ja antaa meille tilalle iankaikkisen elämän.

Jeesus kutsuu jokaisen Martan luokseen, jokaisen joka on uupunut työn taakkojen alle ja epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Hän kutsuu meidät kaikki vihan ja katkeruuden tahrimat ihmiset luokseen, jotta saisimme puhtaan sydämen ja uuden palvelualttiin mielen.

Rukoilemme

Tätä saarnaa koskee sama tauti kuin useita aikaisempia. Lopullinen ratkaisu evankeliumissa on kerrottu liian siirappimaisella lirinällä. Se on hutaistu. Ihan lopussa sain saarnassa teknisesti lankoja mukamas sidottua yhteen, kun Jeesus kutsuu martat ja epäoikeudenmukaisuutta kärsineet luokseen. Dispositio ei ole napakka. Mihinkään tärkeään ei vastata. Lähtikö ihmiset tänään huojentuneena kirkosta pois? Ei parilla nokkelalla vitsillä pelasteta saarnaa. Tosin alun saarnan kehitteleminen Martan näkökulmasta on hyvä, mutta olisin voinut sen viedä kunnolla siihen kaikille tuttuun tilanteeseen oikeudenmukaisuudesta ja katsoa mitä Jeesus vastaa ja miten se sopii tähän tilanteeseen. Miksi Jeesuksen vastaus on todellinen vastaus eikä vastaus ohi Martan todelliseen tilanteeseen. Siis Martan ongelma, kuten meidän kaikkien on tässä: Miksi muilla on etuoikeuksia, jotka minulta näyttää puuttuvan? Miksi muilla näyttää olevan hyvä osa, mutta minulla ei? Mitä jos minäkin heittäytyisin huolettomasti vain Jeesuksen jalkojen juureen, välittämättä muista ihmisistä? Niin muutkin tekevät. Martalla on Tuhkimon näkökulma elämään. Hän saa kärsiä marttyyrin kohtaloa. Muut ovat ajattelemattomia ja itsekkäitä. Hän raataa, eivätkä muut huomaa tai välitä hänen ponnisteluistaan. Todellinen ongelma ja vaikeus tulee eteen vielä siinä, kun Jeesus näyttää olevan näiden huolettomien ja ajattelemattomien omahyväisten ja itsekkäiden puolella, raatajia vastaan. – Mitä oleellista Martoilta on jäänyt huomaamatta. Onko todella Martoissa vika vai niissä jotka käyttävät heidän palvelualttiuttaan hyväkseen? Viha ja katkeruus on joka tapauksessa Marttojen ongelma. Mitä muutosta tapahtuu, jos Marttoja kehuu heidän vaivannäöstään. He jatkavat edelleen samaa elämäänsä. He palvelevat, mutta jokin tässä palvelussa ei toimi oikein. – Nyt ongelma on vain ratkaisua vaille valmis. Tarkoitus olisi saada psykologia ja teologia tässä yhtymään.