Juhannuspäivä

Tulesta muovailtu profeetta – Johannes Kastaja 23.6.2018

Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.Luuk. 1: 57-66

Johannes Kastaja oli rukousten lapsi. Hän syntyi jo iäkkäille vanhemmille heidän ainokaisena lapsena. Lapsettomuuden tuska oli ollut heidän osansa. Elisabet oli jopa kokenut halveksuntaa lapsettomuudestaan. Hän sai tuntea sen selkänsä takana supatteluna ja ivallisina katseina. Lapsettomuus ajateltiin Jumalan rangaistuksena heidän salaisista synneistään. Mutta tuo kaikki murhe otettiin heiltä pois, kun Jumala vastasi heidän rukoukseensa. He saivat lapsen. Lapsi oli erityinen lapsi jo ennen syntymäänsä. Taivaalliset merkit näkyivät lapsen syntyessä niin vahvasti, että kaikkialla puheltiin, mitähän tästä lapsesta tulee: osattiin odottaa jotakin poikkeuksellista. Se että enkeli oli ilmestynyt ja ilmoittanut lapsen nimen, Johannes (Jumala on armollinen), Sakarian mykkyys ja puheen palautuminen, kun lupaus oli toteutunut. Nämä olivat merkkejä myös siitä, että lapsi annettiin vahvemmin Jumalalle.

Siksi hänen elämänsä sai varhain jo toisenlaisen polun kuin muut saman ikäiset pojat. Täynnä Pyhää Henkeä hän valmistui tehtäväänsä koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Vaikka tehtävä oli merkittävä, jopa niin merkittävä, että häntä sanotaan suurimmaksi ihmiseksi, joka on syntynyt maan päälle, siitä huolimatta tämä tehtävä ja erityinen siunaus ei merkinnyt sitä, että hän eli Aabrahamin tavoin satavuotiaaksi ja kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Siunaus toi hänelle toisenlaisen elämän. Osana siihen kuului varhainen kuolema, profeetan kohtalo. Hän todisti totuudesta, mutta maailma ei ottanut sitä vastaan.

Hänelle oli varattu tehtävä olla Herran Jeesuksenedelläkulkija. Aloitettuaan aikuisena oman tehtävänsä ja kutsumuksensa hän herätti maamiehiään tajuamaan, mikä hetki oli kysymyksessä. Jumalan suuret teot ovat käsillä. Jumala puuttuu maailman historian kulkuun. Tässä toiminnassa hän kastoi ihmisiä, jotka tunnustivat syntinsä. Tästä kastaja-toiminnasta hän sai ylimääräisen nimensä Johannes Kastaja. Mutta Johannes oli kastaja ennen kaikkea siksi, että hän kastoi Jeesuksen – ja näki Pyhän Hengen laskeutuvan hänen päälleen. Hän on se joka kastaa Pyhällä Hengellä. Se oli hetki, jolloin Jeesuksen tehtävä Kristuksena alkoi (Kristus = voideltu).  Johanneksen kaste oli esimakua Jumalan armollisuudesta. Jumala antaa syntejä anteeksi ja muodostaa ihmisen kanssa henkilökohtaisen yhteyden. Johanneksen kaste oli ihmisille myös kääntymyksen paikka – he tunnustivat syntinsä ja aloittivat uuden vaiheen elämässään. He halusivat olla valmiita sydämessään Jumalan valtakunnan koittamiselle. Se ei ollut vielä läsnä, eikä se tullut Johanneksen toimesta. Mutta aika oli lähellä.

Jumalan kellossa ratkaiseva aika oli alkamassa. Ihmiskunnan pelastuksen hetket olivat koittamassa. Mutta Johanneksen kautta Jumalan valtakunnan valo välkehti vain hetken. Kun Jeesus aloitti toimintansa Johanneksen kasteen jälkeen, Johanneksen toiminta vähitellen hiipuu ja sammuu, kun hänet otetaan kiinni ja surmataan.

Johanneksesta sanotaan, että hän oli vanhan liiton viimeinen profeetta. Hän on uuden ja vanhan liiton rajalla. Hän oli kuin Mooses, joka etäältä katsoi luvattua maata, jonne oli kansaa johdattanut, mutta ei päässyt sinne itse. Johannes Kastaja on uuden liiton rajalla, pääsemättä itse vielä siitä osalliseksi. Mutta hän näkee ja iloitsee. Kaikki profeetat ennustivat Jeesuksesta etäältä. Johannes näki ja sanoi: Hän on täällä. Johannes oli omien sanojensa mukaan sulhasen ystävä, bestman, joka iloitsee sulhasen nähdessään – joka väistyy kun sulhanen nousee esiin.

Kun Johannes Kastajan toimintaa arvioi, helposti huomaa, että hän edusta hyvin ehdotonta uskonnollisuutta. Siinä ei ole kompromisseja. Koko mies on pelkkää tulta. On vain Jumalan tahto ja toiminta sen mukaan. Mitkään maailmassa vallitsevat asiat eivät vaikuta tai muuta uskonnollisten asioiden tulkintaa. Hän ei ollut maallistunut – koko hänen elämänsä oli taivaallistumista. Helpotusta tai oikotietä ei ollut. Johannes ei hemmotellut itseään. Hän eli hyvin yksinkertaista, askeettista elämää, jossa hän oli kieltänyt itseltään inhimilliset mukavuudet. Hän pukeutui kamelinkarvaan, söi heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Mutta tämä mahdollisti hänelle sen, että hän pystyi elämään täysin Jumalalle. Hän eli vapaana kuin taivaan lintu. Mikään ei sitonut häntä.

Ja yhtä ehdoton ja vapaa kun hän oli omassa elämässään, hän oli ehdoton myös julistuksessaan. Siksi hän uskalsi sanoa totuuden jopa kuninkaan edessä, kun syytti kuningasta aviorikoksesta. Johannes olisi voinut varmasti helpottaa oloaan ja kohtaloaan suhtautumalla kuninkaaseen hieman lempeämmin. Antamalla hänelle arvostusta. Tällaista pelisilmää hänellä ei ollut. Johannes selvästi kaivoi verta nenästään ja sitä myös sai. Syyttämällä kaikkien kuullen kuningasta, lopputulos ei oikein voinut olla toisenlainen. Hänet otettiin kiinni ja mestattiin. Todisteeksi pää tuotiin lautaselle Herodiaalle, jota Johanneksen kovat sanat satuttivat.

Toimiko hän viisaasti?  Olisiko ollut parempi olla hiljaa. Johannes haastoi maallisen johtajan totellessaan taivaallista. Hän muistutti, ettei kuningaskaan ole vapaa Jumalan laista. Myös muille arvonsa tunteville hän sanoi kovia sanoja.

Johannes oli taivaan kuninkaan asialla, mutta hän ei ollut itse taivaan kuningas. Hän tuli antamaan myrskyvaroituksen. Nämä kaksi maailmaa ovat törmäyskurssilla, ne eivät kauniisti sulaudu toisiinsa, vaikka haluaisimme. -> siksi meidän tulisi kiinnittää enemmän sydäntämme taivaalliseen ja olla vapaat maallisesta. Elää maailmassa, mutta niin että se ei sido meitä.

Kun Johannes pyytää meitä kääntymään teiltämme, meidän on hyvä katsoa sisimpäämme. Olemmeko kiintyneet maailmaan niin, että se vie meitä mukanaan. Maailma ei vie samaan suuntaan, kuin Jeesus. Maailman virta on voimakas eikä oma voima riitä sitä vastustamaan.

Onko tämä Johanneksen ehdottomuus oikea ja aito kuva siitä, minkälaista hengellisyyttä meidän tulisi tavoitella? Kuka siihen pystyy?

On hyvä huomata, että Johannes oli esimerkki Jumalan laista ja lain saarnasta. Se on ehdoton, se ei tee poikkeuksia, se ei erottele ihmisiä rikkaisiin ja köyhiin tai tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin, se ei anna armoa, se tuomitsee synnin eikä kaunistele sitä mitenkään. Se osoittaa Jumalan tahdon – ja kun se paljastaa synnin minussa ja tuomitsee sen, minun on tunnustettava, se että sen tuomio on oikea ja totuudenmukainen – mutta yhtä asiaa se ei tee. Se ei vie meitä perille Jumalan valtakuntaan. Se ei tee meistä Jumalan lapsia. Mooseksen tavoin laki ja Johanneksen ehdottomuus jäävät rajan toiselle puolelle. Kumpikaan ei vie perille. Vain Jeesus, jonka edellä Johannes kulkee, vie perille. Vain Jeesus antaa Pyhän Hengen ja se tekee meistä Jumalan lapsia ja antaa kotipaikkaoikeuden Jumalan valtakuntaan. (Tässä on ero myös Jeesuksen ja Johanneksen kasteen välillä)

Mutta Johanneksen ehdottoman saarnan on paljastettava meidän tekopyhyytemme tai moraalittomuutemme. Se murentaa aina uudestaan kuvitelman siitä, että me olisimme saavuttaneet Jumalan suosion omalla hurskaudellamme. Yhä uudelleen Johanneksen sana perkaa meistä sellaista ihmisiä, joka suostuu tulemaan pieneksi, ja suostuu antamaan kunnian Jumalalle, joka on armollinen yhä uudestaan. Että Johanneksen tavoin iloitsemme sulhasesta, iloitsemme siitä valosta, jota meidät on kutsuttu heijastamaan –mikä ei lähde meistä.

 

Juhannus 2006-06-22

Kukka vai hedelmä

Mark. 6: 14-29
Kuningas Herodeskin kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä tunnettiin jo laajalti. Ihmiset sanoivat: ”Johannes Kastaja on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat.” Toiset sanoivat, että hän oli Elia, toiset, että hän oli profeetta, sellainen kuin profeetat olivat olleet. Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: ”Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista.”
Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: ”Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa.” Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta. Herodes tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä.
Sopiva tilaisuus Herodiaalle tarjoutui, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille. Herodiaan tytär tuli silloin sisään ja tanssi, ja Herodes ja hänen pöytävieraansa olivat ihastuksissaan. Kuningas sanoi tytölle: ”Pyydä minulta mitä vain tahdot, niin minä annan sen sinulle.” Ja hän lupasi ja vannoi: ”Mitä ikinä minulta pyydät, sen minä sinulle annan, vaikka puolet valtakuntaani.” Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: ”Mitä minä pyytäisin?” Äiti vastasi: ”Pyydä Johannes Kastajan päätä.” Tyttö kiiruhti heti takaisin kuninkaan luo ja sanoi: ”Tahdon, että annat minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pään.”
Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän ei voinut vastata kieltävästi. Hän antoi heti pyövelille käskyn, että tämän oli tuotava Johanneksen pää. Pyöveli meni vankilaan ja mestasi siellä Johanneksen. Sitten hän toi pään vadilla ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi pään äidilleen. Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat hakemaan ruumiin ja veivät sen hautaan.

Evankeliumissa puhuttiin aika paljon kuningas Herodeksesta ja hänen käymästä keskustelusta Herodiaan tyttären kanssa, mutta evankeliumin keskuksena on asetelma, jossa Herodes näyttelee sivuosan. Päärooleissa ovat kaksi ihmistä, jotka yrittävät vaikuttaa kuninkaaseen. Vallanjanoinen Herodias ja erämaan profeetta Johannes Kastaja.

Suorapuheinen profeetta oli piikki Herodiaan lihassa. Se oli uhkatekijä hänen pyrkimyksilleen. Jos kuningas mieltyy liikaa kuuntelemaan profeetan puhetta, Herodiaan asema on uhattuna, sillä Johannes oli arvostellut heidän liittoaan. Yksi hyttynen häiritsi hänen rauhaansa. Ja sen häiritsevää ininää hän ei aikonut kauan kuunnella.

Tarina kaikkine yksityiskohtineen on julma, lähes oksettava. Herodekselle oli järjestetty syntymäpäiväjuhlat. Kuninkaan pöydän antimet olivat parasta mitä maassa sai. Näissä juhlissa viini ei loppunut kesken. Hillitön mässäily ja irstas meno oli jatkunut jo hyvän aikaa. Sillä mitä ilmeisemmin kuningas oli tukevassa humalassa, kun meni lupaamaan Herodiaan tyttärelle Salomelle niin avokätisesti, mitä vain hän halusi.

Sen seuraksena kuitenkin tuo jumalaton juhla kohoaa syntiseen huippuunsa, kun lautasella muiden ruokalajien ohella tarjoillaan vähäpukeiselle tanssijatytölle Johannes Kastajan pää.

Herodias teki tilanteesta ivallista näytelmää ja aivan varmasti hänen naurunsa kaikui palatsin käytävillä vielä kauan sen jälkeen kun juhlat olivat loppuneet.

On merkillepantavaa, että hänelle ei riittänyt se, että Johannes olisi vain teloitettu, vaan hän halusi tuon pyhän miehen pään kaikkien nähtäville. Ei missä tahansa laatikossa, vaan lautasella ja kukaties hedelmien ympäröimänä – ja todellakin tarjoiltiin kuin ruokalajina Herodeksen seurueelle.

Olisiko häntä voinut täydellisemmin häpäistä. Kaikkien tuntema profeetta, jonka elämä oli kieltäymystä Jumalan tähden ”Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.” – hänen elämänsä päättyi nautiskelijoiden pöytään yltäkylläisyyden ja herkkujen keskelle.

Tuo kaikki vaikutti tarkkaan suunnitellulta. Epäilemättä koko tilanne oli järjestetty. Salomen tanssi humalaisen kuninkaan luona oli Herodiaan juoni, jolla hän saisi totuuden äänen vaikenemaan. Eikä vain vaikenemaan, vaan tehtyä naurun alaiseksi.

Kaikki oli suurta näytelmää. Herodias teki selväksi, että heinäsirkkoja syövä Johannes oli vain pieni alkupala hänen ruokalistassaan: yksi kirkuvan punainen omena lautasella.

Olen kuvannut ehkä turhankin pitkään Herodiaan ja Johannes Kastajan välistä tilannetta, koska halusin samalla osoittaa nämä ääripäät niin selvästi kuin mahdollista.

Näissä kahdessa ihmisessä näkyy kaksi erilaista elämän mallia. Nimeän ne kukka-elämäksi ja hedelmä-elämäksi. Meidät ihmiset voidaan jakaa siis kukkasiin ja hedelmiin.

Kukkaset ovat näitä Herodiaita, joiden elämä kuluu nautinnoissa, jotka elävät itselleen. He nauttivat kyllä hedelmää – varsinkin kiellettyä, mutta eivät itse halua kasvaa hedelmäksi muita varten.

Johannes taas kuvaa hedelmä-elämää, jossa omat tarpeet ja edut on jätetty sivuun. Koko elämä on annettu suuremman palvelukseen ehdoitta. Sanomatta on myös selvää, että juuri hedelmä-ihmiseksi meidän olisi tultava.

Mutta sellainen elämä ei suinkaan ole helppoa. Jokainen hedelmä muistuttaa meille nöyryyden tiestä. Hedelmäksi tullaan vain luopumisen kautta. Vasta kauneutensa menettämällä voi kasvaa hedelmää. Nyt keskellä kesää saamme nauttia kukkaloistosta. Me haluaisimme olla kukkasia ikuisessa loistossa.

Elämän kukoistaessa saatamme pitää sitä suurimpana onnena. Kun kauneutemme, komeutemme, vaurautemme ja loistomme näkyy, ajattelemme, että tämä on huippukohta ja täyttymys elämässämme. Mitä menestyneempiä olemme sen komeampi on kukoistuksemme.

Mutta vasta kun kukka on menettänyt terälehtensä, kun sen kauneus on lakastunut. Vasta silloin elämän syvempi tarkoitus alkaa kypsyä. Jos me olemme kiintyneet kukkaloistoon, emme huomaa hedelmää.

Meidän tarkoituksemme ei ole vain kukkia ja kukoistaa, vaan tuottaa hedelmää. Johannes Kastaja itse muistutti tästä tulisilla saarnoillaan: Kirves on pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää hakataan poikki.

Tämä on siis nöyryyden tie, mitä Johannes opettaa, mihin Jumala meitä kasvattaa. Se on kukkasen kuihtumisen tie, jotta hedelmä pääsee kasvamaan. Nöyrtymisen tie se on vielä siten, että hedelmän nauttii toinen. Emme kasva hedelmää itsellemme.

Ei ole ihme, että nöyryyden ja vähenemisen tie ei tunnu houkuttelevalta. Ympäristö kutsuu meitä Herodeksen pitopöytään – eikä sinne kuulu Johanneksen ääni. Meille kuulutetaan kaikkialla: nauti, ole itsekäs, älä ajattele muita. Kiellettyjä hedelmiä ei ole. Pidä huolta että oma lautasesi on täynnä. Ole hehkeä, ole puutarhan näyttävin kukka. Muut kasvakoon hedelmää muille – sinulle riittää kukoistus.

Johannes eli Jumalalle. Hän ei keskittynyt kukkasen loistoon. Hän oli kaikkea muuta kuin kaunis näky. Jeesus sanoi Johanneksesta: ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan. Ruokoako, jota tuuli huojuttaa. Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti!” Ja sieltänäh se Herodiaskin löytyi, kuninkaan linnasta.

Johannes ei ollut koristekukka, jota mentiin autiomaahan katsomaan. Hän oli Hengen kasvattama autiomaan hedelmä – jota mentiin kuulemaan. Hänen sanoissaan pääsi ennakolta maistamaan sitä täydellisintä hedelmää, minkä Jumala ihmiskunnalle Jeesuksessa oli antava: pelastuksen hedelmä Jeesuksen ristinuhrin kautta.

Joka haluaa elää kukkasen elämän, kokee kukkasen kohtalon: hän tulee kuihtumaan ja sitten kaikki on kukkasen osalta loppu. Mutta joka antaa elämänsä Jumalan käyttöön, kasvaa hedelmää kukkasen kuihduttua. Ja tuo hedelmä kestää iäti.

Sakarian hiljainen ilo


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s