Uudenvuodenpäivä

Uudenvuoden päivä 2024

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4:12–16

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

Uusi vuosi aloitetaan kirkoissamme Jeesuksen nimessä. Se on päivän aihe. Näin pyhitämme koko vuoden Jeesukselle. Ja rukoilemme, että hän antaisi siunauksen ja suojeluksen koko tulevalle vuodellemme, kaikkeen mitä teemme. Sen sijaan että teemme taikoja varmistaaksemme onnen, me rukoilemme ja annamme itsemme Jumalan käsiin. Tällä pyhäpäivällä on silti vielä syvempi Jeesuksen nimeen liittyvä merkitys, kuin vain vuoden aloittaminen hänen nimessään.

Uudenvuoden päivä on kahdeksas päivä Jeesuksen syntymästä. Juutalaisessa perinteessä silloin poikalapsi ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi. Marian esikoinen sai nimekseen Jeesus sen käskyn mukaan, minkä enkeli Gabriel antoi Joosefille.

Jeesus tunnetaan monella nimellä. Yksi tapa nimetä hänet on sanoa kutsumanimi ja paikkakunta, josta hän oli kotoisin: Jeesus nasaretilainen. Jeesukseen viitataan Uudessa testamentissa noin 25 kertaa nasaretilaisena. Tämä on nimi, jolla viranomaiset ja kansa puhuttelivat häntä ja viittasivat häneen. Näin teki myös myös Pilatus kirjoittaessaan kylttiin Jeesuksen tuomion syyn, mikä laitettiin Jeesuksen pään yläpuolelle: Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas. Tämä nimi on neutraali, maallinen nimi, jossa ei ole suoraan viitattu Jeesuksen arvoon tai tehtävään.

Apostolien teoissa Jeesus ilmestyy Paavalille Damaskon tiellä. Kun Paavali kysyi ääneltä, kuka hän oli. Jeesus vastasi hänelle: Minä olen Jeesus nasaretilainen, jota sinä vainoat. Tästä Paavalikin tiesi varmasti, kenen kanssa hän oli tekemisissä. Myös riivaajat käyttivät Jeesuksesta tätä nimeä: Jeesus Nasaretilainen.

Kun me esittäydymme oudossa seurassa ja toisessa paikkakunnassa, sanomme yleensä nimen lisäksi, mistä olemme kotoisin. Olen Tuomo Harjavallasta. Voin tarkentaa ja sanoa, että olen syntyisin Porista. Jeesus syntyi Betlehemissä, varttui Nasaretissa ja muutti aikuisena Kapernaumiin, kuten päivän evankeliumi kertoo. Silti ei puhuta koskaan Jeesus kapernaumilaisesta vaan nasaretilaisesta.

Nasaret oli tuntematon 50 rakennuksen kylä, josta ei ollut kotoisin kukaan tunnettu henkilö, kuten opetuslapsi Filippus tiesi. Pakanain tai muukalaisten Galilea, niin Nasaret kuin Kapernaum, ei ollut Jerusalemista katsottuna arvostettua aluetta. Pakanalliset vaikutukset olivat siellä suurta, eli pimeys vallitsi siellä. Tilanteeseen oli tulossa muutos. Ennustuksen mukaan sinne pimeyteen koittaa valo. Se tuli Jeesuksen mukana – ja se valo tuli myös muille kuin juutalaisille.

Paikkakunnan nimen Nasaret on sanottu viittaavan heprealaiseen sanaan netser, jolla tarkoitetaan vesaa. Siinä puolestaan nähdään yhtymäkohta Jesajan profetiaan: Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. … Iisailla tarkoitetaan kuningas Daavidin isää. Kanto puolestaan on se, mitä Daavidin valtakunnasta on jäljellä. Kuninkuus ja valta on kaadettu ja karannut muille, vain kanto on Iisain pojan valtakunnasta jäljellä eli siis uljas historia. Mutta tämä kanto tuottaa uutta. Daavidin sukuhaaraan syntyy lapsi, jolle annetaan kuninkuus. Kanto versoaa.

Jeesus nasaretilalinen on tämä Netser verso, jolle kuninkuus kuuluu.

Jeesus nasaretilainen on kohtalaisen neutraali ilmaus, mutta kun nimi ilmaistaan muodossa Jeesus Kristus – siinä on jo enemmän. Se oli ensimmäinen kristittyjen käyttämä uskontunnustus. Jeesus on Kristus. Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi vaan arvonimi. Jeesus on luvattu ja odotettu messias. Hän on ennustusten täyttymys. Hän on kuningas. Tämä on uskonnollinen nimi Jeesukselle.

Uskontunnustus, jota jumalanpalveluksissa käytämme sanoo näin: uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme. Tässä on monta kohtaa: Jeesus on Kristus, Jumalan poika ja Herra. Kaikki näistä ovat oleellisia huomata. Ennen kaikkea se, että Jeesus on Jumala ja ihminen yhtä aikaa. Hän ei ole syntynyt miehen siemenestä, vaan Jumalan Poikana syntynyt ennen aikojen alkua niin kuin Nikean uskontunnustus sen muotoilee: Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä. Nämä ovat asioita, jotka sisältyvät sanaan Jumalan Poika. Lapsi, jolle nimi Jeesus annettiin, oli hyvin erityinen. Jumala oli tullut keskelle elämää ihmisen hahmossa. Ja sai muodon Marian kohdussa.

Itse nimi Jeesus, mikä lapselle kahdeksantena päivänä annetaan, ei myöskään ole vailla merkitystä ja sisältöä. Sana Jeesus tarkoittaa pelastaa, vapahtaa. Lapselle annettiin nimi Jeesus, koska hän pelastaa kansansa sen synneistä. Jeesus on pelastaja. Tämä on keskeinen ja olennainen osa Jeesuksen tehtävää, sitä miksi hän syntyi tähän maailmaan. Hän tuli etsimään kadonnutta, pelastamaan syntiensä vangitsemaa – ihmisiä, jotka eivät itse kykene pelastamaan itseään. Eli jokaista ihmistä.

Jeesuksen nimi on erityinen. Paavali kirjoittaa siitä puhuttelevasti. ’Jumala on korottanut Hänet yli kaiken ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla ja jokaisen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.’(Fil 2:9-11)

Jeesuksen nimi on kaikkein korkea-arvoisin nimi, mitä on olemassa. Paavali sanoo, että Jeesuksen nimeä kunnioittaen jokainen polvistuu. Tämä on niin iso asia, että hänen edessään todellakin polvistuvat kaikki – joko sydämen halusta tai sitten pakotettuna. Vaihtoehtoa siinä vaiheessa ei enää ole. Mutta ymmärrätte varmaan, että se, joka silloin polvistuu vasten tahtoaan, pakotettuna, on elämässä valinnut huonosti seuransa. Lisäksi on sanottava, että ei vain jokainen ihminen polvistu vaan myös kaikki taivaassa polvistuvat hänen edessään – enkelit, vallat ja voimat ja kaikki. Kiusaaja, Saatana pyysi kerran Jeesusta polvistumaan hänen edessään ja yllytti Jeesusta kapinaan Isäänsä vastaan. Täysin päinvastoin tulee tapahtumaan. Jumalan vastustaja Saatana tulee polvistumaan Jeesuksen edessä.

Paavalin sanan mukaan: Kaikki taivaassa ja maan päällä ja maan alla polvistuvat Jeesuksen nimeä kunnioittaen. Ja lisäksi samalla tunnustetaan Jeesuksen Herruus. Sen oli moni kieltänyt, kun hän oli alennustilassa maan päällä ja edelleen, kun hän hallitsee taivasten valtakunnassa. Yhä tänään hänet kielletään. Mutta kerran jokainen tunnustaa, että Jeesuksella on kaikki valta. Hän on kuningas ja Herra.

Suomalainen ei herroja kumartele. Suomeen kuningaskunta ei sopisi. Se ei sovi ajattelutapaamme. Eikä meidän ruotoomme sopisi pokkuroida kuninkaan hovin edessä. Vain ja ainoastaan Jumalan edessä polvistumme. Se on hieno piirre suomalaisuudessa. Kunhan tämä todella säilyisi näin, että vain Kristuksen edessä polvistumme. – Että emme polvistu rahan emmekä ihmisten edessä.

Joka kerta kun me rukoilemme Jeesusta tai rukoilemme Jeesuksen nimessä, me kunnioitamme hänen herruuttaan ja kumarramme sen edessä. Me tunnustamme hänen valtansa – jos tosin uskomme saattaa olla vähäinen ja heikko.  Mutta me annamme kunnian ja palvonnan Jumalalle Isälle, Jeesuksen kautta Pyhässä Hengessä.

Kun tiedät, kuinka paljon hän on rakastanut sinua ja antanut sinulle, niin eikö meidän olisi syytä antaa hänelle jotakin takaisin: uskoa, luottamusta, rakkautta ja kuuliaisuutta. Niin, että kun Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo: Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Uusi alkanut vuosi on nyt tuo avoin ovi sinun edessäsi. Sen on Jeesus sinulle avannut, ei kukaan muu. Hänen armostaan me elämme. Hän on antanut meille uuden armon vuoden, Hänen lahjaansa on elämme. Mitäpä jos tänä vuonna asuessasi avoimesta ovesta uuteen vuoteen, astut aina myös lähemmäs Jeesusta. Ei niin, että tekisit uudenvuoden lupausta, vaan uskollisemmin jatkat sillä, tiellä johon kasteessa sinut on liitetty: Lukemalla säännöllisesti hänen sanaansa, rukoilemalla, osallistumalla ehtoolliselle ja miettien, miten voisin antaa lahjojani hänen käyttöönsä. Hänellä on meille jokaiselle jotakin tehtävää, missä voimme olla mukana Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisessä.

Käännä kasvosi valoon  – 1.1.2018

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa,
Meren tie, Jordanin takainen maa
ja muukalaisten Galilea –
kansa, joka asui pimeydessä,
näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa,
loisti kirkkaus.                                  Matt. 4: 12-16

Eilen vuoden viimeisenä päivänä raketteja ammuttiin taivaalle ja vietettiin iloista juhlaa. Olin perheeni kanssa katsomassa sanomalehdessäkin mainostettua Satakunnan suurinta ilotulitusta. Se oli todella upea. Siinä oli paljon katsottavaa. Isot välähdykset valaisivat hetkeksi lähes koko taivaan. Pimeys väistyi raketin räjähtäessä, mutta sitten taas oli pimeää. Joku moittii varmaankin siitä, että rahaa kului paljon tuohon toimintaan. Mutta juhla oli ihmisille yhteinen. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä katsomassa tuota erikoista näytelmää. Luulen, että väkimäärä joen molemmin puolin lasketaan jopa tuhansissa eikä vain sadoissa. Pimeässä talvessa tarpova kansa ansaitsee tämän juhlan ja tarvitsee sitä. On parempi osallistua tällaiseen ammattimaisesti järjestettyyn ilotulitukseen, kuin värkkäillä itse ilotulitteiden kanssa.

Vuoden päättymiseen liittyy myös jonkinlainen tilinpäätös. Sitä kukin ihminen tekee omalla kohdalla yleensä itsekseen. Arviointia tehdään menneestä ja mahdollisesti tehtiin myös uudenvuoden lupauksia. Nämä kaksi asiaa ovat yhteydessä toisiinsa – tilin tekeminen menneestä ja lupausten tekeminen tulevaisuutta koskien. Uuden vuoden lupaukset ovat korjausliikkeitä. Kun tilinpäätöksessä on huomattu, että asiat eivät menneet, niin kuin piti; kun tavoitetta ei saavutettu, siitä koitetaan ottaa opiksi. Tehdään tarvittavia parannuksia ja otetaan vuoden alussa uusi suunta. Sellainen suunta, mikä vie kohti haluttua päämäärää. Asetetaan tavoitteet. Lupaukset saattavat jäädä joskus enemmän toiveiksi – mutta ne voivat olla myös vakavasti harkittuja.

Tällainen toiminta on kristitylle myös hyvä asia. On terveellistä varsinkin tällaisena vuoden taitekohtina pysähtyä ja summata elämäänsä taaksepäin. Voi kysyä itseltään vaikka, mistä olen kiitollinen? Mitä hyvää viime vuosi on pitänyt sisällään? Harvoin koko vuotta muistaa, siksi on hyvä, jos on valokuvia, kalenterimerkintöjä, päiväkirjan merkintöjä tai facebookin merkintöjä, jotakin millä voi vuoden tapahtumia kerrata. Keitä ihmisiä olen tavannut, mitä uutta olen kokenut, mitä olen oppinut, millä tavoin ihmisenä kasvanut? Näistä nousee kiitoksen asiat. Uskon, että niitä asioita on paljon, jos niitä pysähtyy oikein miettimään.

Sitten voi palauttaa mieleen niitä asioita, joissa oli vaikeuksia; aikoja, mitkä olivat raskaita? Onko näiden tapahtumien kautta syytä oppia jotakin ja tehdä muutosta elämässä? Missä asioissa on aihetta pyytää anteeksi tai hakea sovintoa. Mitä suunnan muutosta kokemuksen johdosta on syytä tehdä?

Evankeliumin alku kertoo Johannes Kastajasta, jonka Herodes Antipas oli vanginnut. Vasta tämän tapahtuman jälkeen Jeesus astui esiin. Johannes Kastaja sai tien raivaajana tehdä ensin Jumalan hänelle määräämän tehtävän, ennen kuin Jeesus nousi esiin. Kun Johannes oli vangittu, se oli Jeesukselle merkki aloittaa toimintansa. Johannes oli julistanut Jumalan valtakunnan saapumista. Ihmiskunnan suurinta taitekohtaa – jonka jälkeen koko ajanlasku oli muuttuva, jonka jälkeen vanha liitto Jumalan kansan kanssa päättyy ja uusi liitto alkaa, mutta se koskee koko ihmiskuntaa. Ihmisten oli siksi ajateltava elämän suuntansa uusiksi. Johannes oli kuin uudenvuoden aatto, joka kehotti ihmisiä tekemään tiliä menneestään ja ohjasi ihmisiä syvälliseen itsensä tutkimiseen. Kun Jeesus kuuli, että Johannes Kastaja oli vangittu, hän aloitti julkisen toimintansa. Jeesuksen saarna oli ensi alkuun ihan samanlainen: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle, kääntykää ja uskokaa evankeliumi”. Tuo kääntyminen tarkoitti juuri sitä, että joissakin asioissa tuli ottaa kokonaan uusi suunta. Jumalan kansan keskellä tuo uusi suunta oli useimmille niin radikaali, että siihen kelkkaan ei lähdetty mukaan. Jeesuksen mukana kaikki entinen katoaa ja uusi alkaa. Se, mikä oli tulevan varjoa tai heijastusta, väistyy Jeesuksen tieltä samoin kuin tähtien tuike auringon noustessa.

Kun arvioit omaa elämääsi Jumalan katseen alla ja mietit uutta suuntaa, miten se voisi tapahtua? Miten arvioin elämääni ja mistä otan uuden suunnan?

Joku voi verrata elämäänsä kymmeneen käskyyn ja arvioida onnistumisia ja epäonnistumisia. Se on hyvä lista, mutta se ei ole ainoa teksti, minkä äärellä voi viivähtää. Elämäänsä voi katsoa myös vuorisaarnan autuaaksijulistusten valossa – onko elämässäni nähtävissä mitään siitä autuudesta, josta Jeesus puhuu: hengellinen köyhyys, kärsivällisyys, vanhurskauden nälkä, armahtavaisuus tai puhdassydämisyys. Paavalin Galatalaiskirjeestä voi etsiä kohdan hengen hedelmistä ja pohtia, onko omassa elämässä tällaista hedelmää kasvanut: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. ”

Kirjeessä korinttilaisille voi arvioida omaa kristillistä rakkauttaan:

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Kuvaako Paavali tässä sinun elämässä toteutunutta rakkautta läheisiisi? Minkälaiseen tilinpäätökseen oman sielun puutarhassa tulee tehtyä tällaisen tutkimuksen jälkeen.

Tällaisessa tilinpäätöksessä tulee ilmi oman elämän puutoskohdat ja samalla myös kasvusuunta.

Sinut on liitetty oksaksi jaloon viiniköynnökseen. Se on tapahtunut tosiasia. Mutta kasvua ei kukaan saa itse itsessään aikaan. Oman lupauksen voimalla ihminen ei kasva mihinkään. Kasvua tapahtuu, kun saa ravintoa, lämpöä ja valoa. Kasvusuunta on valoa päin. Päivän evankeliumi siteeraa tästä valosta profeetta Jesajan lukua 9, mutta on muuttanut ennustuksen nyt Jeesuksessa täyttyneeksi. Mahdoitteko huomata. Siksi Jesajan sanat eivät katso tulevaan, vaan viittaavat menneeseen aikaan, sillä Jeesus on jo syntynyt ja astunut maailmaan toteuttamaan tuon profetian: kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

Ilman Jeesuksen tuntemista ei ole todellista valoa, ja kasvamista valon suuntaan, vaan ihminen on pimeydessä. Siitä kertoi myös luetussa evankeliumin kohdassa maininta pakanain Galileasta, minne Jeesus siirtyi asumaan. Se oli kansa, joka asui pimeydessä, kuoleman varjon maassa. Kun Jeesus tuli sinne, hänen mukanaan tuli elämä ja valo.

Valon, mikä pimeydessä näkyi, sanottiin olevan suuri. Pimeässä talvessa ilotulitusraketit valaisevat hetkellisesti yötaivaan. Mutta evankeliumin suuri valo on toisenlainen. Se ei ole hetkellinen vaan pysyvä. Se on sitä valoa, mikä lähtee Jumalasta: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1: 4-5)

Ihmisen pitää kuitenkin joka päivä muistuttaa itselleen missä valo on. Meidän on käännyttävä valoa kohti uudelleen ja uudelleen. Meidän on annettava Jumalan sanan ravita sielumme maaperää. Sillä tavoin kasvua tapahtuu. Koko maallisen elämän ajan, meillä on sisällä myös toinen ääni, joka kääntää kasvojamme pimeyteen. Valossa on kuitenkin elämä, pimeys taas on tuo kuoleman varjon laakso, missä ei kasva mitään iankaikkista elämää ajatellen. Siksi aina sanotaan: varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua. – Kun rukouksesta ja Raamatun lukemisesta tulee tottumus ja tapa, kasvosi kääntyvät joka päivä valoon. Kun jumalanpalvelukseen lähtemisestä tulee tapa, kasvosi kääntyvät valoon – ja ehtoollinen ravitsee sielusi.

Tällaisen lupauksen voisi itselleen antaa: anna Jumalan sanan valolle enemmän tilaa. Järjestä päivän rutiinisi niin, että valoa riittää. Kukatkin kotona laitetaan ikkunan äärelle, jotta ne saavat riittävästi valoa. Niin pitäisi meidän asettaa itsemme myös sen ikkunan äärelle, mihin katoamaton valo paistaa. Näin toimien tämä vuosi sujuu parhaiten.