Uudenvuodenpäivä

Käännä kasvosi valoon  – 1.1.2018

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa,
Meren tie, Jordanin takainen maa
ja muukalaisten Galilea
kansa, joka asui pimeydessä,
näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa,
loisti kirkkaus.
                                 Matt. 4: 12-16

Eilen vuoden viimeisenä päivänä raketteja ammuttiin taivaalle ja vietettiin iloista juhlaa. Olin perheeni kanssa katsomassa sanomalehdessäkin mainostettua Satakunnan suurinta ilotulitusta. Se oli todella upea. Siinä oli paljon katsottavaa. Isot välähdykset valaisivat hetkeksi lähes koko taivaan. Pimeys väistyi raketin räjähtäessä, mutta sitten taas oli pimeää. Joku moittii varmaankin siitä, että rahaa kului paljon tuohon toimintaan. Mutta juhla oli ihmisille yhteinen. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä katsomassa tuota erikoista näytelmää. Luulen, että väkimäärä joen molemmin puolin lasketaan jopa tuhansissa eikä vain sadoissa. Pimeässä talvessa tarpova kansa ansaitsee tämän juhlan ja tarvitsee sitä. On parempi osallistua tällaiseen ammattimaisesti järjestettyyn ilotulitukseen, kuin värkkäillä itse ilotulitteiden kanssa.

Vuoden päättymiseen liittyy myös jonkinlainen tilinpäätös. Sitä kukin ihminen tekee omalla kohdalla yleensä itsekseen. Arviointia tehdään menneestä ja mahdollisesti tehtiin myös uudenvuoden lupauksia. Nämä kaksi asiaa ovat yhteydessä toisiinsa – tilin tekeminen menneestä ja lupausten tekeminen tulevaisuutta koskien. Uuden vuoden lupaukset ovat korjausliikkeitä. Kun tilinpäätöksessä on huomattu, että asiat eivät menneet, niin kuin piti; kun tavoitetta ei saavutettu, siitä koitetaan ottaa opiksi. Tehdään tarvittavia parannuksia ja otetaan vuoden alussa uusi suunta. Sellainen suunta, mikä vie kohti haluttua päämäärää. Asetetaan tavoitteet. Lupaukset saattavat jäädä joskus enemmän toiveiksi – mutta ne voivat olla myös vakavasti harkittuja.

Tällainen toiminta on kristitylle myös hyvä asia. On terveellistä varsinkin tällaisena vuoden taitekohtina pysähtyä ja summata elämäänsä taaksepäin. Voi kysyä itseltään vaikka, mistä olen kiitollinen? Mitä hyvää viime vuosi on pitänyt sisällään? Harvoin koko vuotta muistaa, siksi on hyvä, jos on valokuvia, kalenterimerkintöjä, päiväkirjan merkintöjä tai facebookin merkintöjä, jotakin millä voi vuoden tapahtumia kerrata. Keitä ihmisiä olen tavannut, mitä uutta olen kokenut, mitä olen oppinut, millä tavoin ihmisenä kasvanut? Näistä nousee kiitoksen asiat. Uskon, että niitä asioita on paljon, jos niitä pysähtyy oikein miettimään.

Sitten voi palauttaa mieleen niitä asioita, joissa oli vaikeuksia; aikoja, mitkä olivat raskaita? Onko näiden tapahtumien kautta syytä oppia jotakin ja tehdä muutosta elämässä? Missä asioissa on aihetta pyytää anteeksi tai hakea sovintoa. Mitä suunnan muutosta kokemuksen johdosta on syytä tehdä?

Evankeliumin alku kertoo Johannes Kastajasta, jonka Herodes Antipas oli vanginnut. Vasta tämän tapahtuman jälkeen Jeesus astui esiin. Johannes Kastaja sai tien raivaajana tehdä ensin Jumalan hänelle määräämän tehtävän, ennen kuin Jeesus nousi esiin. Kun Johannes oli vangittu, se oli Jeesukselle merkki aloittaa toimintansa. Johannes oli julistanut Jumalan valtakunnan saapumista. Ihmiskunnan suurinta taitekohtaa – jonka jälkeen koko ajanlasku oli muuttuva, jonka jälkeen vanha liitto Jumalan kansan kanssa päättyy ja uusi liitto alkaa, mutta se koskee koko ihmiskuntaa. Ihmisten oli siksi ajateltava elämän suuntansa uusiksi. Johannes oli kuin uudenvuoden aatto, joka kehotti ihmisiä tekemään tiliä menneestään ja ohjasi ihmisiä syvälliseen itsensä tutkimiseen. Kun Jeesus kuuli, että Johannes Kastaja oli vangittu, hän aloitti julkisen toimintansa. Jeesuksen saarna oli ensi alkuun ihan samanlainen: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle, kääntykää ja uskokaa evankeliumi”. Tuo kääntyminen tarkoitti juuri sitä, että joissakin asioissa tuli ottaa kokonaan uusi suunta. Jumalan kansan keskellä tuo uusi suunta oli useimmille niin radikaali, että siihen kelkkaan ei lähdetty mukaan. Jeesuksen mukana kaikki entinen katoaa ja uusi alkaa. Se, mikä oli tulevan varjoa tai heijastusta, väistyy Jeesuksen tieltä samoin kuin tähtien tuike auringon noustessa.

Kun arvioit omaa elämääsi Jumalan katseen alla ja mietit uutta suuntaa, miten se voisi tapahtua? Miten arvioin elämääni ja mistä otan uuden suunnan?

Joku voi verrata elämäänsä kymmeneen käskyyn ja arvioida onnistumisia ja epäonnistumisia. Se on hyvä lista, mutta se ei ole ainoa teksti, minkä äärellä voi viivähtää. Elämäänsä voi katsoa myös vuorisaarnan autuaaksijulistusten valossa – onko elämässäni nähtävissä mitään siitä autuudesta, josta Jeesus puhuu: hengellinen köyhyys, kärsivällisyys, vanhurskauden nälkä, armahtavaisuus tai puhdassydämisyys. Paavalin Galatalaiskirjeestä voi etsiä kohdan hengen hedelmistä ja pohtia, onko omassa elämässä tällaista hedelmää kasvanut: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Kirjeessä korinttilaisille voi arvioida omaa kristillistä rakkauttaan:

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Kuvaako Paavali tässä sinun elämässä toteutunutta rakkautta läheisiisi? Minkälaiseen tilinpäätökseen oman sielun puutarhassa tulee tehtyä tällaisen tutkimuksen jälkeen.

Tällaisessa tilinpäätöksessä tulee ilmi oman elämän puutoskohdat ja samalla myös kasvusuunta.

Sinut on liitetty oksaksi jaloon viiniköynnökseen. Se on tapahtunut tosiasia. Mutta kasvua ei kukaan saa itse itsessään aikaan. Oman lupauksen voimalla ihminen ei kasva mihinkään. Kasvua tapahtuu, kun saa ravintoa, lämpöä ja valoa. Kasvusuunta on valoa päin. Päivän evankeliumi siteeraa tästä valosta profeetta Jesajan lukua 9, mutta on muuttanut ennustuksen nyt Jeesuksessa täyttyneeksi. Mahdoitteko huomata. Siksi Jesajan sanat eivät katso tulevaan, vaan viittaavat menneeseen aikaan, sillä Jeesus on jo syntynyt ja astunut maailmaan toteuttamaan tuon profetian: kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

Ilman Jeesuksen tuntemista ei ole todellista valoa, ja kasvamista valon suuntaan, vaan ihminen on pimeydessä. Siitä kertoi myös luetussa evankeliumin kohdassa maininta pakanain Galileasta, minne Jeesus siirtyi asumaan. Se oli kansa, joka asui pimeydessä, kuoleman varjon maassa. Kun Jeesus tuli sinne, hänen mukanaan tuli elämä ja valo.

Valon, mikä pimeydessä näkyi, sanottiin olevan suuri. Pimeässä talvessa ilotulitusraketit valaisevat hetkellisesti yötaivaan. Mutta evankeliumin suuri valo on toisenlainen. Se ei ole hetkellinen vaan pysyvä. Se on sitä valoa, mikä lähtee Jumalasta: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1: 4-5)

Ihmisen pitää kuitenkin joka päivä muistuttaa itselleen missä valo on. Meidän on käännyttävä valoa kohti uudelleen ja uudelleen. Meidän on annettava Jumalan sanan ravita sielumme maaperää. Sillä tavoin kasvua tapahtuu. Koko maallisen elämän ajan, meillä on sisällä myös toinen ääni, joka kääntää kasvojamme pimeyteen. Valossa on kuitenkin elämä, pimeys taas on tuo kuoleman varjon laakso, missä ei kasva mitään iankaikkista elämää ajatellen. Siksi aina sanotaan: varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua. – Kun rukouksesta ja Raamatun lukemisesta tulee tottumus ja tapa, kasvosi kääntyvät joka päivä valoon. Kun jumalanpalvelukseen lähtemisestä tulee tapa, kasvosi kääntyvät valoon – ja ehtoollinen ravitsee sielusi.

Tällaisen lupauksen voisi itselleen antaa: anna Jumalan sanan valolle enemmän tilaa. Järjestä päivän rutiinisi niin, että valoa riittää. Kukatkin kotona laitetaan ikkunan äärelle, jotta ne saavat riittävästi valoa. Niin pitäisi meidän asettaa itsemme myös sen ikkunan äärelle, mihin katoamaton valo paistaa. Näin toimien tämä vuosi sujuu parhaiten.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s