2. paast

 2. paa  (reminiscere) Rukous ja usko

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: “Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: “Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” “Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.    ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. “He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: “Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” “Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: “Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: “Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: “Kuka tuo mies on?Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: “Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Luuk. 7: 36-50

4.3.2012

Jos päivän evankeliumin tiivistää oleelliseen, mistä siinä on kysymys? Siinä on jännitteitä kolmen henkilön välillä. Varakas ja ulkoisesti moitteeton ja kunnioitettu fariseus. Julkisyntinen halveksittu nainen – siis henkilö, joka tiedettiin syntiseksi, jota olisi pitänyt karttaa, joka oli suljettu pois kunniallisten ihmisten yhteydestä. Hän oli ihminen, jota ei olisi sopinut edes koskea, ettei hänen saastaisuutensa olisi tarttunut. Jeesus näiden välissä esittää kertomuksen vertauksen, jossa sekä syntinen nainen että fariseus esiintyvät. Jeesus kuvaa mestarillisesti sen tilanteen, jossa he juuri olivat. Mistä on kysymys? On kysymys Rakkaudesta – isolla alkukirjaimella kirjoitettuna, on kysymys rakkaudesta, joka etsii ihmistä. On kysymys Jumalan rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Tämä rakkaus ilmenee anteeksiantona, se löytää kohteensa hylättyjen ja halveksittujenkin joukosta. Mutta se etsii myös sitä, joka luuli pärjäävänsä yksin, luotti omaan erinomaisuuteensa. Kumpaakin Jumala rakastaa fariseusta ja syntistä naista. Kumpaakin Jumala etsi. Ainakin toisen heistä hän myös löysi. Sama Jumalan rakkaus etsii ihmisiä tänään, etsi ja löytää. Saa aikaan kiitollisuutta, katumusta, iloa mutta myös torjumista.

Katsotaan tuota tilannetta hieman tarkemmin. Lähdetään liikkeelle yksinkertaisella kysymyksellä? Miten tuo syntiseksi tiedetty nainen uskalsi tulla fariseuksen taloon Jeesuksen luokse? Se nimittäin vaati häneltä aikamoista rohkeutta. Kunniaton nainen tuli fariseuksen kotiin – hän luultavasti joutui varautumaan myös siihen että hänet heitettäisiin ulos. Teksti ei suoraan sano, miksi nainen tuli sinne ja miten hän uskalsi, mutta se on kuitenkin pääteltävissä.

Hän tuli sinne tuoksuöljypullo mukanaan. Hän tiesi että Jeesus on siellä. Tämän tiedämme –seuraavan voimme päätellä. Hän etsi Jeesusta kaataakseen kiitollisuuden osoituksena tuoksuvoiteen hänen hiuksilleen. Kiitollisuutta syntinen ihminen tuntee syntisten ystävää kohtaan yhdestä asiasta. Hän oli saanut syntinsä anteeksi. Tuo nainen oli puhdistunut, hän oli vapaa taakoistaan. Hän oli kuin kymmenestä spitaalisiesta se yksi parantunut, joka palasi takaisin kiittämään Jeesusta. Hän ei tullut enää pyytämään anteeksi, hänellä oli tuoksuöljypullo mukanaan, jonka hän kiitollisuuden osoituksena olisi halunnut vuodattaa Jeesuksen päähän. – Jumala oli nähnyt hänet, Jumala oli löytänyt hänet siitä alennustilasta, jossa hän tosiasiallisesti oli. Hänen elämänsä oli mennyt pieleen, hän oli tehnyt vääriä valintoja, hän oli eksynyt, kaikki mittarit osoittivat punaista hänen elämässään. Luultavasti hän oli menettänyt myös toivonsa. Hän tuskin olisi kyennyt lunastamaan paikkaansa kunniallisten ihmisten pariin. Roolit oli jaettu ja hän oli tuomittu yhteisön hylkäämään elämään, josta ei enää nousta. Ja kuitenkin Jeesus oli nähnyt hänet jossakin tai nainen oli nähnyt Jeesuksen toimivan – hän oli syntisten ystävä, ja nainen oli saanut anteeksi. Hänen elämässään kääntyi uusi lehti – tapahtui jotakin sellaista, mitä hän ei uskaltanut koskaan edes uneksia. Alkoi uusi elämä, uusi toivo, uusi itsekunnioitus, uusi vapaus, uusi puhtaus, uusi ilo, uusi voima ja uusi rohkeus – ja kiitollisuus. Hänen oli aivan pakko etsiä Jeesus käsiinsä ja kiittää häntä, sillä hän oli saanut elämänsä takaisin.

Olen antanut mielessäni otsikon päivän evankeliumille ja tälle saarnalle. Se on Jeesuksen sanat fariseukselle: Katso tätä naista. Evankeliumin yksi teema ymmärtääkseni on myös se, minkälaisella katseella me katsomme läheisiämme ja miten sen perusteella arvioimme heidät ja minkälainen on Jumalan katse meitä kohtaan.Miten tai minkälaisena fariseus näki Jeesuksen, minkälaisena hän näki naisen.

Fariseuksen toiminnan perusteella tiedämme, miten hän katsoi ihmisiä. Hän asetti itsensä muiden yläpuolelle. Jos hän olisi arvostanut Jeesusta, jos hänellä olisi ollut inhimillisyyttä, hän olisi toki toiminut normaalien ja vallitsevien vieraanvaraisuutta osoittavien tapojen mukaan: Antanut palvelijan pestä Jeesuksen jalat, tervehtinyt poskisuudelmin. Sillä tavoin ihminen otettiin normaalisti vastaan ja osoitettiin vieraanvaraisuutta. Se on yhtä luonnollista kuin meillä se, että vierasta ollaan ovella vastassa, kätellään, otetaan hänen päällystakkinsa ja laitetaan naulaan ja pyydetään peremmälle. Fariseuksen halvaksi arvioiva katse sai jatkoa, kun hän huomasi naisen. Fariseuksen katse näki naisessa vain tämän häpeän, vain naisen heikkoudet, synnit, vain jotakin sellaista, mistä häntä voitiin moittia.

Kun syntinen nainen kasteli kyynelillään Jeesuksen jalat ja kuivasi he hiuksillaan, fariseus näki tämän ja tunsi halveksuntaa niin Jeesusta kuin tuota naista kohtaan. Hänen arvostuksensa katosi lopullisesti, jos sitä juurikaan oli ennestään ollut. Koska Jeesus antoi tuon syntisen naisen koskea itseään, hän ei fariseuksen mukaan voinut olla kovinkaan viisas mies. Jeesus tunsi fariseuksen ajatukset – mahdollisesti näki hänen peittelemättömän ilmeensä, hään puuttui tilanteeseen ja näytti mistä on kysymys. Jumalan etsivä rakkaus on löytänyt naisen ja hän on saanut anteeksi. Tuo rakkaus etsi myös fariseusta ja Jeesus nostaa vertauspuheensa avulla peilin fariseuksen katsottavaksi, jotta hän näkisi itsensä, syntisenä, armoa tarvitsevana, mutta myös rakastettuna kaikesta huolimatta.

Vertauspuheensa jälkeen Jeesus sanoi fariseukselle: Katso tätä naista. Hän pyytää katsomaan naista uusin silmin, uudesta näkökulmasta. ”Katso niin, että ymmärrät. Katso ennakkoluulojasi syvemmälle. Katso yhteiseen jaettuun ihmisyyteen. Katso tätä kiitollisuutta siitä, kuinka eksynyt on löytänyt kotiin. Mutta kuinka eksynyt sinä olet kun et voi iloita hänen kanssaan.”

Mitä Jeesus näkee katsoessaan ihmiseen? Hän näkee muutakin kuin varallisuuden, muuta kuin yhteiskunnallisen aseman. Hän näkee sydämeen asti. Hän näkee, minkälaisiksi meidät on luotu. Hän näkee, mitä meistä voisi tulla hänen seurassaan. Toki hän näkee syntimmekin, mutta se ei tule hänelle esteeksi lähestyä meitä, hän ei näe sitä pilkallisesti. Hän näkee sen haavana, joka voidaan parantaa. Miten Jeesus näkee meidät? Hän katsoo rakkauden katseella, joka haluaa uudistaa ja saada elpymään uskomme. Nainen oli kohdannut tämän katseen ja armon. Hänen elämänsä muuttui.

Kun Jeesus nosti peilin fariseuksen katsottavaksi, ja paljasti hänen syntinsä. Mitä tuo sama peili näyttää meille? Minkälainen on meidän katseemme? Miten me näemme ihmiset? Vain hyvin harvat näkevät ihmisen sellaisenaan, ilman että jaottelevat hyviin ja huonoihin. Uskallan jopa väittää, että tässä porukassa papit mukaan luettuna ei ole yhtään sellaista ihmistä, joka olisi vapaa luokittelusta. Tiedän, että vanhempien ihmisten joukossa on oikeasti moraalisesti selkärankaisempia ihmisiä kuin nuoremmassa ikäluokassa keskimäärin. Me luokittelemme ihmisiä nopeasti hyväksyttyihin ja hylättyihin, suosittuihin ja kartettaviin: kuinka siisti hän on, onko varakas, kaunis, kuuluisa vai mitättömyys, hyvässä ammatissa vai työtön, koulutettu vai vähän koulutettu, kuuluuko meikäläisiin vai heikäläisiin.

Jos katsomme peiliin vähänkään tarkemmin, tulemme tietoiseksi siitä, että meilläkin on paljon velkaa – meillä ei olisi syytä katsoa toisia halveksien, vaan enemmän sillä samalla katseella, jolla Jeesus on meitä katsonut.

Jumala etsi rakkauden katseella ihmistä – oletko sinä kohdannut tuon katseen, joka antaa sinulle katoamattoman arvon, joka antaa anteeksi synnit, joka herättää vastarakkauden. Rakastatko sinä Jeesusta paljon vai vähän – Oletko saanut anteeksi naisen tavoin paljon vai fariseuksen tavoin vain vähän?

Jos olemme saaneet anteeksi paljon, se herättää paljon myös kiitollisuutta ja vastarakkautta. Tämä peili, minkä Jeesus nosti fariseuksen katsottavaksi sopii meillekin. Anna sen peilin johtaa sinut suuren anteeksiantamuksen ja suuren rakkauden lähteelle.

8.3.2009 –

Rippikoulussa tutustuimme moniin Jeesuksen ver-tauksiin ja tarinoihin – tänään kuultu kertomus ei ollut yhdessäkään niistä. Se ei ollut edes siinä evankeliumien mukaan tehdyssä elokuvassa, jonka näimme. On siksi hienoa, että tämä kertomus tulee teille tunnetuksi. Siinä Jeesus kertoo lyhyen vertauksen tilanteessa, joka oli tullut hyvin räjähdysherkäksi. Kertomuksen nykyinenkin lukija aavistaa siinä konfliktin ainekset, mutta ehkä meille ei suoraan paljastu tilanteen koko vakavuus.

Fariseus kutsui Jeesuksen kylään mutta hän jätti toteuttamatta kaikki hyvän tavan mukaiset tervehdysrituaalit. Sen aikaiseen kulttuuriin kuului olla hyvin tarkka näissä asioissa. En tiedä, onko oikeastaan mikään meidän nykyisissä tavoissamme verrattavissa loukkaukseen, mikä tuossa tapahtui. Tänään nuorten kodeissa vietetään konfirmaatiojuhlia. Vieraat on kutsuttu. Kun vieraat tulevat kukkakimppuineen ja lahjoineen luoksenne, kuvitelkaa tilanne, että kukaan ei ole heitä vastaanottamassa. Talon väki katsoo televisiota ja nuoriso pelaa tietokoneella. Vieraat astuvat sisälle, kukaan ei käänny edes katsomaan heitä päin ja jostain kuuluu ääni. ”Kahvia on termospullossa ja kertakäyttömukit on pöydällä”. Luultavasti vieraiden tekisi mieli kääntyä pois.

Raamatun aikaisessa maailmassa oli selviö, että vieras otettiin vastaan antamalla hänelle tervehdyssuudelma poskelle neuvostoliiton poliitikkojen tapaan, vettä jaloille, jotka kadun pölyissä olivat likaantuneet ja rasittuneet, sekä oliiviöljyä päivän paahtamalle päälle ja hiuksille. Se oli virkistäytymishetki, jonka jälkeen ihminen koki olevansa puhdas, tervetullut ja valmis astumaan peremmälle. Tämä oli siis normaali käytäntö. Kun ne tarkoituksella jätettiin puuttumaan, talon isäntä nolasi julkisesti Jeesuksen. Se oli kaikille selvää ja odotettiin miten hän siihen suhtautuu. Tilanne saa kuitenkin yllättävän käänteen.

Ovet olivat auki. Ihmisiä tuli ja meni. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Paikalle oli tullut kutsumaton vieras, julkisyntiseksi tiedetty nainen, punaisten lyhtyjen kadulta. Hän oli jokin aika sitten kuullut Jeesuksen julistusta ja sen perusteella tullut vakuuttuneeksi siitä, että Jumala on antanut hänelle kaiken anteeksi ja hyväksynyt hänet jälleen takaisin yhteyteensä. Nainen halusi etsiä Jeesuksen ja ilmaista kiitollisuuttaan hänelle.  Hän oli kuullut Jeesuksen aterioivan fariseuksen luona. Niinpä hän kiiruhti sinne. Mutta siellä hän joutui todistamaan nöyryytyksen, jonka fariseus Jeesukselle järjesti. – katkaisen kerronnan tässä kohtaa ja teen muutaman huomion tekstiin / tarkastelen lähemmin henkilöitä.

Evankeliumin tapahtumat ovat kahden tuhannen (2000) vuoden takaisesta Palestiinasta. Kieli on toinen, kulttuuri on toinen ja aikakausi on toinen kuin se, mitä me täällä pohjoisessa elämme. Meidän näkökulmasta kertomus saattaa tuntua jo siksikin pahalta, koska evankeliumin nainen oli leimattu syntiseksi.Leimoja lyödään ihmisiin edelleenkin, mutta se ei ehkä ole synnin tai syntisen leima, kuten joskus ennen. Lisäksi leimoissa ei ole samanlaista yhteisön voimaa, ellei kysymys ole sitten iltalehtien lyömästä häpeäleimasta. Meillä julkisyntisen asemaan ehkä ovat joutuneet dopingista kärynneet urheilijat ja mahdollisesti jotkin suurta julkisuutta saaneet valkokaulusrikolliset. Mutta silti julkinen häpeä ei välttämättä rampauta ihmisiä niin tehokkaasti kuin ennen ja tuossa Jeesuksen aikaisessa kulttuurissa.

Julkisesti syntisen leiman saanut ihminen ei ollut tervetullut kenenkään talon. Kukaan ei aterioinut hänen kanssaan kukaan ei auttanut häntä, kukaan ei puolustanut häntä. Kukaan kunniallinen ihminen ei jutellut hänen kanssaan. Itse asiassa ihmiset varoivat koskettamastakin häntä, koska pelkäsivät saastuvansa hänestä hengellisesti ja sen tähden joutuvansa Jumalan epäsuosioon. Nainen oli kuin kuollut sille yhteisölle. Häntä ei ollut olemassa eikä kukaan surisi, jos hän katoaisi.

Jos meidät olisi merkitty samalla tavoin, tuntuisi varmaan kuin poltinraudalla painettu leima ihollamme. Se paljastaa muille jo kaukaa keitä me olemme. Syvempi ongelma on siinä, että meistä tuntuisi kuin tuo rauta olisi polttanut merkin myös sieluumme ja me olemme alkaneet itsekin uskoa leiman pysyvyyteen ja todellisuuteen.

Syntinen nainen oli menettänyt kunniansa. Hän oli menettänyt muidenkin mielestä oikeutensa kuulua Jumalan kansaan. Hänellä ei ollut asiaa temppeliin eikä mikään parannus olisi muuttanut enää hänen asemaansa. Hänen kohdalla katsottiin syntien mitan tulleen täyteen. Periaatteessa hänet kai olisi voitu tuomita kuolemaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ehkä siksi, että hylkääminen oli hänelle tarpeeksi kova rangaistus.  Tai sitten ajateltiin, että hänen palvelujaan kaikesta huolimatta tarvittiin.

Me emme tiedä tuon naisen historiaa. Kaikki näkivät hänessä vain hänen häpeänsä. Jeesus kuitenkin oli nähnyt häpeäleimaa syvemmälle. Hän näki naisessa sen alkuperäisen kuvan, jonka mukaan nainen oli luotu. Meidät on jokainen luotu Jumalan kuvaksi. Sen Jeesus näki ja tunnisti hänessä. Sille alkuperäiselle kuvalle hän halusi antaa tilaa ja uuden mahdollisuuden.

Jeesuksen julistus Jumalan rakkaudesta, joka sulkee häpeällisimmänkin syntisen syliinsä ja ottaa takaisin luokseen, oli muuttanut naisen. Se oli tehnyt särkyneestä ehjän.

Mutta kun tämä nainen näki fariseuksen talossa hyväntekijäänsä pilkattavan, hän puhkesi itkemään. Hän kastelee kyynelillään Jeesuksen jalat, kuivaa ne pitkillä hiuksillaan ja kaataa kallisarvoisen tuoksuvoiteen hänen jalkoihinsa. Hän rakkaudenteollaan haluaa edes jotenkin korvata sen häpäisyn, mitä talon väki Jeesukselle yritti aiheuttaa.

Fariseus ja Jeesus ja muut kutsuvieraat, ruokailevat lattialla maaten tyyny kainalossaan. Kun Simon huomaa naisen voitelevan Jeesuksen jalkoja ja suutelevan niitä, hän saa mielestään riittävän vahvistuksen epäilyksiinsä. Jos Jeesus antaa tuollaisen naisen koskea itseensä, hän ei voi olla Jumalan asialla. Nainenhan on Jumalan hylkäämä.

Tässä tilanteessa Jeesus kertoi vertauksen kahdesta velallisesta. Velka on varmasti aika helposti ymmärrettävä käsite. Velka muodostuu kun jotakin lainataan – yleensä rahaa. Yleensä ei ole mukavaa olla velassa. Nyky-yhteiskunnassa velka voi käydä niin raskaaksi että jää velkaloukkuun. Velallinen saa merkinnän maksuhäiriöistä menettää luottokelpoisuutensa. Häpeänleima on isketty myös häneen. Hänet ajetaan yhteiskunnan reunalle. Vertauksen velalliset olivat hekin hätää kärsimässä. Heillä ei ollut millä maksaa. Mutta yllättäen heidän velkakirjansa pyyhitään puhtaaksi, se unohdetaan.

Jeesus ei puhunut vertauksessaan velallisista sattumalta. Kreikankielisellä velkaa tarkoittavalla sanalla ’ofeileema’ on toinenkin merkitys. Samaa sanaa käytetään mm. Isä meidän rukouksessa, joka sanatarkasti käännettynä kuuluu näin: anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Uusi käännös puhuu syntien anteeksi antamisesta. Velka ei aina tarkoita vain rahaa, se voi olla myös syntivelkaa, joskus kunniavelkaa tai kiitollisuudenvelkaa.

Mutta millä tavalla synnistä joutuu velkasuhteeseen Jumalan kanssa? Miksi synti ajatellaan velaksi? Ofeileema on luonteeltaan sellaista velkaa, joka on tullut laiminlyönnistä, siitä että on jättänyt velvollisuutensa täyttämättä tai se on jäänyt vajaaksi. Silloinhan ihminen jää velkaa. Jos oppilas ei ole tehnyt läksyjään, hän on velassa. Jos työntekijä ei tee hommiansa, hän on velassa. Jos rikas ei auta köyhempää, hän on velassa.

Ihmisen on tehtävä hyvää silloin kun voi. Tekemättä jättäminen kasvattaa syntivelkaamme. Viimeisellä tuomiolla Jeesus evankeliumin mukaan sanoo: Kaikki minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Näin meille kertyy velkaa velan päälle. Se myös päivän evankeliumissakin ilmenee. Fariseus Simon oli velkaantunut laiminlyönneillään. Mutta hänen ongelmansa oli se, että hän ei edes tiedostanut velkataakkaansa.

Vertauksellaan Jeesus halusi fariseuksen pohtivan omaa velallisuuttaan. Saman kysymyksen eteen meidätkin johdetaan. Sen sijaan että halveksimme muita, meidän on ajateltava, mitä olemme itse velkaa Jumalalle ja elämälle. Oletko tuhlannut elämäsi? Oletko jättänyt lahjasi ja tilaisuutesi käyttämättä? Velkaa varmasti on kertynyt, mutta tunnustatko sen omaksesi. Kun alamme tehdä tiliä elämästämme tulemme huomaamaan velkamme ja sen, että meillä ei ole millä maksaa.

Meillä on tarve velkajärjestelyihin Jumalan edessä. Näissä järjestelyissä viimeistään meille vakuutetaan siitä, että Jeesuksen tähden mekin olemme saaneet velkamme anteeksi. Velkakirja pyyhitään puhtaaksi

Kuinka vakavana asiana pidämme velkojamme paljastuu siitä, kuinka paljon rakastamme. Meidän kiitollisuutemme ja vastarakkautemme näyttää sydämemme tilan. Rakastatko sinä Jumalaa paljon vai vähän?

Tämä on se paikka, jonne me voimme naisen tavoin tulla osoittamaan kiitollisuuttamme ja kuulemaan armon ja anteeksiantamuksen vakuutuksen. Toivon myös, että teidän nuorten tie ei vie niin kauas, etteikö matka tänne kävisi aina mahdolliseksi.

Lähteitä

Kenneth E. Bailey Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin,

Tom Holmén Jeesus,

Ralf Luther Uuden testamentin sanakirja

Novum 2


2. paastonajan sunnuntai – Reminiscere 2006

Jack Bauer ei kastu, vaikka hyppää veteen

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: »Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.» »Puhu vain, opettaja», fariseus vastasi.
»Oli kaksi miestä», sanoi Jeesus. »He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?» Simon vastasi: »Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.» »Aivan oikein», sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: »Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.» Ja hän sanoi naiselle: »Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.» Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: »Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.» Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.» Luuk. 7: 36-50

Evankeliumissa on kuvattu koskettavan kaunis tarina. Samalla siinä näkyy valonsäteitä Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja suuruudesta. Tilanne on rakennettu loistavasti. Jeesus aterioi ulkoisesti moitteettoman fariseuksen kotona. Paikalle ilmestyy julkisyntinen nainen, prostituoitu. Verrattavaksi joutuu kaksi täysin erilaista ihmisen elämää ja myös kaksi täysin erilaista suhtautumista Jeesukseen.

Kertomuksessa tulee kaiketi normaalisti asetuttua naisen asemaan, hänen puolelleen. Tunnemme häntä kohtaan myötätuntoa. Fariseus taas tuntuu kylmäkiskoiselta ja kovasydämiseltä tyypiltä. Hänhän on fariseus, ulkokultainen, tekopyhä. Hän luulee olevansa muita parempi, mutta onkin varsinainen niljake.

Syntisessä naisessa kuvastuu mielessämme selviytymiskamppailua käyvä ihminen. Ihminen, joka etsii tietä ulos umpikujasta. Haluamme nähdä hänessä elämän kohtaloiden riepottaman uhrin. Hän on kuin Dostojevskin romaanien puhdassydäminen, köyhä nainen, joka pelastaakseen läheisensä nälkäkuolemalta turvautuu keihoihin, joilla menettää kunniallisuutensa. Tämäkö on siis asetelma: fariseus on päältä virheetön ja moitteeton, mutta sisältä mätä. Syntinen nainen on taas päältä katsottuna halveksittava, mutta sisältä puhdas, herkkä ja pilaantumaton.

Meistä tuntuisi hienolta ajatella, että naisen onnettomien valintojen taustalla motiivit kuitenkin ovat viattomia. Niin me haluamme ajatella, koska fariseus on tarinan konna ja nainen sankari. Mutta tarinan naisesta sanottiin, että hän vietti syntistä elämää. Hän oli syntinen ihan oikeasti, mutta hän etsi apua. Ei hän ollut puhdassydäminen eikä pelkästään viaton kohtaloiden uhrikaan. Näin sanoessani en kuitenkaan tarkoita sitä, että häntä tarvitsisi halveksia. Mutta meidän ei tarvitse maalata häntä myöskään paremmaksi ja hurskaammaksi. Ei Jeesus antanut hänelle siksi anteeksi, että hän tajusi naisen syvimmiltään hyväksi ja viattomaksi. Hän antoi anteeksi, koska Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on anteeksiantavaa. Se ei tee eroa ihmisten välille. Nainen kaipasi kadottamaansa puhtautta ja sen hän Jeesuksen luona sai anteeksiantamuksen kautta.

Se mikä teki hänestä poikkeuksellisen oli se, että nainen tuli Jeesukseen luokse. Naisesta sanotaan, että hän itki. Miksi hän itki? Hän itki syntiensä tähden. Kyyneleet olivat synnistä johtuavaa surua ja samalla kyyneleet olivat ilon kyyneleitä siitä, että hän oli saanut syntinsä anteeksi. Sellainen lienee tänä päivänä harvinaista. Me emme enää oikein tiedä mitä synti on. Kun puhutaan synnistä, ajatellaan usein vain sitä että synti on toinen sana niille elämän ilolle, joita kirkko yrittää tukahduttaa.

Evankeliumin naisessa näemme kuitenkin rehellisemmän kuvan. Synti on jotakin sellaista, mikä on tuhonnut elämää. Se oli särkenyt hänen suhteitaan toisiin ihmisiin, se oli särkenyt hänet itsensä. Se oli vienyt eroon Jumalasta. Hän tunsi surua menetetystä elämästään.

Fariseus näki naisesta päältä, minkä ammattikunnan edustaja tämä oli. Se, että Jeesus ei reagoinut häneen mitenkään tuntui hänestä kiusalliselta. ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.”

Fariseuksen ajattelussa Jeesuksen olisi pitänyt irrottautua syntisen naisen otteesta mitä suurieleisemmin sen parempi – sillä naisen ala-arvoisuus ja saastaisuus oli tarttuvaa laatua. Siihen mikä oli saastaista, ei saanut koskea sillä siitä tuli itsekin saastutetuksi. Fariseukselle nainen oli kuin pelottavaa virusta kantava kuollut lintu, johon ei sovi koskea pitkällä tikullakaan.

Nyt varmaan jo mietitte, eikö siitä rippileiristä ole mitään sanottavaa. Kyllä on. Kultakin leiriltä jää usein jotakin erityistä elämään. Kun leiriä muistelee mieleen tulee muutamia yksityiskohtia. Leirimme alkoi majottautumisesta, jossakin huoneessa pienistä jätöksistä ja patjan nakertamisesta huomattiin hiiren vierailleen siellä. Muutamia loukkuja asennettiin ja ainakin yksi jäi luokkahuoneessamme kiinni. Muistan kahden pojan tarttuneen kitaraan ja toivottavasti saaneen kipinän soiton opettelemiseen. Muistan pelikorteista tehdyn hienon pyramidin. Muistan tyttöjen kauniit jopa taiteelliset vihot. Muistan ruokapöydässä isosten kanssa käydyt evoluutiokeskustelut. Mutta ennen kaikkea muistan uuden vitsilajityypin, minkä Jari minulle opetti.

Vitsit koskivat Chuck Norrisia ja Jack Baueria. Koska TV-sarjan ’24’ päähenkilö on tällä hetkellä tutumpi lienee paikallaan kertoa muutama häneen liittyvä tarina. Nimittäin yksi oppimistani vitseistä liittyy suoraan päivän evankeliumiin, mutta ennen kuin kerron sen, teitä on hieman viritettävä oikeaan tunnelmaan.

Jack Bauer on kovahermoinen agentti. Työssään hän on määrätietoinen jopa tunteeton. Hän on sivisys- ja oikeusvaltiossa se kaveri, joka jotuu tekemään kaikkein likaisimmat hommat. Hän jahtaa ja kuulustelee terroristeja estääkseen tuhansia kuolemasta. Siinä työssä ei tunteilla.

Kaskut paisuttavat näiden tv-hahmojen ominaisuuksia äärimmäisiin mittasuhteisiin. Tiesittekö esimerkiksi sen, että Jack Bauerin kyyneleet parantaisivat syövän. Vahinko vain, että tosi miesten lailla Jack Bauer ei koskaan itke. Tiedetään myös, että Jack Bauer ei koskaan lue mitään kirjaa. Hän vain tuijottaa kirjaa vihaisesti, kunnes saa siitä puristettua tarvittavan tiedon. Jack Bauer on käynyt myös Marsissa. Juuri siksi siellä ei ole mitään elämää. Ja mikä merkillisintä. Jos pystyt tappamaan Jack Bauerin, se ei tee häntä vielä kuolleeksi, hän tulee siitä vain todella vihaiseksi.

Mutta saarnan kuningasvitsi on kertomatta. Kun Jack Bauer hyppää veteen, hän ei kastu. Aivan, hän ei kastu; vaan päinvastoin vesi ’jack baueroituu’

Evankeliumissa on avian vastaava tilanne. En puhu siitä, että Jeesus käveli veden päällä, vaan siitä, mitä tapahtui evankeliumin naisen ja Jeesuksen välillä. Kun veteen hyppää, silloin kastuu. Kun kätensä lyö kakkaan, se tulee likaiseksi. Kun julkisyntiseen koskee, silloin saastuu, tulee likaiseksi. Nämä asiat ovat käytännöllisen elämän kumoamattomia tosiasioita tuon fariseuksen mielessä. Mutta evankeliumissa asiat tapahtuivat kuitenkin toiseen suuntaan. Kun julkisyntinen koskettaa Jeesusta, Jeesus ei tule siitä saastaiseksi, vaan tuo syntinen puhdistuu.

Puhdistuminen tapahtuu vain Jeesuksen luona. Siihen ei pysty edes ihmemies Jack Bauer. Jeesus ottaa pois syntimme ja antaa tilalle puhtauden. Nainen sai anteeksi todelliset syntinsä. Me voimme saada myös todelliset syntimme anteeksi tänään ja nyt tulemalla Jeesuksen luokse. Mahdoton voi tapahtua. Onko sinulla syntejä Jeesukselle vietäväksi? Onko tarvetta tulla puhtaaksi?

Me asetumme kertomuksessa mieluusti naisen asemaan, joka kasteli Jeesuksen jalat kyynelillään ja voiteli ne kalliilla hajusteöljyllä, mutta toinenkin rooli on tarjolla – se on tuo ylimielisen fariseuksen rooli, joka halveksi Jeesusta ja syntistä naista. Kumpia me olemme? Evankeliumi tarjoaa hyvin yksinkertaisen testin. Siinä tämän evankeliumin nerokkuus on. Se toimii myös tänään?

Pyydän sinua tarkastelemaan sisintäsi. Ole rehellinen. Jos rakastat Jeesusta vain vähän, eikö se merkitse silloin sitä, että olet saanut vain vähän anteeksi. Eikö se merkitse silloin sitä, että olet tullut vain vähän tietoiseksi siitä, kuinka paljon Jumalalla on sinulle vielä annettavaa. Silloin olemme tämän näytelmän konna. Sitä tuo Jeesuksen vertaus kahdesta velallisesta tarkoittaa myös tänään.

Jos rakastat paljon, olet paljon saanut anteeksi syntisen naisen tavoin.

Kolmaskin vaihtoehto on olemassa. Olet vasta itkenyt syntiesi tähden, mutta et saanut tunnollesi vielä rauhaa. Jeesus elää tänään. Ja hänen palvelijanaan vakuutan sinulle uudestaan: Jeesuksen Kristuksen tähden, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Alabasteripullo


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s