Apostolien päivä
Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Matt. 16: 13-19
Jeesus esittää evankeliumissa kaksi kysymystä. Mitä ihmiset sanovat hänestä ja kuka Jeesus oppilaiden mielestä on? Ilman isompia alkutarinoita haluan kysyä nuo samat kysymykset ikään kuin uusina ja meidän ajallemme esitettynä. Silloin ensimmäinen kysymys kuuluu: Mitä ihmiset tänäpäivänä sanovat Jeesuksesta? Kuka Jeesus ihmisille noin yleensä on? Minä häntä pidetään? Mitä hänestä ajatellaan? Kristillinen julistus ja kristillinen kulttuuri on pitänyt huolta siitä, että ihmiset yleisesti tietävät, kenestä puhutaan. Mutta se mitä ihmiset hänestä ajattelevat ei suinkaan vastaa sitä, mitä heille rippikoulussa on opetettu. Monet tekijät saavat ihmisä arvioimaan Jeesusta uudestaan. Tieteellisestä kehityksestä johtuen on tavan taka esitetty kysymys, mihin Jumalaa tarvitaan tai minkälainen on evankeliumien uskottavuus. Rikkaus ja hyvinvointi kaikkine hienoine laitteineen on saanut ihmiset mieltymään maalliseen. Ihmiset vieraantuvat uskosta ja kiinnittyvät tämän ajan nautintoihin. Ikuisuus on kadonnut näköpiiristä.
Mieltymys maailmaan näkyy myös siinä, että jokin meissä haluaa syrjäyttää tuon kysymyksen. Puhun me-muodossa, sillä sama meissä itsessämme löytyy tuo sama piirre. Puoli Suomea on tympääntynyt tähän kysymykseen eikä halua kuulla Jeesuksesta. He sanovat etteivät halua Jeesustelua. He ovat korviaan myöten täynnä puhetta Jeesuksesta ja voivat pahoin, kun Jeesuksesta joku jotakin mainitsee. He puolustavat voimakkaasti uskonnottomien asemaa ja vaativat sille oikeutusta
Syvähenkinen elämä, tai sielun ravinto ovat asioita, jotka heillä eivät millään tavalla liity Jeesukseen. Heille riittää puhe sielusta ja elämän tarkoituksesta.
Kuka Jeesus siis heidän mielestä on? Joillekin heistä kysymys todellakin on yhdentekevä, mutta myönteisesti asiaan suhtautuvalle Jeesus on ollut esimerkillinen ihminen. Hän on ollut esikuva ihmisen sielunvoimasta ja rohkeasta vakaumuksesta ja asettumisesta sorretun ihmisen puolelle. Hän on mitan antava ihminen, jossa näemme, minkälaiseen hengen lujuuteen ihminen voi yltää. Mutta hän on kuitenkin vain ihminen, jonka elämästä tuli tragedia. Hänen rohkeutensa kulkea ristintie loppuun asti herättää yleviä tunteita – ei muuta.
Se että ihminen ei ahdistu, kun Jeesuksesta puhutaan, vaan kiinnostuu siitä, johtuu tänäänkin siitä, että Jumala itse avaa hänen korvansa. Meidän oma luontomme (lihamme ja veremme) ei kykene antamaan vastausta Jeesuksen persoonan salaisuuteen. Vasta kun vanha luontomme vaikenee ja taivaan Isä ilmoittaa: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.
Vain Jumala itse Pyhän Henkensä kautta poistaa meiltä vastustuksen ja esteet kuulla Jeesuksesta. On hyvin hämmästyttävää kuinka totta tämä on. Jeesus sanoi Pietarille, että se usko, joka hänellä oli Jeesukseen oli alkuperältään taivaallista laatua. Se ei ollut syntynyt hänen omasta voimastaan, vaan Isä oli sen hänelle ilmoittanut. Samalla tavalla se toimii tänään. Kiinnostus Jeesukseen on taivaasta lähtöisin. Jumalan Henki vetää ihmisiä puoleensa.
Tulemme Jeesukseen toiseen kysymykseen. Kuka hän teidän mielestänne on? Jeesus kysyi tämän oppilailtaan, jotka olivat olleet hänen seurassaan ja nähneet hänen tunnustekonsa. Pietari vastasi tunnetulla tavalla heidän puolestaan. Olisiko vastaus ollut täysin samanlainen, jos asiaa olisi kysytty jokaiselta oppilaalta? Tullimies Leeviltä, jota muut halveksivat, Simon kiivailijalta, Tuomas epäilijältä, Johannes mystikolta? Heillä oli jokaisella hieman erilaisia kokemuksia hänestä, koska heidän oma elämänsä oli ollut erilainen. He olivat näin ollen havainneet Jeesuksesta hieman eri asioita tai eri tavalla samoja asioita.
Mielestäni on tärkeä huomata, että vastauksissa voi olla erilaisia painotuksia, vaikka kysymys onkin siitä, että liha ja veri ei ole sitä ilmoittanut, vaan Jumala on meissä uskon herättänyt. Ilmoitus ei ole jokaiselle identtinen. Se on kuin timantti, joka säihkyy eri tavoin, kun valo tulee siihen eri suunnista. – mutta samasta timantista kuitnkin on kysymys.
Kun olin toista tai kolmatta vuotta yliopistossa, teologisessa tiedekunnassa, meille pidettiin luentoa Uuden testamentin tieteellisestä tutkimuksesta ja tulkinnasta. Opettajamme Raija Sollamo teki meille kysymyksen, johon vastasimme kirjallisesti. Voit miettiä tätä samaa kysymystä itsekin. Hän kysyi meiltä: Mikä Jeesuksen nimitys puhuttelee sinua eniten? Jeesuksestahan käytetään monia erilaisia nimiä, jotka kuvaavat jotakin hänen persoonastaan tai merkityksestään. Esim. Jumalan Poika, Herra, Vapahtaja, Lunastaja, Kristus, Kuningas, Ihmisen Poika, Pelastaja, Parantaja, Mestari, Välimies, Syntien sovittaja, Vanhurskas tuomari jne. Mikä näistä nimistä on sinulle läheisin? Onko se ehkä muu kuin jokin edellä luetuista? Opettajamme tarkoitus oli osoittaa meille, kuinka monella tavalla Jeesuksesta voidaan ajatella, kuinka monta erilaista tulkintaa hänestä on olemassa. Raamattu valottaa hänen persoonaansa monin tavoin.
Eräs ystäväni kirjoitti tuolloin, että hänelle läheisin ilmaus Jeesuksesta on ‘puliukko’. Sillä hän ei tarkoittanut, että Jeesus olisi ollut aina päissään, vaan sitä, että Jeesus on sellainen, joka hyväksyy ihmisen kuin ihmisen vierelleen, kukaan ei ole hänelle liian huonoa seuraa. Jumala on tullut Jeesuksessa alas ihmisen tasolle, ei vain sivistyneiden ja oppineiden tasolle, vaan sellaiseksi ihmiseksi, että jokainen kadunmies tai -nainen voi olla hänen seurassaan. Jeesus ei häpeä ketään ihmistä. Jokaiselle hänellä on jotakin sellaista sanottavaa, joka käy syvälle sydämeen asti. Tällainen ajatus hänellä oli takana – joskin tuossa sanassa ’puliukko’ oli hieman nuoren teologin uhmaa. Mutta oikein ymmärrettynä se on koskettava kuvaus Jeesuksesta.
En väitä että hänen vastauksensa olisi ollut tyhjentävä kuvaus siitä, kuka Jeesus on. Mutta hän uskalsi nähdä Jeesuksessa jotakin uutta, yllättävää ja sellaista, mikä on totta ja puhuttelevaa. Olihan Jeesus syntisten ystävä, syömäriksi ja juomariksikin haukuttu.
Tällä äärimmäisellä esimerkillä haluan rohkaista sinua kysymään tuota kysymystä itseltäsi. Meidän vaikeutemme kysyä tätä kysymystä, johtuu siitä, että edessämme on niin monia valmiita vastauksia. Kysymys, kuka Jeesus on, ei tule meille koskaan tuoreena ja uutena, vaan tukuttain vastauksia on olemassa jo ennen kuin tajuamme kysyä.
On surullista, jos Jeesus ei voi tulla jatkuvan hämmästyksen kohteeksi. On surullista, jos Jeesus on meille vain opinkappale, puhkiselitetty dogmi tai tyhjiin lausuttu hokema. Tämä vaara meillä ihan oikeasti on olemassa. Pelkään, että Jeesus jää meille liian usein tällaiseksi värittömäksi lauseeksi, ilmeettömäksi hokemaksi. Silloin nuo tutut lauseen peittävät meiltä Kristuksen.
Meidän on tärkeä kysyä aina uudelleen, kuka Jeesus on. Ei pidä pelästyä, jos joudumme hämilleen tämän kysymyksen edessä. Kysymys yllättää meidät. Mutta mikä on sinun vastauksesi? Älä anna muiden vastata sinun puolestasi, vaan anna sinun sydämesi vastata, sillä siitä voi alkaa jotakin ihan uutta ja kaunista. Mitä kieltä Kristus sinun sielussasi soittaa? Siitä tässä on kysymys.
Pietari vastasi, että Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika.
Johannes Kastaja vastasi aikanaan samaan kysymykseen: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
Usein vastaus Jeesuksen salaisuuteen liittyy meidän ihmisten haavoittuneisuuteen. Kannamme mukanamme perisynnin haavaa: Aadamin ja Evan häpeää. Mutta kannamme jäsenissämme myös oman tohelointimme arpia. Meissä on pimeä puolemme, josta emme ole ylpeitä.
Jossakin tilanteessa Jumalallinen rakkaus on tullut kohdallemme ja kohtalon synkät voimat ovat väistyneet ja ristiltä on alkanut valo loistaa. On miljoonia tapoja kertoa Jumalan ihmeitä tekevästä armosta, siitä kuinka ikuisuus on leikannut omaa henkilöhistoriaa.
Kuka mina teidän mielestänne olen? Toivon, että tämä Jeesuksen kysymys jää teitä vaivaamaan. En vastaa siihen tämän enempää. Sillä sinun on itse siihen vastattava. Mutta uskon, että vastaus siihen on samalla vastaus syvimpään kaipaukseesi. Se on jotakin sellaista, missä ikuisuuden portit avautuvat ja löydät rauhan. Se on jotakin sellaista, mitä liha ja veri ei ole ilmoittanut, vaan sen on ilmoittanut sinulle Taivaallinen Isä, kun hän on ankkuoroinut sinut Jeesukseen.
saarnatuoli 