Jeesuksen monimuoto-opetusta (konfirmaatiosaarna)

5. sunnuntai helluntaista

armahtakaa

 

Joh 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.

Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.* Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

 

Jeesus piti katekismuskoulua eli rippikoulua Jerusalemin temppelin alueella. Oppitunnit aloitettiin varhain aamulla. Paljon ihmisiä kokoontui paikalle. Koska monimuoto-opetus on tehokkaampi tapa oppia asioita, kuin pelkkä yksipuolinen luennointi, niin käytössä on erilaisia keinoja oppiaineksen havainnoillistamiseksi. Tämä on tiedetty hyvin varhain, kuten evankeliumista näkee.

 

Kun evakeliumia tarkastelee, niin vaikuttaa siltä, että Jeesuksen luokkahuoneeseen järjestettiin nykyisessäkin rippikouluopetuksessa suositut asemat. Asemissa opettaja pyytää oppilaita sijoittumaan luokkahuoneessa tiettyyn paikkaan sen perusteella mitä he ajattelevat. Tähän tapaan: ne teistä jotka ajattelevat että naisen kivittäminen olisi oikein siirtyvät tälle puolelle luokkahuonetta ja ottavat kiven maasta ja jotka ajattelevat että se on väärin siirtyvät tälle puolelle huonetta ja ottavat käteensä plakaatin Lopettakaa kuolemantuomiot. – evankeliumissa tosin nämä asemat toteutettiin julman konkreettisella tavalla, mutta luultavasti tuo kohtaus jäi ihmisille mieleen paremmin kuin Jeesuksen edeltävä luento.

 

Minun oppituntini rippileirillä olivat yleensä tylsää luennoimista ja vihkoon kirjoittamista. – Mutta tarkistetaanpa pitikö Timo oppituntia kivittämisestä: (laskee rippikoululaisia) 1, 2, 3… kaikki ovat paikalla. Kaikki isoset myös? Onko Tero paikalla? – Hienoa.

 

Siis asiaan. Evankeliumissa kirjanoppineet ja fariseukset toivat naisen Jeesuksen eteen, jotta hän antaisi tuomion. Itse asiassa he halusivat ennen kaikkea päästä kivittämään Jeesuksen. Naisen kohtalo ei heitä kiinnostanut puolen tuuman vertaa. Hän oli joutunut pelinappulaksi siinä taistelussa, missä kirjanoppineet halusivat tuhota Jeesuksen. Jeesuksen päänahkaa siinä tavoiteltiin kaiken aikaa.

 

Mutta miksi juuri tällainen välikohtaus järjestettiin. Mikä ansa siinä oikein on? Miksi se oli koettelemus, jonka perusteella kirjanoppineet aavistivat saavansa Jeesusta vastaan syytteen?

 

Jeesus oli tullut tunnetuksi syntisten ystävänä. Kuinka pitkälle tämä ystävyys meni? Oliko Jeesus valmis vastustamaan lakia yhden syntisen tähden. Nainen oli rikkonut lakia, josta ankaran lain tulkinnan mukaan voitiin tuomita kuolemaan.

 

”Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen vaimon kanssa, molemmat on surmattava, sekä nainen että mies, joka hänen makasi” 5 Moos 22:22

 

Kirjanoppineet odottivat, että Jeesus puolustaa naista varmalta kuolemalta. Mutta sen hän joutuisi tekemään Mooseksen lakia vastaan. Silloin häntä olisi voitu syyttää vääräksi profeetaksi. Häntä vastaan olisi voitu nostaa syyte.

 

Jos Jeesus taas olisi yhtynyt lain mukaiseen tuomioon ja olisi lähettänyt naisen kivitettäväksi, hän olisi menettänyt maineensa syntisten ystävänä. Hänen sanansa olisivat jääneet katteettomiksi.

 

Juoni oli rakennettu niin, että molemmassa tapauksessa hän häviäisi.

 

Tapahtuma on myös kerrottu taitavasti. Jokainen varmasti kuullessaan tästä välikohtauksesta panee merkille, että Jeesus antoi odottaa vastausta. Hän ei heti sanonut ihmisten korville sanottavaansa. Jeesus vaikeni ja kirjoitti maahan. Hän ei sanonut vielä mitään. Syyttäjät ja juonittelijat joutuivat kysymään sitä kaksi kertaa. Kun Jeesus antoi odottaa vastausta, jännitys tiivistyi ja aika pysähtyi. Ihmiset olivat pian korvat höröllään tarkkaamassa, mitä Jeesus vastaa.

 

Jeesuksen vastaus yllätti kuulijat: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”. Hän ei vain välttänyt ansaa, joka hänelle oli viritetty, vaan puhui suoraan ihmisten sydämiin ja heidän omalletunnolleen.

 

Jeesuksen vastaus pakotti kuulijat asettumaan syntisen naisen asemaan ja arvioimaan tuomiota uudestaan. Omatunto muistutti heille, että oikeastaan heidän itsensä pitäisi olla tuon syytettynä olevan naisen tilalla. Ihmiset eivät ole tekemisissä lain kirjaimen kanssa tai kirjoitetun sanan kanssa, vaan elävän Jumalan kanssa. Jokainen kivensä pudottanut tunnusti samalla oman syntisyytensä.

 

Tarina on erikoinen, mutta miten tapahtumat ovat totta tänään? Onko sillä mitään sanottavaa meille? Miten me tulkitsemme Raamattua nyt? Miten roolit jaetaan?

 

Väistämättä tulee ensin mieleen että aikamme kirjanoppineet ja perinteen vaalijat ovat niitä joista toisinaan käytetään nimitystä fundamentalisti. He ovat niitä jotka taistelevat muutosta vastaan kirkossa ja yhteiskunnassa. Raamattua tulkitaan heidän mielestään kirkossa liian vapaamielisesti. Haluavat pystyttää oikeaoppisten yhteisön. Tuomittuna tässä näytelmässä on kuka milloinkin: nainen pappeutensa tähden.

 

Lainkirjaimen sokea noudattaminen ja Raamatun kirjaimen sokea noudattaminen jättää jälkeensä vainajia. On osattava lukea myös aikaansa ja tilannetta, jossa elää. Se asettaa ihmisen suurempaan vastuuseen. Aina ei voi vetäytyä piiloon kirjainten taakse.

 

Tämä on yksi mahdollinen asetelma ja ehkä haluaisitkin tietää mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa. Mutta tuollainen tapahtuma jää aika kaukaiseksi oman elämäsi näyttämöltä.

Miten tämä kertomus voisi tulla lähelle sinua niin, että joudut sen keskipisteeseen. Miten tarinasta tulee todellinen sinulle?

 

Tuleeko se lähemmäs, kun teen sinulle hieman inhottavan kysymyksen: kenet sinä haluaisit kivittää? Meissä kaikissa asuu pieni kivittäjä. Löydätkö itsessäsi tämän piirteen.

 

Me olemme useammin niitä, jotka ovat valmiita kivittämään kaiken erilaisen ja uhkaavalta vaikuttavan kuin uhri, jonka synti on paljastettu.

 

Silloin evankeliumi kehottaa sinua pohtimaan mahdollisuutta antaa anteeksi. Voitko jättää vihan taaksesi ja unohtaa sen. Jeesuksen sana kehottaa siihen.

 

Mutta toinenkin rooli voi tulla todelliseksi. Kun Jumalan laki on saanut meidät kiinni ja syyttää meitä synneistä ja vääristä teoistamme. Silloin me olemme joutuneet keskelle. Kuinka meidän käy? Onko Jeesus paikalla puolustamassa meitä? Evankeliumissa näemme hyvin syvälle sisälle Jumalan valtakuntaan.

 

Jumalan lain tuomioihin Jeesuksella oli tuoda jotakin uutta sanottavaa. Jumala ei halua syntisen kuolemaa. Jumala haluaa pelastaa ihmisen.

 

Kivittäjät lähtivät Jeesus kysyi naiselta: missä kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua. Ei tuominnut. Kun Jeesus sanoi naiselle, minäkään en tuomitse sinua, niitä sanoja meidän on hyvä kuunnella tarkoin. Hän sanoo nuo sanat myös meille. En minäkään tuomitse sinua. Mene. Äläkä enää tee syntiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s