Tyhjän haudan vartiointi

Pääsiäispäivä 12.4.2009

Tyhjän haudan vartiointi

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.” Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Matt. 28: 1-8

Meillä on neljä evankeliumia. Niiden kaikkein tärkein ja keskeisin asia liittyy tämän päivän sanomaan. Ne on kirjoitettu ennen kaikkea julistamaan sitä sanomaa, jonka enkelit naisille haudalla ilmoittivat: te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.  Kukin evankelistoista kertoo Jeesuksen ristin kärsimyksen, kuoleman ja hautaamisen tapahtumat hieman eri tavalla, painottaen asioita erilaisista näkökulmista. Jotkin evankeliumien eroista ovat jopa keskenään sovittamattomia. 

Matteus on ainoa, joka kertoo haudalla olleista vartijoista ja hautakiven sinetistä, mikä varmisti haudan koskemattomuuden. Siksi naiset, jotka tulivat haudalle, eivät tuoneet tuoksuvoiteita mukanaan eivätkä pohtineet, kuka vierittäisi kiven haudan suulta. Vartioidulla haudalla ei ollut tarkoituskaan kiveä vierittää syrjään. Naiset tulivat vain katsomaan hautaa, niin kuin muillakin surevilla on tapana. Haudoilla käydään myös täällä Harjavallassa.

Haudalla koetaan jokin yhteys poisnukkuneeseen. Hänelle saatetaan jutella. Se on paikka jossa tunteet vainajaa kohtaan saavat elää. Se on paikka, jossa surun kipu hieman hellittää, se on paikka, jossa häntä käydään katsomassa, vaikka tiedetään, että siellä on vain hautakivi ja hänen maatunut ruumiinsa. Ihmiset kaipaavat usein tällaisia paikkoja. Onnettomia ovat ne joilla ei ole mitään paikkaa. Niinpä Magdalan Maria ja toinen Maria tulivat haudalle, jotta saisivat olla lähellä Jeesusta ja itkeä suruaan pois.

Käynnistä haudalla tuli kuitenkin täysin toisenlainen kuin he odottivat.

Jos evankeliumeissa onkin eroja, niin yhdessä asiassa ne ovat harvinaisen yksimielisiä. Hauta oli tyhjä. Itse ylösnousemuksen hetkeä ei kuvaa heistä kukaan. Kaikkein pyhin ja ihmeellisin asia tapahtuu salassa. Päivän evankeliumissa maa vavahteli ja järisi, kun enkeli astui alas taivaasta. Vartijoiden ja naisten nähden enkeli vieritti kiven haudan suulta. Sinetit murtuivat ja suuri kivi väistyi enkelin käskystä syrjään. Mutta vain todistaakseen, että hauta oli jo tyhjä.

Evankeliumit ovat syntyneet Jeesuksen kärsimyskertomusten ympärille, ne huipentuvat ylösnousemukseen, mutta yksikään evankeliumeista ei ole kuvannut kuinka se tapahtui. Sitä ei kuvaa edes Matteus, jonka mukaan sotilaita oli vartioimassa hautaa koko ajan.

Hautaa käskettiin vartioida, koska ylipapit ja fariseukset pelkäsivät, että opetuslapset varastavat Jeesuksen ruumiin ja alkavat kertoa tarinaa ylösnousemuksesta. Kukaan ei saanut mennä hautaan sisään. Siksi hauta sinetöitiin. Ehkä vartijat olivat samalla varmistamassa sen, ettei sieltä haudasta myöskään mitään kompuroi esiin, ja jos näin tapahtuisi, niin olisivat tappaneet sen kuin torakan. Vartijat varmistivat kulun molempaan suuntaan. Kukaan ei mene sisään eikä kukaan tule ulos.

Aamuyön vartiovuoron aikana Jeesus oli kuitenkin noussut kuolleista, mutta sotilaat eivät sitä huomanneet, hauta oli edelleen sinetöitynä. Kenenkään huomaamatta Jeesus oli herännyt kuolleista ja poistunut haudasta. Sotilaat olivat jo jonkin aikaa vartioineet tietämättään tyhjää hautaa.

Tässä evankeliumien yksimielisessä yksityiskohdassa näen jotakin merkittävää. Jeesuksen kuoleman hetki oli julkinen suurimmalla mahdollisella tavalla: Jeesus on nostettu ristille kuolemaan, jotta kaikki näkisivät hänet ja voisivat pilkaten osoittaa sormellaan. Mutta ylösnouseminen tapahtui salassa ihmiskatseilta. Kaikkein suurin tapahtuu hiljaisesti ja huomaamatta. Yksikään synnin ja epäuskon tahraama katse ei ole turhentamassa tätä ihmiskunnan merkittävintä hetkeä. Se säilyy koskemattomana, puhtaana, täydellisenä ja kauniina. 

Kun Jeesus otti ihmiskunnan synnin kantaakseen, hänet ympäröitiin siihen kokonaan. Mutta kun hän kaiken kärsineenä on antanut täyden sovituksen, mikään siitä ei ole häiritsemässä. Tulee mieleen vertauskuva puusta: Kun puu kaatuu, se se kaatuu rytinällä, mutta siemenen itämistä ei kukaan huomaa eikä kuule. Sellaista oli ylösnousemus.

Mikä tässä sitten on niin merkillistä?

Tyhjä hauta on kuva kuolemasta, joka on voitettu. Haudat ovat yleensä kuoleman kuvia. Ne kertovat jostakin mikä on peruuttamatonta. Kuolemasta puhutaankin Majesteettina, jolle ihminen ei voi mitään. Mutta tyhjä hauta kertoo siitä, että peruuttamaton kuolema ei olekaan enää peruuttamaton. On olemassa kuolemaakin suurempi Majesteetti, jonka edessä kuolema polvistuu. Kuolema on kaikkien ihmistä tuhoavien voimien suunta ja päätepiste. Kun Kristus alistanut kuoleman, kaikki muukin sitä palveleva tuhovoima on laitettu aisoihin. Kuoleman tuhovoima on nujerrettu. Kuoleman huone on valaistu, se ei ole enää pimeä.

Tyhjä hauta ja tyhjä risti ovat uskomme keskeisimpiä kuvia. Niissä näkyy se, mitä tämä uskonto ihmisille antaa ja mistä siinä on kysymys. Kristinusko haluaa olla vastaus ihmisen syvimpiin olemassaolon ongelmiin, hänen syvimpiin pelkoihinsa.

Nämä ongelmat on toisinaan tiivistetty kolmeen perusmuotoon: 

1) Kuolema – jossa pelätään kai oman minuuden lopullista menettämistä oman olemassaolon lakkaamista, kuoleman edessä jätettävä jäähyväiset itselleen.

2) Yksinäisyys – se on syvää rakkauden vajetta, jossa kukaan ei huomaa minua. En merkitse kenellekään mitään, hyvää enkä  pahaa. Olen vailla siteitä toisiin. – ei ole tarkoitusta eikä paikkaa elämässä.

3) Syyllisyys ja sitä kohtaava tuomio – Syyllisyyden paljastuminen, tuo ilmi mitä tekoa ihminen on. Itsensä hyväksyminen epäonnistuneena, syyllisenä ja pahansa voi olla sietämätöntä – varsinkin jos siitä ei ole mitään ulospääsyä. Miten sen kanssa selviää ja olenko tuomittu lopullisesti syyllisyyteen. Onko minulla lupa ajatella itseäni enää hyvänä. Voinko luottaa siihen, että tulee kuitenkin hyväksytyksi. Miten saan takaisin itsekunnioituksen. Tällaisten kysymysten kanssa painitaan silloin kun ollaan syyllisyyden kanssa tekemisissä. Kuulin jokin aika sitten miehestä, joka raitistuttuaan kantoi kuolemaansa asti syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa siitä, mitä juovuspäissään oli tehnyt ja saanut aikaan. Hän tunnusti omakseen tekonsa ja katui niitä. Teoilla oli hänen kasvonsa, mutta hän toivoi, että ne eivät olleet hänen lopulliset kasvonsa. Siksi hän käytti loppuelämänsä siihen, että yritti tehdä paljon hyvää. En tiedä tuliko hän tuntemaan armahtajan Jeesuksen kasvoja. Se kuitenkin olisi ollut parasta lääkettä hänen sielulleen. 

Kuva tyhjästä haudasta tuo valoa näihin kysymyksiin. Pääsiäinen tyhjä hauta tuo viestin sielumme syvimpiin kerroksiin, sinne missä pelko asustaa. Jeesuksen ylösnousemuksessa on avautunut tie umpikujasta vapauteen. 

Tyhjä hauta on kuva anteeksiantamuksesta. Ihminen ei tuhoudu syntiensä tähden, hän saa uuden alun. Jeesus on vapauttanut meidät syntiemme taakasta. Huonoimmat teot eivät määrittele meitä lopullisesti.

Tyhjä hauta on kuva rakkaudesta ja yhteydestä, joka muodostuu ihmisen ja Jumalan välille. Ihminen ei ole yksin eikä merkityksetön. Jeesus on avannut meille taivaan. Ihmisellä on paikka maailmassa Jumalan luomana ja lunastamana.

Tyhjä hauta kertoo siitä elämästä, jota kuolemakaan ei tuhoa. Jeesus on avannut tien ulos kuoleman vankilasta.

Tämä uuden elämän siemen on meihin kasteessa istutettu. Se on todellista, vaikka sitä emme aina huomaa. Jeesuksen ylösnousemuksen voima vaikuttaa sinussa. Se on suurempi pelkojamme. Se on suurempi kuolemaa. Ja se on kerran johtava sinut iäiseen iloon.

Siksi tänään toistamme iloisesti: Kristus nousi kuolleista. / Kristus nousi kuolleista. / Kristus nousi kuolleista.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s