Autiomaa puutarhaksi

4. sunnuntai pääsiäisestä                  20.4.

 

Joh. 17: 6-10
Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

Jes. 32: 15-20
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi 
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. 
Silloin autiomaassa asuu oikeus 
ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,
turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan,
mutta te onnelliset, te saatte kylvää
kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,
saatte päästää härkänne ja aasinne
vapaasti kulkemaan laitumilla.

Kuuntelitteko tarkkaavaisesti ensimmäistä Raamatun tekstiä, ensimmäistä lukukappaletta Jesajan kirjasta. Siellä sanottiin, että autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi, kun meihin tulee henki korkeudesta. Autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi? Montakohan partiolaista tarvitaan muuttamaan autiomaa puutarhaksi?

Autiomaahan on sellainen paikka missä luonnostaan ei oikein kasva mitään. Se on autio eläimistä, ihmisistä ja kasveista. Joskus se on vain pelkkää hiekkaa. Koska siellä ei kasva mitään, se on elämiseen ja asumiseen kelpaamaton paikka. Autiomaahan ei kannata rakentaa kotia, koska siellä ei ole puroa, josta saisi vettä eikä peltoa, jota viljellä, ei puita joiden varjoon voisi istahtaa päivän paahteelta. Sellaisen kuivan ja kuuman autiomaan muuttaminen hedelmätarhaksi ei varmaankaan käy ihan noin vaan?

Niin. Montako partiolaista tarvitaan muuttamaan autiomaa puutarhaksi? Tulin siihen tulokseen, että kaksi riittää – toinen puuhaa ja toinen tarhaa.

No. En tiedä onnistuuko tuollainen puuha, mutta eräässä luostarissa sitä yritettiin yhtä erikoisella tavalla.

Nimittäin Siinain autiomaassa on luostari, jossa luostarin asukkailla, munkeilla, on kuuliaisuustehtävä. Kuuliaisuustehtävä on sellainen työ, joka on tehtävä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.

Heidän tehtävänä oli kastella hiekkaan pistettyjä puukeppejä ikään kuin ne olisivat eläviä kasveja. Siinä työssä ei siis ollut mitään järkeä. Kovasta kastelemisesta huolimatta tuo autiomaa ei muuttunut puutarhaksi. Kepit pysyivät keppeinä ja hiekka ei muuttunut meheväksi mullaksi. Mutta he sanoivat, että kun tarpeeksi kauan tuota kuuliaisuustehtävää harjoittaa ja kastelee niitä elottomia tikkuja, niin ennen pitkää kukka puhkeaa. Mutta se ei puhkea puukeppeihin, vaan ihmisen sisimpään. Kukan lailla siellä avautuu jotakin kaunista.

Tämän tarinan mukaan autiomaa ei olekaan vain hiekkaerämaa, vaan eloton autiomaa onkin ollut kaiken aikaa meidän omassa sisimmässämme. Mitä se voisi tarkoittaa. Esimerkiksi sitä, että meidän sielussa on autiomaa, jos teoistamme ei seuraa mitään hyvää. Jos meiltä puuttuu ilo, hyvyys, toisista välittäminen, kaveruus ja reiluus, silloin autiomaa on vallannut sielussamme alaa. Myös silloin, kun me nimittelemme toisiamme tyhmäksi tai käytämme muita haukkumasanoja, sielussamme puhaltaa autiomaan kuuma tuuli. Jos me vain tappelemme emmekä pysty sopimaan riitojamme, autiomaan hiekka leviää.

Autiomaa on paikka jossa elämää ei ole. Sielun autiomaassa hyvän elämisen ehdot ovat myös kaventuneet. Hyvyyden kadotessa elämä käy vähiin. Englannin kielessä sana ’Jumala’ God, ja sana ’hyvä’ good ovatkin hyvin lähellä toisiaan. Siellä missä Jumala on, on myös hyvyyttä  ja toisaalta, missä hyvyyttä on koettavissa siellä Jumalankin on lähellä. Missä taas hyvyys puuttuu ja toisten ihmisten kunnioittaminen, siellä Jumalaa ei tunneta. Sellainen sielu on autio, siellä kasvaa vain piikkikasveja, kaktuksia.

Jumala on Luoja. Hän haluaa suojella luomaansa elämää, hän haluaa saada aikaan kaikkea hyvää. Siksi sellaista ihmistä, joka on ystävällinen ja reilu, voidaan pitää puutarhana. Hänen sielunsa ei ole kuiva autiomaa. Hänen lähellään virkistyy. Hänen lähellään on hyvä olla.

Mutta miten sielun autiomaa muuttuu puutarhaksi? Onko se silloinkaan yhtään sen helpompaa, kuin oikean autiomaan muuttaminen puutarhaksi? Raamatun mukaan Jumalan henki saa sen aikaan. Oppiessamme tuntemaan Jumalaa ja Jeesusta, me alamme muuttua siihen suuntaan, jonka Jumala on tarkoittanut. Hän saa aikaan sen, että meissä syntyy rakkautta ja myötätuntoa läheisiämme kohtaan. Ja otamme askeleita hyvyyttä kohti.

Meillä on täällä joukko partiolaisia antamassa partiolaislupausta. Lupaus kuuluu näin: Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa
toteuttaen elämässäni partioihanteita. Tämä on hieno lupaus. Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen ovat juuri sitä miten autiomaa muuttuu puutarhaksi. Partioihanteet antavat selviä esimerkkejä siitä suunnasta. Partiolaisen ihanteena on 
- kehittää itseään ihmisenä 
- kunnioittaa toista ihmistä 
- auttaa ja palvella 
- tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa 
- rakastaa ja suojella luontoa 
- olla uskollinen ja luotettava 
- rakentaa ystävyyttä yli rajojen 
- etsiä elämän totuutta. Eivätkö nämä olekin hienoja ihanteita.  

Siellä missä partioihanteet toteutuvat hyvä voittaa ja puutarha kukoistaa.

Meillä on täällä tänään muitakin kuin partiolaisia. Meidät kaikki on kutsuttu puuhaamaan ja tarhaamaan, muuttamaan autiomaata puutarhaksi; tekemään sielussamme tilaa sen oikealle puutarhurille Jumalalle. Yksin me emme tuohon urakkaan pysty.

Siksi etsimme jatkuvasti yhteyttä häneen; rukoilemme, luemme Raamatusta Jumalan sanaa ja osallistumme jumalanpalvelukseen. Tulemme yhteen vahvistaaksemme ystävällisyyden ja rakkauden siteitä välillämme. Juuri näin sielun puutarha menestyy.

Täällä kirkossa olemme kuin puutarhan kasvit Jumalan kastelukannun alla. Ja sieltä saamme siunauksen sateen. Ja kasvua tapahtuu vaikka emme sitä aina huomaa. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s