Antakaa minun nukkua!

4. sun loppiaisesta – Olkaa hiljaa ja antakaa minun nukkua!

Matt. 8: 23-27 Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.”

Tämän päivän evankeliumi on tarina pelosta ja uskosta. Kysymys on elämän isoista asioista. Ne ovat myös asioita, jotka Jeesus laittaa vastakohdiksi toisilleen sanoessaan: ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset”. Taustana kertomukselle on myrsky ja Jeesuksen nukkuminen.

Gennesaretin järvellä äkilliset, rajut myrskyt eivät ole harvinaisia. Kalastajat, joita Jeesuksen oppilaat suureksi osaksi olivat, tiesivät sen aivan hyvin. He olivat myrskyjä tuolla järvellä ennenkin kokeneet. Järvessä ei ole lainkaan saaria. Tuuli tulee valtavalla voimalla alas vuoren rinnettä ja saa järven liikkeeseen.

Keskellä tuollaista myrskyä opetuslapset nyt olivat. Ja he menettivät rohkeutensa ja uskonsa. Kun on tukevaa maata jalkojen alla silloin myrskyä voi mennä piiloon. Myrskyltä voi suojautua. Vesillä se ei ole mahdollista myrskyä siellä ei pääse pakoon. He pelkäsivät veneen kaatuvan ja jäävänsä veden armoille. He pelkäsivät joutuvansa syvyyksien nielaisemaksi, jossa henki eroaan heidän maallisesta majastaan. Heidän pelkonsa oli silkkaa kuolemanpelkoa. Ja Jeesus nukkui.

Itse asiassa Jeesuksen uni lisäsi opetuslasten ahdistusta ja neuvottomuutta. Jos Jeesus olisi ollut hereillä, opetuslapset tuskin olisivat pelänneet. Mutta nyt he ikään kuin joutuivat omin keinoin selviytymään. He eivät voineet tarkastaa Jeesuksen kasvoista ja katseesta onko kaikki hyvin. Siinä mielessä heidän uskonsa horjui. Jos Jeesus olisi ollut valveilla, heidän sydämeensä ei olisi noussut epäilys, että tästä myrskystä ei selvitä. He olisivat vain naureskelleet, että tällaisia myrskyjä ja pahempiakin on järvellä koettu.

Suomen matalissa järvissä ei kovin suuria myrskyjä ole. Merellä saattaa joku myrskyyn joutuakin. Meidän myrskymme ovatkin enemmän elämänkohtaloihin liittyviä myrskyjä. Opetuslasten tavoin me olemme kaikki kalastajia elämän merellä. Me olemme onnen kalastajia. Useimmiten jotakin saaliiksemme saamme. Mutta elämän merellä voi nousta myrsky. Onnemme vaarantuu ja pelko nousee rintaan, kun elämän turvarakenteet ovat vaarassa kaatua.

Työpaikan menettäminen on tänä aikana myrsky, jota moni pelkää, velkakierre, asunnon menettäminen tai onnettomuudet, sairaudet, riidat läheisten kesken; nämä ovat myrskyjä, jotka koettelevat veneemme kestävyyttä. Mitä ihminen silloin vaikeuksiensa keskellä tekee?

Joskus elämän suurissa myrskyissä haluaisi itsekin nukkua lapsen unta Jeesuksen lailla. Voisi nukkua murheensa ja pelkonsa unhoon ja sitten kun heräisi, ikävät asiat olisivat poissa. Tällainen uni ei olisi kuitenkaan Jeesuksen unta. Jos Vanhan testamentin tarinat ovat tuttuja, muistat ehkä Joonan, joka lähti laivalla Jumalaa pakoon ja joutui myrskyyn. Kertomuksen mukaan Joona nukkui myrskyssä laivan ruumassa. Mutta hänen unensa oli pakenijan unta, jolla hän halusi pitää ikävän todellisuuden loitolla. Sellaisesta unesta ei seuraa mitään hyvää. Meidän on mentävä tosiasioita kohti, ei niistä poispäin.

Mutta aina pelko ei anna rauhaa. Tutumpaa meille saattaakin olla unettomat yöt. Se että asiat valvottavat. Ahdistavat asiat saavat meidät miettimään ja pohtimaan, odottamaan jännityksellä tulevaa. Unikaan ei tule. Elämän meren tyrskyt pitävät hereillä ja pelätä saa, että kadottaa hallinnan kokonaan elämässään.

Mitä vaihtoehtoja opetuslapsilla oli myrskyn silmässä? Olisivatko he voineet ottaa mallia Jeesuksesta ja käydä kaikki nukkumaan. Se olisi koitunut heidän tuhokseen. He olisivat voineet tehdä parhaansa ja sinnitellä taitojensa ja voimiensa loppuun asti. Mutta veneessä oli Jeesus ja he kääntyivät hänen puoleen.

Evankeliumin luettuani, minulle tulee kuitenkin vaikutelma, että Jeesus olisi halunnut nukkua ja hän häiriintyi oppilaidensa huutamisesta ja oli kiukkuinen herättyään – niin kuin ihmiset monesti ovat. ”Olkaa hiljaa ja antakaa minun nukkua!” Ehkä hän ei sentään kiukkuinen ollut, mutta vastauksesta päätellen ei hän ilahtunutkaan herättämisestä.

Miksi Jeesus nukkui ja miten se oli mahdollista tuossa myrskyssä? Oliko hän vain niin väsynyt? Oliko Jeesuksen unella tuossa tilanteessa jokin toinen merkitys?

Kuvaako Jeesuksen nukkuminen sitä, että Jumala ei aina valvo vierellä. Sitä, että hän ei kuule ja näe kaikkea, mitä elämässäni tapahtuu. Ja juuri silloin myrsky pääsee nousemaan ja yllättämään. Ei kai siitä ole kysymys. Nukkuessaankin hän on kaikkeuden hallitsija. Mitään katvealueita ei jää hänen kaitsennaltaan.

Jeesuksen nukkuminen merkitsee mielestäni ennen kaikkea syvää rauhaa, joka hänellä oli. Vaikka maailma myrskyää, sisimmässä on rauha. Jeesuksen uni ei ollut pakoa. Joonan uni oli pakenijan unta, mutta Jeesuksen uni merkitsi elämistä luottavaisesti keskellä Jumalan luomaa todellisuutta, jossa Jumalan pitää meistä huolta. Hän eli vuorisaarnansa mukaan: ”Älkää murehtiko… kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset.”

Se, että Jeesus halusi nukkua ja että hän moitti opetuslapsiaan epäuskosta merkitsee sitä, että Jeesus haluaisi meidän luottavan häneen, vaikka ihmeitä ei tapahtuisi, vaikka hän ei olisi tunnettavasti ja koettavasti läsnä.

Päivän otsikko on, Jeesus auttaa hädässä, mutta evankeliumin idea on enemmänkin siinä, että ei pidä joka hätään huutaa Jeesusta ihmeitä tekemään. Jumala on läsnä huutamattakin. Hän pitää huolta sinusta myrskyn pauhatessakin. Hän on myrskyssä mukana, vaikka meri ei rauhoittuisikaan, vaikka elämän pursi kuohuissa kaatuisi ja inhimillisesti ajateltuna tuhoutuisi. Myrsky ei ole merkki siitä, että Jumala ei huomaa tai välitä.

Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset. Jeesuksen mukaan heidän pelkonsa oli turha. Jumala pitää heistä huolen. Tarpeen lienee myös sanoa, että moite heikosta uskosta ei merkinnyt sitä, että oppilaiden olisi pitänyt uskonsa voimalla saada myrsky laantumaan.

Jos on uskoa – Myrskyä ei tarvitse pelätä eikä Jeesusta tarvitse herättää. Jeesus ei olisi tahtonut tulla herätetyksi. Päinvastoin, hän olisi toivonut, että oppilaat pärjäävät itse ja luottavat Jumalaan. Hän toivoi, että he olisivat olleet yhtä luottavaisia myrskyssä kuin silloin, jos Jeesus olisi ollut valveilla koko ajan.

Sellaiseen luottamukseen Jeesus meitä kutsuu.

Jeesus ei pelasta meitä joutumasta myrskyyn. Jeesus ei pelasta meitä myrskyltä. Myrskyjä tulee, niiltä ei voi välttyä. Myrskyissä osoittautuu avuttomuutemme ja pienuutemme. Myrskyt pyyhkivät yli ylpeytemme. Joskus Jumala tieten tahtoen meidät sinne ohjaa. Hän pelastaa meidät myrskyssä. Ehkä hän pelastaa meidät juuri myrskyn kautta. Hän on myrskyssä mukana vaikka emme häntä näkisikään. Hän oli samassa veneessä, vaikka nukkuikin. Mutta jos rohkeutemme pettää ja menetämme uskomme – mikään myrsky ei pauhaa niin kovin, etteikö hän kuule rukoustamme ja avunpyyntöämme.

Evankeliumissakin Jeesus nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja ja tuli aivan tyven.

Kun joudut myrskyyn rukoile rauhaa ensin sielusi myrskyihin. Kun tyven tulee sinne, ehkäpä silloin muut elämän tyrskyt eivät häiritse tai tuota pelkoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s