Minä

Harjavallan seurakunnan pastori Tuomo Lindgren julkaisee täällä pitämiään saarnoja.

Minut vihittiin papiksi 29. joulukuuta 1996. Vanhimmat saarnat tällä sivustolla ulottuvat ensimmäiseen pappisvuoteeni asti.

Saarnat on pidetty Merikarvialla, Kokemäellä ja Harjavallassa.

En ole sitoutunut mihinkään kirkon sisällä vaikuttavaan hengelliseen herätysliikkeeseen/suuntaukseen. Perusvärini lienee siksi yleistä luterilaista kirkollisuutta. Pietismin tai mystillisen kristillisyyden sävyt tulevat siinä esiin, että saarnoissani pääsijan saa sielun ja Jumalan välisen suhteen käsitteleminen – ei yhteiskunnalliset tai moraaliset asiat. Tiedostan tässä myös puutteeni sillä Jumalan tahdon toteutumisella elämässä on yhteiskunnallinen ja moraalinen  ulottuvuutensa – Hyvä puu kasvaa hyvää hedelmää.

Ehkä omasta historiastani riittää sanoa, että kotini on ollut työläisperhe ja yksinhuoltajaperhe. Kirkossakäyminen, iltarukoukset, pyhäkoulu etc. eivät ole kuuluneet lapsuuteeni. Minut on toki kastettu lapsena ja ympäröivä kulttuuri on kristillisyyden kyllästämää. Hengellinen heräämiseni ajoittuu murrosiän vaiheisiin, mikä itselläni merkitsi sisäänpäin kääntymistä ja tyhjäksi kokemani minuuden rakentamista. Ensin kiinnostuin arkiajattelun ylittävistä asioista, parapsykologiasta,  horoskoopeista, unien tulkinnasta, kaukoidän ajattelu etc. “Kuka minä olen?” on ollut itselleni aina ajankohtainen kysymys.

Ostin oman Raamatun ja aloin lukemaan sitä alusta. Iltalukiossa luokkakaverini koki voimakkaan uskonnollisen kääntymisen ja paljolti hänen vaikutuksestaan hengellinen etsintä sai selvästi kristitllisen viitekehyksen. Olimme jonkin verran mukana Länsi-Suomen rukoilevaisuudessa ja yhdessä lähdimme opiskelemaan teologiaa.

Rukoilevaisuudeta eikä yleensäkään herätyskristillisyydestä tullut minulle hengellistä kotia. Siinä mielessä olen ollut vailla hengellisen kodin turvaa. Olen kuitenkin mielelläni kansankirkon jäsen ja sitoutunut toimimaan sen parhaaksi. Pidän sen antamaa hengellistä kotia riittävänä ja sopivan väljänä. Se tarjoaa  sanan ja sakramentit. Suomen hengellisessä kentässä riittää monenlaisia yrittäjiä. Kun kirkko on avoin laitos, väärää hengellistä vallankäyttöä ei helposti pääse pesiytymään sen toimintaan (epäterve uskonnollisuus).