Puhun saarnassa myös uuden ja vanhan ihmisen välisestä taistelusta. Minulla on tavan takaa sisäistä taistelua ns. liberaalin ja konservatiivin välillä. Kummatkin puolet asuvat minussa. Ymmärrän ja tunnen sympatiaa kumpaankin suuntaan. Saarnatessa minussa näkyy enemmän perinteinen ja konservatiivinen kristillisyys – jopa pietistinen. Se näkyy myös tässä saarnassa.

Tämän saarnan puute on kuitenkin siinä, että se jää pinnalliseksi eikä tavoita oikein nykyaikaa. Ensi kerralla yritetään hoitaa homma paremmin.

Pyhäinpäivän tuttu evankeliumi (jokaisessa vuosikerrassa!) on vuorisaaarnan alku eli Jeesuksen autuaaksijulistukset, makarismit. Minulla oli vaikea löytää sitä ideaa, miten ja mitä tästä saarnaisin. Useamman kerran olen jo saarnannut tästä evankeliumista. Kun aika käy vähiin, stressi nousee ja ajatus ei kulje vapautuneesti.

Käsittelen saarnassani autuutta eli onnea. Miten nämä tämän maailman murjomat Jeesuksen autuaiksi julistamat ihmiset voivat olla onnellisia? Mitä onnellista heidän elämässään on?

Saarna löytyy täältä?

Linkki saarnaan täällä.

http://saarnatuoli.wordpress.com/2vk/11-shell/

Pääsiäissaarna on Magdalan Marian kirjoittama :)

Tämä on ehkä paras saarnani.

Tämän saarnan puute on luonnollisesti se, että varsinainen toisen vuosikerran evankeliumi jää käsittelemättä. Olisi ollut parempi, jos olisi voinut lukea perineisen aasilla ratsastamisevankeliumin.

Taustalla oleva idea liittyy vaatteiden ja palmunoksien laskemiseen tielle ja palmunoksien heiluttamiseen kuninkaalle. Lauantain hautauksessa minulla oli palmusunnuntain teema esillä. Siinä otin esille myös Ilmestyskirjan näyn, jossa valtaistuimen edessä oli lukematon joukko valkopukuisia ihmisiä ja heillä oli kädessään palmunoksa (Ilm 7:9-10). – Me olemme osa sitä suurta kulkuetta, joka palmunoksa kädessään kulkee Jeesuksen matkassa. Matka alkaa täällä ajassa ja kulkee kirkkauteen, minne Jeesus on mennyt edellä.