Miksi Jeesus käveli veden päällä?

4. sunnuntai loppiaisesta (1.2.09 Harjavalta)

Joh. 6: 16-21 Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: “Minä tässä olen, älkää pelätkö.” He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.

Tunnistit varmasti kuulemasi ihmekertomuksen, jossa Jeesus kävelee veden päällä. Varmasti huomasit myös että siitä puuttui jotakin, mitä olet tottunut tämän tarinan yhteydessä kuulemaan. Siitä esimerkiksi puuttui opetuslapsi Pietarin ja Jeesuksen välinen keskustelu, jossa tämä pyytää päästä myös veden päälle kävelemään ja sitten päästyään aaltojen päälle kuitenkin vajoaa. Kertomuksesta puuttuu samoin myös kohta, jossa Jeesus astuu veneeseen ja tyynnyttää myrskyn.

Jeesuksen kävelystä veden päällä on kirjoitettu kolmessa evankeliumissa. Markuksen, Matteuksen ja Johanneksen evankeliumissa. Kuulit sen Johanneksen mukaan.

Tämä ihme kaikkien muiden ihmeiden joukossa on aina tuntunut kovin erikoiselta. Se on kiehtonut ihmisten mieliä. Aina on toki ollut niitä, jotka ovat kiistäneet tämän ihmeen ja sanoneet, että mitään ihmettä ei ole tapahtunut. Se on joko satua tai sille on olemassa luonnollinen selitys.

Yksikään tapahtumasta kirjoittanut evankelista ei pohtinut luonnollisen selityksen mahdollisuutta. Heille kysymys oli ihmeestä luonnonlait  ylittävästä tapahtumasta. Koko kuvauksen tarkoitus on juuri kertoa siitä. Jotakin ihmeellistä on tapahtutnut.

Vedessä voi uida ja kellua, mutta syvässä vedessä ei voi seisoa pinnalla, veteen uppoaa. Jokaisen järki sanoo saman. Sen tiesivät ihmiset silloin ja sen tietävät ihmiset nyt. Se mitä opetuslapset todistivat, ylitti heidän kaiken ymmärryksensä. Kerrotaankin, että he pelästyivät nähdessään Jeesuksen.

Evankelista Johanneksen mukaan he eivät pelänneet veneessä myrskyn tähden. He olivat tottuneita kalastajia. Eivät he olleet ensimmäistä kertaa Gennesaretin järven aalloilla. He pelästyivät vasta kun he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä.

Itse asiassa ajattelepa itsesi opetuslasten kanssa aaltojen ja myrskyn sekaan pimeään iltaan. Vaikka kalastajat olivat tottuneita purjehtijoita, näky oli varmaan kuin karmivassa kauhuelokuvassa. Niissä esitetään tapahtuvaksi yliluonnollisia ja pelottavia asioita. Se oli täysin odottamatonta ja mahdotonta. Eihän ihminen siinä tapauksessa oikein voi uskoa silmiään. Ehkä he olivat kuulleet kummitusjuttuja ja hahmo kävelemässä veden päällä toi heille mieleen tarinat järveen hukkuneista ihmisistä ja heidän kummittelustaan. Voisin kuvitella jonkun heistä sanoneen ’aaveen’ nähdessään: Nyt me kuolemme. Jeesus kuitenkin ilmoittaa itsensä ja rauhoittaa heitä.

Tämän ihmeen äärellä tulee miettineeksi, miksi tällainen ihme tarvittiin. Miksi hän käveli veden päällä? Mitä tässä tunnusteossa oli erityistä? On jotenkin paljon helpompi ymmärtää parantamisihmeet ja ruokkimisihmeet ja niiden merkitys kuin vedenpäällä kävely, josta kukaan ei hyötynyt mitään.

Kun Jeesus paransi sairaita tai ajoi ulos saastaisia henkiä, niistä oli ihmisparoille suuri apu. He vapautuivat synnin ja pahan siteistä. Kun hän teki ruokkimisihmeen, hän osoitti pitävänsä huolta tarpeistamme. Tunnusteot osoittivat Jeesuksen vallan kaikkia pahan voimia vastaan. Ne osoittivat, että hän on sitonut sen pahan, mikä ihmisiä kiusaa. Mutta veden päällä käveleminen ei auttanut ketään. Kukaan ei siitä tullut parantuneeksi. Miksi sellainen ihme? Olisihan hän voinut vaikka leijua ilmassa ja osoittaa siten olevansa luonnonlakien yläpuolella. Mitä se kertoi Jeesuksesta, että hän kävelee veden päällä?

Tämän ymmärtämiseksi on hyvä tiedostaa se, että Raamatun ajan ihmisten maailmankuva oli toisenlainen kuin meidän. Pienestä pitäen meille on selitetty maan olevan pallo, joka kiertää aurinkoa. Koko aurinkokuntamme on pieni hiekanjyvä avaruuden tyhjyydessä. Heillä ei ollut tukena sellaista tieteellistä tutkimusta kuin meillä. He perustivat käsityksensä siihen, mitä havaitsivat. Puhutaan maakeskeisestä ajattelusta. Heidän käsityksessään maailma oli kolmekerroksinen. Keskellä on luja ja vankka maankamara. Se ei ole pallomainen, vaan mittaamattoman suuri kiekko. Näkyvä tähtitaivas on kansi maan kamaran päällä.

Evankeliumin kannalta oleellisempaa on huomata, mitä on maan alla. Siellä on syvyydet ja syvyyksien vedet. Se oli pelottava suunta. Syvyydessä sijaitsi tuonela, kuoleman valtakunta. Syvyydessä oli Jumalaa vastustavat kaaosvoimat, jotka uhkasivat nielaista ihmisen. Syvyydestä ilmestyskirjan petokin on lähtöisin. Merenkäynti palautti ihmisten mieliin nämä voimat. Gennesaretin järveä ihmiset puhuttelivat merta tarkoittavalla sanalla. Merissä on suora yhteys syvyyteen maankamaran alapuoliseen maailmaan ja siksi ne olivat aina pelottavia paikkoja.

Me ajattelemme, että järvessä ja meressä on pohja, mutta silloin ajateltiin niistä pilkottavan syvyyden lähteet. Meressä syvällä ei ole pohjaa, vaan reikä maankamarassa. Veden varaan joutuminen oli siksi hyvin epämieluisaa.

Israel ei ole ollut merenkäyntikansa, sille meri on edustanut aina pelottavaa elementtiä. Ilmestyskirjan mukaan meri ei kuulukaan enää siihen uuteen todellisuuteen ja uuteen luomiseen: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.”

Kun Jeesus kävelee myrskyävällä järvellä ilman huolen häivää eivätkä aallot vie häntä mennessään, syvyys ei nielaise häntä – hän osoittaa samalla, että kaaoksen ja pahan vallat ovat tulleet tiensä päähän. Niiden aika on päättymässä, Jeesus ottaa vallan. Mitkään voimat ja vallat eivät voita häntä, vaan ovat hänelle alamaiset. Tässä ihmeteossa ketään ei parannettu eikä ruokittu, mutta Jeesus osoitti oppilailleen, että kaiken pahan lähde on kesytetty.

Jos Jeesus eläisi maan päällä, niin kuin silloin Israelissa, meitä ei luultavasti vakuuttaisi veden päällä käveleminen. Nykyajan tekniikalla osataan tehdä huimia temppuja. Ehkä joku olisi keksinyt sellaiset kengät, jolla veden pintajännitys muutetaan kantamaan ihmisen paino. Meidät vakuuttaisi ehkä jokin toisenlainen tunnusteko. Mikä se olisi? Sen jätän kotiläksynä sinun pohdittavaksesi. Joka tapauksessa silloin 2000 vuotta sitten Jeesuksen kävely aaltojen päällä oli suoraa puhetta hänen jumalallisesta vallastaan.

Toinen asia johon evankeliumissa kiinnitin huomiota on tämä. Mainitsin alussa Johanneksen evankeliumin eroavuudesta Matteuksen ja Markuksen evankeliumiin, joissa sama tapahtuma on kirjattu. Johanneksen evankeliumissa Jeesus ei missään vaiheessa näytä nousevan veneeseen. Vaan siinä vaiheessa, kun oppilaat huomaavat Jeesuksen ja ovat säikähdyksestään toipuneet, he ovatkin juuri tulleet rannalle. Johanneksen evankeliumista saa käsityksen, että opetuslapset olivat kamppailleet järvellä koko matkan näkemättä Jeesusta. Päivän aihe on ”Jeesus auttaa hädässä” Johanneksen evankeliumissa hän ei paljon näyttänyt auttavan. Hän vain käveli heidän luokseen. Mutta ei hän sille matkalle lähtenyt vasta silloin, kun oppilaat olivat perillä. Mitä ilmeisemmin Jeesus oli ollut sillä järvellä koko sen ajan heidän tietämättään. Hän on kulkenut heidän perässään, mutta vasta matkan lopulla näyttäytyi ja tuli heidän luokseen.

Ehkäpä tässä on hyvä kuva meidän omasta elämän merestämme. Sielläkin on toisinaan pimeää ja myrskyaallot keinuttavat venettämme. Kamppailemme ja yritämme omin voimin selviytyä. Välillä saamme ystäviltämme apua toisinaan rukoilemme Jumalaa auttamaan meitä. Mutta pimeys ei rukouksista huolimatta näyttä väistyvän ja myrsky vain jatkuu. Me emme näe Jeesusta, silti Jeesus on kulkenut takanamme kaiken aikaa. Hän tuntee taistelumme ja varjelee kulkumme. Hän kätkeytyy katseeltamme, mutta on koko ajan läsnä.