1. sun loppiaisesta – Johanneksen vetoomus

1. sunnuntai loppiaisesta – veto

Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: »Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.»    Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.    Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.» Luuk. 3: 15–18, 21–22 

Päivän evankeliumissa Jeesus ei sano sanaakaan. Johannes Kastaja on äänessä. Ihmisten sormet osoittavat kyselevästi kyllä Johannekseen, mutta Johanneksen sormi ja julistus osoittaa Jeesusta kohti. Evankeliumia lukiessa minua alkoikin kiehtoa Johanneksen julistus. Yksi kohtaa evankeliumista vaati huomiota itselleen ja siksi halusin tutustua sen kautta päivän teemaan.

Lyhyesti sanottuna se on yksi sana evankeliumista: sana ’vetosi’. Aivan. Sana yksinään kuulostaa kovin mielenkiinnottomalta. Sana esiintyy lauseessa: Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Päästäkseni tuohon vetoomukseen on hyvä luoda hieman taustaa.

Evankeliumi alkaa lauseella: Kansa oli odotuksen vallassa. Siihen jännittyneeseen odotukseen oli useampiakin syitä. Kansa odotti Messiasta. Profeettojen ennustukset messiaasta, vapauttajasta olivat hyvin selvät. Jumala oli luvannut kansalleen vapauttajan, Daavidin kaltaisen kuninkaan. Ajankohta, jota elettiin, huusi vapauttajaa. Muitakin yksittäisiä julistajia oli liikkeellä, oli olemassa myös askeettisia yhdyskuntia, jotka odottivat luostari-maisissa oloissa Messiasta, poliittista liikehdintää esiintyi, jolla oli omat tavoitteensa jouduttaa tapah-tumien edistymistä. Yleistä kapinamielialaa. He olivat kerran olleet orjakansa Egyptissä, silloin Jumalan kutsusta Mooses nousi heidän vapauttajakseen. Nyt kansa oli orjuutettuna omassa maassaan. Se oli häpeällistä. Välitön syy jännittävään odotukseen oli Johanneksen julistus. Se oli niin tunteita nostattavaa, että kuulijoiden sydän alkoi jyskyttää. He halusivat päästä Johanneksen suhteen selvyyteen.

”Kerro nyt jo kuka olet? Älä pidä meitä jännityksessä. Oletko Messias?” Hänessä näytti olevan sellaista hengen voimaa ja paloa, että häntä olisi ollut hyvin helppo ajatella messiaaksi. Hän tuntui aidolta, koska julisti niin aidosti ja sydäntä koskettavalla tavalla. Aikana jolloin odotus oli kiivaimmillaan kansan tunteisiin ja odotuksiin olisi ollut hyvin helppo vastata. Johanneksen olisi ollut mahdollista ottaa Messiaan viitta harteilleen.

Jospa nyt odotus päättyisi. Kansa oli valmis omasta mielestään. Messiaan piti vain tulla esiin. He kaipasivat johtajaa, joka osoittaa suunnan, joka antaa merkin nousta vastarintaan.

Mutta Johannes ei ollut Messias. Sen hän sanoi selvästi. Jos heidän sydämensä jyskytti hänen puheensa perusteella, niin kuinka sitten, kun he tapaavat Messiaan. Johanneksella oli sanoma mikä koski messiasta: kansa ei ollut valmis Messiastaan varten. Kansan oli uudistuttava sisäisesti ilman sitä Messiaan tulemisesta ei olisi heille mitään hyötyä.

Mitä Johannes kertoi Messiaasta? Mitä hän julisti? Jeesuksella on kädessään viskain, jolla hän erottelee jyvät akanoista. Sanoma oli lopunajallinen tuomio ja ihmisten erottelu. Johannes Kastajan Messias puhdistaa puimatantereensa. Messias ei ole poliittinen tekijä. Hän ei ole ruhtinas, joka takaa kansalleen helpon ja vauraan elämän. vaan ennen kaikkea hän on henkilö, joka uudistaa kansan suhteen Jumalaan. Hän kastaa Pyhällä Hengellä.

 

Johannes julisti, että tulevalta tuomiolta, tulevalta vihalta, ei voi välttyä millään vilpillisin konstein. Oikean kääntymyksen on tuotettava hedelmää. – Tuomion täytäntöönpanija oli tulossa, hän tarkastaa puutarhansa; kirves on puun juurella. Tuo Jumalan tuomion toteuttaja on oleva Messias. Tämä oli siis Johannes Kastajan julistusta. Hän julisti lopunajallisen katselmuksen alkamista. Ja mikäli haluaisi tässä katselmuksessa välttyä huonolta kohtalolta, nyt oli aika tullut elämän ja mielen muutokselle, puhdistautumiselle.

 

Johannes Kastaja odotti Messiasta hieman samassa merkityksessä, mitä me odotamme nyt. Odotamme Jeesuksen paluuta kansojen tuomarina ja valtiaana. Mutta Kastaja ei tiennyt, että Jeesuksen tehtävässä oli kaksi vaihetta: Hänen tuli ensin kärsiä ihmiskunnan synnin tähden. Sillä sitä ennen ihmisiä ei voitu kastaa Pyhällä Hengellä. Vasta näiden tapahtumien jälkeen hän tulee takaisin tuomitsemaan ja jakamaan oikeutta.

 

Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan evankeliumia. Mitä tämä vetoaminen on? Mitä sellaisella sanalla pitäisi ymmärtää.

 

Hän vetosi ihmisiin saadakseen heidät puolelleen, asiansa taakse. Mihin Johanneksen vetoomus ihmisissä tähtäsi?

 

Vetosiko hän ihmisten tunteisiin vai järkeen vai alhaisiin motiiveihin, kuten turhamaisuuteen tai ylpeyteen? Yrittikö hän tehdä asiastaan vetovoimaisemman, mielenkiintoisemman ja houkuttelevamman. Hänellä tuskin oli mitään puheopillisia tehokeinoja – ei powerpoint-esitystä eikä edes liitutaulua. Ei hän muokannut sanojaan aristoteliseen kaavaan tai kenenkään muunkaan kuuluisan reettorin opetuksiin. Hänen tehokeinonsa oli luontainen karisma ja rakkaus omaa kansaa kohtaan. Ja luonnollisesti luja usko omaan asiaan ja sen oikeutukseen.

 

Johanneksen julistus nostatti varmasti räjähdysherkässä ilmapiirissä tunteet pintaan. Ja itse aihekin oli hyvin tunnepitoinen. Helvetin lieskat löivät hänen julistuksessaan: jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Sama viesti kuului puimatantereeltakin: jyvät kootaan aittaan, mutta ruumenet poltetaan tulessa, joka ei koskaan sammu.  

 

Julistajana hänen uskottavuutensa oli erittäin hyvä, sillä hän oli saanut autiomaassa Jumalan sanan. Hän oli täydellisesti itse oman julistuksensa takana. Hän ei pelännyt mitään. Nyt hän halusi muut vakuuttuneeksi samasta Jumalan sanasta. Siksi hän vetosi ihmisiin.

 

Hänen vetoamisensa tuotti tulosta. Ihmisiä tuli suurin joukoin kasteelle. He halusivat olla valmiina Messiaan tulolle. Joku voisi sanoa, että kurjat sielut oli helvetillä peloteltu kasteelle. Ehkä ravistelu oli tarpeen, silmien aukaisemiseksi. Ehkä mekin tarvitsisimme ravistelua. Mikäli kysymys olisi ollut hetkellisestä tunnekuohusta, se olisi mennyt äkkiä ohi. Sitä seuraa pettymys, jos siinä ei ole muutosvoimaa kokonaan uuteen elämänasenteeseen.

 

Johanneksen suurten vetoomispuheiden jälkeen olisi luullut, että Jeesuksen ja Johanneksen kohtaaminen olisi kuvattu erityisen sähköiseksi. Että Messiaan ilmestyttyä miesten välisessä vuorovaikutuksessa olisi jotakin mainittavaa. Mutta Luukas sivuuttaa sen lähes kokonaan. Sitä ei kuvata lainkaan, Luukas mainitsee vain:

 

Kun Jeesus oli kastettu Taivas aukeni. Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle ja taivaasta kuului ääni – Johanneksen vetoomus sai suurimman mahdollisen puolustajan asialleen.

 

Kuvaus taivaiden aukeamisesta on silti tärkeä. Taivaiden aukeaminen ei merkinnyt sitä että pilvet väistyivät. Taivaan aukeneminen tarkoittaa sitä, että mikään ei estänyt ihmistä kulkemasta Jumalan luokse. Taivas oli avoinna – ei suljettu. Paratiisissa tapahtunut lankeemus oli kerran portit sulkeneet kiinni. Nyt Jeesuksen ilmaannuttua, se avattiin.

 

Jeesuksen syntyessä jouluna, taivas oli laskeutunut alas maan päälle. Mutta se ei ollut vielä avautunut. Jeesus oli kaikessa hiljaisuudessa valmistunut tehtäväänsä. Hän oli Jumalan Poika kaiken aikaa, mutta vasta kasteen yhteydessä hänet asetettiin tehtäväänsä, hänen työnsä alkoi – ja portti avattiin. Taivaat avautuivat ihmisille nimenomaan Jeesuksessa. Hänestä tuli lammasten portti ja tie ihmisille Jumalan luokse. Taivas ei ollut vain yleisesti auki – se oli auki siellä missä Jeesus oli, missä Jeesus tunnustettiin ja häneen turvauduttiin.

 

On merkillistä, että koko elinaikanaan Johannes Kastaja tunsi vain lopunajallisen Messiaan, joka erottaa jyvät akanoista. Hän ei tuntenut vielä sitä Jumalan Poikaa, joka kuolee meidän syntiemme tähden. Ja silti hän oli innoissaan ja esitti vetoomuksen palata takaisin Jumalan luokse.

 

Me tunnemme Jeesuksen koko tarinan. Siksi meidän vetoomuksemme tänään on vielä houkuttelevampi kuin Johanneksen. Portti on avoinna sinulle.

 

Siksi vetoan sinuun: Vetoan siihen osaan sinua, joka tuntee itsensä Jumalan luomaksi, vetoan siihen ihmisyyteen, joka on syvin osa itseäsi. Vetoan siihen osaan sinua, joka tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaa Jumalaa. Ovi elämäsi syvimpään tarkoitukseen on avoinna. Taivas on auki. Siihen taivaselämään sinut on kasteessa liitetty. Sinne sinä kuulut. Siksi älä kulje ohitse, vaan astu suureen iloon. Pimeyden voimat koittivat pitkänä perjantaina tuon armon oven sulkea lopullisesti, mutta pääsiäisen avoin hauta julistaa suurta vapautta ja voittoa – tämä portti ei kavahda kuolemaakaan. Siksi älä pelkää, taivas on auki. Jumala on sinun puolellasi.