Juhannuspäivä

Juhannusaatto 2004

 

Perinteiden juhannus

Sydän Satakunta -lehdessä oli minigallup juhannuksesta. Viisi eri henkilöä vastasi kukin eri tavalla omasta juhannuksestaan. Viidestä vastaajasta neljä sanoi viettävänsä juhannusta perinteisellä tavalla. Viideskin olisi viettänyt, mutta sairaus pakotti viettämään sitä vähän hillitymmin. On huomattavaa, että näin pienestä otosjoukosta näkyi vastauksissa kuitenkin juhannuksen viettämisen eri perinteet. Mitä perinteitä juhannuksen viettäjillä oli seuraavia eri vaihtoehtoja tuli esiin.

- Yhden perinteeseen kuule se, että hakee juhannuskoivun
- Toisen perinteeseen kuuluu grillaus: tuli, makkarat ja lihat
- Kolmannen perinteeseen kuuluu sauna – puhdistuminen
- Neljännen perinteeseen kuuluu juoda runsaasti viinaa mökillä
- Viides viettää perinteisen juhannuksen täällä meidän kanssamme seurakunnan keskellä.

Juhannus on varmasti kaikkea näitä. Juhannuskoivu juhannus tuli, makkara, sauna, mökki veden äärellä – ja valitettavasti joillakin mukaan kuuluu viina ja sen kylkiäisenä kaikki hölmöilyt.

Mutta mikä on seurakunnan Juhannus? Mitä tekemistä juhannuskoivulla, mökkeilyllä ja makkaran paistolla on kirkollisen juhlan kanssa. Mitä yhteistä – mitä eroa.

Aloitan viinasta

Juhannuksena suomessa tavallisesti tehdään yhtä surullista tilastoa. Korvat tarkkana ihmiset kuulostelevat tämän tilaston lukuja, sillä mahdollisesti vetoakin on ehditty lyödä. Montako juhannuksena tänä vuonna hukkui.

Ennen juhannusta mainosten seassa pyöri kampanja, missio: yksikään ei huku. Ajatus kampanjassa oli, että jokainen meistä osallistuisi tähän missioon. Käytännössä se merkitsee koffin vaihtamista jaffaan ja kossun kokikseen – viinan muuttamista vedeksi.

Tällainen missio on luonnollisesti paikallaan – silloin tilastoista ei tule niin synkkiä.

Johannes Kastaja, jonka syntymäpäivää vietämme, oli parannussaarnaaja. Hänelläkin oli missio: yksikään ei huku. Mutta Hän näki ja tiesi, että ihmiset olivat matkalla kohti omaa tuhoansa. He olivat kuin itsepäisiä humalaisia täynnä uhoa ja vimmaa. “Kyllä minä uida osaan. Ämmät ne pelastusliiveihin turvautuvat.”

Me osaamme yhtä ja toista. Osaamme myös itsepäisesti sen todistaa. Mutta yksikään ei selviä elämässä ilman Pelastajaa. Me hukumme vaikka olisimme kuinka hyviä uimareita. Jumalan valtakuntaan ei rantaudu muita laivoja kuin kirkkolaiva.

Meillä on syntymähumala ja olemme uimassa ihan väärälle saarelle. Me tarvitsemme Johanneksen parannussaarnaa – uiskentelemme väärään suuntaan. Me tarvitsemme pelastajaa, joka nostaa meidät laivaan turvaan.

Seurakunnan juhannus ei tietenkään ole sitä, että varoitamme viinan vaaroista. Vaikka siihenkin on aihetta. Meillä on mielessämme hukkumisen vaarasta.

Toisena asiana otan esiin syömisen.

Juhannuksena pitää tietysti syödä hyvin. Uusia perunoita, silliä ja grilliherkkuja.

Juhannuksen lapsi Johannes oli toista maatan. Hänen ruokavalionsa oli niukka. Hän ei mässäillyt makkaroiden kanssa eikä juonut viiniä. Luuk 1:15 Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo… Matt 3:4 Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.

Mutta nälkäinen ei hän ollut. Me jotka elämme yltäkylläisyydessä olemme nälkäisempiä kuin hän. Hänen ruokanaan oli tehdä Jumalan tahto todeksi. Onko meillä grilliherkkujemme ohella Jumalan sanan nälkää.

Joulun puu on kuusi juhannuksena olemme myös puun äärellä.

Joulukuusi koristellaan, sen latvassa on tähti ja sen juurelle laitetaan lahjoja.

Juhannuksen puuta koivua ei yleensä koristella. Sen juureen ei tuoda lahjoja eikä latvaan laiteta tähteä. Koivu on sellaisenaan vailla mitään koristeta. Kesä itsessään on kaunistanut puun lehdillään.

Mutta kun joulukuusi ikivihreällään muistuttaa jostakin kestävästä, juhannuksen koivun kauneus on hetkellistä. Kesä ja juhannus kuuluttavat luomisen juhlaa, mutta samalla meitä muistutetaan luomakunnan luodun maailman rajoista. Luomakunta on asetettu katoavaisuuden alaisuuteen.

- Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
7:Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
8:Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
Jes 40

Tähti johdatti idän tietäjät Jeesuksen seimen luokse. johdattaako tähti ketään Johanneksen luokse. Ei johtanut. Johanneksen kapalojen ääressä ei kumarrettu. Johannes itse on yksi Jumalan tähti, jonka oli määrä johdattaa ihmisiä Jeesuksen luokse.

Sitten saunaan

Juhannus ilman saunaa kotoisessa suomessa tuntuu jäävän vähän vajaaksi. Kun ajattelen miestä nimeltä Johannes Kastaja, tulee ensimmäiseksi mieleen, että hän todellakin olisi ollut saunan tarpeessa. Hän ei ollut trendikäs tai muotitietoinen. Mutta toisin kuin aikamme siistityt ihmiset Johanneksella oli sellaista puhtautta, jota me usein olemme vailla. Päältä päin me olemme puhtaita ja vaihdamme vaatteemme päivittäin, mutta sisimpämme on likainen. Se kaipaisi puhdistusta. Sauna ei ole siihen likaan riittävä puhdistus. Johannes tiesi varsin hyvin myös sen, että hän itse ei voi ketään puhdistaa. Hän kastoi ihmisiä vedellä parannukseen. Johanneksella oli jonkinlainen esipesu. Hän valmisti ihmisiä todellisen puhdistajan tulolle. Hän sanoi, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka puhdistaa tulella.

Tästä pääsemmekin juhannuksen tuleen. Rannassa palaa toivon mukaan tänään kokko. Juhannuksen tuli voi muistuttaa meitä Johanneksen sanomasta. Hän ei julistanut itseään vaan osoitti toista.

Antakaa Jumalan Hengen tulen puhdistaa tänä juhannuksena pois kaiken sen, mikä estää meitä toimimasta Jumalan tahdon mukaisesti.

Johanneksen viesti on vakava. Hän pyytää meitä tarkistamaan elämän tiemme suuntaa. Hänen julistuksessaan oli viesti: ei jokainen elämäntie tai elämäntapa vie Jumalan valtakuntaan. Suunta voi olla väärä. Siksi on pysähdyttävä, tarkistettava suunta ja oltava valmiita kääntymään.