Juopunut sammunut hankeen

Minulla oli tänään Valvomisen sunnuntain saarna. Tekstin tyylilajia mukaillen vitsit olivat vähissä. Saarna löytyy täältä.

Puhun saarnassa myös uuden ja vanhan ihmisen välisestä taistelusta. Minulla on tavan takaa sisäistä taistelua ns. liberaalin ja konservatiivin välillä. Kummatkin puolet asuvat minussa. Ymmärrän ja tunnen sympatiaa kumpaankin suuntaan. Saarnatessa minussa näkyy enemmän perinteinen ja konservatiivinen kristillisyys – jopa pietistinen. Se näkyy myös tässä saarnassa.

Tämän saarnan puute on kuitenkin siinä, että se jää pinnalliseksi eikä tavoita oikein nykyaikaa. Ensi kerralla yritetään hoitaa homma paremmin.

Pyhäinpäivän saarna 2011

Pyhäinpäivänä (lauantai) meillä oli sananjumalanpalvelus. Siihen olisi sopinut paremmin messu. Mutta koska sunnuntaina oli uuden pastorimme tulosaarna, pidimme messun siinä. Peräkkäisinä päivinä emme yleensä messua vietä.

Pyhäinpäivän tuttu evankeliumi (jokaisessa vuosikerrassa!) on vuorisaaarnan alku eli Jeesuksen autuaaksijulistukset, makarismit. Minulla oli vaikea löytää sitä ideaa, miten ja mitä tästä saarnaisin. Useamman kerran olen jo saarnannut tästä evankeliumista. Kun aika käy vähiin, stressi nousee ja ajatus ei kulje vapautuneesti.

Käsittelen saarnassani autuutta eli onnea. Miten nämä tämän maailman murjomat Jeesuksen autuaiksi julistamat ihmiset voivat olla onnellisia? Mitä onnellista heidän elämässään on?

Saarna löytyy täältä?

Halvaantunut sydän

Eilen oli jumalanpalvelus, jossa aiheena oli kiitollisuus. Hämmästelin saarnassa oikeastaan sitä kuinka vähän me kiitämme Jumalaa, vaikka kaikki mitä omistamme on lahjaa. Kiitollisuus on uskon ilmaus ja kiittämättömyys epäuskoa. Saarna löytyy täältä.

Pysykää minussa

Kolminaisuudenpäivänä oli konfirmaatiomessu. Saarnasta tuli vaatimaton eikä tainnut hyvin muutenkaan osua kohteeseensa. Valitan. Jeesuksen kehotus rippikouluikäisille: pysykää minussa. Tuntuu vähän vaisulta. Pysymisessä ei ole äksöniä. Saarna löytyy täältä: Kolminaisuudenpäivä.

He jäävät maailmaan

Jeesuksen jäähyväisrukous on mukava saarna-aihe, vaikka se oli itselleni aika vaikea. Pyhän evankeliumin kanssa olisin halunnut pakertaa vielä enemmän. Sanomiseni jäi köykäiseksi. Pohdiskelen saarnassa suhdettamme maailmaan. Saarnaan pääsee myös tästä.

Palmusunnuntain perhekirkko

Palmusunnuntain perhekirkko toteutettiin Pyhäkoululehden 2/2007 mukaan. Osoittautui hyväksi ja toimivaksi ideaksi. Lapset saivat saarnan aikana puuhastella laittaessaan erivärisiä liinoja lattialle. Saarnaan pääsee tästä.

Tämän saarnan puute on luonnollisesti se, että varsinainen toisen vuosikerran evankeliumi jää käsittelemättä. Olisi ollut parempi, jos olisi voinut lukea perineisen aasilla ratsastamisevankeliumin.

Taustalla oleva idea liittyy vaatteiden ja palmunoksien laskemiseen tielle ja palmunoksien heiluttamiseen kuninkaalle. Lauantain hautauksessa minulla oli palmusunnuntain teema esillä. Siinä otin esille myös Ilmestyskirjan näyn, jossa valtaistuimen edessä oli lukematon joukko valkopukuisia ihmisiä ja heillä oli kädessään palmunoksa (Ilm 7:9-10). – Me olemme osa sitä suurta kulkuetta, joka palmunoksa kädessään kulkee Jeesuksen matkassa. Matka alkaa täällä ajassa ja kulkee kirkkauteen, minne Jeesus on mennyt edellä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.