Minulla oli tänään Valvomisen sunnuntain saarna. Tekstin tyylilajia mukaillen vitsit olivat vähissä. Saarna löytyy täältä.
Puhun saarnassa myös uuden ja vanhan ihmisen välisestä taistelusta. Minulla on tavan takaa sisäistä taistelua ns. liberaalin ja konservatiivin välillä. Kummatkin puolet asuvat minussa. Ymmärrän ja tunnen sympatiaa kumpaankin suuntaan. Saarnatessa minussa näkyy enemmän perinteinen ja konservatiivinen kristillisyys – jopa pietistinen. Se näkyy myös tässä saarnassa.
Tämän saarnan puute on kuitenkin siinä, että se jää pinnalliseksi eikä tavoita oikein nykyaikaa. Ensi kerralla yritetään hoitaa homma paremmin.